Huomenna (tai itseasiassa tänään, koska kello on yli puolenyön) se tapahtuu - Champ tulee Suomeen ja Equstomiin! Tarkkaa kellonaikaa en osaa vielä sanoa, mutta menen tallille jo aikaisin järjestelemään viimeiset tavarat kuntoon ja odottelemaan ruunan saapumista. Kamera on latauksessa ja valmis käytettäväksi huomenna, joten toivottavasti sää suosii ja saan teille heti muutaman kuvan napattua :)
Tosiaan, perjantaina tallitöiden jälkeen äitini toi kaikki hevostarvikkeeni Equstomiin ja järjestelin ne paikoilleen. Tavaraa oli kertynyt paljon Kaprin ollessa minulla, joten puuhaan meni pitkälti yli kaksi tuntia. No, tulipahan kerralla järjesteltyä ja putsattua kaikki viimeisen päälle! Huomenna pitää pestä muutamia satulahuopia, pinteleitä ja muuta pientä, jotta kaikki tavarat ovat ensi viikoksi puhtaita. Muistelin, että kaikki loimeni ovat puhtaita kesän jäljiltä, mutta kun avasin pesulapussin (sain pussin suoriltaan pesulasta viime kesänä, enkä sen jälkeen loimia enää käyttänyt) huomasin, että kaksi loimea olivat aivan karvaisia. Puhtaita kyllä, mutta todellakin karvan peitossa.. En oikein tiedä millä niitä kannattaisi alkaa puhdistamaan, onko kenelläkään ideoita? Liimapaperirullia tuskin kannattaa kokeilla, sillä molemmat ovat isoja loimia (fleece- ja villaloimet) ja niitä kuluisi hommaan varmasti ainakin sata..
Ei kyllä liity mitenkään aiheeseen, mutta tässä joku kuva viime syksyltä, kun muutakaan ei ole tähän hätään..!
Muuten kaikki taitaakin olla enemmän tai vähemmän kunnossa varustepuolelta siihen asti, mitä olen näin etukäteen pystynyt ostelemaan. Ostin loimia koosta 155cm, joten toivottavasti istuvat hyvin ja ovat muutenkin sopivia. Omasta takaa löytyi paljon huopia, suojia, suitset ja varaosia, lääkepakkitarvikkeita jne, mutta täydennetävää oli vielä sitäkin enemmän - kiitos siis kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, sain teiltä paljon hyviä vinkkejä!
Ensi viikon ohjelma on vielä täysin auki: aluksi on katsottava, miten Champ kotiutuu Suomeen ja toivottava, ettei matkasta aiheudu mitään ongelmia (kuljetuskuume tms). Sen jälkeen hevoselle tulee varmaankin eläinlääkäri, joka tarkastaa ruunan suun, tunnistaa sen rekisteröintiä varten ja rokottaa samalla. Satulan hankkiminen on varmaankin myös edessä, sillä oma Kiefferini tuskin tulee sopimaan Champin selkään.. Toivotaan kuitenkin, että uutta satulaa ei tarvitsisi hankkia ja satulaa voisi muokata tarvittavan määrän! Toppautin sen viime syksynä ja se on nyt aivan "tuliterä", joten vaihdossa siitä varmaan saisi ihan kivasti jotain, mikäli vaihtotarvetta satulalle on.
Mutta nyt nukkumaan, huomenna päivittelen kuulumisia enemmän :) Ensi viikolla luvassa on tammikuun sponsorituotteiden esittelyt sekä uusi ulkoasu!
Ensiksi haluan kiittää kaikkia onnittelijoita sekä lempinimiehdotuksia, joita olitte laitelleet edelliseen postaukseen! En kerkeä vastaamaan jokaiseen erikseen, mutta ajan kanssa luen kyllä kaikki läpi ja vastaan mahdollisiin kysymyksiin - malttia siis. Muutama hauska nimiehdotus osui silmään, mutta annan ajan vaikuttaa lopulliseen päätökseen ja katsoa, millaiseksi lempinimi muodostuu.
Maksoimme Champin ostohinnan, vetcheckin sekä kengityksen eilen, joten hevonen on nyt virallisesti meidän. Ruuna sai eilen uudet talvipopot jalkaan, jotta sitä ei tarvitse kengittää heti Suomeen tulon jälkeen ja jotta se ei liukastele täällä lumihangissa. Melko nopeasti ensi viikolla pitää katsoa, milloin hevonen kannattaa raspata (ties milloin tehty viimeksi?), madottaa sekä rokottaa, mikäli rokotusohjelma ei täsmää Suomessa vaadittuihin malleihin. Samaan nippuun voi varmaankin laskea ruunan vuosimaksun maksamisen, jotta tulevan kauden kilpailuihin saa osallistua. Paljon on siis tekemistä, tällaista ihan perushoitoa!
Tarkoituksena olisi tällä hetkellä, että Champ lähtee torstaina tai perjantaina Hollannista Suomeen erään kuljetusfirman kyydillä. Matkalaiset yöpyvät pohjois-Saksassa ja tulevat sieltä Suomeen noin vuorokauden, joten viikonloppuna hevosten pitäisi olla Suomessa. Mahtavaa saada hevonen näinkin nopeasti tänne!
Mutta sitten itse aiheeseen. Kaprin jäljiltä mulle on jäänyt kasa kaikenlaisia hevostarvikkeita, mutta paljon myös uupuu. Ostoslistalla olisi muun muassa kaulakappaleellinen noin 200g tallitoppis, kaulakappaleellinen fleecevuorellinen sadeloimi/ohut vedenkestävä ulkoloimi, ratsastusloimi.. Näiden "pakollisten" loimien lisäksi olen ihastellut monia villaloimia kisaloimiksi tai vain edustuskäyttöön, uutta rintaremmimartingaalia, otsapantoja, satulahuopia, sitä, tätä ja tuota. Kysymys kuuluukin..
Mikä on tällä hetkellä teidän mielestänne hevosenomistajien "must-to-have"?
Tarkoitan kysymyksellä sekä merkkejä että konkreettisia tavaroita. Onko jokin tietty loimimerkki ylitse muiden? Oletko keksinyt jonkin tietyn esineen, joka helpottaa hevosenomistajan arkea huomattavasti? Tai onko jokin satulahuopa vain niin nätti, että se on pakko hankkia? Mitkä tuotteet ovat laadukkaita ja kestäviä? Antakaahan kaikki vinkkinne kuuluviin ja auttakaa tulevaa hevosenomistajaa hädässä..! Erittäin kiitollinen olen varsinkin niille lukijoille, jotka voivat linkata tuotteen johonkin verkkokauppaan/liikkeeseen, jotta nään sen hinnan ja ulkonäön itsekin :)
Jotta tästä ei tulisi ihan kuvaton postaus, laitan loppuun kuvakaappaukset videosta, jossa koeratsastan Champia. On se vaan niin kauhea komea!
Huh, onpahan taas viikko takana! Palattuani kotiin Hollannista torstain ja perjantain välisenä yönä kerkesin nukkua reilun kahden tunnin ajan, josta sitten suuntasin perjantaina tallitöihin puoli seitsemäksi. Perjantai meni todellisessa koomassa, enkä jaksanut ratsastaa tarjouksesta huolimatta - nukkumassa olin jo kahdeksan jälkeen, sillä seuraavana aamuna herätys oli taas tallille. Nyt istun kotona ja yritän kirjoittaa teille tätä postausta, mutta väsymys todellakin painaa päälle. Pitäisi ehkä mennä nukkumaan, mutta haluan jakaa teille tämän reissun sisällön mahdollisimman nopeasti!
Keskiviikkoaamuna lento lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä puoli seitsemän Suomen aikaa. Meillä oli vaihto ensin Münchenissa, joten kaiken kaikkiaan olimme perillä Amsterdamissa vasta puoli yhdeltätoista aamupäivällä. Kaikki meni hyvin, laukut tulivat oikeaan osoitteeseen ja pääsimme junalla Zwolleen, josta meidän tultiin hakemaan. Suuntasimme juna-asemalta suoraan ensimmäiselle tallille, jossa aloitimme hevosten kokeilemisen. Nälkä meinasi yllättää, mutta pysähdyimme huoltoasemalla nopeasti napaten mukaan muutaman leivän.
Ensimmäisellä tallilla kokeilin neljä hevosta. Olimme sanoneet etsivämme hevosta, jolla olisi kilpailutuloksia ainakin 110-120cm tasolta ja joka olisi iältään noin seitsemästä yhteentoista vuotta. Ensimmäinen hevonen oli 120cm tasolla kilpaillut 12-vuotias tamma, jossa oli paljon täysiveristä mukana. Se oli varma hyppääjä ja herkkä avuille, tosin hieman lihakseton ja laiha. Vauhdikkuudestaan huolimatta tykkäsin hevosesta, joten kokeilin sitä myös toisena päivänä. Seuraavana kokeilimme yhdeksänvuotiasta rautiasta ruunaa, joka oli kilpaillut 130cm tasolla. Hevosen astuessa maneesiin ihastuin siihen heti, sillä se oli uskomattoman kaunis! Ratsastajan näyttäessä sitä meille huomasimme, miten laadukas hevonen oli kyseessä - sillä oli iso ja pyöreä laukka, kevyt hyppy. Piude mietti, oliko hevosen laukka mulle liian iso, sillä tuntihevoset ovat melkoisen paljon pienilaukkaisempia otuksia.
Koeratsastus meni ensimmäisenä päivänä tämän hevosen kohdalla ihan hyvin, mutta itselläni oli paljon hakemista. Kunnollisesta hyppykerrasta on tosiaan kulunut kaksi kuukautta, joten itseluottamus koko touhuun oli hiipunut alas. Kolmas kokeilemani hevonen oli kuusivuotias rautias ruuna, joka oli kilpaillut 110cm luokkia. Kokeilin sitä myös viimeksi ollessani Hollannissa, ja se oli mielestäni kasvanut huimasti näiden muutaman kuukauden aikana! Hevonen ei kuitenkaan sytyttänyt, kuten ei myöskään neljäs kokeilemani kaviokas: kuusivuotias kimo, jolla oli startattu 110cm. Se oli laadukas ja varmasti tulevaisuudessa erittäin hieno, mutta koin sen kuitenkin liian kokemattomaksi itselleni enkä siis hypännyt sen kanssa ollenkaan.
Näiden hevosten jälkeen lähdettiin toiselle tallille. Ensimmäisenä ratsastin yhdellä kymmenvuotiaalla tammalla, jonka selässä viihdyin vain muutaman kierroksen. Se oli todella vino ja ratsastettavuudeltaan huono, joten en nähnyt mitään syytä jatkaa pidempään. Seuraavana maneesiin tuotiin oikea metsänpeikko! Se oli vankkarakenteinen ja sen talvikarva oli ainakin kymmenen senttiä pitkä - ja paksu kuin mikä! Kun sanotaan, että pitää osata katsoa pintaa syvemmälle, on kyse selvästi tällaisesta tapauksesta. Selkään kiivettyäni yllätyin, kuinka rehellinen hevonen oli kyseessä. Se oli todellakin herkkä, kulki ryhdikkäänä ja oli todella helppo ratsastaa. Kilpailutaustaa sillä oli 110cm luokista, joten mielestäni se sopisi erittäin hyvin esimerkiksi ratsastuskouluun.
Päivän viimeinen hevonen tuli kokeiltua kolmannella maneesilla, jonne ajoimme taas jonkin matkaa. Kyseessä oli 120cm luokkia hypännyt rautias tamma, joka oli laihahko ja lihakseton, mutta rehellinen ja "todellinen opetusmestari" - se hyppäsi lähes paikasta kuin paikasta. Mulla tuli sen kanssa fiilis, etten saanut sitä aivan pohkeen ja ohjan väliin. Tykkään itse enemmän siitä, kun estettä lähestyessä sulla on todella jotain siellä ohjien päässä, eikä niin, että hevosta täytyisi puskea esteelle.
Seuraavana päivänä kokeilin uudelleen neljä hevosta, joista olin jo edellisenä päivänä valinnut kaksi suosikkiani (ensimmäiset kaksi kokeilemaani hevosta). Menimme torstaina kahdelle uudelle maneesille, jonne hevoset tuotiin kokeiltaviksi. Tällä kertaa kiipesin suoraan hevosten kyytiin, eikä niitä enää esitelty mulle toisen ratsastajan toimesta. Torstaina oma ratsastukseni oli jo hieman rennompaa, mutta hyppytauon näki kyllä selkeästi omista ratkaisuista ja hakemisesta. No, tästä taas uuteen nousuun!
Eilisen tunne "siitä oikeasta" hevosesta vahvistui torstaina kokonaisvaltaiseksi - yhdeksänvuotias rautias ruuna oli uskomattoman kiva ratsastaa. Se ei ollut helppo, vaan vaati todellakin ratsastustaitoa paitsi liikkeidensä, myös tietynlaisen herkkyytensä vuoksi. Tein itse virheitä, mutta niistä huomasimme, ettei hevonen ottanut itseensä, vaan katsoi itse hyvin paikat ja korjasi ratsastajan virheitä parhaansa mukaan. Ratsastuksen jälkeen katsoin, kuinka hevonen laitettiin takaisin hevosautoon: se käyttäytyi todella lunkisti ja pystyi olemaan jopa vapaana sillä välin, kun sen tarvikkeita käytiin hakemassa.
Oli siis sanomattakin selvää, että tämä kyseinen hevonen pitäisi saada ostotarkastukseen. Perjantaiaamulla sainkin viestin, jossa kerrottiin hevosen olleen tarkastuksessa täysin ok ja kaikkien röntgenkuvien lähteneen vielä Suomeen eläinlääkärille tarkistettavaksi. Kun tämäkin eläinlääkäri totesi kaiken olevan hyvin ja hevosen olevan täysin sopiva kilpailukäyttöön, sopivat vanhempani ja hevosen välittäjä kaupoista. Nyt odottelen innolla, että lopulliset asiat lyödään lukkoon ja hevonen saadaan Hollannista Suomeen! Toivottavasti kaikki menee hyvin :) Kyseisen hevosen nimi on siis Champ, se on noin 168cm korkea oldenburg-ruuna ja se on kilpaillut 130cm luokissa.
Kuva on pienikokoinen, koska suurennettaessa sen laatu kärsisi liikaa..
Nyt onkin ongelmana keksiä hevoselle lempinimi! Kaikki ehdotukset otetaan vastaan.
Viime päivät ovat olleet melkoisen kiireisiä, sillä olen tehnyt tallihommia ahkerasti ja sivussa ratsastanut joka päivä. Tämä postaus on melko lyhyt, mutta sisältää paljon materiaalia eri päiviltä. En kirjoita nyt hirveän pitkästi sen takia, että huomenna herätys on kolmen jälkeen ja suuntaamme ratsastuksenopettajani Piuden kanssa kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja Amsterdamia. Nukkumaan on siis mentävä ajoissa, varsinkin kun univelkaa on kertynyt enemmän kuin tarpeeksi ja pakkaaminen on vasta suunnitteilla..!
Sunnuntaina olin Equstomin omistajan Sannan suomenhevosruunalla Kunkulla tunnilla, jonka Sanna piti mulle ja Luciannalle. Tunnin tarkoitus oli, että pääsisin sisään siihen, miten Kunkulla pitää ratsastaa: menen sillä koko tämän viikon (lukuunottamatta seuraavaa kahta päivää) Sannan ollessa poissa, enkä ole sen selässä ikinä aiemmin istunut. Kunkku on nyt kuusivuotiaaksi kääntynyt herrasmies, hieman juro, mutta todella symppis. Mulle on aikojen saatossa muodostunut suomenhevosista melko vahva mielikuva, ja Kunkku on todellakin kaukana siitä. Se on todella herkkä istunnalle, mikä tekee ratsastuksesta haastavaa - jos istut väärin, edes sen sentin verran takakenossa, ei ruuna ole parhaimmillaan vaan painaa kädelle. Aluksi olikin hieman hakemista siinä, miten kyydissä tuli olla ja vaikuttaa!
Äiti oli kuvaamassa sunnuntain tuntia ja alla siitä pieni videokooste. Jätin Sannan selostukset tarkoituksella taustalle, joten voitte kuunnella siitä itse hänen kommenttejaan. Kamerasta loppui akku juuri laukkaa aloitellessamme, joten nuo kaksi pätkää jäivät laukasta ainoiksi kuvamateriaaleiksi. Huomasin tässä äsken, että videon häivytykset ovat liian pitkiä, mutta toivottavasti saatte silti selvää :)
Maanantaina ratsastimme Luciannan kanssa yhtä aikaa ja kävimme lopuksi maastolenkillä. Ennen hevosten kanssa puuhastelua otin Luciannasta muutamia kuvia, joten pääsin vihdoin testailemaan "kunnolla" uuden kamerani asetuksia ja toimintoja valon ollessa haastavahko laskevan auringon ja siitä seuranneen pimeyden vuoksi. Tässä uudessa kamerassa ei enää ole niitä turvallisia automaattivaihtoehtoja, ja vaikka käytin ennenkin puoliautomaattia, olen nyt päättänyt opetella kunnolla manuaaliasetuksien hallinnan. Pikkuhiljaa palaset alkavat loksahtelemaan kohdilleen..
Alla siis muutama kuva Luciannasta ja hänen ponistaan Victorista. Kuvia tuli otettua yhteensä noin kuusisataa, mutta suurin osa näistä oli samantyyppisiä ja näin ollen kuvien lajittelu helpottui huomattavasti.
Tänään menin Kunkulla tallitöiden jälkeen vain maastossa. Sillä on kuulemma ollut taipumusta ryöstää maastossa (tai ei varsinaisesti ryöstää, mutta muuttua kuuroksi pidätteille ja jatkaa päättäväisesti matkaa tallin seinään asti), joten olin aluksi hieman tarkempi oman olemiseni kanssa. En kadottanut tarkkaavaisuuttani hetkeksikään ja pidin hieman tavallista lyhyemmät ohjat, yleensä kun maastoilen löysin ohjin. Puolen tunnin hiittaamisen jälkeen totesin, että ei ruuna jaksa minnekään hötkyä ja hölläsin hieman menoa. Mitään ei tapahtunut, joten loppuaika mentiinkin rennosti kaikki askellajit läpi Equstomin metsälenkkiä pitkin ylä- ja alamäissä. Hyvää hankitreeniä hevoselle, sillä oli kaikki klippaamattomat kohdat aivan litimärät!
Huomenna tosiaan lähden Hollantiin ja palaan sieltä torstaina. Lento saapuu perjantain puolella torstain ja perjantain välisenä yönä noin kello yksi Suomen aikaa, ja aamulla herätys olisi puoli kuudelta tallitöihin. Yöunet jäävät vähäisiksi ja olen lauantaihin asti tallilla, joten seuraava postaus tulee varmaankin vasta silloin. Toivon kuitenkin, että reissu olisi hintansa ja "vaivansa" arvoinen ja pääsisin kokeilemaan siellä useampaa kiinnostavaa hevosta, joista joku olisi mulla sopiva kaveri. Saas nähdä! Tavoitteena on kuitenkin tällä kertaa pysyä pystyssä kaikkien hevosten kanssa ;)
