sunnuntai 5. elokuuta 2012

079: Rennompi päivä

Ihanan rento päivä takana! Voin sanoa, että harvoin ollaan oltu jo viideltä valmiita tallista, mutta tänään oltiin ja siitä on kyllä nautittu. Ainoa miinuspuoli on se, ettei bloggeri suostu yhteistyöhön enkä näin ollen saa kuvia vierekkäin haluamallani tavalla tähänkään postaukseen.. Yritin yli tunnin ajan, jonka jälkeen poistin koko postauksen. Argh..

Aamupäivällä täällä oli todella lämmintä, jälleen kerran lämpötila kohosi reilusti yli kolmeenkymmeneen ja ratsastaa sai kauheassa auringonpaisteessa. Mikäs siinä, Suomessa ei vissiin ole kauhean hyvät säät olleet? Nyt illalla alkoi satamaan vettä ja äsken vähän ukkosti. Tiinan koira Seta pelkää ukkosta ja sitä ei näkynyt missään, joten Tiina lähti etsimään. Jonkin aikaa Tiina etsi talosta ja tallista, mutta mistään koiraa ei näyttänyt löytyvän. Yhtäkkiä tajuttiin, että se on saattanut jäädä lukkojen taakse heinävarastoon.. Siellähän se kyhjötti, oli jo hetken aikaa ollut. Voi koira raukkaa :D

Ninalla oli tänään kisat jossain päin Hollantia, ratsuina tällä kertaa Philippa, Stetson sekä Dennis. Kaikki hevoset tekivät puhtaat suoritukset. Dennis pääsi 130cm-luokassa uusintaan, mutta Nina ei jäänyt odottamaan sen alkamista, vaan hevoset lähtivät kotiin. Ratsukon lähtönumero oli nimittäin 13 ja luokassa oli reilu 90 starttia..

Koska meillä oli tänään helppo ja väljä päivä aikataulultaan, kerkesi Minna ottaa kuvia ratsastuksistani. Menin siis ensin Citalla ja sen jälkeen Normanilla. Cita oli eilen vapaapäivällä, joten sillä oli aluksi energiaa ja kävinkin aluksi laukkaradalla ratsastelemassa. Kentällä työskentelin siirtymisiä ja pyrin pitämään tamman pään tarpeeksi ylhäällä, sillä väsyessään (varsinkin) Cita käy painavaksi kädelle.

Normanin kanssa menin koko ajan derbykentällä. Koska hevonen oli alusta asti ok, kävin vain kaikki askellajit läpi ja tein muutamia väistöjä ravissa. Loppukäynnit käveltiin laukkaradalla, jossa meidän kimppuun kävi miljoona paarmaa. Norman ei todellakaan tykkää niistä ja sain koko ajan olla hätistelemässä ötököitä pois sen kaulasta ja takapuolen päältä, ettei se olisi pukitellut.





Noissa kahdessa ylemmässä isossa kuvassa Normanin mielipide siihen, laukataanko suoraan vai tehdäänkö sittenkin laukanvaihto. Huomatkaa, kuinka bootsikin irtosi kauhean riekkumisen jälkeen - meillä oli kunnon pukkisarja, josta tuli hyviä kuvia. Harmi että suurin osa niistä oli kuitenkin tarkentanut taustaan, joten en niitä tänne viitsi laittaa huonon laadun takia..

Oletteko muuten pitäneet kuvista, kun ne ovat isompina täällä? Vai jätänkö koon pienemmäksi? Ja mitä mieltä olette tästä, kun kuvat ovat pieninä vierekkäin? En tosiaan saanut niitä isompina vierekkäin, vaikka kuinka yritin.. Kertokaahan mielipiteenne :)

Cita on muuten todella isolaukkainen, on ihan pakko sanoa tähän väliin! En ole ikinä ratsastanut niin pitkälaukkaisella hevosella. Voin vaan kuvitella, millaisilta sen hypyt tuntuvat selkään. Näin muutama päivä sitten sen hyppäävän 120-130cm okseria niin, että puomien ja vatsan väliin jäi varmaan metri väliä. Ei luulisi kapasiteetin loppuvan heti kesken!




Ette innostuneet kauhean aktiivisesti kommentoimaan olympialaisratsastusta, mutta jälleen on pakko sanoa, että on sitäkin tullut seurattua enemmän kuin tarpeeksi. Tai ainakin kuunneltua vierestä. Nyt on kolmas kerta, kun se lähetys pyörii tuossa viereisessä olevassa koneessa Tiinan ja Minnan sitä katsellessa.

Netissä on taas kerran noussut hirveä haloo rollkurista ja sen vaikutuksesta hevoseen. En sano koko keskusteluun juuta tai jaata tai halua loukata ketään mielipiteensä ilmaisijaa, mutta oma mielipiteeni koko jupakkaan on, että ihmiset, joille se ei kuulu, voisivat suosiolla jättäytyä keskustelusta pois. Kuten sääntö yleensäkin kuuluu: huolehdithan ensisijaisesti omista asioistasi. Sama koskee kaikkia netissä nimettömänä muita haukkuvia ihmisiä ja esimerkiksi Suomessakin laajaksi levinnyttä nettikiusaamista. On totta, että tällä netin aikakaudella näin ei tule tapahtumaan. Mutta toivottavasti tämäkin haloo saadaan taas rauhoittumaan ja asiaan ratkaisu, joka miellyttää kaikkia osapuolia - jos sellainen on edes mahdollista. Mitä mieltä te olette, oliko rollkur aiheellista ottaa esille näin olympialaisten aikaan? Tietysti se nousee esille juuri arvokisojen yhteydessä, jos joskus. Puhuttiinko aiheesta liian vähän viimeksi, kun se oli julkisuudessa enemmän?

Joku saattaa tuosta ylläolevasta vetää herneen nenään ja tulla sanomaan, että itsekin otit aiheen esille. En halua tähän blogiin väittelyä siitä, onko rollkur metodina millainen, vaan nimenomaan teidän mielipiteenne keskustelun tasosta aiheen ympäriltä. Jos ymmärrätte :)




Se kuolainpostaus odottaa yhä julkaisemistaan, sillä tänään ei motivaatio bloggerin tottelemattomuuden takia siihen riittänyt. Toivottavasti saan tehtyä sen huomenna tai vaihtoehtoisesti mahdollisimman pian. Nina lähti tänään Suomeen valmentamaan, joten keskiviikkoon asti ollaan kolmistaan täällä Guttecovenissa. Keskiviikkona Tiina lähtee muutaman hevosen kanssa kohti kansainvälisiä kisoja ja reissu kestää sunnuntaihin asti. Eli näillä näkymin koko viikko menee vähän erikoisemmalla aikataululla ja sunnuntaina on lähtö kotiin. Enää viikko siis aikaa, outoa!

Milloin teillä lukijoilla alkaa koulut tai työt? Miten meinaatte viettää loppukesäänne ja -lomaanne? Mun koulu alkaa jo perjantaina 10.8, joten se päivä jää välistä ja menen kouluun itse vasta maanantaina. Koska edessä on abivuosi, on mulla ihanan rennot jaksot ja monena päivänä vain muutama tunti koulua! Toisessa jaksossa lisäksi joka perjantai on vapaa, joten kuuden viikon ajan (+ syysloma välissä) joka viikko on kolmen päivän putki vapaata - ei huono!

Voisin muuten tehdä joskus postauksen lempiblogeistani, sillä oon taas löytänyt muutaman aivan ihanan blogin, joita on ilo seurata ja odotan aina innolla uusia postauksia. Onko teillä tällaisia blogeja, joita katsotte monta kertaa päivässä? Mikä niistä tekee vaan niin hyvän? Sana on vapaa :)
Lue lisää

lauantai 4. elokuuta 2012

078: Olympialaistunnelmaa

Muutama lukijat kyselivät ja ihmettelivät edellisessä postauksessa olleen Funnyn kuolaimia. Tästä ja edellisistä pyynnöistä innostuneena päätin nyt ottaa kameran illalla käteen ja kuvata teille näistä kuolaimista kuvia. Suurin osa jäi kuvaamatta, sillä en viitsinyt niitä kaikista tavallisimpia ja tunnetuimpia kuolaimia kangista oliivikuolaimiin tms teille tänne laittaa, vaan halusin nimenomaan tuoda esille juuri erikoisia ja mulle itselleni vieraampia kuolaimia, sekä niitä, joita täällä usein käytetään.

Muutama sana tästä päivästä alkuun. Päivän ehdoton sana oli olympialaiset ja esteratsastus. Viritin vähän yli yksitoista tietokoneen live-lähetyksen valmiiksi ja heti sen alettua raahattiin kone tallin toimistoon. Siellä sitten katsottiin aina klippauksen, ratsastuksien ja hevosenhoidon ohessa ratoja. Itse on pakko tunnustaa, etten ole kovin aktiivisesti seurannut maailman esteratsastuspuolta, joten kyselin hirveästi Tiinalta eri ratsukoista faktoja. Tiina päivitteli, että nyt mua pitää kyllä sivistää! Tiedän näistä tunnetuimmista ratsastajista sekä maailmanlistan kymmenen parhaan joukosta faktoja melko hyvin, mutta oli kyllä hauska kuulla kaikkea ihan uutta ja sellaista, mitä muilta ei välttämättä kuulisi. Tiina kun sattuu tuntemaan suuurimman osan niistäkin ratsastajista, jotka olympialaisissa hyppäävät :D

Nina kävi ratsastamassa hevoset jo aamupäivästä, joten mulle jäi tänään ratsastettavaksi vain Philippa ja Luzy, jolla vain kävelin puolisen tuntia. Philippa oli ihan super! Tamma on välillä todella herkkä äänille, joten sillä pidetään siksi huppua. Se ei kyttää mitään mitä se näkee, mutta sen sijaan kaikki uudet äänet ulkona saattavat jännittää - tosin ei kisapaikoilla kuulemma. Tänään Philippa oli alusta asti rento ja se toimi hyvin. Tein aluksi paljon ympyröitä derbykentällä ja hain tasaista tahtia raviin, sillä Philippa rupeaa helposti kipittämään varsinkin oikeaan suuntaan taivuttaessa. Tahti löytyi hyvin, eikä kipittämisestä ollut tietoakaan.

Laukassa tein temponvaihteluita ja suoristin hevosta pitkillä linjoilla sekä tein väistöjä ja laukanvaihtoja. Philippa toimi kaikissa tehtävissä hyvin, joten en työskennellyt kuin reilun puolen tunnin ajan. Lopuksi ravasin eteen-alas ja kävelin hetken laukkaradalla. En tietenkään saanut ketään kuvaamaan (en edes pyydä, sillä näillä on todellakin täällä muutakin tekemistä..), joten tässä alla kuva reilun viikon takaa, kun tytöt olivat vielä täällä :)

Mun ilme on todellakin katsomisen arvoinen.. En tajuu, varmaan aina ratsastaessa saadaan maailman typerimmät ilmeet?
Mutta sitten niihin kuolaimiin! Ajattelin, että tekisin teille tarkat analyysit jokaisesta kuolaimesta ja kertoisin niiden käyttötarkoituksesta täällä ja -vaikutuksesta hevoseen, eli todellakin tarkasti. Tiina olisi auttanut kertomalla, minkälainen mikäkin kuolain on. Hän ei nyt kuitenkaan ole täällä, joten saatte tyytyä pelkkiin kuviin ja pieniin informaatioihin, joita yritän tässä välissä selittää. Lisäksi kello on jo niin paljon, että päätin ladata kuvat tänne vasta huomenna: tässä teille muutamia maistiaisiksi, saatte lisää huomenna.

Jos vaikka saisin silloin paremmin selville, että miten nämä kuolaimet vaikuttavat. Ja jos joku lukija voisi vinkata, miten pystyn laittamaan kuvia vierekkäin? Vai pitääkö nämä kuvat laittaa aina allekkain, kivempi olisi välillä muuttaa nimittäin.

Paljon on tullut positiivista kommenttia myös ulkoasua koskien. Kiva kuulla, että olette tykänneet! Isot kiitokset vielä kerran Riikalle :)







Lue lisää

torstai 2. elokuuta 2012

077: Blogille uusi ulkoasu!

Kuten kaikista tarkkasilmäisimmät lukijat saattoivat huomata, on tälle blogille tullut uusi ulkoasu. Tai ei todellakaan vielä valmis sellainen, sillä tappelin tämän kanssa koko illan enkä enää jaksa vaivautua muuttamaan mitään. Luvassa on vielä uusi otsikkokuva, mahdollisesti vähän muutoksia sivupalkkiin ja sen semmoista pientä. Mutta tämä on kuitenkin esimakua, ja mielestäni ihan hyvin onnistunut!

Kaikessa tässä ulkoasunvaihdoksessa mun henkisenä tukena toimi Riikka, joka tosin suunnitteli koko kokonaisuuden ja niin ystävällisesti auttoi "asentamaan" sen tähän blogiin. Tuolla oikeassa reunassa näätte kuvan, jota painamalla pääsette tutustumaan Riikan blogiin, tosin sinne pääsette myös tästä. Kiitos Riikalle ihan miljoonasti! Tosiaan, Riikka teki myös mun entisen otsikkokuvan. Aika näppärä :)

Yksi uudistus on myös, että pitkään jatkuneen hartaan kyselyn ansiosta laitan teille nyt kuvat postauksiin isompina. Toivottavasti tykkäätte!

Kertokaa te lukijat mielipiteenne: kumpi otsikkokuva on kivempi (entinen vai tämä uusi) eli kumpaa pidän ennen lopullisen valmistumista? Entä kumpi tausta on teidän mielestä parempi? Tässä alla siis nämä molemmat.

Uusi otsikko
Vanha otsikko



Tämä päivä on mennyt Guttecovenissa melko leppoisasti, sillä uusi työntekijä Minna helpottaa meidän muiden urakkaa valtavasti. Ratsastin tänään kolmella hevosella, Citalla, Luzylla, Italolla ja juoksutin lisäksi kaksi. Tämän lisäksi karsinoita oli siivottavana mulla vain viisi (!!). Cita oli tänään vähän tahmea ja hidas pohkeelle, mutta se on vaan muuten niin ihana ratsastaa, että siitä tulee aina hyvä fiilis. Miettikää, viisivuotias (jolla on todella isot liikkeet, varsinkin laukka) joka törttöilee joka suuntaan niin halutessaan, voi saada pelkästään hyvälle tuulelle? Tänäänkin kentältä oli siirretty esteet sivuun lanauksen takia ja tamma kyttäsi aluksi kaikkea ja hyppi pystyyn, niin mua alkoi vaan naurattamaan koko touhu. Sen voi hallita vielä niin hyvin, kun kaikki tapahtuu ennalta-arvattavasti ja tarpeeksi hitaalla vauhdilla. Ja minuutin päästä kaikki onkin jo ihan normaalisti ja loput alkukäynneistä voidaan kävellä rauhassa ja yrittää joka toisella askeleella syödä pensasta kentän laidalta..

 Kerettiin katsoa olympialaisia ja kannustaa Suomea kouluratsastuksessa. Hyvin näyttivät tekevän ohjelmat, mutta harmillisia pikkurikkeitä ja vähän isompiakin tuli molempiin suorituksiin. Toivotaan, että molemmat edustajamme pääsisivät jatkoon!

Ketä te veikkaatte mitaleille este- ja kouluratsastuksessa Lontoossa? Täytyy myöntää, että itse en osaa sanoa mitään tähän. Tuntuu, että tänä vuonna ei ole selkeitä "voittajia" tai menestyjiä, kuten oli esimerkiksi Kentuckyn MM-kisoissa (Totilas jne.). Saa nähdä, jännittäväksi menee!

En ole teille muuten tainnut kertoa, mutta sain hypätä Funnyllä yksi päivä täällä. Oli aika erilaista kuin Kaprilla meno, saati verrattuna kehenkään tuntihevoseen. Olen sitä muutenkin nyt ratsastanut jonkin verran ja tähän postaukseen laitan kuvia eiliseltä, kun tytöt kuvasivat ratsastustani maneesissa.





Loppuraveja



Hiustenlaittoa, pakollinen :D
Tänään oon ollut todella, todella laiska tekemään ruokaa ja en ole syönyt mitään kunnollista koko päivänä. Eipä sen kummemmin ole nälkä ollutkaan :D Nytkin teen parhaillani toasteja (mitenköhän kirjoitetaan?) ja katson nettitelevisiosta kouluratsastusta vaikka pitäisi olla lukemassa yhteiskuntaoppia..

Aika täällä on mennyt ihan kauhean nopeasti, outoa että enää reilu viikko jäljellä! Vastahan mä tänne tulin. Ja tällä lyhyellä aikavälillä Suomessakin on tapahtunut niin paljon kaikkea lähipiirissä, etten edes malta odottaa kaiken sen näkemistä ja takaisin paluuta. Toisaalta en millään haluaisi lähteä täältäkään, sillä kun tähän työhön on tottunut ja päässyt sisään, ei tätä parempaa voisi olla. Kun tilanteestani miinustettaisiin pois koulutyöt, olisi tämä ehdottomasti paras ajanjakso ikinä!

Lue lisää

tiistai 31. heinäkuuta 2012

076: Muistakaa kiittä perhettänne!

Haluan nyt ottaa puheeksi läheisten ihmisten merkityksen ratsastusurheilussa. Tästä tekstistä voi tulla melko pitkä ja sekava, mutta yrittäkää ottaa siitä selvää ja kommentoikaa mielipiteitänne asiaa koskien, mikäli siltä tuntuu :)

Ratsastusurheilu on laji, joka vaatii harrastajaltaan paljon - uhrauksia paitsi ajallisesti, myös rahallisesti. Varsinkin tavoitteellisesti kilpailuihin treenaavat ratsastajat joutuvat tekemään elämässään valintoja ja luopumaan monesta asiasta, jotka ovat muille "ei-ratsastaville" ihmisille arkipäivää. Jokainen ratsastava tai hevosten parissa aktiivisesti aikaansa viettävä ihminen tietää, kuinka ihanasta lajista on kyse ja kuinka paljon se meille antaa. Sen takia jaksamme yleensä kaikkista vastoinkäymisistä huolimatta panostaa siihen aina entistä enemmän ja nauttia niistä pienistäkin onnistumisita. Harva kuitenkaan ymmärtää, kuinka suuren uhrauksen harrastuksemme vaatii myös perheeltämme, sukulaisiltamme ja ystäviltämme.

Varsinkin Suomessa ratsastus "huippu-urheiluna" (jos sitä sellaiseksi tässä maassa voi parhaimmillaan edes kutsua) on valitettavasti luokiteltu eräänlaiseksi eliittilajiksi. Menestyäkseen harrastaja tarvitsee hyvän hevosen, valmentajan, riittävät tilat harjoittelulle, kuljetusvälineistön ja kaiken muun tarpeellisen vitamiinipurkeista hevoshierojaan. Koska lista on loputon ja sitä voisi kasvattaa halutessaan kuinka pitkäksi tahansa, vie se hankkijaltaan rahaa.

Kilpailumaailmaan olen päässyt tutustumaan aina kun siihen on hevospuolelta
ollut mahdollisuus!
Olen päässyt seuramaan hevoskisoja Pariisiinkin asti, tämä viime joulusuulta.
Harva alaikäinen tajuaa, miten suuren uhrauksen hänen perheensä tekee lapsensa harrastuksen eteen. On tietysti olemassa vanhempia, joita ei voisi vähempää kiinnostaa lastensa tekemiset, mutta otetaan nyt tarkasteluun normaali ja tasapainoinen perhetilanne. Ratsastusurheilu on kallis harrastus - yksi ratsastustunti maksaa keskimäärin Etelä-Suomessa noin 20-35€. Vaikka ratsastaisit vain yhden viikkotunnin, tulee siihen päälle kulut varusteista (joista pakollisena yleensä kypärä, hanskat ja ratsastukseen soveltuvat housut) sekä mahdolliset kuljetuskustannukset ja Suomen Ratsastajainliiton hyväksymillä talleilla seura- tai green gard-jäsenyysmaksut. Normaalituloiselle perheelle, jossa lapsia on monta, on tämä yksikin viikkotunti merkittävä kustannus.

Yllättävän monet nuoret valittavat, kun eivät saa niitä uusimpia ratsastusmerkkivaatteita tai niitä hienoja uusia saappaita, joiden hintalapussa komeilee nelinumeroinen summa. Ratsastustunteja viikossa on varmasti useampia ja lisäksi mukaan tulee valmennukset, kausittain ostettavat uutuustuotteet itselle ja omalle hevoselle sekä kilpailukustannukset toiselle puolelle Suomea, koska "mun kaverikin lähti sinne niin haluun kans ite". Samaan aikaan naapurissa tyttö on vihdoin onnellinen, kun hän pääsi kokeilemaan puolen tunnin mittaista talutusratsastusta monen kuukauden anelun jälkeen.

Itse saan olla kiitollinen, että mulla on ollut mahdollisuus harrastaa ratsastusta edes tällä tasolla, jolla itse nyt olen. Ennen ylläpitohevosta kävin neljällä viikkotunnilla kahdella eri tallilla ja lisäksi päälle valmennukset, kilpailut ja muut kustannukset. Pienenä halusin palavasti kesällä ratsastusleirille, mutta meillä ei olisi ollut varaa leiriin millään. Äiti kertoi, kuinka jostain oli kuitenkin pakko supistaa, jotta tyttö saatiin viettämään leiriviikkoa hevosten parissa. No, olihan se ensimmäinen leiri ikimuistoinen ja vain vahvisti omaa hevosteluintoani. Tällaisten asioiden kuuleminen vetää itse kunkin hiljaiseksi ja panee miettimään asioita niiden oikeissa tärkeysjärjestyksissä.

Viime kesänä pääsin Stephexille tutustumaan maailmanluokan hevospiireihin,
enkä tarvinnut mennä oikeaan kesätyöhön tienaamaan kunnolla rahaa.
Kapri on ollut parasta, mitä hevosharrastuksessani on käynyt :)
Valmennukset ovat olleet hintavia, mutta niihinkin ollaan aina päästy. Tosin
tämä Tampereen klinikka oli ilmainen.
Raha ei kuitenkaan ole ainoa asia, josta perheemme joutuvat luopumaan harrastaessamme ratsastusta. Toinen yhtä merkittävä, ellei merkittävämpikin tekijä on aika ja sen kautta yhdessäolo. Tämä ei koske pelkästään omia perheitämme, vaan myös ystäviämme ja sukulaisiamme.

Ratsastus vie aikaa, sillä poiketen monesta muusta harrastuksesta siinä ollaan vaikutuksessa toisen elävän olennon kanssa, joka vaatii huolenpitoa. Harrastaessasi piirtämistä et välttämättä edes poistu kotoasi, mutta monella hevosharrastajalla tallille on jopa monen kymmenen kilometrin mittainen matka. Koululaisena tai opiskelijana meidän ensisijainen tehtävämme koulutyö vie päivässä keskimäärin kuutisen tuntia aikaa, johon päälle lasketaan tallilla vietetty aika. Ratsastuskouluoppilailla se ei ole yhtä pitkä kuin oman tai sitä vastaavan hevosen omistavilla, mutta silti se ottaa aikaamme arkipäivisin muutamasta tunnista jopa koko iltaan.

Koulusta saavuttuani teen yleensä läksyt, jonka jälkeen lähden tallille. Koska pääsen koulusta yleensä kahden aikaan, ei kukaan ole vielä silloin kotona. Pitkät tallipäivät venyvät iltakymmeneen, jonka jälkeen raahaudun kotiin väsyneenä ja menen nukkumaan tai teen jotain koneella sitä ennen. Kotona vitsaillaan, että käyn siellä vain nukkumassa ja syömässä, pääsääntöisesti asun tallilla. Viikonloput vietän yleensä kisoissa, tallilla töissä, valmennuksissa tai jossain muualla hevoshommissa. Aikaa perheelle jää aivan liian vähän.

Erilaisissa hevoskilpailuissa työskenteleminen on ollut opettavaista ja täytyy olla
tosi onnellinnen, että olen niihin pystynyt lähtemään! :)


Koskaan ei olisi tarvinnut olla huolissaan, ettei ehjiä ratsastusvarusteita ole.
Tarvittavat on hankittu ja välillä jotain ylimääräistäkin.
 Tässä esiin astuvat ymmärtävät vanhemmat, jotka tukevat lapsiensa harrastusta ja ymmärtävät ajankäytön yleensä suhteellisen hyvin. Monesti olen saanut kuulla siitä, kuinka kotona pitäisi auttaa enemmän ja tallityöt saisivat jäädä vähemmälle.Veljeni oli keväällä todella suurena apuna yo-kirjoituksien aikaan: lähes kaiken kotona viettämäni ajan luin ja muun ajan olin tallilla tai koulussa. Tällöin hän teki kotona töitä viikossa suunnilleen enemmän kuin minä koko ajanjaksona yhteensä.

Sukulaisten ja ystävien tapaaminen on jäänyt monelle hevostelevalle nuorelle ja miksei vanhemmallekin ihmiselle taka-alalle. Monesti mummoni on kysynyt, että milloin tulen käymään Itä-Suomessa häntä tervehtimässä. Monesti olen jättänyt sukulaisjuhlat väliin mitä erikoisempien hevostapahtumien takia: kisoja, valmennuksia, kuvausreissuja.. Ja aina sukulaiset ovat silti muistaneet onnitella merkkipäivinä, vaikka itsestä välillä tuntuukin, etten kohta ole heille enää edes olemassa - eihän mua ikinä näy missään. Jos pystyisin, ottaisin vuoteen muutaman kuukauden lisää aikaa ja kuluttaisin sen pelkästään viettämällä aikaa läheisten ihmisten kanssa. Sen takia täytyy olla kiitollinen kaikista näistä hetkistä, joita ystävien ja sukulaisten kanssa pystyy viettämään.

Muistakaa siis olla kiitollisia kaikesta tuesta, niin henkisestä kuin rahallisesta, jota perheenne, ystävänne ja sukulaisenne teille antavat tämän upean lajin parissa! Välillä on hyvä sanoa ääneen kiitos, sillä se voi olla todella merkittävä sana monelle läheisellenne :)
Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat