#1038: Unohtumaton vuosi 2018

Oikein ihanaa alkanutta vuotta 2019! En tiedä teistä, mutta ainakaan itselleni tuon uuden numeron kirjoittaminen ei tuota lainkaan vaikeuksia. Uskon, että syynä on tälle vuodelle tehdyt suunnitelmat, joista osaa on alettu miettimään jo lähes vuosi sitten. Vuosi tuo siis mukanaan paljon kaikkea pitkään odotettua, vaikka osa suunnitelmista ei mennytkään lopulta alkuperäisten ajatuksien mukaisesti (esimerkiksi kilpailumatka Espanjaan).

Vaikka uusi vuosi onkin jo hyvää vauhtia käynnissä, on mielestäni silti syytä pysähtyä hetkeksi ja muistella mennyttä vuotta. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, on vuosi 2018 ollut ehdottomasti yksi elämäni parhaista. Nyt onkin aika koostaa lyhyesti kokoon kaikki se, mitä vuoden aikana tapahtui juuri sosiaalisen median puolelle kerrottuna. Eikä sitä tiedä, jos mukana on jotakin sellaista, mitä ei vielä olisi tullut täällä sanottua! Hae siis kouraasi jotakin naposteltavaa ja hyppää mukaan aikamatkaan, joka käsittelee Macon ja mun vuotta 2018. Teksti on täynnä linkkejä menneen vuoden postauksiin, joten eikun availemaan!

TAMMIKUU

Vuosi 2018 alkoi perinteisesti muistelemalla edellistä vuotta ja todeten, että vuosi 2017 oli ollut elämäni paras vuosi. Tässä on menty niin monta vuotta ylämäkeä, että liekö se alamäki tulee joskus, haha! 

Tammikuussa arki rullasi ihan tavalliseen tapaan niin töiden kuin tallimaailmankin osalta. Kuvasimme vuoden ensimmäisen tallivideopostauksen ja pohdin blogissa asioita, jotka tekivät mut juuri sillä hetkellä onnelliseksi. Tätä listaa lukiessani voin edelleen samaistua näihin kohtiin. Yksi onnellisuutta tuovista tekijöistä oli toki Maco, jonka kanssa pääsimme treenaamaan Juulia Jyläksen silmien alla ensimmäistä kertaa kuun loppupuolella Niclas Aromaan tammikuisten treenien ohella. Treenit menivät paremmin kuin uskalsin odottaa, ja olin erittäin innoissani tulevasta kaudesta. Valmennuksien toisena päivänä hyppäsin elämäni isoimman esteradan, josta kerroin avoimen onnellisesti blogissani ollen kerrankin tyytyväinen omaan tekemiseeni. Iso kehitys itsekriittisyyden saralla!

Kuun loppupuolella käsittelin blogissani myös aihetta epäonnistumisesta. Olin päässyt kuuntelemaan Henrik Dettmanin esitystä, jonka pystyi mielestäni tiivistämään yhteen lauseeseen: "asiat epäonnistuvat, ihmiset eivät". Myöhemmin kesällä luin Dettmanin kirjan "Johtamisen taito", joka oli hyvin koukuttava ja ajatuksia herättävä. Suosittelen tätä kaikille!

HELMIKUU

Jos tammikuu tuntui aktiiviselta kuulta, ei helmikuu todellakaan jäänyt huonoksi häviäjäksi! Vuosi alkoi heti työmatkalla Tanskaan, ja samalla viikolla kävin hyppäämässä Kirkkonummella treenit meille uudessa paikassa Sannan johdolla. Samalla viikolla päästiin myös korkaamaan vuoden ensimmäiset kilpailut Ratsastuskeskus Ainossa 115cm tasolla. En ollut ollenkaan tyytyväinen suoritukseen, vaikka tuloksena olikin puhtaat kaksi vaihetta. Toisaalta tästä oli hyvä aloittaa kausi: tuo korkeus tuntui pieneltä, vaikka viime kaudella ei oltu päästy sitä kovinkaan moneen otteeseen hyppäämään.

Kisakauden aloituksen jälkeen jatkettiin treenaamista. Kouluvalmentajani ratsasti Macolla ja totesi sen olevan paljon parempi kuin aiemmalla kerralla. Kävimme myös treenaamassa silloisessa Riders Innissa, enkä olisi voinut uskoa, että tulemme joskus asumaan siellä virallisesti! Treenit itsessään eivät menneet kovinkaan hyvin, mutta kuten postauksessa totesin: oppia ikä kaikki! Eikä helmikuu mennyt pelkkien treenien parissa, vaan yhtä lailla pääsimme rallittelemaan pellolla lumihangen keskellä.

Yksi kuun ehdottomista kohokohdista oli rakkaan siskoni vanhojentanssipäivä, jonka ikuistin Tuomiokirkon edustalla. Nuo kuvat saivat Instagramissa valtaisan suosion ja taitavat edelleen olla yhtiä katsotuimpia kuviani! Muuten tuli aloitettua taas aktiivisempi kuntoilu salilla (esimerkiksi ollen kello 05:50 ikuistamassa tätä tapahtumaa) ja seistyä ensimmäisen kerran Macon selässä. Kaikkea sitä!

MAALISKUU

Perinteinen Helsinki Horse Fair järjestettiin Messukeskuksessa heti maaliskuun alussa. Toimin tällä kertaa tallivastuuhenkilön sijaan groomina kavereilleni, joten paikalla tapahtumassa tuli vietettyä aikaa ihan hyvä tovi. Kuun alkuun sijoittui myös Petran kuvaussessio, josta tuloksena oli ihania pakkaskuvia Macosta. On se vaan niin komea tapaus!

Vaikka ratsastus ei aina ole helppoa, voi se silti joskus tuntua yllättävänkin mukavalta. Pohdin tätä blogissani, kun pikkuhiljaa alkoi tuntumaan siltä, että palaset Macon ratsastuksessa alkoivat loksahdella kohdilleen. Tuo näkyi myös Juulia Jyläksen treeneissä, jotka olivat jälleen menestys oman ratsastukseni parantamisen osalta. Voi että, miten kaipaankaan Juulian treenejä! Hän sai mut jotenkin aivan liekkeihin ja suorittamaan oman osaamiseni ylärajoilla. Tuota tunnetta kaipaan päivittäin. Juulian sanoin suurin ongelmamme olikin se, että mulla oli allani liian kapasiteetikas hevonen - se antoi virheet anteeksi, vaikka sen kanssa lähestyi huonosti 140cm korkuista estettä.

Kuvasimme maaliskuussa jälleen tallivideopostauksen ja otimme kuvia keväisessä säässä. Ihan hullua, miten nopeasti talvi alkoi väistymään! Kevään tulon tiesi myös siitä, että vietin Aino Mastersien parissa kaksi viikkoa tallimestarina kansainvälisissä kisoissa. Nuo jäivät viimeisiksi tallimestarihommikseni, kun luovutin kiitollisena pestin eteenpäin kaverilleni Saralle. Päätin keskittyä jatkossa omaan työhöni ja ennen kaikkea mahdolliseen kilpailemiseen. Siinä sivussa kirjoitin graduani ja suoritin maisterivaiheen opintoja eteenpäin.

Ja kirsikkana kakun päällä Aadan hevoselämää -blogi voitti Vuoden ratsastusblogi -palkinnon Messukeskuksessa. Kiitos siis siitä vielä jälkikäteen kaikille!

HUHTIKUU

Heti jännän äärelle! Kun työnteko kansainvälisissä kisoissa oli ohitse, pääsin itse jatkamaan kisakauttani Ypäjällä kolmen päivän reissulla, jonne otimme mukaan tallikaverimme Saiman hevosineen. Starttasin tuolla kaksi luokkaa 120cm-tasolla kansallisella tasolla ja pakko sanoa, että en ollut jännittänyt pitkiin aikoihin noin paljon. Virheitä tuli tehtyä runsaasti, mutta maaliin päästiin ja hyviäkin hetkiä koettiin. Ennen kaikkea takana oli ensimmäiset yhteiset kansalliset startit tuolta tasolta! Ulkokautta varten treenasimme jälleen Juulia Jyläksen opissa Solbackassa.

Taas kuvattiin tallivideopostausta ja vietettiin aikaa Tampereen hevosmessuilla. Tuo messuviikonloppu olikin oikein mukava, vaikkei Tampereella taida koskaan messujen aikaan tylsää ollakaan. Kirjoitin myös blogiini listan asioista, joita aion tehdä heti, kun kesä koittaa ja opinnot väistyvät. Tuota listaa lukiessa hymyilyttää. Aika moni asia toteutui, vaikkei kaikki. Ikkunat jäi pesemättä!

Huhtikuussa pääsin käyttämään toden teolla hankkimaani paukkuliiviä, josta tein oman postauksensa sen herättäessä paljon kysymyksiä. Tuo liivi on syytä ottaa jälleen käyttöön, kun palaan treenien pariin Macon kanssa. Paukkuliivi oli käytössä myös Ratsastuskeskus Ainossa, kun pääsimme korkkaamaan ulkokisakauden huhtikuussa (!!) puhtaalla suorituksella 120cm luokasta. Ja kuun päätti ehdottomasti paras asia eli ihanan Millan varsan syntyminen. Musta tuli kummi maailman söpöimmälle Tofu-tammalle! Huhtikuussa valmistuin myös virallisesti VTK:ksi eli Valtiotieteiden kandidaatiksi ja Maco laitettiin yhteistarhaukseen.

TOUKOKUU

Toukokuu alkoi sairastelulla, kun podin kuumeflunssaa ja korvatulehdusta ensimmäistä kertaa pariin vuoteen. Se ei menoa haitannut, sillä sain palautettua kuun alkupäivien aikana pro gradu -tutkielmani. Kevään työ oli nyt ohitse!

Jostain syystä Suomi sai nauttia lämpöaallosta heti toukokuussa, kun elohopea kapusi aina +25 asteeseen saakka. Sehän ei haitannut, sillä pääsimme starttaamaan esteratsastuksen GP-sarjan huimissa olosuhteissa. Kyllä kelpasi! Keskityin itse treenaamaan salilla ja seuraamaan muiden ratsastusta, sillä Maco sai viettää ansaittua lomaa kovan treenin jälkeen. Opin, että ruuna tarvitsee noin kuuden viikon välein viikon tauon, jotta se jaksaa tehdä töitä motivoituneena.

Toukokuussa tuli taas kuvailtua ja nautittua kesän tunnelmasta. Kun lomat oli lusittu, palasi Macokin takaisin töihin ja tuntui yllättävän hyvältä. Muita kuun tapahtumia oli esimerkiksi reissu Turkuun kaverien luokse ja Juankoskelle mökille, äitienpäivän vietto ja kymmenet maastolenkit tallikavereiden kanssa. Päästiinpä me myös viettämään vuosipäivää Macon kanssa kuun lopussa ja kisaamaan 120cm startti ykköstason kisoissa Stall Solbackassa ihan hyvällä radalla.

KESÄKUU

Maco sai kesäkuussa uuden tarhakaverin Kallesta, ja tästä parivaljakosta tulikin oikeat paita ja peppu. Aloitimme treenaamisen kohti kesän kisoja Kirkkonummella, jonne Rosita saapui kuvaamaan Macoa ollessaan visiitillä Suomessa. Tuolloin tuli hypättyä yhdessä ensimmäinen pitkä vesi! Vaan siihen ei erikoisesteet jääneet, sillä lähdimme myös hyppäämään maastoesteitä Keravalle Danielan ja Goldin kanssa. Tuo oli kyllä ehdottomasti yksi kesän kohokohdista. En olisi ikinä voinut kuvitella, miten hienosti Maco suorittaisi kaikki tehtävät!

Julkaisin kesäkuussa postauksen opintoihin liittyen, sillä sain arvosanan gradustani Julkaisen, siis olen. Pohdin samalla myös erikoisesteiden pelkoa, joka oli hälventynyt Macon kanssa. Yksi kesäkuun erikoisuuksista oli yhteisvideo Tiia Suomalaisen kanssa, kun osallistuin hänen Ratsastuskoulut testissä -sarjan kuvaukseen Stall Solbackassa päästen samalla hyppäämään Kerttu-tammalla. Siinähän olikin tekemistä, sillä hevonen oli kovin erilainen kuin Maco!

Estetreenien ohella treenattiin myös sileällä, josta julkaisin ääniraidallisen videon pohtien samalla systeemin merkitystä. Tuota systeemiä painotan edelleen, ja aion ottaa sen aiempaakin isompaan rooliin tälle vuodelle. Kesäkuussa viihdytettiin ihmisiä myös kestosuosikilla eli hauskoilla hakusanoilla. Lisäksi pohdin kesäkuun kisoja, jotka koostuivat Ainon kansallisesta 115cm ja 125cm starteista ja Stall Solbackan 120cm startista. Olin enemmän kuin tyytyväinen Ainon 125cm luokkaan, joka oli isoin ratani siihen mennessä kisoissa.

Mitä muuta kesäkuussa tehtiin? Maastoiltiin ilman varusteita pelkkä riimu päässä, vietettiin valmistujaisjuhlia ja ennen kaikkea juhannusta. Ja juhlittiin kaverini Juhon senioreiden kenttäratsastuksen SM-hopeamitalia!

HEINÄKUU

Kesäkuun loppupuolella aloin ratsastamaan aktiivisesti Kalle-ruunaa, sillä sen omistaja oli estynyt ratsastamasta itse. Tämä yhteistyö jatkui pitkälle syksyyn, sillä ratsastan aina silloin tällöin edelleen ruunalla niin sileällä kuin maastossakin, vaikkei se enää ole päivittäistä. Heinäkuussa tuli siis vietettyä oikein reippaasti aikaa hevosten selässä!

Kesään saatiin vähän jännitystäkin, kun menin hyppäämään ensimmäiset nurmikisamme Macon kanssa Lohjalle 115cm ja 125cm luokkien muodossa. Ensimmäisestä luokasta tuli sijoitus ja toisesta yksi todella harmittava puomi, vaikka rata oli muuten ihan super! Olin niin onnellinen kisapäivän päätteeksi, sillä jostain syystä tämä oli jännittänyt mua kamalan paljon. Tämän pohjalta pääsin suunnittelemaan myös loppukauden kisoja, joskin suunnitelmat kaatuivat Macon sairaslomaan.

Heinäkuu oli yksi vuoden kivoimpia kuukausia, sillä vietin perinteisesti Hangossa aikaa tällä kertaa ihan kilpaillen Sea Horse Weekissa kolmena päivänä 120cm luokissa. Vaikka kisat eivät missään nimessä olleet ratsastuksellisesti menestys omalta osaltani, oli viimeisen päivän joukkueiden välisen SM-kilparadan suoritus jo oikein kivan näköistä tekemistä. Siihen olikin hyvä päättää viikonloppu kivojen ihmisten ympäröimänä. Hanko on ihmisen parasta aikaa!

Ennen Hankoa vietin myös hetken Porissa ollen viikon verran SuomiAreenassa työjuttujen parissa. Tuo oli kyllä ikimuistoinen reissu, joka toivottavasti toteutuu yhtä mukavana myös tänä vuonna! Ja olihan heinäkuussa myös Ruisrock, jonka lisäksi suppailtiin, vietettiin pitkiä kesäiltoja ja herättiin valmennuksiin ennen viittä. Olin myös viikonlopun Salossa kansallisissa kisoissa groomina ja innostuin ihan eri tavalla lenkkeilemisestä aiempien ryhmäliikuntatuntien lisäksi.

ELOKUU

Yksi vuoden suurimpia muutoksia oli Macon muutto sen uudelle kotitallille Stable Novaan eli entiseen Riders Inniin. Muuttopäivä oli virallisesti suunniteltu syyskuulle, mutta päädyin lähtemään uudelle tallille uusien omistajien mukana jo heinäkuun viimeisenä päivänä. Elokuussa siis opeteltiin ja ihmeteltiin uutta täysin uusissa olosuhteissa. En voi vieläkään uskoa, miten hienoissa puitteissa mulla onkaan mahdollisuus harrastaa. Saan olla joka päivä valtavan kiitollinen!

Elokuu alkoi kisareissulla Ratsastuskeskus Ainoon, jossa hyppäsimme vain yhden luokan 125cm tasolla. Rata oli ihan kamalan huono, mutta hevosta ei tästä todellakaan voinut syyttää. Uskon tosin, että Macon etupainoisuus ja pitkäksi valuminen johtuivat paitsi huonosta ratsastuksestani, myös sen kipeytymisestä. Se toki suoritti, mutta sen oli vaikeampaa laukata oikeasti takaosallaan, jolloin mun taidot eivät yksinkertaisesti riittäneet hyvään suoritukseen. Ainon kisoja seuranneena maanantaina kävimmekin klinikalla, jossa Macolla piikitettiin oikea etunen ja muutettiin hieman kengitystä lisäten pohjalliset eteen tuomaan kavioon erilaisen kulman.

Pohdin elokuussa myös omia elämäntapojani. Aloitin vuoden 2017 lopussa herkkulakon ja kevään 2018 aikana lisäsin merkittävästi liikuntaa ratsastuksen oheislajeihin. Kesällä olin jo paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Suurin muutos oli kuitenkin omassa jaksamisessa. Turhan sokerin pois jättäminen on vaikuttanut vireystilaan ja unenlaatuun positiivisesti.

Kauniit säät ja kesälomani mahdollistivat monet kuvaussessiot, kun ihana luottokuvaajamme Vilma vieraili useampaan otteeseen Novassa kuvaamassa Macoa ja myös allekirjoittanutta. Julkaisin elokuussa myös blogin 1000. postauksen, jossa kiitin teitä lukijoita menneistä vuosista. Ja kiitän syvästi edelleen! Elokuussa summasin blogissani menneen kesän ja totesin sen ylittäneen kaikki odotukseni. Yhtä lailla odotin myös syksyä ja kaikkia kivoja tapahtumia.

Elokuussa tuli esimerkiksi käytyä kolmena päivänä Weekend Festivaaleilla ihan extempore-rupeamana, mökkeiltyä vajaan viikon verran Itä-Suomessa mustaherukoita keräillen, kuunneltua valtavasti äänikirjoja, leivottua, toimittua mallina erään julkisuudenhenkilön syntymäpäiväjuhlilla ja juostua Helsinki Horse Show'n tiimissä Blondi-ponin kanssa RunFestissa. Paljon tuli tehtyä juttuja ilman hevosia kavereiden kanssa Macon sairasloman vuoksi. Mutta paljon myös ratsastettiin, esimerkiksi Kallella! Maco kävi klinikalla kuun lopussa, ja sen sairasloma sai vielä jatkoa tildren-hoidon myötä.

SYYSKUU

Joka vuoteen pakollisena kuuluva Linnanmäki-reissu toteutettiin heti syyskuun alussa Millan kanssa. Hommaan tuli tosin pieni mutka, sillä olin katsonut ajankohdan väärin, joten olimme paikalla kaksi tuntia ennen paikan avautumista..

Nyt jo monille tuttu Penno tuli osaksi ratsastettavia hevosiani elo-syyskuun vaihteessa. Penno on serkkuni ja hänen äitinsä hevonen, jolla oli varsin vähän hyppykokemusta entuudestaan. Aloitimme vähitellen ja nyt ruuna on jo varsin mallikas suorittaja! Hyppäsin koko syksyn ajan Pennolla noin kerran viikossa ja tätä on tarkoitus jatkaa niin pitkään kuin vain tarve on. Kävimme syyskuussa myös ensimmäiset yhteiset estevalmennuksemme.

Osallistuimme heti kuun alussa Petra Lönnqvistin järjestämälle valokuvauskurssille mallien roolissa Macon kanssa. Tuosta tilaisuudesta saldona jäi aivan ihania kuvia kasapäin, mutta myös varsin onnistunut otos hetkestä, kun Maco hyppäsi 140cm korkean aidan yli kyllästyessään oleskeluun tarhassa. On se kyllä varsinainen otus!

Macon treenit keskittyivät sileätyöskentelyyn ja sen parempaan ratsastettavuuteen sileällä. Hyppäämään ei siis päästy, mutta muuten treeni oli normaalia. Kirjoittelin blogiin loimittamisesta ja erilaisista rutiineista tallilla. Kuvattiin jälleen tallivideopostausta ja avasin hieman tarkemmin Macon tilannetta kuulumisten kera.

Syksyn ensimmäinen kuukausi huipentui ruotsalaisen Rolf-Göran Bengttsonin esteratsastusklinikkaan Ratsastuskeskus Ainossa. Huipuilta saa aina oppia! Kuun aikana ehdittiin myös juhlistamaan Stable Novan tupareita ja mun syntymäpäiviä täyttäessäni 24 vuotta. Olin mukana Stall Solbackan järjestämissä aluemestaruuksissa somevastaavana ja radalla apukätenä, kun Maco ei päässyt hyppäämään. Oltiin mukana kerääjinä Nälkäpäivä-keräyksessä ja käytiin klinikalla päivystyksessä Macon kanssa, kun se oli ihan kolmijalkainen. Tuo vaiva selvisi onneksi myöhemmin mustelmaksi. Aloitin myös uudessa työnkuvassa!

LOKAKUU

Jos jotain postausta on toivottu, niin se on varustekaappini esittely. Siispä lokakuu alkoi toiveiden toteuttamisella, kun kuvasin tästä videon. Alkukuusta tein myös päätöksen siitä, ettei Maco lähde hyppäämään Horse Show'hun - se ei olisi ollut reilua sille eikä minullekaan kisatauon ja hyppytauon vuoksi.

Syksy kuitenkin jatkui mukavasti Macon sileätreenien parissa, joissa panostin entisestään siihen, miten ratsastan ilman valmentajien läsnäoloa. Novassa olen jatkuvasti itseäni todella paljon taitavampien ammattilaisten ja harrastajien ympäröimänä, joten saan väkisinkin vaikutteita tekemiseeni. Niin hienoa! Mutta yhtä lailla sitä osasi ottaa lokakuussa myös rennosti esimerkiksi maastoilun ja uittamisen kanssa, jota pääsin kokeilemaan Pennon selästä käsin yhden estetreenin päätteeksi.

Sitten alkokin Helsinki Horse Show - vuoden ehdoton kohokohta! Vietin jälleen viikon ajan jäähallilla seuraamassa huippuratsastusta ja tapaamassa ystäviä. Tätä ei varmasti tarvitse perustella: tuosta ajasta vain yksinkertaisesti nauttii. Tein blogiin monta videota HIHSin ajalta (joka päivältä yhden), jonka lisäksi haastattelin Anna-Julia Kontiota ihan tekstin muodossa.

Lokakuussa kävimme Macon kanssa jälleen klinikalla, jossa se hoidettiin osphoksella. Tuosta päivästä tuli kuvattua video, joka sekin löytyy blogista. Lokakuussa olimme Macon kanssa esillä parissa eri lehdessä, kävin HIHSiin liittyvissä tapahtumissa ja tein vähän normaalista työnkuvastani poikkeavia töitä esimerkiksi osallistuen Alex Mattsonin olohuonekeikalle. Vaikka Macon tilanne oli vielä vähän epävarma, olin silti todella onnellinen elämästäni - kuten nytkin.

MARRASKUU
Koska postauksista oli kulunut vähän aikaa, koostin heti marraskuun alussa kattavan selostuksen aihealueittain siitä, mitä mulle ja Macolle sillä hetkellä kuuluikaan. Yksi iso muutos oli se, että innostuin uimisesta salillä käynnin ohella! Sain myös ahaa-elämyksiä kouluvalmennuksissa Macon kanssa ja avasin hieman enemmän sitä, miten klippaan Macon.

Jos lokakuu oli hieman seesteisempi kuukausi esimerkiksi HIHSin viedessä muusta tekemisestä kokonaisen viikon, oli marraskuussa senkin edestä puuhaa ja tekemistä. Kuun alussa tein pitkiä , jopa yli 13 tuntisia työpäiviä ja kävin työmatkalla Kööpenhaminassa. Taas tuli herättyä viideltä kouluvalmennukseen ja toisaalta ratsasteltua yömyöhään. Kuun unohtumattomin asia oli kuitenkin uuden työsopimuksen allekirjoittaminen, kun sain vakituisen työpaikan Viestinnän yksiköstämme. Maisterivaiheen opinnotkin etenivät syksyn aikana siihen pisteeseen, ettei tenttejä ole jäljellä kuin enää kolme kappaletta ennen valmistumista.

Elokuusta alkaen kävimme Macon kanssa kerran tai kaksi kertaa kuukaudessa klinikalla, eikä tähän tullut poikkeusta marraskuussakaan olympialaisissakin eläinlääkärinä toimivan Dr. Pepe Simon saavuttua tallillemme. Hän hoiti Macoa ja antoi meille tarkat ohjeet jatkoon: kaksi kuukautta pääosin käyntiä ja laukkatyöskenteltyä, venytykset, uusi kengitys, eri padi satulaan ja niin edelleen. Vaikka kuntoutusjakso kuulosti pitkältä, on siitä nyt taputeltu yli puolet. Tulevaisuus on toivottavasti valoisa!

Mitä muuta marraskuussa tapahtui? Kävimme äitini kanssa teatterissa ja juonsin pikkujoulut työpaikallamme yli 1000 ihmiselle. Urheiltiin monipuolisesti niin hevosten kanssa kuin ilmankin. Taidettiin olla monen monta viikonloppua putkeen istumassa iltaa tallikavereiden tai muiden hevostuttujen kanssa milloin missäkin. Rentoa ja kivaa ajanviettoa oli siis marraskuu täynnä!

JOULUKUU

Vuoden viimeinen kuukausi alkoi Ratsastuskeskus Ainossa järjestetyssä Riders' Galassa. Puhelimeni varastettiin, joten kuukausi alkoi puhelittomana. Kirjoitin tästä postauksen, koska tuo aika avasi hyvin silmiä sille, miten kiinnittyneitä me olemmekaan sosiaalisen median maailmaan ja siihen tunteeseen, että koko ajan pitäisi olla tietoinen siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Faktahan on se, että harva asiaa jää tapahtumatta, vaikkemme valvoisi puhelimen vieressä jatkuvasti.

Itsenäisyyspäivä vastaanotettiin perinteisellä tavalla kavereiden kanssa ruokaa tehden, ja kuun alussa kävimme perheeni kanssa Viron Tallinnassa jouluostoksilla. Sain myös kunnian istahtaa Saiman Bella-tamman kyytiin ensimmäistä kertaa ja ottaa jopa muutaman hassun hypyn pienillä esteillä maneesissa. Hauska kokemus! Saima kokeili samalla Macoa, joka oli kuulemma kuin valtamerialus. Onhan tuo kokoero melkoinen ;)

Joulukuussa tuli pohdittua opiskelijan, hevosenomistajan ja nuoren talousasioita. Postauksen suosio ylitti kaikki odotukseni, sillä se on yksi tämän vuoden luetuimmista! Samalla pohdinta-linjalla jatkettiin myös hevosaiheissa, kun mietin, miten hieno asia hyvä tallihenki on. Ja toisaalta, miten sitä voi omalla tekemisellään edistää.

Macon iloksi saimme joulukuun puolessa välissä tiimiimme uuden jäsenen, kun ihana Ida aloitti Macon hoitajana. On upeaa nähdä, miten motivoitunut 16-vuotias voi olla hevosen hoitamisesta ja siihen liittyvistä asioista! Iso kiitos siis Idalle, kun olet tullut osaksi joukkoamme. Hevosrintamalla tuli edelleen hypättyä viikottain Pennolla, mentyä silloin tällöin Kallella ja ratsastettua Macolla sileällä.

Tylsää ei ehtinyt loppuvuonnakaan tulemaan, sillä joulua vietettiin Itä-Suomessa perheen ja sukulaisten kanssa kuvaten tästä perinteisen jouluaaton MyDayn. Joulun paras juttu oli entisen hevoseni Champin tapaaminen melkein kahden vuoden tauon jälkeen - Pämppis voi hyvin ja oli oma iloinen itsensä ♥ Välipäivinä huiman taitavia kuvia ikuistava Rosita saapui Suomeen ja tuli napsimaan myös Macosta kuvia, joita on esillä blogissa myöhemmin. Uutta Vuotta juhlistettiin ystävien kesken. Siihen olikin hyvä päättää uskomaton ja ennen kaikkea unohtumaton vuosi 2018. Parempaa en olisi voinut toivoa!

Tästä on hyvä jatkaa vuoteen 2019. Mä olen valmis!

Miten sun vuosi 2018 meni? :)