Kyllähän siitä ennätti melkein puolitoista vuotta kulua - nimittäin valmennuksesta jonkun muun kuin oman hevosen kanssa. Pidempään blogiani lukeneet muistanevat varmaankin ajan, jolloin Champ lähti Saksaan. Pääsin tuolloin ratsastamaan niin este- kuin kouluvalmennuksissa eri hevosilla, joista tähän voisin nostaa esiin Acsun, Vilhon ja Hämpsin. Silloin kuvio tuntui todella loogiselta, sillä valmennuksia oli hyvä päästä jatkamaan oman hevosen puuttumisesta huolimatta. Itsenäinen ratsastaminen on aina hyväksi, mutta valmentajan tärkeyttä ei voi silti koskaan vähätellä.
Uskallan väittää, että suurin osa ratsastajista ratsastaa vielä asteen verran paremmin valmentajan ollessa läsnä kuin itsekseen töitä tehdessään. Tähän syynä voi olla yksinkertaisesti parempi keskittyminen siihen ratsastushetkeen - valmentajan itsessään ei välttämättä tarvitse sanoa mitään ohjeita. Hassua, eikö! Allekirjoitan tämän ainakin omalta osaltani täysin, sillä suoritan aina paljon paremmin silloin, kun valmentaja on paikalla vahtimassa perääni. Siksi suosin valmennuksia ja pyrinkin käymään niissä niin este- kuin koulupuolella vähintään kerran viikossa.
Valmentajaan nojautuminen ei toki ole pelkästään positiivinen asia, sillä silloin oppii herkästi "avuttomaksi". Jos valmentaja on aina paikalla ratkaisemassa oppilaansa virheitä ja neuvomassa sopivia tehtäviä kuhunkin tilanteeseen, ei ratsastaja joudu ajattelemaan itse aktiivisesti. Siksi pidän myös sellaisista valmentajista, jotka aktiivisesti haastavat ratsastajien ajattelua. Haastamisen ei tarvitse olla valintojen kyseenalaistamista, vaan jo pelkkä vuorovaikutus ratsastajan kanssa on hyvä alku: "miltä se hevonen nyt tuntuu?"
Itsenäinen ratsastus paitsi pakottaa ratsastajaa ajattelemaan enemmän ja miettimään ratsastuksensa kulkua pidemmälle kuin juuri meneillään olevaan hetkeen, tuo se mukanaan myös virheitä, jotka korjaamatta muodostuvat tavoiksi. Toisaalta yksikin valmennus taitavan valmentajan silmän alla voi tuoda ihan uudenlaista ajattelua omaan ratsastukseen, vaikkei tunti itsessään pitäisi sisällään mitään maailmaa mullistavaa. Siksipä päätin hakea Pennon viime viikolla Macon kotitallille Stable Novaan valmennusta varten - halusin, että estevalmentajani Sanna näkisi pikkuhevosen tositoimissa ja kertoisi mahdollisesti vinkkejä siitä, miten mun kannattaa ruunan kanssa edetä itsenäisissä treeneissä.
On pakko myöntää, että odotin Pennon valmennusta paljon enemmän kuin Macon samana päivänä ollutta valmennusta. Aika jännää, eikö! Syynä oli ehdottomasti se, etten ollut aiemmin käynyt Pennon kanssa valmennuksissa, eikä ruuna ollut vieraillut Novassa kertaakaan tuota ennen. Meillä oli siis odotukset melkolailla neutraaleina, sillä emme tienneet, josko Penno esimerkiksi jännittyisi maneesissa niin paljon, ettei se uskaltaisi edetä. Tai jos erikoisemmat esteet olisivat pelottaneet ruunaa jotenkin erityisen paljon. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan poni hyppäsi kaikki esteet erittäin iloisesti ja yritteliäästi siitäkin huolimatta, että se sai eteensä ensimmäistä kertaa ainakin nykyisellä omistajalla ollessaan esteradan useamman erikoisesteen, suhteutettujen linjojen ja sarjan kera. Se todella ylitti mun ja varmasti monen muunkin odotukset!
Penno on kyllä mainio tapaus, jonka kanssa on ilo tehdä töitä. Valmentajani tykästyi ruunaan, sillä vaikkei se ole koskaan mikään isojen ratojen estetykki, on sillä hyvä asenne työntekoon ja kokoonsa nähden kivan hevosmainen laukka. Ja se on kyllä niin tasainen sileällä mentäessä, etten heti keksi toista vastaavaa. Tänään taas jatkamme estetreenejä Pennon kanssa sen kotitallilla, ja katsotaan sitten, miten lokakuu alkaa estehyppyjen osalta. Viime viikon ratatreenin jälkeen vuorossa on tänään todennäköisesti hieman jumppaa. Vaihtelua arkeen, ja parasta sellaista. Sen enempää valmennuksesta selittämättä päästän teidät halukkaat katsomaan tarkemmin alla olevalta ääniraidalliselta videolta Pennon ja mun urakointia viime viikon valmennuksesta. :)
Uskallan väittää, että suurin osa ratsastajista ratsastaa vielä asteen verran paremmin valmentajan ollessa läsnä kuin itsekseen töitä tehdessään. Tähän syynä voi olla yksinkertaisesti parempi keskittyminen siihen ratsastushetkeen - valmentajan itsessään ei välttämättä tarvitse sanoa mitään ohjeita. Hassua, eikö! Allekirjoitan tämän ainakin omalta osaltani täysin, sillä suoritan aina paljon paremmin silloin, kun valmentaja on paikalla vahtimassa perääni. Siksi suosin valmennuksia ja pyrinkin käymään niissä niin este- kuin koulupuolella vähintään kerran viikossa.
Valmentajaan nojautuminen ei toki ole pelkästään positiivinen asia, sillä silloin oppii herkästi "avuttomaksi". Jos valmentaja on aina paikalla ratkaisemassa oppilaansa virheitä ja neuvomassa sopivia tehtäviä kuhunkin tilanteeseen, ei ratsastaja joudu ajattelemaan itse aktiivisesti. Siksi pidän myös sellaisista valmentajista, jotka aktiivisesti haastavat ratsastajien ajattelua. Haastamisen ei tarvitse olla valintojen kyseenalaistamista, vaan jo pelkkä vuorovaikutus ratsastajan kanssa on hyvä alku: "miltä se hevonen nyt tuntuu?"
 |
| En valitettavasti saanut sopivia kuvia aiheeseen, joten tässä kuvituskuva viime talvelta. Alla video! c. Vilma Töyräs |
On pakko myöntää, että odotin Pennon valmennusta paljon enemmän kuin Macon samana päivänä ollutta valmennusta. Aika jännää, eikö! Syynä oli ehdottomasti se, etten ollut aiemmin käynyt Pennon kanssa valmennuksissa, eikä ruuna ollut vieraillut Novassa kertaakaan tuota ennen. Meillä oli siis odotukset melkolailla neutraaleina, sillä emme tienneet, josko Penno esimerkiksi jännittyisi maneesissa niin paljon, ettei se uskaltaisi edetä. Tai jos erikoisemmat esteet olisivat pelottaneet ruunaa jotenkin erityisen paljon. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan poni hyppäsi kaikki esteet erittäin iloisesti ja yritteliäästi siitäkin huolimatta, että se sai eteensä ensimmäistä kertaa ainakin nykyisellä omistajalla ollessaan esteradan useamman erikoisesteen, suhteutettujen linjojen ja sarjan kera. Se todella ylitti mun ja varmasti monen muunkin odotukset!
Penno on kyllä mainio tapaus, jonka kanssa on ilo tehdä töitä. Valmentajani tykästyi ruunaan, sillä vaikkei se ole koskaan mikään isojen ratojen estetykki, on sillä hyvä asenne työntekoon ja kokoonsa nähden kivan hevosmainen laukka. Ja se on kyllä niin tasainen sileällä mentäessä, etten heti keksi toista vastaavaa. Tänään taas jatkamme estetreenejä Pennon kanssa sen kotitallilla, ja katsotaan sitten, miten lokakuu alkaa estehyppyjen osalta. Viime viikon ratatreenin jälkeen vuorossa on tänään todennäköisesti hieman jumppaa. Vaihtelua arkeen, ja parasta sellaista. Sen enempää valmennuksesta selittämättä päästän teidät halukkaat katsomaan tarkemmin alla olevalta ääniraidalliselta videolta Pennon ja mun urakointia viime viikon valmennuksesta. :)
Ihanaa viikonloppua ♥
Linkki videoon (ääniraidallinen valmennusvideo)
Oot niiiin taitava!!
VastaaPoistaHaha, tuskinpa sentään :) Kiitos!
PoistaOlipa kiva postaus! Kiva nähdä erilaisia heppoja sun alla, vaikken ratsastuksesta mitään ymmärräkään ;D
VastaaPoistaKiva, että pidit! Herää ihan mielenkiinto, miten ratsastuksesta mitään ymmärtämätön viihtyy blogini parissa :D Kiitos!
PoistaOlen joskus nuorena touhunnut ravureiden kanssa eli en hevosten kanssa aivan kädetön ole. Mutta blogeissa ratkaisee laatu! Seurailen erilaisia, eri aihepiirien blogeja, kunhan ne ovat laadukkaita. Sinun on sellainen ja tekstisi ovat erittäin lukijaystävällisiä. Joten kiitos!
PoistaAivan! Se selittääkin :) Tosi ihanasti sanottu, kiitos! Blogia on kyllä kiva kirjoitella, vähän kuin ilmaista "terapiaa".
PoistaTämä kommenttini ei nyt oikeastaan liity tähän postaukseen, vaikka siis kaikin puolin oli taas kiva lukea, koska kirjoitat niin hyvin. :) Halusin kuitenkin jakaa jotain kanssasi, sillä olet motivoinut minua todella paljon - miten jännää onkaan, kuinka iso vaikutus tuntemattomilla henkilöillä voikaan olla omaan elämään, heh. Ja on minua siis inspiroinut moni muukin, mutta olen seurannut sinua somessa jo pidempään, ja suoraan sanottuna ihaillut sitä, miten suhtaudut tähän elämään ja pyrit aina suorittamaan paremmin työssäsi, harrastuksissasi jne.
VastaaPoistaTänä vuonna olet vaikuttanut jopa positiivisemmalta ja iloisemmalta kuin aikaisemmin, ja postauksistasi saa vaikutelman, että se johtuu juurikin siitä, että olet löytänyt tasapainon liikunnan, ruokavalion, töiden ja muun suhteen. Itse voin aika huonosti tänä vuonna; elämässä on tullut erilaisia vastoinkäymisiä ja olen joutunut esimerkiksi vähentämään ratsastusta, mikä on minulle rakas harrastus. Olen niistä lannistunut ehkä liikaakin, joka on näkynyt siinä, etten ole pitänyt huolta itsestäni. Olen syönyt huonosti ja liikkunut huonosti, sekä laiminlyönyt muutamia kaverisuhteita.
Kuitenkin, jo joku aika sitten, otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin itsekin elämäntaparemontin. Postauksesi, joka koski tätä aihetta, motivoi minua entisestään. Nyt olen jo muutaman viikon ajan käynyt useamman kerran viikossa joko salilla tai lenkillä, muokannut ruokavaliota paljon parempaan ja nähnyt taas enemmän ystäviäni. Ratsastan nykyään vain pari kertaa viikossa, mutta otan siitä silloin aina kaiken ilon irti. Voin nyt paljon paremmin, kuin aikaisemmin tänä vuonna.
En tiedä, kiinnostaako tälläiset kommentit sinua. Haluan ajatella, että kiinnostaa. Koen, että sinun näyttämä esimerkkisi on ollut ehkä jopa suurin inspiraatio minulle. Tänään juoksin 15 km vajaaseen puoleentoista tuntiin ja jostain syystä päällimmäisenä ajatuksena oli, että haluan kertoa sinulle. :D Paljon on toki minulla vielä parannettavaa, luonnollisesti.
Hitsi kun tällaista oli kiva lukea :) Olet nähnyt itsesi niin arvokkaana, että juuri SINUUN kannattaa panostaa. Upea juttu, olet tehnyt upeaa työtä!!
PoistaEnsinnäkin: iso kiitos, kun jaoit tämän kanssani! Tässähän menee aivan sanattomaksi, sillä vaikka kaikenlaisia kommentteja on ihana saada, nousee tämän kaltaiset kyllä ehdottomasti sinne kärkisijalle. Huh <3
PoistaKuten edellinen anonyymi totesi, on mahtavaa, että oot päättänyt panostaa itseesi ja omaan hyvinvointiin. Mikään tässä maailmassa ei ole niin tärkeää kuin se, että jokainen meistä voi hyvin - niin henkisesti kuin fyysisesti. Kun oma pää ja kroppa on kunnossa, jaksaa samalla jakaa hyvää oloaan ympärilleen. Näin ainakin haluan uskoa!
Ihailtavaa on, että oot osannut myöntää itsellesi, ettei kaikki ole ollut niin hyvin elämässäsi kuin voisi olla - ja tehnyt sen eteen muutoksia. Samassa tilanteessa olin itsekin viime vuonna tai oikeastaan jo vuonna 2016, jolloin päätin luopua Champista jne. Kerroit, että vaikutan positiivisemmalta jne. ja toden totta niin tunnenkin! Ihanaa, että se välittyy myös ruudun sinne puolelle :) En toki halua luoda sellaista kuvaa, että elämä olisi pelkkää hattaraa ja vaaleanpunaisia sydänlaseja, mutta hitsi, että siitä on helppo nauttia, kun palaset ovat kohdallaan! Ja silloin pitää osata olla itseensä tyytyväinen. Ihan, kuten sullakin on nyt.
Iso tsemppihalaus ja peukku ajatuksistasi ja teoistasi oman hyvinvointisi parantamiseksi. Ruokavalion, liikunnan ja etenkin sosiaalisten suhteiden tasapainottaminen on rohkea veto, joka varmasti kantaa pitkälle. Oot mun idoli tämän tekstin perusteella, ja samalla on suorastaan häkellyttävää kuulla, että oon antanut inspiraatiota sulle. Hyvä me, syksystä tulee huippu! :)
Kunka paljon saat ratsastaa Pennolla? Voi kun olis ihanaa kun itelläkin ois mahiksia ratsastaa useampia kivoja hevosia..kun edes yhtä sais.
VastaaPoistaKerran viikossa hyppään, en sen enempää :) Aikataulujen vuoksi en edes ehtisi, kun kuitenkin Penno asuu eri tallilla kuin Maco. Toivottavasti löydät sulle kivoja heppoja ratsastettavaksi!
PoistaHyvä postaus ja video! :) Sun valmennus- (ja muutkin) videot on aina tosi kivoja. Penno vaikuttaa mukavalta hevoselta :)
VastaaPoistaVoi kiitos, ihana kun pidät <3
PoistaMoi! Kiva katsoa miten heppa innostui hyppäämisestä. Varmaan menee tällä videolla hevosen kokemattomuuden piikkiin, mutta miten lähtisit ylipäätään ratkomaan tilannetta kun esim. jumpan tai suhteutetun linjan jälkeen kaarteeseen heppa syöksähtää ja vetää kaulan pitkäksi / ohjia kädestä.
VastaaPoistaKiva, että pidät! :)
PoistaTärkeintä lienee, että ratsastaja istuisi satulaan kevyesti hyppyjen jälkeen ja tasapainottaisi siten hevosta. Mun suurin ongelma on juuri se, että jään seisomaan jalustimille, jolloin hevosella on "tilaa" kaatua lavoilleen ja vetää itsensä pitkäksi. Hyvä keino jumppien ja linjojen jälkeen on toki laittaa esim. maapuomeja yhden askeleen välein siten, että hevosen on pakko pysyä lyhyenä ja keskittyä myös esteiden jälkeen. Puomit kannattaa tosin olla pehmopuomeja, koska normaalien puomien päälle astuessaan voi saada pahaa jälkeä aikaan.. Jos siis ei luota siihen, että hevonen osaa katsoa, mihin jalkansa laittaa! :)