#908: Opiskeluiden, työn ja hevosen yhdistäminen

Lähiaikoina mulle on tullut kymmeniä pyyntöjä siitä, voisinko tehdä postauksen omien opiskeluideni, työnteon ja hevosharrastuksen yhdistämisestä. Olen vieroksunut aihetta hieman, koska jokaisella on oma tapansa hoitaa arjen kulku, enkä todellakaan voi väittää omaani ainoaksi, saati parhaaksi vaihtoehdoksi. Näin koulujen alkamisen jälkeen mua on kuitenkin lähestytty useasti myös sähköpostilla aiheeseen liittyen, joten ehkäpä tällaisten omien kokemuksien esilletuominen on ihan hauska idea! 

Ensi alkuun on lähdettävä liikkeelle siitä faktasta, että oman hevosen hankkiminen, omistaminen ja elättäminen on ihan täysin vapaaehtoista puuhaa. Vaikka välillä saattaa väsyttää ja ilman oman hevosen vastuuta elämä saattaisi tuntua paljon helpommalta, ei sitä osaisi olla ilman nelijalkaista ystävää. Joskus tulee valitettua kiirettä ja jaksamista, mutta niilläkin hetkillä on oikeasti kiitollinen niistä mahdollisuuksista, jotka oma hevonen tai tämä harrastus ylipäänsä tuo kohdalle. Itseään ei kuitenkaan kannata ajaa loppuun, edes sen hevosharrastuksen takia. Meistä jokainen on erilainen ja se, mikä on toiselle paljon tekemistä päivään, voi olla toiselle vasta päivän ensimmäiset toimet. Kannattaa siis kuunnella itseään, eikä yrittää painaa sata lasissa vain siksi, että joku muukin tekee niin.

Jotta voin lähteä kertomaan tarkemmin arkeni kulusta, pitää alkuun tietysti kerrata nykyistä tilannettani. Olen tällä hetkellä töissä osa-aikaisesti tehden kolmesta viiteen vuoroa viikossa, kahdeksan tuntia kerrallaan. Osa-aikaisuus alkoi taas syyskuussa, mutta tammikuusta eteenpäin olen jälleen kokoaikaisena eli teen maanantaista perjantaihin perinteistä "kahdeksasta neljään" -duunia. Työnkuvani vaihtuu ensi kuussa, sillä siirryn tekemään hommia oman alani eli viestinnän parissa, toki edelleen samassa työpaikassa pankissa kuin tähänkin asti. Työpaikkani sijaitsee reilun 20 minuutin päässä kotoani eli työmatka ei sinänsä ole julkisilla kuljettuna pitkä, jos junan aikataulut osuvat kohdalle.

Opiskelen tällä hetkellä kolmatta vuotta Helsingin yliopistossa pääaineenani viestintä. Sivuaineina luin kandivaihdeessa johtamisen tutkimusta sekä valtio-oppia, jota jatkoin maisterivaiheessa politiikan tutkimuksen linjalle painottuen. Kirjoitin kandidaatintutkielman viime talvena ja olen tällä hetkellä pro gradu -seminaarissa tekemässä graduani, jonka pitäisi valmistua ensi keväänä samasta aiheesta kuin kandini oli ("Julkaisen, siis olen: Yksilön sosiaalisen pääoman merkitys sosiaalisessa mediassa"). Mulla on kasassa noin parisataa opintopistettä, mutta tällä hetkellä opiskelutahti ei ole kovin nopea ihan jo töiden ja muun eämän takia. Yritän saada syksyn aikana kasaan noin 30-35 opintopistettä, mutta voi olla, etten suorita kaikkia noita kursseja kuitenkaan. Mikään kiire mulla ei ole, sillä varsinainen valmistumisvuoteni pitäisi olla normaalien aikataulujen mukaan 2020 ja opintoaikaa mulla on tukineen aina vuoteen 2022 asti. Jos haluan, voisin hyvin ottaa paperit ulos yliopistosta jo vuoden 2018 jouluna. Uskon kuitenkin venyttäväni opintoja hyvillä mielin aika pitkälle, vaikka tekisin gradun valmiiksi jo keväällä. Eihän sitä tiedä, vaikka lähtisin vaihtoon joskus tulevien vuosien aikana!

Hevostilanteeni taitaakin olla pitkälti selvä, joten sitä on ehkä tarpeetonta lähteä avaamaan sen kummemmin. Omistan siis oman hevosen, joka on vastuullani jokaisena päivänä viikossa vuoden ympäri. Toki mulla on kavereita, jotka auttavat Macon hoidossa, mutta pyrin tietysti liikuttamaan hevosen niin hyvin itse kuin vain mitenkään on mahdollista. Toisinaan en pääse tallille pitkiin aikoihin esimerkiksi muiden töiden takia: alkusyksystä olin työmatkalla, nyt olen pari viikkoa kiinni kansainvälisissä kisoissa ensin vastuutehtävissä ja sen jälkeen muuten aamusta iltaan. Näinä aikoina multa jää väliin niin oman hevosen ratsastus kuin opinnot ja päivätyöt. Sellaista kauhun tasapainoa siis ;)

Normaalina viikkona käyn tallilla viidesti tai kuudesti. Kaverini Milla ratsastaa Macolla yleensä kerran viikkoon, mutta joskus parikin viikkoa saattaa olla taukoa tai sitten hän käy useamman kerran viikossa omien menojensa tai mun menojen mukaisesti. Kouluvalmennuksessa käyn kertaalleen viikossa, kuten myös estevalmennuksessa. Muut päivät pyhitän maastoilulle, omalle sileäntreenille, kavalettityöskentelylle, juoksutukselle tai vapaalle - eli siis ihan tavalliselle muulle viikko-ohjelmalle. Kisaviikot ovat erikseen, jolloin hyppään lauantaina ja/tai sunnuntaina kilpaa sen samalla vähentäessä treenejä aiemmilta päiviltä.

Uuden hevosen myötä musta on tullut hieman vähemmän kontrollifriikki hevosenomistaja. Nykyään saatan jättää hevosen vapaapäivälle pelkän kävelykoneliikunnan kanssa, jos en yksinkertaisesti ehtisi järkevään aikaan tallille ja samalla vähentäisi yöuniani muutamaan hassuun tuntiin. Champin kanssa olin paljon tarkempi, mutta se nyt oli ensimmäinen oma hevoseni ja silloin kaikki piti tehdä viimeisen päälle itse. Meillä tallilla onneksi huolehditaan hevosen ruokinnasta ja yleisestä kunnosta, esimerkiksi he ilmoittavat mulle, jos hevonen vaikuttaa vaisulta ja mittaavat lämmön ilman erillistä pyytämistä. Tämä on tosi iso plussa, sillä mun ei tarvitse huolehtia siitä, uskallanko elää ilman jatkuvaa läsnäoloa tallilla. Loistava esimerkki oli mun viime syksyn loma Maltalle. Champ oli sairastunut ilmeisen pahasti ja se oli tarvinnut eläinlääkärin nesteytystä kovan kuumeen takia. Tallimme oli hoitanut kaiken ja ilmoitti mulle säännöllisin väliajoin, missä mennään. Aluksi olin toki huolissani, mutta nopeasti huomasin, ettei mun tarvinnut stressata. Tallimestarimme olisi tarvittaessa ajanut Champin vaikka klinikalle, jos niikseen olisi tullut.

Se siitä! Miten mun normaali päiväni siis oikein rakentuu? Ihan tavallisena päivänä herään puoli seitsemän aikaan ja laittaudun kuntoon töitä varten. Joskus menen töihin vasta myöhemmin, sillä nykyisessä työssäni meillä on vuorot myös illassa. Tuolloin käyn ratsastamassa aamuisin, mutta näitä on ollut vain muutama kuukaudessa. Pääosin olen töissä suunnilleen neljään tai toisinaan viiteen, jonka jälkeen lähden junalla kotiin ja siitä suoriltaan vaatteiden vaihdon jälkeen tallille. Syön aina vain töissä lounaalla ja sitten illalla tallin jälkeen, mutta haluaisin muuttaa tuota ruokarytmiä ja opetella syömään oikeasti terveellistä ruokaa sen ainaisen leivän ja puuron sijaan. Eli vinkkejä voi antaa siihenkin!

Tallille ajan yleensä noin puolisen tuntia, mutta ruuhkassa helposti 45 minuuttia. Perille pääsen yleensä viiden ja kuuden välissä, joten kotiinlähtö koittaa seitsemän ja yhdeksän aikoihin riippuen siitä, mitä olen tallilla tekemässä. Jos ratsastan hevosen kunnolla, menee mulla helposti tallilla kolmekin tuntia. Nykyään olen tosin oppinut paljon tehokkaammaksi, enkä vietä aikaa hengailumielessä kuin täysin kiirettöminä päivinä. Jos mulla on valmennus vasta illemmalla, olen tietysti kotona pidempään töiden jälkeen, mutta yleisesti starttaan auton heti töiden loputtua. Kotona olen tallilta normaalisti siinä kahdeksan ja kymmenen välillä, jonka jälkeen syön, siivoan kotia kerran viikossa kunnolla, käyn salilla pari kertaa viikossa, teen blogihommia tai opiskelen. Katson jotain hyvää sarjaa, juttelen kavereiden kanssa puhelimessa tai luen kirjoja. Riippuen ihan illasta ja fiiliksestä!

Nyt, kun mulla on osa-aikainen sopimus töiden osalta, pääsen tekemään paljon enemmän hommia myös päivisin - tosin vain niinä päivinä, kun mulla on vapaapäivä. Yleensä noina päivinä yritän nukkua vähän pidempään eli ainakin kahdeksaan, teen kouluhommia ja käyn tallilla pitkän kaavan mukaan. Nämä päivät pyhitän myös kavereiden näkemiselle ja blogihommille. Pakko sanoa, että varsinaista opiskelua on tullut tehtyä tänä syksynä aika vähänlaisesti kaiken muun tekemisen takia, mutta nyt HIHSin jälkeen olisi tarkoitus jättää hetkeksi kaikki tällainen vapaaehtoistoiminta kisoissa ja keskittyä välillä siihen koulunkin käymiseen. 

Joskus en käy tallilla ollenkaan iltaisin töiden jälkeen, jos mulla on esimerkiksi maisteriseminaari tai muita luentoja. Välillä jätän tallipäivän väliin käydessäni jonkun kaverin tai perheenjäsenen kanssa syömässä tai vaikkapa leffassa, mutta silloin olen yleensä suunnitellut sen kauankin etukäteen ja ehtinyt hankkia Macolle liikuttajan sille illalle. En siis yritä orjallisesti käydä tallilla jokaisena arki-iltana, vaan sovellan sen mukaan, miten kalenteri näyttää muodostuvan. Varsinkin nyt alkusyksystä maneesimme ollessa remontissa jätin kyllä surutta muutamia talli-iltoja väliin sateisina päivinä, sillä meidän kentällä ei voinut ratsatsaa kaatosateilla kunnolla. Silloin Maco sai olla vapaalla ja mä tein muita hommia.

Ajallisesti työn, opintojen ja hevosenomistajuuden (ja toisinaan muidenkin hevosten ratsastamisen) saa siis sovitettua yhteen siten, että mukaan mahtuu myös sitä sosiaalista elämää ja toimintaa. En mä voi väittää, ettenkö koskaan näkisi kavereitani tai pitäisi hauskaa elämässä. Sellaista elämää ei varmasti jaksa pidemmän päälle kukaan! Joskus yöunet jäävät vähäisiksi ja silloin väsyttää, mutta sitten taas nukutaan joku yö vähän normaalimmat unet. Nyt täällä Aino Mastersissa ollessani yöunet jäävät väkisinkin vähäisiksi, sillä mulle soitellaan yön aikana milloin mistäkin talliin liittyvistä asioista, eikä sellaista levollista unta ehdi muodostumaan. Yllättävän pirteänä täällä silti painetaan, mulla on ihan huippu porukka kasassa ja kaikki tekevät hommaa hyvällä fiiliksellä!

Suurin kysymys kaiken tämän yhdistämisessä lienee siis raha, mutta sekin on vain yksi osa oravanpyörää. Käyn töissä siksi, että tarvitsen rahaa hevosen ylläpitämiseen. Maksan Macon tallipaikan ja muut kulut kokonaan itse, mutta porukkani auttavat toki esimerkiksi eläinlääkärikulujen kanssa. Kisamaksut ja estevalmennuskulut kustannan itse, mutta äitini maksaa kouluvalmennustuntini. Uusia varusteita mulla ei ole varaa hankkia, mutta blogin kautta olenkin saanut paljon juttuja aikoinaan Champille ja nykyään Macolle korvauksena tehdystä työstä. Se auttaa oikeasti paljon, sillä varusteisiin lohkeaa iso osa hevosenomistajan kuluista. Esimerkiksi nyt mun on hankittava Macolle uusi talliloimi, ulkotoppaloimi sekä suojat kotikäyttöön. Yritän pitää varusteistani viimeisen päälle hyvää huolta, jotta ne kestäisivät mahdollisimman pitkään, mutta nyt kaksi vuotta uskollisesti palvelleet Eskadronit alkavat vetelemään viimeisiään. Ja näille sadesäille on pakko hankkia toinen kevyttoppaloimi ulos, koska kastunut loimi ei ehdi kuivumaan seuraavalle päivälle.

Kuulen usein kyselyitä siitä, ehtiikö yliopisto-opiskelun ohella omistaa hevosen ja treenata sitä aktiivisesti. Vastaukseni on aina ollut sama: se riippuu opiskeltavasta alasta, perheen mahdollisuudesta auttaa opiskelijaa rahallisesti sekä ihmisen luonteesta ja halukkuudesta tehdä asioita organisoidusti. Mulle tämä yhtälö on mahdollinen jo ihan opintojenkin joustavuuden puolesta, mutta jos opiskelisin vaikkapa eläinlääkäriksi, en pystyisi mitenkään käymään samalla töissä ja elättää hevosta. Silloin mulla pitäisi olla joku, joka maksaa hevosen kokonaisuudessaan.

Ehtiminen ja raha-asiat eivät ole kuitenkaan mielestäni se suurin kysymys näissä asioissa. Eniten mun mielestä jokaisen tulevan opiskelijan tai hevosen hankkimista miettivän nykyisen opiskelijan kannattaisi pohtia, ovatko he valmiita laittamaan itsensä kiinni hevoseen vuoden jokaisena päivänä. Mä olen sanonut ihan reilusti jokaiselle multa tätä asiaa kyselevälle, että jos saisin antaa neuvon nuorelle Aadalle, joka sai abivuotenaan ensimmäisen hevosensa, jättäisin näin jälkikäteen ajateltuna ostamatta. Olisin sanonut, että mene sinne yliopistoon ja elä se fuksivuosi oikeasti opiskelusta nauttien, katso sitten tilannetta uudelleen. Ja ei, en todellakaan kadu päätöksiäni ja olen aidosti sitä mieltä, että hevosen omistaminen on ollut elämäni parasta aikaa. Mutta silti, varsinkin se fuksivuosi on uutta ja ihmeellistä aikaa - siitä pitäisi ottaa kaikki irti jo ihan verkostoitumisenkin takia. 

Hevosenomistajuus, työskentely ja opinnot yhdessä (kaiken muun elämän ohella) ovat mielestäni parasta ja pahinta, mitä hevosihmiselle voi tapahtua. Yhtälö tuo elämään paljon sisältöä, uusia ystäviä, opettaa vastuuta ja toisaalta muokkaa susta juuri sellaisen, kuka olet. Samalla se on toisinaan rankkaa ja kuluttavaa. Uskon, että monelle tätä yhtälöä yhdistävälle tärkeimpiä voimavaroja ovat tukena olevat vanhemmat ja muut läheiset. Sekä tietysti ne kaikki onnistumiset, joita jokaisella elämän osa-alueella kokee: hyvät kisatulokset tai onnistuneet treenit, kiitettävät arvosanat tenteistä (tai ylipäänsä sinne tentteihin meneminen, heh) ja töissä saatu tunnustus tehdystä työstä. Omalla kohdallani nämä kaikki ovat tärkeitä, sillä olen siitä perfektionisti, etten haluaisi tehdä mitään vähän sinne tänne hutaisten. Jätän mieluumin jonkun asian tekemättä kokonaan kuin olisin lopputulokseen tyytymätön. 

Tästä tuli ihan superpitkä teksti, mutta toivottavasti jaksoitte lukea loppuun saakka! Haluan vielä painottaa, että nämä ovat puhtaasti omia kokemuksiani ja mielelläni kuulisin myös teidän ajatuksia vastaavista tilanteista. Enkä oikeastaan ehtinyt kirjoittaa tähän juuri mitään pintaraapaisua kummempaa, muuten homma olisi venynyt vielä pidemmäksi. Mutta toivottavasti joku sai tästä jotain irti tai ainakin alkoi miettimään mahdollisia tulevaisuudensuunnitelmia enemmän!

Eli kerro ihmeessä, jos sulla on ajatuksia aiheeseen liittyen :)