#973: Miten menee?

Tuntuupa hassulta kirjoittaa pitkästä aikaa jotain ihan ajatuksen kanssa tänne blogiin. Kuten jo kauan aikaa sitten kerroin, oli mulla ihan tietoinen paussi isommasta sosiaalisen median sisälläntuotannosta opiskelukiireiden vuoksi tässä keväällä. En ole julkaissut videoita youtubeen (edes niitä valmiiksi kuvattuja), kirjoittanut blogiin mitään ihmeellistä tai oikeastaan edes hirveästi panostanut esimerkiksi Instagramiin. Kamera on pysynyt visusti kaapissa ja odottanut kiireettömämpiä päiviä. Nyt voin vihdoin huokaista helpotuksesta ja kertoa, että mun opiskelut on tältä kertaa kokonaisuudessaan paketissa. Seuraavan kerran avaan koulukirjat syyskuussa.

Ajattelin, että ennen varsinaista tavalliseen blogirytmiin palaamista olisi kiva ottaa pieni hetki sille, mitä kaikkea tässä kuukauden aikana on oikeastaan tapahtunut. Oikeastaan musta tuntuu, etten ole päässyt päivittelemään tänne syvällisemmin mitään koko vuonna! Niin paljon kaikkea on tapahtunut, että kirjoittamista on vaikea aloittaa mistään. Pahoittelen siis jo etukäteen tätä mahdottoman vaikeaselkoista postausta, josta varmaan huokuu läpi sellainen elämänmyönteinen helpotus siitä, että selvisin hengissä ajoittain melko työläältäkin tuntuneesta keväästä.

Lähdetään liikkeelle siitä faktasta, että palautin mun gradun lauantaina eli kaksi päivää ennen deadlinea. Sitä on varmasti vaikea ymmärtää, mutta yksi opiskelujuttu onnistui viemään mun ajasta todella suuren osan näin keväällä. Lähes kaikki muut maisteriseminaarini ryhmäläiset tekivät gradua olematta samalla töissä, eikä meidän ryhmästä silti graduaan palauttanut kuin viitisen opiskelijaa muiden siirtäessä palautusta syksylle. Voitte kuvitella, miten onnellinen olen nyt. Mun Julkaisen, siis olen -otsikolla kulkeva gradu on pituudeltaan noin sata sivua, ja saan siitä arvosanan kesäkuun puolessa välissä. Samalla juhlistan valmistujaisiani kandin papereiden osalta. Syksylle opintoja jää muutama hassu maisterivaiheen kurssi, joiden lisäksi aloitan lukemaan sosiaalipsykologiaa perus- ja aineopintojen verran. On se opiskelu sen verran kivaa, että sitä haluaa jatkaa vielä tovin.

Kuvia sieltä täältä. Nämä postauksen kuvat on kuvattu pari viikkoa sitten koulu- ja estevalmennuksista. :)

Sairastuin viime viikolla ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kunnon tautiin, joka pakotti mut keskiviikkoillasta perjantaihin vuodelepoon korkean kuumeen vuoksi. Kuume ei laskenut edes lääkkeillä, ja kun nielemisestä tuli tuskallista perjantaina, lähdin käymään lääkärissä. Syyksi selvisi korvatulehdus. Nyt syön antibiootteja ja olen elämäni voimissa. Kahden päivän paikallaanolo ja syömättömyys veivät kyllä hyvin kaikki voimat, ja sunnuntainen maastolenkki (ja ensimmäinen liikuntasuoritus edes kevyesti) tuntui jälkikäteen melkoisen raskaalta. Lauantaina onnistuin heittämään pesupallon suoraan silmääni siten, että näen oikealla silmällä harmaan alueen silmän ollessa samalla todella kipeä sitä liikuttaessa. Nyt silmää seurataan lääkärin toimesta, toivottavasti se palautuisi normaaliksi pian. Oikea jalkapöytäni on ottanut osumaa, ja kävely sattuu joka askeleella. Kuulemma mahdollinen hiusmurtuma, jolle ei voi tehdä mitään. Että välillä sitä voi tuntea olonsa melkolailla mukiloiduksi!

Maastolenkit ovat meille nyt arkea, sillä Maco on parin tai jopa kolmen viikon lomalla toukokuussa. Tarkoituksena on antaa ruunan lihaksistolle huilia nyt, kun se on joutunut tekemään nelisen kuukautta töitä putkeen ilman kunnon paussia. Väsymyksen näki ruunan koko olemuksessa, sillä vaikka se suoritti ihan hyvin ja oli ihan pirteä oma itsensä, huomasi muutoksen esimerkiksi sen suoruudessa ja suorittamisessa noin ylipäänsä. Se ei ollut ihan niin terävä hypyissään ja palautuminen kesti normaalia pidempään. Onneksi otan hevosestani aina puolen vuoden välein laajan verenkuvan, jossa arvoja voi verrata edellisiin. Macon veriarvot olivat täysin normaalit, joten mitään viruksia tai esimerkiksi alhaista hemoglobiinia ei tarvitse pelätä. Tulimme Jyläksen kanssa siihen tulokseen, että juoksutan ja maastoilen Macon kanssa nyt parisen viikkoa ja katson sitten uudelleen, miltä tilanne rupeaa näyttämään.

Nyt meidän lomaa on takana viikon verran, eikä elämä voisi rullata mukavammin. Lämpimät säät sattuivat juuri tähän väliin, mikä tuo omalta osaltaan hevosille muutoksen arkeen: kuumuutta ei päivästä puutu, mikä voi viedä viimeisetkin energiat hevosista. Kävimme Macon kanssa kahtena päivänä putkeen puolentoista tunnin maastolenkin, ja toisena päivänä Maco oli melkein kolmen kilometrin laukkaspurttauksen jälkeen ihan vaahdossa. Tekee kyllä hyvää koko kropalle päästä venymään - ja ennen kaikkea mielelle päästä tuulettumaan! Meillä on ihan mahtavia tyyppejä tallissa, jotka lähtevät mielellään maastoon mukaan, ja siksi maastoilu onkin huippukivaa. Seuraavan kerran mennään varmaankin viikonloppuna, tässä välissä ruuna saa kävellä kävelytyskoneessa ja juosta liinassa.

Sunnuntaina Maco täytti virallisesti kahdeksan vuotta. Juhlistimme päivää juurikin maastossa ja nautiskelemalla kevään ensimmäisiä vihreitä. Oikeastaan ihan ensimmäiset kunnolliset ruohotupsut päätyivät suuhun jo päivää aiemmin, kun olin kävelyttämässä ruunaa kentällä muiden estetunnin seassa. Oli lämmin ilta, ja olin juuri palauttanut gradun. Mieli oli kevyenä. Maco tallusteli rennosti narun päässä, itse yritin pysyä vauhdissa vielä hieman kuumeisena. Siinäpä keksin sitten pompata ruunan kyytiin ilman varusteita, pelkkä riimu ohjausvälineenä. Maco on niin kiltti! Se kääntyi pienestäkin istunta-avusta voltille, pysähtyi tai vaihtoi suuntaa. Väisteltiin hyppääviä hevosia käynnissä ja ravissa oikein näppärästi. Lopulta päätin lähteä kentältä pois ja päädyin syöttelemään ruunaa tarhojen viereen edelleen selässä istuskellen. Siitä sitten ratsastettiin talliin asti rennosti köpötellen. Mä niin pidän tuosta hevosesta, se on kuin ihmisen mieli sille päälle sattuessaan.

Tämän kuun ohjelma on vielä auki, koska en osaa tarkalleen sanoa, milloin palaan Macon kanssa kunnon treenin pariin. Alustava suunnitelmani oli, että hyppäisin Solbackassa 20.5. kilpaa, mutta todennäköisesti palaan treeneihin vasta kyseisenä viikonloppuna. Siinä meillä olisikin viikko aikaa ratsastaa ruuna avuille (ja kuski myös, koska taukoahan tämä on myös allekirjoittaneelle) suunnata hyppäämään Korpikylään kansallisia luokkia. Toisaalta kuun viimeisellä viikolla on kaksipäiväiset Juulian treenit, joihin haluaisin ehdottomasti osallistua. Sen vuoksi edellisenä viikonloppuna tuntuisi hassulta hypätä kilpaa, varsinkaan tauon jälkeen. Pitää vähän miettiä, miten tässä tullaan kisakalenteri toteuttamaan. Hyvin todennäköistä on, että pidän toukokuun kokonaan kisataukoa ja palaan kisojen pariin vasta kesäkuun ensimmäisellä viikolla. 

Kun hevonen on lomalla, joutuu ratsastaja töihin sitten jotenkin muuten. Eihän tässä laiskottelemaan rueta! Meillä on kämppikseni kanssa tavoitteena käydä salilla kesän läpi kolmesta neljään kertaa viikossa ja hankkia ihan oikeat lihakset syksyyn mennessä. Niin, se tarkoittaa muutakin kuin sitä kymmennen kilometrin juoksemista matolla. Tämä haaste piti aloittaa jo viime viikolla, mutta sairastumiseni takia se jäi tähän viikkoon. Aloittaminen on aina hankalinta, mutta kyllä siitä vielä rutiini tulee. Mulla on muutenkin paljon parempi fiilis omasta hyvinvoinnistani nyt, kun olen ollut seitsemän kuukautta herkkulakossa. Ei tee mieli karkkia, jäätelöä, sipsejä tai muuta vastaavaa. Syön säännöllisesti ja kroppa kiittää. Tavoitteena on olla herkkulakossa vuoden ajan, mutta en näe syytä, miksen voisi jatkaa tätä pidempäänkin. 

Ensi viikolla olemme toteuttamassa pitkästä aikaa vähän erikoisempia kuvauksia hevosten kanssa, mutta niistä kuulette lisää lähempänä. Sanotaan vaikka näin, että koskaan aiemmin en ole kuskannut hevosta kuvausta varten paikasta toiseen! Viikonloppuna olisi kiva kuvailla muutenkin, mutta katsotaan, mitä tässä keksii. Torstaina ajattelin repäistä sen verran, että pesen trailerini ja teen siitä juttua tänne, ihan yleisön pyynnöstä. Rästissä on kamala kasa kaikkea toteutettavaa videomateriaalia, mutta onneksi on koko kesä aikaa! Tiedä sitä, mihin tässä vielä päätyy :)

Aurinkoa just sun päivään - toivottavasti sulle kuuluu hyvää <3