#975: Huh hellettä!

Mitä ihmettä on tämä lämpö, joka Suomen on päässyt yllättämään? Meillä on ollut useampana päivänä yli 25 astetta lämmintä, ja toisinaan mittarin lukemat ovat kiivenneet 29 asteeseen. Yritä siinä sitten tehdä jotain järjellistä toimintaa ulkona! En näköjään olisi voinut parempaan kohtaan valita Macon lomajaksoa.

Mutta hei, eihän tästä saa valittaa. Kerrankin ulkona on jo toukokuussa kelit, joissa tarkenee olla. Niin hyvin jopa, että aiemmista vuosista poiketen keräsin kaikki talviloimeni kahteen isoon jätesäkkiin jo tässä vaiheessa vuotta. Tällä kertaa aion todellakin olla valmis syksyn tuloon, enkä vie loimia pesuun juuri sillä viikolla, kun niitä oikeasti tarvittaisiin. Se on jokavuotinen ongelma, josta ei tunnu koskaan pääsevän eroon. Ehkä nyt olisi oikea aika? Ihan vaan varmuuden vuoksi jätin kaappiini kuitenkin yhden 150 grammaisen ulkoloimen, jos Suomen kesä yllättää ja meille tulee ne viiden asteen lämpötilat. Toistaiseksi näyttää kuitenkin hyvältä, ja hevoset ovat joutuneet ihan viilennyksen alle vesiletkun avulla kovan paahteen takia. 

Meillä on nyt takana kaksi viikkoa lomaa. Sunnuntaina hevosta juoksuttaessani mietin, miten uskomattoman positiivisesti lomailu on vaikuttanut ruunan olemukseen, asenteeseen ja tekemiseen. Se on paljon pirteämpi ja lähtee töihin innokkaammalla asenteella. Se liikkuu liinan päässä elastisemmin kuin ehkä koskaan. Se on aidosti paremmin läsnä. Okei, näitä eroja ei varmasti huomaisi ihan kuka tahansa sivustakatsoja, mutta kun on itse viettänyt Macon kanssa aikaa enemmän ja vähemmän, korostuvat pienetkin muutokset sen koko olemuksessa aivan eri tavalla. Tämä tietysti kuulostaa siltä, että Maco olisi ollut ennen lomaa jotenkin todella haluton, voimaton ja tympiintynyt, vaikka niin ei tietysti ollut. Mutta ne, jotka tuntevat jonkun eläimen läpikotaisin, osaavat varmasti jakaa tämän fiiliksen mun kanssa. Pieni muutos, joka tuo ison eron eläimen koko toimintaan.

Ajattelin siirtyväni kentällä tapahtuvien ratsastuksien pariin jo viikonloppuna, mutta lopulta varsinainen ratsastus siirtyi ensi viikkoon. Lomaillaan nyt sitten suoraan kolme viikkoa, kai se hyvää tekee. Paikalleen emme ole jääneet, sillä viikko-ohjelma on koostunut maastoilusta, juoksutuksesta ja kävelytyksestä. Tällä viikolla Maco oli tosiaan näin maanantaina kävelytyskoneessa, huomenna menemme pitkälle maastolenkille ja keskiviikkona se saa taas kävellä. Torstaina maastoillaan, keskiviikkona ruuna kävelee ja viikonlopun se juoksee liinassa. Mä suuntaan perjantaista sunnuntaihin Kuopioon mökille ja sukulaisia tapaamaan, kun edellisestä kerrasta on päässyt kulumaan sen verran reilusti aikaa. 

Linkki videoon (MyDay)

Macon lomailu on tuonut myös mulle tauon ratsastuksesta, sillä en ole mennyt muidenkaan hevosilla tässä kahteen viikkoon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, etten ole ratsastanut kunnolla Juulian valmennuksen jälkeen. Kolme viikkoa on aika pitkä tauko ratsastuksessa, mutta olen korvannut sitä muulla liikunnalla. Torstaina kävin maastolenkkimme jälkeen salilla juoksemassa ja tekemässä lihaskuntoa, perjantaina meillä oli peppu-vatsa -ryhmäliikuntatunti, sunnuntaina kävelin 20 kilometriä ja näin maanantaina kävin spinningissä. Tekemistä on siis riittänyt. Liikkuminen on älyttömän kivaa, vaikkakin onnistuin torstain maastolenkillä murtamaan kaksi varvastani ja kävelemään epäsopivilla kengillä itselleni rakot jalkoihin. En ottanut tätä huomioon eilisellä pidemmällä kävelylenkillä (kävelin valehtelematta Espoon Luukissa ensin 10km, jonka jälkeen sieltä Klaukkalaan 10km), ja nyt jalkani ovat ihan kuolemaisillaan. Toisen jalan pikkuvarpaassa oleva rakko on varmaan tulehduttanut koko varpaan, koska sen ympäristö on ihan punainen, turvonnut ja kuuma. En kyllä kestä tätä touhuani :D Töissä joku kysyi tänään, että mitä ihmettä olen tehnyt, kun kävelen niin vaivalloisesti. Kai nyt, kun jokainen askel sattuu vihlovana kipuna koko jalan läpi.

Tyhmästä päästä kärsii ja niin edelleen, vai miten se sanonta meneekään. Koska heppajuttuja on vielä valmennuksien ja ratsastuksien osalta vähänlaisesti tällä viikolla, julkaisen tänne bloginkin puolelle pitkästä aikaa kuvatun MyDayn viime viikolta, kun käväisin Turussa moikkaamassa kavereitani opiskelukiireiden hellittämisen kunniaksi. Ihana pikavisiitti Suomen sydämeen! Pian olisi luvassa taas sitä paljon toivottua tallivideopostausta ja muuta hevosiin liittyvää materiaalia, sillä ensi viikolle ollaankin jo sovittu ensimmäiset estevalmennukset. Siitä se homma taas pyörähtää kunnolla käyntiin. En malta enää odottaa, jes!

Nauttikaa tästä lämmöstä nyt, kun sitä on! :)