#1037: Joulun ja Uuden Vuoden juhlaa

Kuten edellisestä postauksesta kävi ilmi, oli tämän vuoden joulu hieman aiemmista eroava. Perinteisen lapsuudenkodissa vietetyn perhejoulun sijaan suuntasin kulkuni kohti Juankoskea, jossa pääsimme viettämään yhteistä aikaa perheen ja suvun kesken mökillämme. Uusia kokemuksia, jotka jäävät varmasti mieleen pitkälle tulevaisuuteen!

Joulun tunnelma ei mielestäni ole riippuvainen siitä, missä tuon ajankohdan vuosittain viettää. Tunnelmaan vaikuttaa kaikista eniten juuri se, kenen kanssa pyhät vie läpi. Mulle tuo on aina ollut perhe - oli paikkana sitten Ylläs tai Juankoski, pääkaupunkiseutu tai vaikka Thaimaa, kuten viime vuonna. Toki jouluun liittyy monia perinteitä, joita pystyy toteuttamaan parhaiten siellä, missä perinteet ovat alun pitäen päässeet muodostumaan. Näistä yksi on esimerkiksi joulun aattoratsastus, jossa olemme perinteisesti pukeneet hevoset ja ratsastajat jouluisesti ja pitäneet hauskaa maneesissa tai kentällä olosuhteiden mukaan joulumusiikin tahdissa. Paikalla on ollut paitsi tallin oma väki ratsastajineen, myös useiden hevosenomistajien lähipiiriä tapahtumaa seuraamassa. Ja jokaisella tallilla tallin omistajaväki on lisäksi tarjonnut joulupuuroa tai muuta pientä jouluista purtavaa osallistujille. Ihana tapa aloittaa aatto - tästä perinteestä en missään nimessä halua luopua tulevaisuudessakaan, vaikka kahtena vuonna olenkin ollut estynyt pääsemästä osallistumaan.

Joulun pyhät olivatkin tänä vuonna paitsi erilaiset, myös aiempaa vauhdikkaammat suvun kokoontuessa yhteen pienten lasten kera. Vaikka sukulaisten kanssa on toki ihanaa viettää aikaa ja pienet lapset tuovat usein joulun tunnelman ihan jo sillä aidolla innollaan esimerkiksi joulupukin odotusta kohtaan, on pakko myöntää, että tapaninpäivänä yksin kotiin ajellessani olo oli ensimmäistä kertaa oikeasti rauhallinen. Jouluun sisältyy aina vähän sellainen suorittaminen, kun kaiken pitää olla ihan viimeisen päälle laitettua joulupöydästä siihen, mihin aikaan mitäkin tapahtuu. Viime vuosi oli kyllä iso poikkeus, sillä veneillessämme Krabin turkoosien aaltojen keskellä ehti aikakäsitys kadota hyvin kauas taakse. Mutta onhan se niin, että kaikesta suorittamisesta huolimatta joulu on silti ihanaa aikaa ihan jokaisella tavalla.

Vaan eihän se elämä jouluun lopu! Välipäivät kuluivat normaalisti töissä, joskin ajankohdan huomasi hyvin työntekijöiden määrästä: suurin osa käyttää lomiaan tai istuu kotona etäpäivällä välttääkseen turhaa ajamista toimistolle. Itse päädyin saapumaan Pasilaan ihan oman työpöydän ääreen, sillä työpaikkaravintolamme tarjonta houkutteli sen verran suuresti. Työpäivien jälkeen olikin hyvä lähteä kohti tallia ja salitreenejä. Maco sai viettää joululomani aikana vähän kevyemmän jakson, kun Ida ja Jesse vastasivat ruunan liikutuksesta juoksutuksen ja kävelytyksen muodossa. Iso kiitos siis heille avusta! Pääsin hyvillä mielin jatkamaan treenejä torstaina selästä käsin, ja allani oli melko innokas, muttei missään nimessä liian villi nelijalkainen. Kumpikin ratsukon osapuolista oli innokkaana valmiina töihin!

Linkki videoon (Jouluaaton MyDay)

Ja toivotaan todella, että työnteon makuun päästään kunnolla heti ensi vuoden alkupuolelta asti. Suunnitelmanani on nyt, että pystyisin aloittamaan hyppäämisen tammikuun loppupuolella. Parin viikon päästä alan vähitellen palaamaan siihen ihan normaaliin ratsastukseen, sillä vielä tällä hetkellä työskentelen pääosin laukassa ja käynnissä jättäen ravailut ihan puhtaasti loppuravien varaan. Maco on kyllä tuntunut ravatessa todella letkeältä ja tahdikkaalta, joten mieli on sen suhteen positiivinen. Toki lopullinen tuomio hoitojen vaikutuksesta ja muusta saadaan vasta sitten, kun ruuna pääsee oikeasti töihin ja on hetken aikaa tehnyt hommia kunnolla. Uskon kuitenkin, että kaikella on tarkoituksensa - oli lopputulos ihan mikä tahansa. Tulevaa on turha murehtia, joten suuntaan vuoteen 2019 hymy huulilla ja odotukset korkealla. Josko tästä tulisi meidän vuosi!

Loppuun haluan vielä kiittää ihan jokaista siellä ruudun toisella puolella kuluneesta vuodesta. Vuosi 2018 oli todellakin onnistunut, vaikkei kaikki suunnitelmani toteutuneet odotetusti. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikista niistä mahdollisuuksista, joita elämä on tuonut eteeni: blogiin, työelämään, hevosharrastukseen, perheeseen ja ihmissuhteisiin liittyen. Kiitos, että olet ollut mukana tekemässä tästä vuodesta unohtumattoman.

Ihanaa Uutta Vuotta just sulle - nauti ja rakasta ♥