perjantai 13. lokakuuta 2017

#908: Opiskeluiden, työn ja hevosen yhdistäminen

Lähiaikoina mulle on tullut kymmeniä pyyntöjä siitä, voisinko tehdä postauksen omien opiskeluideni, työnteon ja hevosharrastuksen yhdistämisestä. Olen vieroksunut aihetta hieman, koska jokaisella on oma tapansa hoitaa arjen kulku, enkä todellakaan voi väittää omaani ainoaksi, saati parhaaksi vaihtoehdoksi. Näin koulujen alkamisen jälkeen mua on kuitenkin lähestytty useasti myös sähköpostilla aiheeseen liittyen, joten ehkäpä tällaisten omien kokemuksien esilletuominen on ihan hauska idea! 

Ensi alkuun on lähdettävä liikkeelle siitä faktasta, että oman hevosen hankkiminen, omistaminen ja elättäminen on ihan täysin vapaaehtoista puuhaa. Vaikka välillä saattaa väsyttää ja ilman oman hevosen vastuuta elämä saattaisi tuntua paljon helpommalta, ei sitä osaisi olla ilman nelijalkaista ystävää. Joskus tulee valitettua kiirettä ja jaksamista, mutta niilläkin hetkillä on oikeasti kiitollinen niistä mahdollisuuksista, jotka oma hevonen tai tämä harrastus ylipäänsä tuo kohdalle. Itseään ei kuitenkaan kannata ajaa loppuun, edes sen hevosharrastuksen takia. Meistä jokainen on erilainen ja se, mikä on toiselle paljon tekemistä päivään, voi olla toiselle vasta päivän ensimmäiset toimet. Kannattaa siis kuunnella itseään, eikä yrittää painaa sata lasissa vain siksi, että joku muukin tekee niin.

Jotta voin lähteä kertomaan tarkemmin arkeni kulusta, pitää alkuun tietysti kerrata nykyistä tilannettani. Olen tällä hetkellä töissä osa-aikaisesti tehden kolmesta viiteen vuoroa viikossa, kahdeksan tuntia kerrallaan. Osa-aikaisuus alkoi taas syyskuussa, mutta tammikuusta eteenpäin olen jälleen kokoaikaisena eli teen maanantaista perjantaihin perinteistä "kahdeksasta neljään" -duunia. Työnkuvani vaihtuu ensi kuussa, sillä siirryn tekemään hommia oman alani eli viestinnän parissa, toki edelleen samassa työpaikassa pankissa kuin tähänkin asti. Työpaikkani sijaitsee reilun 20 minuutin päässä kotoani eli työmatka ei sinänsä ole julkisilla kuljettuna pitkä, jos junan aikataulut osuvat kohdalle.



Opiskelen tällä hetkellä kolmatta vuotta Helsingin yliopistossa pääaineenani viestintä. Sivuaineina luin kandivaihdeessa johtamisen tutkimusta sekä valtio-oppia, jota jatkoin maisterivaiheessa politiikan tutkimuksen linjalle painottuen. Kirjoitin kandidaatintutkielman viime talvena ja olen tällä hetkellä pro gradu -seminaarissa tekemässä graduani, jonka pitäisi valmistua ensi keväänä samasta aiheesta kuin kandini oli ("Julkaisen, siis olen: Yksilön sosiaalisen pääoman merkitys sosiaalisessa mediassa"). Mulla on kasassa noin parisataa opintopistettä, mutta tällä hetkellä opiskelutahti ei ole kovin nopea ihan jo töiden ja muun eämän takia. Yritän saada syksyn aikana kasaan noin 30-35 opintopistettä, mutta voi olla, etten suorita kaikkia noita kursseja kuitenkaan. Mikään kiire mulla ei ole, sillä varsinainen valmistumisvuoteni pitäisi olla normaalien aikataulujen mukaan 2020 ja opintoaikaa mulla on tukineen aina vuoteen 2022 asti. Jos haluan, voisin hyvin ottaa paperit ulos yliopistosta jo vuoden 2018 jouluna. Uskon kuitenkin venyttäväni opintoja hyvillä mielin aika pitkälle, vaikka tekisin gradun valmiiksi jo keväällä. Eihän sitä tiedä, vaikka lähtisin vaihtoon joskus tulevien vuosien aikana!

Hevostilanteeni taitaakin olla pitkälti selvä, joten sitä on ehkä tarpeetonta lähteä avaamaan sen kummemmin. Omistan siis oman hevosen, joka on vastuullani jokaisena päivänä viikossa vuoden ympäri. Toki mulla on kavereita, jotka auttavat Macon hoidossa, mutta pyrin tietysti liikuttamaan hevosen niin hyvin itse kuin vain mitenkään on mahdollista. Toisinaan en pääse tallille pitkiin aikoihin esimerkiksi muiden töiden takia: alkusyksystä olin työmatkalla, nyt olen pari viikkoa kiinni kansainvälisissä kisoissa ensin vastuutehtävissä ja sen jälkeen muuten aamusta iltaan. Näinä aikoina multa jää väliin niin oman hevosen ratsastus kuin opinnot ja päivätyöt. Sellaista kauhun tasapainoa siis ;)

Normaalina viikkona käyn tallilla viidesti tai kuudesti. Kaverini Milla ratsastaa Macolla yleensä kerran viikkoon, mutta joskus parikin viikkoa saattaa olla taukoa tai sitten hän käy useamman kerran viikossa omien menojensa tai mun menojen mukaisesti. Kouluvalmennuksessa käyn kertaalleen viikossa, kuten myös estevalmennuksessa. Muut päivät pyhitän maastoilulle, omalle sileäntreenille, kavalettityöskentelylle, juoksutukselle tai vapaalle - eli siis ihan tavalliselle muulle viikko-ohjelmalle. Kisaviikot ovat erikseen, jolloin hyppään lauantaina ja/tai sunnuntaina kilpaa sen samalla vähentäessä treenejä aiemmilta päiviltä.

Uuden hevosen myötä musta on tullut hieman vähemmän kontrollifriikki hevosenomistaja. Nykyään saatan jättää hevosen vapaapäivälle pelkän kävelykoneliikunnan kanssa, jos en yksinkertaisesti ehtisi järkevään aikaan tallille ja samalla vähentäisi yöuniani muutamaan hassuun tuntiin. Champin kanssa olin paljon tarkempi, mutta se nyt oli ensimmäinen oma hevoseni ja silloin kaikki piti tehdä viimeisen päälle itse. Meillä tallilla onneksi huolehditaan hevosen ruokinnasta ja yleisestä kunnosta, esimerkiksi he ilmoittavat mulle, jos hevonen vaikuttaa vaisulta ja mittaavat lämmön ilman erillistä pyytämistä. Tämä on tosi iso plussa, sillä mun ei tarvitse huolehtia siitä, uskallanko elää ilman jatkuvaa läsnäoloa tallilla. Loistava esimerkki oli mun viime syksyn loma Maltalle. Champ oli sairastunut ilmeisen pahasti ja se oli tarvinnut eläinlääkärin nesteytystä kovan kuumeen takia. Tallimme oli hoitanut kaiken ja ilmoitti mulle säännöllisin väliajoin, missä mennään. Aluksi olin toki huolissani, mutta nopeasti huomasin, ettei mun tarvinnut stressata. Tallimestarimme olisi tarvittaessa ajanut Champin vaikka klinikalle, jos niikseen olisi tullut.



Se siitä! Miten mun normaali päiväni siis oikein rakentuu? Ihan tavallisena päivänä herään puoli seitsemän aikaan ja laittaudun kuntoon töitä varten. Joskus menen töihin vasta myöhemmin, sillä nykyisessä työssäni meillä on vuorot myös illassa. Tuolloin käyn ratsastamassa aamuisin, mutta näitä on ollut vain muutama kuukaudessa. Pääosin olen töissä suunnilleen neljään tai toisinaan viiteen, jonka jälkeen lähden junalla kotiin ja siitä suoriltaan vaatteiden vaihdon jälkeen tallille. Syön aina vain töissä lounaalla ja sitten illalla tallin jälkeen, mutta haluaisin muuttaa tuota ruokarytmiä ja opetella syömään oikeasti terveellistä ruokaa sen ainaisen leivän ja puuron sijaan. Eli vinkkejä voi antaa siihenkin!

Tallille ajan yleensä noin puolisen tuntia, mutta ruuhkassa helposti 45 minuuttia. Perille pääsen yleensä viiden ja kuuden välissä, joten kotiinlähtö koittaa seitsemän ja yhdeksän aikoihin riippuen siitä, mitä olen tallilla tekemässä. Jos ratsastan hevosen kunnolla, menee mulla helposti tallilla kolmekin tuntia. Nykyään olen tosin oppinut paljon tehokkaammaksi, enkä vietä aikaa hengailumielessä kuin täysin kiirettöminä päivinä. Jos mulla on valmennus vasta illemmalla, olen tietysti kotona pidempään töiden jälkeen, mutta yleisesti starttaan auton heti töiden loputtua. Kotona olen tallilta normaalisti siinä kahdeksan ja kymmenen välillä, jonka jälkeen syön, siivoan kotia kerran viikossa kunnolla, käyn salilla pari kertaa viikossa, teen blogihommia tai opiskelen. Katson jotain hyvää sarjaa, juttelen kavereiden kanssa puhelimessa tai luen kirjoja. Riippuen ihan illasta ja fiiliksestä!

Nyt, kun mulla on osa-aikainen sopimus töiden osalta, pääsen tekemään paljon enemmän hommia myös päivisin - tosin vain niinä päivinä, kun mulla on vapaapäivä. Yleensä noina päivinä yritän nukkua vähän pidempään eli ainakin kahdeksaan, teen kouluhommia ja käyn tallilla pitkän kaavan mukaan. Nämä päivät pyhitän myös kavereiden näkemiselle ja blogihommille. Pakko sanoa, että varsinaista opiskelua on tullut tehtyä tänä syksynä aika vähänlaisesti kaiken muun tekemisen takia, mutta nyt HIHSin jälkeen olisi tarkoitus jättää hetkeksi kaikki tällainen vapaaehtoistoiminta kisoissa ja keskittyä välillä siihen koulunkin käymiseen. 

Joskus en käy tallilla ollenkaan iltaisin töiden jälkeen, jos mulla on esimerkiksi maisteriseminaari tai muita luentoja. Välillä jätän tallipäivän väliin käydessäni jonkun kaverin tai perheenjäsenen kanssa syömässä tai vaikkapa leffassa, mutta silloin olen yleensä suunnitellut sen kauankin etukäteen ja ehtinyt hankkia Macolle liikuttajan sille illalle. En siis yritä orjallisesti käydä tallilla jokaisena arki-iltana, vaan sovellan sen mukaan, miten kalenteri näyttää muodostuvan. Varsinkin nyt alkusyksystä maneesimme ollessa remontissa jätin kyllä surutta muutamia talli-iltoja väliin sateisina päivinä, sillä meidän kentällä ei voinut ratsatsaa kaatosateilla kunnolla. Silloin Maco sai olla vapaalla ja mä tein muita hommia.



Ajallisesti työn, opintojen ja hevosenomistajuuden (ja toisinaan muidenkin hevosten ratsastamisen) saa siis sovitettua yhteen siten, että mukaan mahtuu myös sitä sosiaalista elämää ja toimintaa. En mä voi väittää, ettenkö koskaan näkisi kavereitani tai pitäisi hauskaa elämässä. Sellaista elämää ei varmasti jaksa pidemmän päälle kukaan! Joskus yöunet jäävät vähäisiksi ja silloin väsyttää, mutta sitten taas nukutaan joku yö vähän normaalimmat unet. Nyt täällä Aino Mastersissa ollessani yöunet jäävät väkisinkin vähäisiksi, sillä mulle soitellaan yön aikana milloin mistäkin talliin liittyvistä asioista, eikä sellaista levollista unta ehdi muodostumaan. Yllättävän pirteänä täällä silti painetaan, mulla on ihan huippu porukka kasassa ja kaikki tekevät hommaa hyvällä fiiliksellä!

Suurin kysymys kaiken tämän yhdistämisessä lienee siis raha, mutta sekin on vain yksi osa oravanpyörää. Käyn töissä siksi, että tarvitsen rahaa hevosen ylläpitämiseen. Maksan Macon tallipaikan ja muut kulut kokonaan itse, mutta porukkani auttavat toki esimerkiksi eläinlääkärikulujen kanssa. Kisamaksut ja estevalmennuskulut kustannan itse, mutta äitini maksaa kouluvalmennustuntini. Uusia varusteita mulla ei ole varaa hankkia, mutta blogin kautta olenkin saanut paljon juttuja aikoinaan Champille ja nykyään Macolle korvauksena tehdystä työstä. Se auttaa oikeasti paljon, sillä varusteisiin lohkeaa iso osa hevosenomistajan kuluista. Esimerkiksi nyt mun on hankittava Macolle uusi talliloimi, ulkotoppaloimi sekä suojat kotikäyttöön. Yritän pitää varusteistani viimeisen päälle hyvää huolta, jotta ne kestäisivät mahdollisimman pitkään, mutta nyt kaksi vuotta uskollisesti palvelleet Eskadronit alkavat vetelemään viimeisiään. Ja näille sadesäille on pakko hankkia toinen kevyttoppaloimi ulos, koska kastunut loimi ei ehdi kuivumaan seuraavalle päivälle.

Kuulen usein kyselyitä siitä, ehtiikö yliopisto-opiskelun ohella omistaa hevosen ja treenata sitä aktiivisesti. Vastaukseni on aina ollut sama: se riippuu opiskeltavasta alasta, perheen mahdollisuudesta auttaa opiskelijaa rahallisesti sekä ihmisen luonteesta ja halukkuudesta tehdä asioita organisoidusti. Mulle tämä yhtälö on mahdollinen jo ihan opintojenkin joustavuuden puolesta, mutta jos opiskelisin vaikkapa eläinlääkäriksi, en pystyisi mitenkään käymään samalla töissä ja elättää hevosta. Silloin mulla pitäisi olla joku, joka maksaa hevosen kokonaisuudessaan.



Ehtiminen ja raha-asiat eivät ole kuitenkaan mielestäni se suurin kysymys näissä asioissa. Eniten mun mielestä jokaisen tulevan opiskelijan tai hevosen hankkimista miettivän nykyisen opiskelijan kannattaisi pohtia, ovatko he valmiita laittamaan itsensä kiinni hevoseen vuoden jokaisena päivänä. Mä olen sanonut ihan reilusti jokaiselle multa tätä asiaa kyselevälle, että jos saisin antaa neuvon nuorelle Aadalle, joka sai abivuotenaan ensimmäisen hevosensa, jättäisin näin jälkikäteen ajateltuna ostamatta. Olisin sanonut, että mene sinne yliopistoon ja elä se fuksivuosi oikeasti opiskelusta nauttien, katso sitten tilannetta uudelleen. Ja ei, en todellakaan kadu päätöksiäni ja olen aidosti sitä mieltä, että hevosen omistaminen on ollut elämäni parasta aikaa. Mutta silti, varsinkin se fuksivuosi on uutta ja ihmeellistä aikaa - siitä pitäisi ottaa kaikki irti jo ihan verkostoitumisenkin takia. 

Hevosenomistajuus, työskentely ja opinnot yhdessä (kaiken muun elämän ohella) ovat mielestäni parasta ja pahinta, mitä hevosihmiselle voi tapahtua. Yhtälö tuo elämään paljon sisältöä, uusia ystäviä, opettaa vastuuta ja toisaalta muokkaa susta juuri sellaisen, kuka olet. Samalla se on toisinaan rankkaa ja kuluttavaa. Uskon, että monelle tätä yhtälöä yhdistävälle tärkeimpiä voimavaroja ovat tukena olevat vanhemmat ja muut läheiset. Sekä tietysti ne kaikki onnistumiset, joita jokaisella elämän osa-alueella kokee: hyvät kisatulokset tai onnistuneet treenit, kiitettävät arvosanat tenteistä (tai ylipäänsä sinne tentteihin meneminen, heh) ja töissä saatu tunnustus tehdystä työstä. Omalla kohdallani nämä kaikki ovat tärkeitä, sillä olen siitä perfektionisti, etten haluaisi tehdä mitään vähän sinne tänne hutaisten. Jätän mieluumin jonkun asian tekemättä kokonaan kuin olisin lopputulokseen tyytymätön. 

Tästä tuli ihan superpitkä teksti, mutta toivottavasti jaksoitte lukea loppuun saakka! Haluan vielä painottaa, että nämä ovat puhtaasti omia kokemuksiani ja mielelläni kuulisin myös teidän ajatuksia vastaavista tilanteista. Enkä oikeastaan ehtinyt kirjoittaa tähän juuri mitään pintaraapaisua kummempaa, muuten homma olisi venynyt vielä pidemmäksi. Mutta toivottavasti joku sai tästä jotain irti tai ainakin alkoi miettimään mahdollisia tulevaisuudensuunnitelmia enemmän!

Eli kerro ihmeessä, jos sulla on ajatuksia aiheeseen liittyen :)

32 kommenttia

  1. Olet onnekas. Jouduin luopumaan hyvin samanlaisessa tilanteessa hevosesta kun kombo opiskelut, osa-aikatyöt, vuokralla asuminen, oma auto ja muut elämisen kulut kasvoivat liian suuriksi vaikka yrittikin kiristää vyötä oikein olan takaa ja rahaa ei vain ollut sitä 700-1000€/kk hevoseen. Tsemppiä, elämäsi kuulostaa tuon tekstin perusteella varsin hektiseltä ja kiireiseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi harmi, että jouduit tuon päätöksen tekemään. Ymmärrän kyllä hyvin syyn! Mua helpottaa paljon opiskelija-asunnossa asuminen. Tsemppiä sullekin ja kiitos :)

      Poista
  2. Hyviä pointteja tekstissä :) ruokailuun vinkkinä: preppaaminen. Itse teen sunnuntaina ja tilanteesta riippuen uudestaan ke/to valmiiksi ruuat joita syön sillä viikolla. Pilkon valmiiksi vihannekset ja hedelmät ja teen ruuan jota voin ottaa mukaan ja lämmittää töissä/tallilla. Plus varalle jotain jota voi syödä kylmiltään vaikka autossa :D aluksi kaiken valmiiksi tekeminen ärsyttää ja tuntuu vievän aikaa.. Mutta nyt ei enää! Se lämmin ruoka vaan piristää ja helpottaa oloa esim. kesken kylmän,pimeän ja sateisen talli-illan..(olispa maneesi...)ja on kivempi syödä kunnon kotiruokaa kuin hakea joku suklaapatukka tai mäkkisafkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta, että ruokaa tekemällä saisi niin paljon enemmän syötyä fiksusti! Se kokkaaminen on vaan niin pirun ärsyttävää :D pitäisi löytää siihen aikaa! Kiitti :)

      Poista
  3. Ratsastatko enää vilholla :)?

    VastaaPoista
  4. Oli kyllä tosi hyvä ja hyödyllinen postaus!
    t. Lukiokakkosella ja hevosen osto mietinnässä, taitaa silti viedä tunteet järjen tällä(kin) kertaa ja ensivuoden puolella se unelma toteutettua ja hevonen hankittua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ja kiva, että oli hyötyä! Haha, tiedän kyllä hyvin tuon tunteen järjen ja tunteiden sekoittumisesta ;)

      Poista
    2. Samassa tilanteessa ollaan täälläkin! Hevosharrastusta takana jo useampi vuosi ja nyt on tarkoituksena hankkia oma hevonen. Mulla on hyvä tilanne siinä mielessä, että vaikka lukio-opintojen ja hevosen yhdistäminen ei ehkä ole järkipäätös, meidän perheestä löytyy lisäkseni kaksi muutakin hevosihmistä. Tallireissuja ja hevosen liikutuksia saa siis jaettua kaikille meille kolmelle. :)
      Omaa kaviokasta ollaan nyt kovasti etsitty, kunhan vain se oikea sattuisi kohdalle.

      Kiitos Aada tästä ja monista muista inspiroivista postauksista! Saan blogistasi ja muilta some-kanaviltasi motivaatiota ja valtavasti hyviä vinkkejä.
      Hienoa seurata sun ja Macon matkaa päivittelysi kautta, kaikkea hyvää teille jatkoon. :)
      Olet aidon ja energisen oloinen ihminen, pidä kiinni hyvästä asenteestasi!

      Poista
  5. Itse jouduin valitettavasti luopumaan hevosestani, sillä koulun, töiden ja tallin yhdistäminen kävi yksinkertaisesti liian rankaksi, vaikka yritinkin karsia muita harrastuksia. Lopulta homma meni niin, että olin kuoleman väsynyt koko ajan kun yritin tehdä koulun oheen töitä niin paljon, että olisi varaa pitää hevonen. Tämä liiallinen työnteko johti myös siihen, että ehdin tallille tyyliin kerran, ehkä joskus kaksi kertaa viikossa, muuten vuokraajat kävivät. Pidemmän päälle oli pakko todeta, ettei ollut mitään järkeä, että uuvutin itseni hevosen takia, enkä ehtinyt itse edes nauttia siitä. Tallilla käyminen tuntui väsyneenä ikävältä velvollisuudelta ja minulle meni helpommin hermot, en pystynyt keskittymään jne. Myös koulussa ja töissä alisuoritin, sillä elin kuin usvassa. Kavereita on olisi edes ehtinyt nähdä, jaksamisesta puhumattakaan. Pahalta tuntui, mutta oli pakko ajatella loppujen lopuksi omaa hyvinvointia.

    Nyt olen valmistunut koulusta, tosin ns. väärälle alalle ja olen vähän katsellut Helsingin yliopiston tarjontaa. Onko siellä valtiotieellisen puolella ylipäänsä kuinka ns. vapaata opiskelu? Eli onko läsnäolopakkoja paljon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä, että teit lopulta päätöksen luopua hevosesta. Oma terveys menee kyllä mun mielestä aina kaiken edelle - tai pitäisi mennä! Niitä hevosia ehtii myöhemminkin omistamaan.

      Viestinnän puolella opiskelu on kyllä ollut tosi vapaata ja kursseja voi suorittaa kirjatentteinä paljonkin. Muista aloista en uskalla luvata varmaksi, mutta niissäkin on käsittääkseni tiettyjä kursseja lukuunottamatta hyvinkin vapaata. Tietty kielien luennot ja seminaarit on sitten läsnäolopakollisia :) tsemppiä mahdollisen uuden opintosuunnan kanssa!

      Poista
    2. Taloustieteen puolella opiskelu myös aika vapaata, eikä läsnäolijoita tarkisteta. Kielet tosiaan ainoat, joissa tullut vastaan läsnäolopakko. Meillä ei kuitenkaan pysty juurikaan kirjatenttimään, sillä vaaditaan tenttimisen lisäksi laskarrien tekemistä, matikkaa kun about jokasella kurssilla on.

      Poista
  6. Ihan näin mielenkiinnosta kyselen, että onko Macolle tulossa omaa esittelysivua jossain vaiheessa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On! Kunhan saadaan tehtyä koko tää ulkoasuremppa :)

      Poista
  7. Voin vaan ihailla sun ahkeruutta. Tiedän, etten olisi jaksanut opintojeni ohella tuollaista. Eikä varmasti moni muukaan:)

    VastaaPoista
  8. Minua aina ihmetyttää, kun vieraat ihmiset kysyvät kuinka useasti käyn tallilla. Vastatessani 7x/viikko kysytään kuinka kauan tallireissulla menee. No, alle kolmen tunnin en ole ikinä päässyt. Sen jälkeen alkaa päivittely siitä kuinka jaksan. Mutta totuus on se, että en jaksaisi ilman hevostani ja jokapäiväistä tallireissua. Hevoseni on elämäni tärkein asia, ja luulempa että ilman hevostani en todennäköisesti kävisi esim. töissä, sillä mikä syy minulla olisi siihen..? Omassa tapauksessani hevosen pito ei vaadi minkäälaista ahkeruutta tai muiden asioiden uhraamista. Hevoseni on se, minkä takia jaksan elämää ja kaikkea muuta, se valopilkku tässä maailmassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaistun niin tähän! Mulla ei tosin ole omaa hevosta, enkä edes ratsasta mitenkään säännöllisesti. Olen just aloittanut lukion ja oon aina kustantanut koko hevosharrastukseni itse, vanhemmat eivät ole maksaneet ikinä penniäkään. Tän ikäisenä on ollut aika vaikea saada töitä, mutta kesäisin olen tienannut rahaa sen minkä pystyn, jotta pääsisin edes silloin tällöin tai pienissä aktiivisemmissa pätkissä ratsastamaan. Puoli vuotta tein useamman kerran viikossa töitä yksityistallilla ja sain palkaksi silloin tällöin ratsastaa, nyt oon muuttanut uudelle paikkakunnalle ja täytyy taas alkaa uudestaan rakentamaan mahdollisuuksia tälle harrastukselle. Mun lähtökohdat ei siis ole olleet mitkään maailman parhaat, mutta en haluaisi valittaa. Olen onnellinen siitä tilanteesta mikä mulla on nyt, kun ajattelee etten muutama vuosi sitten ollut tuskin koskenutkaan hevoseen, vaikka tää on ollut mulle ihan pikkutytöstä asti se ykkösjuttu.

      Hevoset on mulle se juttu, miksi aika ja yöunet on välillä kortilla, mutta ne ovat myös se syy miksi jaksan ja olen onnellinen. En mä edes tiedä, mitä tekisin elämälläni ilman hevosia - vaikka toki elämässä on paljon muutakin, mistä olen kiitollinen ja mikä on mulle tärkeää.

      Ihailen sun ahkeruutta ja asennetta, ja oot jo pitkään motivoinut mua monella tavalla. Rakastan lukea näitä sun pohdiskelevia tekstejä, sulla on aina niin hyviä ajatuksia ja pointteja ja osaat ilmaista ne tosi selkeästi ja ymmärrettävästi. Tämäkään postaus ei tuntunut yhtään liian pitkältä - päin vastoin! :D

      Poista
    2. Ihana kuulla, että hevoset ovat antaneet teille sisältöä elämään! Se on iso voimavara <3

      Ja ihana kuulla myös siitä, että postauksia on mukava lukea. Antaa kyllä motivaatiota tehdä vastaavia tekstejä myös jatkossa :)

      Poista
  9. Tosi mielenkiintoinen postaus! (Ja kuvat on myöskin upeita... :D) Hyvä että kirjoitat tästä aiheesta, kun se varmaan kiinnostaa monia. Ja jos joku lukee blogiasi ja miettii hevosen hankintaa esim. lukio- tai yläasteikäisenä niin saa mukaan pohdintaan vähän realismia... Eli osaa ottaa huomioon, miten elämäntilanteen muuttuminen voi vaikuttaa hevosharrastukseen myöhemmin. Munkin on pakko käydä töissä opintojen ohella, koska eihän opintotuki millään riitä omiinkaan elinkustannuksiin saati vielä hevosen kustannuksiin :S Se on ainakin selvää etten millään ehdi valmistua tavoiteajassa - toisaalta, mihin tässä on kiire? :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiirehän ei ole, koska töitä ehtii tekemään koko loppuelämän ajan. Tuskin päästään edes eläkkeelle meidän elinaikana :D opintotuki ei kyllä riitä mihinkään, mutta töitä tehdään sitten senkin edestä!

      Poista
  10. Täälläkin yksi joka tekee useamman päivän ruoat kerralla valmiiksi. Enkä tee mitenkään ihmeellisiä eväitä, kiireessä valmistuu nopeasti pelkkä kana ja riisi, se on jopa kylmänäkin valmennusreissun jälkeen oikein hyvää :D
    Ja eihän puuro ja leipä mitenkään epäterveellistä ole, olettaen että leipä ei ole mitään pullamössöä, mutta tietenkin päivän energia olisi hyvä saada oikeasta ruoasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en syö onneksi muuta kuin tummaa leipää, joskus kauraleipää. Mutta silti tuntuu, että leipä ja ylipäänsä hiilihydraatit tekee mun mahalle huonoa isoina määrinä! Pitäisi vaan tehdä sitä kunnon ruokaa useammin :)

      Poista
  11. Oletko maksanut hevosesi itse? Se kai se suurin yksittäinen kulu yleensä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ano yllä taisi tarkoittaa ostohintaa, oletko maksanut sen itse?

      Poista
    2. Yllä vastasin kysymykseenkin ;)

      Poista
  12. Todella hyödyllinen postaus! Sain paljon uusia ajatuksia ja näkökulmia opiskeluiden, töiden ja hevosenomistajuuden yhdistämisestä! Olen nyt lukion kolmannella, käyn muutamana iltana viikossa töissä ja omistan hevosen, joten postaus oli mielenkiintoista luettavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla! Tsemppiä sulle opintojen kanssa :)

      Poista
  13. Olet kyllä todella onnekas! Kaikilla ei ole varaa pitää hevosta ja pitää sitä noin hyvässä paikassa, ole ylpeä!:)

    VastaaPoista
  14. Mua kiinnostaisi tietää, että nostatko tukia? Jos nostat, niin nostatko ihan täydet tuet? Itse nimittäin opiskelen myös yliopistossa, asun vuokralla (tosin myös hyvin edullisesti) ja teen töitä n. 15h viikossa. Omaa hevosta minulla ei ole, mutta käytössä tavoitteellisessa treenissä ja kisaamisessa, jonka kuluista maksan puolet. Kuukaudessa hevosiin menevät kulut ovat noin 550€ eli huomattavasti vähemmän mitä todennäköisesti sinulla. Tuntuu kuitenkin, ettei rahat meinaa riittää kuukaudessa. Töitä voisin tehdä enemmänkin ilman että opinnot pahemmin hidastuisivat, mutta tässä kohtaa tulorajat tulevat vastaan. Saan nyt jo palkkaa maksimimäärän vuodessa mikä oikeuttaa vielä nostamaan täydet tai lähes täydet tuet ja siksi mietinkin, että nostatko itse tukia ja kuinka on mahdollista, etteivät tulorajasi ylity sillä uskon, että kuukausimenosi ovat reilusti yli 1000€? Kysyn siis vain mielenkiinnosta, tämän kommentin ei ole tarkotus olla millään tapaa negatiivinen.

    VastaaPoista
  15. Opiskelen itse oikeustieteitä ja käyn kokoaikaisesti (vuoro)töissä, lisäksi omistan hevosen kuten sinäkin.
    On lohduttavaa kuulla, että kohtalontovereitakin löytyy, enkä ole ainoa joka koettaa taistella tämän kombon kanssa..
    Itse maksan myös jokaikisen hevoseni kulun itse (myös ne ell kulut yms.), eikä elämä ole helppoa, kun pelkkä hevosen tallimaksu tosiaan on sen 500/kk..

    Vaikka rahallisesti ja ajallisesti onkin vaikeaa, hevonen myös antaa paljon! Hevosen omistaminen on toisinaan niin ihanaa onnistumisineen ja uskon myös sen terapeuttiseen vaikutukseen stressin ja kiireen keskellä..

    Tsemppiä sinulle Aada, ei auta kuin olla itsestään ylpeä, että tällaiseen pystyy! :-)

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat