#1013: Inspiraatiota ja oppia huipuilta

Oppiminen tapahtuu käsitykseni mukaan useimmiten kahdella tavalla: tekemällä itse tai seuraamalla muiden tekemistä. Kumpaankin oppimismalliin pätee halutun ja ei-toivotun lopputuloksen antama esimerkki. Kun teet tai näet jonkun tekevän halutun asian, tiedät, miten sinun tulisi jatkossa toimia. Toisaalta myös epäonnistumiset opettavat vastaavalla tavalla, ja saavat jopa onnistumisia tehokkaammin sanomaa perille. 

Ratsastuksen opettelemisessa toistot ovat kaiken alku ja juuri. Oppiakseen hyväksi ratsastajaksi tulee ratsastajan jaksaa ja pystyä tekemään tuhansia toistoja, jotta erilaisista reaktioista tulee automaattisia. Sujuvan ja "huomaamattoman" apujenkäytön salaisuus lieneekin siinä, että kaikki toiminta tulee ratsastajan selkäytimestä. Silloin, kun omaa toimintaa ei tarvitse miettiä ennen sen tekemistä, helpottuu oma toiminta ihan valtavasti. Ja tätä varten on vain yksinkertaisesti kulutettava tunteja satulassa. Paremmaksi ei voi tulla miettimällä, miten asiat pitäisi hoitaa.

Vai voiko? Hevosen selässä voi kuitenkin viettää vain rajallisen määrän tunteja, joten oppimista on hyvä tukea myös mallioppimisella. Uskon, että valtaosa tavoitteellisista ratsastajista ja ratsastuksesta muuten laajemmin kiinnostuneista harrastajista viettää suhteellisen paljon aikaa seuraten itseään parempien ratsastajien tekemistä: kansainvälisia kilpailuja, valmennuksia, klinikoita, erilaisia opetusvideoita.. Liikkuvan kuvan ja livekuvan kirjo on valtava! Jokaiselle on tarjolla jotakin, eikä mallioppiminen jää varmastikaan uupumaan siksi, etteikö halukkaille olisi tarjontaa saatavilla. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei netistä katsottua ratsastusta voi verrata paikan päällä seurattuun ratsastukseen esimerkiksi kilpailu- tai valmennustilanteissa. Siksi suosin ehdottomasti ratsastuksen seuraamista livenä silloin, kun se on suinkin mahdollista.

Kuvituskuvina kisakuvia vuodelta 2016, kun oltiin Pämppiksen kanssa Horse Show'n karsinnoissa Ypäjällä :)

Tänä syksynä tuntuu siltä, että suomalaisia hemmotellaan ihan toden teolla huippuratsastuksen tiimoilta. Viime viikolla Ratsastuskeskus Aino järjesti esteratsastusklinikan, jossa Rolf-Göran Bengtsson, yksi maailman parhaimmista ratsastajista, valmensi muutamia Suomen kärkiratsastajia ja demosi ratsastusta itsekin nuoren estehevosen kanssa. Viikko jatkui tästä kohti kansainvälisiä kilpailuja, joissa suomalaisten lisäksi starttasi ratsastajia esimerkiksi Virosta, Venäjältä ja Ruotsista. Ratsastajia, jotka ovat kilpailleet myös niissä viiden tähden huippukisoissa, jonne monella suomalaisella on vielä matkaa. Esimerkiksi viime vuoden esteratsastuksen Maailmancupin finaalissa, jos sellainen karkelo on tutun kuuloinen konsepti. Tällaisten ratsastajien suorituksia kannattaa seurata livenä, kun siihen maassamme mahdollisuus tarjoutuu.

Ei varmastikaan tarvitse mainita, että Helsinki Horse Show'hun on tulossa tänä vuonna ennätyksellisen kova kattaus huippuratsastajia. Ennen jäähallille siirtymistä on kuitenkin pakko päivitellä meidän kotitallinkin tilannetta. Tässä tulevan parin viikon aikana pääsen nimittäin seuraamaan ammattiratsastajien ja -valmentajien oppeja ihan lähietäisyydeltä, kun tallimme maneesin varauskalenteri näyttää seuraavaa: lokakuun 10. päivä Niclas Aromaa tulee pitämään tallillamme estevalmennuksia, joita aion seurata silmä kovana olettaen, ettei Maco ole vielä tuolloin hyppykunnossa. Tätä seuraavat päivät eli 11.-12. lokakuuta maneesimme valtaa Mikko Mäentaustan estevalmennukset. Kaksi suomalaista isojen kisojen hyppääjää peräkkäin siis, ei hassumpaa! Mutta leikki ei suinkaan jää siihen, sillä samana viikonloppuna arvostettu Hauke Luther saapuu jälleen jakamaan oppejaan esteratsastajille, ja seuraavalla viikolla tämän vuoden maailmanmestaruuskilpailuissakin Sveitsiä edustanut Arthur da Silva pitää kaksipäiväiset estevalmennukset juuri ennen Horse Show'n alkua. 

Tuota rimpsua luetellessaan on pakko myöntää, ettei harjoittelu jää ainakaan mallioppimisesta kiinni. Tilanne on myös mulle uusi, sillä aina aiemmin olen joutunut lähtemään kotitallilta pois halutessani seurata ammattilaisten pitämiä valmennuksia. Nyt tarjontaa tuntuu olevan enemmän kuin käytettävissä olevaa aikaa! Samalla tilanne on hyvin houkutteleva: uskon, että jokainen yllä mainituista valmentajista on erilainen, painottaen harjoittelussaan erityyppisiä asioita. Näin ollen voikin olla, että pääsen havainnoimaan lyhyen ajan sisällä varsin monipuolisia harjoitteita ja ratsastajille annettavia ohjeita. Kutkuttavaa - ja ennen kaikkea inspiroivaa!

Viime viikon Bengtssonin klinikka sai aikaan tunteen, että haluan tosissani olla paikalla kaikissa tulevien viikkojen valmennuksissa ja imeä itseeni mahdollisimman paljon tietoa. Vaikka Bengtssonin klinikalla ei keksitty pyörää uudelleen, oli sen anti perusharjoitteineen ajatuksia herättävää. Klinikan suurin anti oli mielestäni osuus, jossa Bengtsson ratsasti nuorella La Petit Amourilla, joka palkittiin tänä vuonna parhaana 6-vuotiaana suomalaisena puoliverisenä. Hevonen tuli areenalle jännittyneenä, mutta jo parin minuutin jälkeen tamma rentoutui silminnähden ja suoritti tyytyväisenä ruotsalaisen ammattiratsastajan alla. Suurin ero ei kuitenkaan ollut itse jännittymisen vähentyminen, vaan hypyn parantuminen. Roffe hyppäsi tammalla isohkoa okseria, jonka edessä oli maapuomi muistaakseni kahden laukka-askeleen päässä esteestä. La Petit Amour oli aluksi todella kiireinen estettä lähestyessään, ja se pudotti etupuomia useaan kertaan. Näin ollen Roffelle esitettiin kysymys: muutatko jotain omassa ratsastuksessasi auttaaksesi hevosta selviytymään hypystä puhtaasti.

Roffen vastaus oli ehdottomasti sellainen, joka avasi silmiä ainakin mulle. Hän ei halunnut muuttaa mitään, vaan antoi hevosen miettiä tilannetta itse. Täten hevonen oppii itse viisaammaksi - sitä ei tarvitse auttaa jatkuvasti. Kolmannella kerralla Roffe kommentoi hyppyä sanomalla laskeutumisessa "woah". Se varmasti kertoi kaiken tarpeellisen. Hevonen korjasi oman virheensä ja hyppäsi ihan eri tavalla okserin yli. Sen jälkeen se oli selvästi enemmän ratsastajan kanssa, eikä juossut esteiden alle niin voimakkaasti. Tältä se ainakin näytti kaltaiseni harrastelijan silmään. Roffen ratsastusta oli muutenkin ihana seurata, sillä hän on uskomattoman tasapainossa ja eleetön ollessaan hevosen selässä. Tuota voisi seurata tunnista toiseen väsymättä! 

Siispä aion käyttää tilaisuuden hyväksi ja seurata valmennuksia kotitallillamme, jonka lisäksi istun tänä vuonna aiempaa paljon enemmän jäähallin verryttelyalueen reunalla katsomassa ammattilaisten valmistautumista kilpailusuoritukseen. Se jos jokin on asia, missä voin oppia huomattavasti paremmaksi. Jännä nähdä, mitä kaikkea oppia päähäni siirtyy tulevien viikkojen aikana! Kysymys kuuluukin: haluatteko te kenties jonkinlaista koostetta esimerkiksi huippuratsastajien verryttelystä jäähallilta tai erilaisia vertailuja eri valmentajien pitämistä valmennukista: mihin asioihin kiinnitetään huomiota, minkälaisia tehtäviä suosittiin ja niin edelleen? Jaan näitä mielelläni, jos kiinnostusta löytyy :)

Tykkäätkö sä seurata valmennuksia tai kilpailuja oppimisnäkökulmasta?