tiistai 8. toukokuuta 2018

#973: Miten menee?

Tuntuupa hassulta kirjoittaa pitkästä aikaa jotain ihan ajatuksen kanssa tänne blogiin. Kuten jo kauan aikaa sitten kerroin, oli mulla ihan tietoinen paussi isommasta sosiaalisen median sisälläntuotannosta opiskelukiireiden vuoksi tässä keväällä. En ole julkaissut videoita youtubeen (edes niitä valmiiksi kuvattuja), kirjoittanut blogiin mitään ihmeellistä tai oikeastaan edes hirveästi panostanut esimerkiksi Instagramiin. Kamera on pysynyt visusti kaapissa ja odottanut kiireettömämpiä päiviä. Nyt voin vihdoin huokaista helpotuksesta ja kertoa, että mun opiskelut on tältä kertaa kokonaisuudessaan paketissa. Seuraavan kerran avaan koulukirjat syyskuussa.

Ajattelin, että ennen varsinaista tavalliseen blogirytmiin palaamista olisi kiva ottaa pieni hetki sille, mitä kaikkea tässä kuukauden aikana on oikeastaan tapahtunut. Oikeastaan musta tuntuu, etten ole päässyt päivittelemään tänne syvällisemmin mitään koko vuonna! Niin paljon kaikkea on tapahtunut, että kirjoittamista on vaikea aloittaa mistään. Pahoittelen siis jo etukäteen tätä mahdottoman vaikeaselkoista postausta, josta varmaan huokuu läpi sellainen elämänmyönteinen helpotus siitä, että selvisin hengissä ajoittain melko työläältäkin tuntuneesta keväästä.

Lähdetään liikkeelle siitä faktasta, että palautin mun gradun lauantaina eli kaksi päivää ennen deadlinea. Sitä on varmasti vaikea ymmärtää, mutta yksi opiskelujuttu onnistui viemään mun ajasta todella suuren osan näin keväällä. Lähes kaikki muut maisteriseminaarini ryhmäläiset tekivät gradua olematta samalla töissä, eikä meidän ryhmästä silti graduaan palauttanut kuin viitisen opiskelijaa muiden siirtäessä palautusta syksylle. Voitte kuvitella, miten onnellinen olen nyt. Mun Julkaisen, siis olen -otsikolla kulkeva gradu on pituudeltaan noin sata sivua, ja saan siitä arvosanan kesäkuun puolessa välissä. Samalla juhlistan valmistujaisiani kandin papereiden osalta. Syksylle opintoja jää muutama hassu maisterivaiheen kurssi, joiden lisäksi aloitan lukemaan sosiaalipsykologiaa perus- ja aineopintojen verran. On se opiskelu sen verran kivaa, että sitä haluaa jatkaa vielä tovin.

Kuvia sieltä täältä. Nämä postauksen kuvat on kuvattu pari viikkoa sitten koulu- ja estevalmennuksista. :)

Sairastuin viime viikolla ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kunnon tautiin, joka pakotti mut keskiviikkoillasta perjantaihin vuodelepoon korkean kuumeen vuoksi. Kuume ei laskenut edes lääkkeillä, ja kun nielemisestä tuli tuskallista perjantaina, lähdin käymään lääkärissä. Syyksi selvisi korvatulehdus. Nyt syön antibiootteja ja olen elämäni voimissa. Kahden päivän paikallaanolo ja syömättömyys veivät kyllä hyvin kaikki voimat, ja sunnuntainen maastolenkki (ja ensimmäinen liikuntasuoritus edes kevyesti) tuntui jälkikäteen melkoisen raskaalta. Lauantaina onnistuin heittämään pesupallon suoraan silmääni siten, että näen oikealla silmällä harmaan alueen silmän ollessa samalla todella kipeä sitä liikuttaessa. Nyt silmää seurataan lääkärin toimesta, toivottavasti se palautuisi normaaliksi pian. Oikea jalkapöytäni on ottanut osumaa, ja kävely sattuu joka askeleella. Kuulemma mahdollinen hiusmurtuma, jolle ei voi tehdä mitään. Että välillä sitä voi tuntea olonsa melkolailla mukiloiduksi!

Maastolenkit ovat meille nyt arkea, sillä Maco on parin tai jopa kolmen viikon lomalla toukokuussa. Tarkoituksena on antaa ruunan lihaksistolle huilia nyt, kun se on joutunut tekemään nelisen kuukautta töitä putkeen ilman kunnon paussia. Väsymyksen näki ruunan koko olemuksessa, sillä vaikka se suoritti ihan hyvin ja oli ihan pirteä oma itsensä, huomasi muutoksen esimerkiksi sen suoruudessa ja suorittamisessa noin ylipäänsä. Se ei ollut ihan niin terävä hypyissään ja palautuminen kesti normaalia pidempään. Onneksi otan hevosestani aina puolen vuoden välein laajan verenkuvan, jossa arvoja voi verrata edellisiin. Macon veriarvot olivat täysin normaalit, joten mitään viruksia tai esimerkiksi alhaista hemoglobiinia ei tarvitse pelätä. Tulimme Jyläksen kanssa siihen tulokseen, että juoksutan ja maastoilen Macon kanssa nyt parisen viikkoa ja katson sitten uudelleen, miltä tilanne rupeaa näyttämään.




Nyt meidän lomaa on takana viikon verran, eikä elämä voisi rullata mukavammin. Lämpimät säät sattuivat juuri tähän väliin, mikä tuo omalta osaltaan hevosille muutoksen arkeen: kuumuutta ei päivästä puutu, mikä voi viedä viimeisetkin energiat hevosista. Kävimme Macon kanssa kahtena päivänä putkeen puolentoista tunnin maastolenkin, ja toisena päivänä Maco oli melkein kolmen kilometrin laukkaspurttauksen jälkeen ihan vaahdossa. Tekee kyllä hyvää koko kropalle päästä venymään - ja ennen kaikkea mielelle päästä tuulettumaan! Meillä on ihan mahtavia tyyppejä tallissa, jotka lähtevät mielellään maastoon mukaan, ja siksi maastoilu onkin huippukivaa. Seuraavan kerran mennään varmaankin viikonloppuna, tässä välissä ruuna saa kävellä kävelytyskoneessa ja juosta liinassa.

Sunnuntaina Maco täytti virallisesti kahdeksan vuotta. Juhlistimme päivää juurikin maastossa ja nautiskelemalla kevään ensimmäisiä vihreitä. Oikeastaan ihan ensimmäiset kunnolliset ruohotupsut päätyivät suuhun jo päivää aiemmin, kun olin kävelyttämässä ruunaa kentällä muiden estetunnin seassa. Oli lämmin ilta, ja olin juuri palauttanut gradun. Mieli oli kevyenä. Maco tallusteli rennosti narun päässä, itse yritin pysyä vauhdissa vielä hieman kuumeisena. Siinäpä keksin sitten pompata ruunan kyytiin ilman varusteita, pelkkä riimu ohjausvälineenä. Maco on niin kiltti! Se kääntyi pienestäkin istunta-avusta voltille, pysähtyi tai vaihtoi suuntaa. Väisteltiin hyppääviä hevosia käynnissä ja ravissa oikein näppärästi. Lopulta päätin lähteä kentältä pois ja päädyin syöttelemään ruunaa tarhojen viereen edelleen selässä istuskellen. Siitä sitten ratsastettiin talliin asti rennosti köpötellen. Mä niin pidän tuosta hevosesta, se on kuin ihmisen mieli sille päälle sattuessaan.

Tämän kuun ohjelma on vielä auki, koska en osaa tarkalleen sanoa, milloin palaan Macon kanssa kunnon treenin pariin. Alustava suunnitelmani oli, että hyppäisin Solbackassa 20.5. kilpaa, mutta todennäköisesti palaan treeneihin vasta kyseisenä viikonloppuna. Siinä meillä olisikin viikko aikaa ratsastaa ruuna avuille (ja kuski myös, koska taukoahan tämä on myös allekirjoittaneelle) suunnata hyppäämään Korpikylään kansallisia luokkia. Toisaalta kuun viimeisellä viikolla on kaksipäiväiset Juulian treenit, joihin haluaisin ehdottomasti osallistua. Sen vuoksi edellisenä viikonloppuna tuntuisi hassulta hypätä kilpaa, varsinkaan tauon jälkeen. Pitää vähän miettiä, miten tässä tullaan kisakalenteri toteuttamaan. Hyvin todennäköistä on, että pidän toukokuun kokonaan kisataukoa ja palaan kisojen pariin vasta kesäkuun ensimmäisellä viikolla. 



Kun hevonen on lomalla, joutuu ratsastaja töihin sitten jotenkin muuten. Eihän tässä laiskottelemaan rueta! Meillä on kämppikseni kanssa tavoitteena käydä salilla kesän läpi kolmesta neljään kertaa viikossa ja hankkia ihan oikeat lihakset syksyyn mennessä. Niin, se tarkoittaa muutakin kuin sitä kymmennen kilometrin juoksemista matolla. Tämä haaste piti aloittaa jo viime viikolla, mutta sairastumiseni takia se jäi tähän viikkoon. Aloittaminen on aina hankalinta, mutta kyllä siitä vielä rutiini tulee. Mulla on muutenkin paljon parempi fiilis omasta hyvinvoinnistani nyt, kun olen ollut seitsemän kuukautta herkkulakossa. Ei tee mieli karkkia, jäätelöä, sipsejä tai muuta vastaavaa. Syön säännöllisesti ja kroppa kiittää. Tavoitteena on olla herkkulakossa vuoden ajan, mutta en näe syytä, miksen voisi jatkaa tätä pidempäänkin. 

Ensi viikolla olemme toteuttamassa pitkästä aikaa vähän erikoisempia kuvauksia hevosten kanssa, mutta niistä kuulette lisää lähempänä. Sanotaan vaikka näin, että koskaan aiemmin en ole kuskannut hevosta kuvausta varten paikasta toiseen! Viikonloppuna olisi kiva kuvailla muutenkin, mutta katsotaan, mitä tässä keksii. Torstaina ajattelin repäistä sen verran, että pesen trailerini ja teen siitä juttua tänne, ihan yleisön pyynnöstä. Rästissä on kamala kasa kaikkea toteutettavaa videomateriaalia, mutta onneksi on koko kesä aikaa! Tiedä sitä, mihin tässä vielä päätyy :)

Aurinkoa just sun päivään - toivottavasti sulle kuuluu hyvää <3

12 kommenttia

  1. Onnea gradun palautuksesta ja kanditutkinnosta! Gradu todellakin on iso ja vaativa projekti. Muistan itsekin, miten se onnistui viemään kaikki mehut, vaikka olikin samalla todella mielenkiintoista.

    Musta on kiva, että kerrot myös avoimesti siitä, että välillä on kiireisempiä ja raskaampia elämänjaksoja, ettei blogista saa sellaista yltiöpositiivista siloteltua somekuvaa, vaan pääsee kuulemaan nimenomaan niitä oikeita fiiliksiä :)

    Sun pyrkimykset tehdä elämästä entistä terveellisempää on tosi hienoja! Täytyy myöntää, että aluks mua jopa vähän ärsytti sun herkkulakkoilu! Onneksi tajusin mennä tästä kateuden pilkahduksesta itseeni, ja aloitinkin sitten itsekin karkkilakon :D nyt tuntuu oikein hyvältä seurata sunkin "etenemistä", eikä harmita enää yhtään. Ihanaa kesän alkua sulle, nautihan kauniista ilmoista ja tervehtymisestäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Kyllähän se välillä tuntui ihan mahdottomalta yhtälöltä, varsinkin silloin, kun mulle maaliskuun lopulla selvisi, että on pakko saada tehtyä pari kurssia vielä kahden viikon syklillä ja painaa samalla gradua eteenpäin. Olin silloin Ainossa tallimestarina, niin meinasi loppua usko ja toivo :D Mutta niin se vaan onnistui!

      Ymmärrän hyvin tuon tunteen, että muiden "terveellinen" elämä ärsyttää! Oon itsekin sellainen, että muiden tekeminen ottaa välillä päähän just silloin, kun ei itse pysty tekemään samalla tavalla. Vaikka eihän sen pitäisi niin mennä.. Ihmismieli on kummallinen :P Anyhow, herkkulakkoilu on osoittautunut oikein hyväksi vaihtoehdoksi ja samalla opettanut just omasta kropasta paljon. Ihailtavaa, miten hyvin sä tunnistat noita puolia itsessäsi! Vaatii rohkeutta myöntää myös itselleen sen, että on "kateellinen" jollekulle jostain. You go girl! :)

      Tsemppiä sullekin karkkilakkoon ja lämmintä kesää <3

      Poista
  2. Mulla on tammikuun tipaton jatkunut tähän päivään. En vain koe enää tarpeelliseksi käyttää alkoholia, kun on jo näin pitkään ollut ilman. Sama käy varmasti myös herkkujen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, toi olisi kyllä mullekin paikallaan! Totesin tuossa vappuna, että lisään mun elämäntavoitteisiin nyt sen, että sellainen paria annosta suurempi alkoholinkäyttö saa jäädä. Ei mitään järkeä, kun mulla ei esim. maha kestä alkoholia ollenkaan ja sitten ihmettelen, kun on maha kipeänä monta päivää. Sama oli esim. nuudeleiden ja vaalean leivän kanssa. Jätin pois, elämä helpotti :)

      Tsemppiä jatkoon, otan susta mallia!

      Poista
  3. Paljon onnea gradun valmistumisesta! Kokemuksesta tiedän, että se on hiton iso urakka. Sä oot kyllä ihan supermuija; en tajua miten sulla riittää aikaa ja energiaa kaikkeen siihen, mitä sulla on elämässä tällä hetkellä meneillään. Teet muutenkin suuren vaikutuksen tällaiseen "tavalliseen lukijaan", kun tunnut olevan hirvittävän fiksu, ystävällinen, iloinen ja vielä tosi taitava ratsastamaan.

    Kaikkea hyvää sulle ja mahtavaa kesänalkua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Se oli kyllä ajoittain raskaalta tuntuva taipale, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna yllättävän vähällä vaivalla sen sai kasaan. Joskus teininä sitä ajatteli, että yliopisto on super vaikeaa ja gradu on suunnilleen koko elämän vaativa urakka. Joko luulin väärin tai sitten tässä on itsekin kasvanut ihmisenä ;)

      Kiitos ihanista sanoistasi! Tällaiset lämmittävät mieltä todella paljon. Aurinkoa myös sun kesään ja tuleviin seikkailuihin! :)

      Poista
  4. Siis mitä, 100 sivun mittainen teksti, mistä ihmeestä keksit siihen mitään kirjoitettavaa?! :DDDD Itse tuotan helposti pitkiä tekstejä mutta että 100 sivua, huhhuh! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo, meillä suositus on 60-80 sivua, mutta tää vähän venähti :D voin julkaista sen tänne, kun saan arvosanan :)

      Poista
  5. Toivoisin niin paljon että lähdette Roihuvuoren kirsikkapuistoon kuvaamaan Macon kanssa! Harmaa hevonen näyttäisi varmasti upealta kirsikankukkien seassa. :)

    VastaaPoista
  6. Onnea gradusta, aihe kuulosti mielenkiintoiselta! Itselläkin ollu kiireinen kevät (töiden takia tosin), mutta nyt onneksi helpottaa kun on jo lämmintä ja kunnolla pitkään valoisaa. Talvella aina hankalaa kun valoisa aika menee lähinnä töissä ja pimeässä ei niin kiva ratsastaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä valoisuus todellakin auttaa! Ihana, että sullakin on nyt helpottanut kiire :)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat