#1060: Kohti SM-kisoja

Terveisiä auringon keskeltä! Tämä viikko on vuoden ensimmäinen kesälomaviikko, joka kuluu täysin tallilla esteratsastuken SM-kisojen valmisteluissa. Istuskelen parhaillani tallimme kahvion ikkunoiden edessä löytyviltä penkeiltä katsellen kentälle, jossa ratsastajat treenaavat perjantaina alkavia kilpailuja varten. Kentän viereen pystytetään parhaillaan katsomoa jo aiemmin kasaan kyhättyjen ravintolatelttojen ja VIP-telttojen viereen. Kentälle on kaivettu vesihauta, väliaikaistallit ovat valmiina ja kylttejä on ripoteltu ympäri Hyyppärää. Paljon on vielä viimeistelyä tekemättä, mutta hirmuinen määrä hommaa on jo tehty useamman kuukauden ajan! Vitsit, miten innolla odotan kilpailuja niin työntekijän, katsojan kuin kisaajankin roolissa.

Aivan, luit aivan oikein - tarkoituksena on startata itsekin avoimissa 120cm luokissa viikonlopun aikana. Jännittää hieman, mutta onneksi meillä on aivan mahtava tiimi kasassa, joka osaa ottaa tilanteen haltuun niin tallien kuin sosiaalisenkin median osalta. Mun vastuulla SM-kisoissa on tällä kertaa tallialue ja sosiaalinen media, jonka lisäksi puuhaa riittää muiden juoksevien asioiden osalta. Onnekseni tiimissäni on rautaisia ammattilaisia, jotka ovat tehneet tallihommia jo monet kerrat sekä keskenään että kanssani. Voin siis huoletta luottaa siihen, että kaikki tapahtuu suunitellusti siitäkin huolimatta, että joudun lähtemään lauantaina kaverini häihin ja starttaamaan pari luokkaa kisoissa. On oikeasti valtavan suuri ilo, että meillä on edelleen Suomessa ihmisiä, jotka haluavat tulla tekemään töitä kisoihin vapaaehtoisina yhteisen hyvän eteen. Hommissahan ollaan niin sanotusti palveluammatissa, sillä tehtävänämme on taata ratsastajille ja katsojille parhaimmat mahdolliset kilpailut. Siihen pyritään! Tervetuloa siis katsomaan SM-kisoja Stable Novaan perjantaista sunnuntaihin (14.-16.6.), jos on vielä tekemistä vailla. Tapahtumaan on vapaa pääsy, paikalla on runsas expo ja ravintolatarjoilu. Lauantai-iltana on erikseen iltaohjelmaa.

Päätin vasta maanantaina, että uskallan lähteä starttaamaan kisoissa ensimmäiset 120cm luokat sitten viime elokuun. Kisoissa on mennyt hyvin, mutta olemme menneet tähän mennessä vain kaksi luokkaa 110cm korkeudella ykköstasolla. Vaikka sijoitukset ovat olleet hyviä (voitto ja toinen sija), ei vaikeustaso ja korkeus ole välttämättä ollut sellainen, että se olisi mitenkään verrattavissa kolmostason luokkiin ja aavistuksen isompiin esteisiin. Menimme kuitenkin maanantaina Venlan treeneissä rataa, jossa korkeus oli 115cm-135cm pitkän veden kera, eikä Macon suorittamisessa ollut mitään moitittavaa. Itse sen sijaan ratsastin ajoittain kovinkin epämääräisesti, sillä tyhmyydessäni nautin kaksi energiajuomaa juuri ennen ratsastusta sillä lopputuloksella, että tärisin kauttaaltaan samalla, kun sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Valmentaja totesi, ettei hän ole koskaan nähnyt mua yhtä tiloissa. Siltä se kyllä tuntuikin, sillä en ehtinyt ajattelemaan mitään, kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Kofeiiniherkkänä ihmisenä muutenkin turhat energiajuomat ovat aivan vihoviimeinen lisä, mutta näin se taas piti erikseen todeta kantapään kautta.. 

Maco on tuntunut viime aikoina muutenkin hyvältä, kuten edellisessä postauksessa kerroinkin. Olemme hypänneet säästeliäästi noin kerran viikossa, jonka lisäksi treenit ovat keskittyneet pääosin puhtaaseen maastoiluun ja kävelyyn narun päässä. Joskus toki on pakko ratsastaa hevonen avuille kentällä, mutta näin kuumilla säillä se perinteinen "takapuoli satulassa avoja ja sulkuja" -treeni on jäänyt kuin huomaamatta vähemmälle. Macon päälle sopii hyvin se, ettei sitä prässätä liikaa, mutta sen kroppa vaatii kuitenkin myös sitä sileäntreeniä, jossa se ratsastetaan paremmin takaosalle. Onneksi meidän maastoreissut eivät ole pelkkää suoraa uraa, vaan mukana on reippaita laukkapyrähdyksiä ylämäkeen ja suoralla, kiipeilyä mäissä ja hieman epätasaisempaakin maastoa. Hevonen joutuu siis ajattelemaan ja käyttämään kroppaansa eri tavoin kuin tasamaalla, mikä parantaa sen fysiikkaa. Siitäkin huolimatta ruunan karsinan oveen on kiinnitetty "fat"-magneetti, joka kertoo tallityöntekijöille, että hevonen saisi saada vähän vähemmän heinää. Siitä on nimittäin tullut jälleen melkoinen pullukka ;)

Tämän päivän ohjelmassa on vielä Macon klippaaminen ja kahden hevosen hyppääminen illasta. Olenkin saanut viime aikoina hypätä erilaisilla hevosilla, joka on tuonut paljon varmuutta omaankin tekemiseen. Mukana kuvioissa on säännöllisesti jo aiemmin blogistakin tuttu Penno ja 3,5-vuotias poniruuna Reiska, joilla menen viikottain esteitä omilla talleillaan. Näiden lisäksi hyppään säännöllisen epäsäännöllisesti kaverini estehevosella Cassulla, jolla hyppäsin rataa myös Stall Solbackan kisoissa omistajan murrettua olkavartensa. Toisinaan päädyn myös Pennon tallilla majailevan Mikun selkään, joka sekin on kisannut 120cm luokkia aiemmassa elämässään ulkomailla ennen Suomeen muuttoa. Tänä iltana vuorossa on Penno ja Miku, eilen hypättiin Reiskan kanssa sen elämän ensimmäinen okseri. Niin kivoja hevosia kaikki, ja todellakin erilaisia keskenään! Olisiko kiva kuulla näistä hieman enemmän?

Mutta sen pidemmittä puheitta lähdenkin tästä klippaamaan ratsuani, jotta se olisi edustavana perjantaiaamuna. Jos ei muuta, niin ainakin se näyttää hyvältä, haha! Kuski yrittää olla mokailematta parhaansa mukaan. Tällä hetkellä on niin epätodellinen olo, sillä tallilla aika menee aina aivan hujauksessa ja yhtäkkiä huomaan viettäneeni reissussa 14 tuntia ilman, että kelloa on tajunnut katsoa kertaakaan kunnolla. Siitä saan kiittää ihania ihmisiä, jotka tekevät päivistä niin mahdottoman mielenkiintoisia ja iloisia! Oli kyllä hyvä idea ottaa lomaviikko tähän kohden, sillä muuten olisin ollut aivan pihalla kaikesta viikonlopun kisoihin liittyvästä. Huomenna alkaakin varsinaiset karkelot, kun ensimmäiset hevoset saapuvat Pohjois-Suomesta paikalle. Pitäkää peukkuja, että meillä menee kaikki hyvin täällä!

Aiotko katsoa SM-kisoja livenä tai netin kautta? :)