Joulukalenterin 4. luukku - Snapchat Q&A

Joulukalenterin neljännen luukun takaa paljastuu paljon toivottu snapchat Q&A -video, jonka toteutin parisen viikkoa sitten. Ideanahan tässä on se, että pyysin teitä lukijoita lähettämään mulle kysymyksiä snapchat-sovelluksessa, joihin sitten vastailin videolla. Videosta tuli lopulta todella pitkä, sillä vastasin muutamaan kysymykseen vähän laajemmin. Toivottavasti jaksatte silti katsoa alusta loppuun!

Mukana on kysymyksiä niin hevosiin kuin muuhunkin elämään liittyen. Toteutin videon mun vanhalla videokameralla, sillä kamera, jolla normaalisti kuvaan videoita, on nyt käytössä isälläni. Laatu ei siis päätä huimaa, mutta ei anneta sen haitata menoa. Kysymyksiä tuli paljon, kiitos siitä kaikille. Osan snäpeistä ehdin avata vahingossa jo ennen videon kuvaamista, joten ne eivät tästä syystä mukaan päätyneet. Oli ihan kivaa höpötellä videolle asioita elämästäni, joten kommentoi ihmeessä alle mitä pidit! Jos tykkäätte, voin varmasti jatkossakin toteuttaa videoita tuolla mallilla, ihan vaikka jostain aiheesta jutellen. Mutta pidemmittä puheitta, siirrytään itse videon pariin :)

Linkki videoon.

Lue lisää

Joulukalenterin 3. luukku - Hauskat hakusanat

Tästä luukusta taitaa tulla oikea perinne, sillä muistaakseni ainakin viime ja sitä edellisenä vuonna esittelin hakusanoja, joilla blogiini on päädytty. Otetaan sama siis tänäkin vuonna, näin kolmannen luukun kunniaksi! 

Haluan painottaa, etten halua loukata ketään, joka on ehkä näitä hakusanoja käyttänyt. Välillä tuntuu kuitenkin hassulta, miten juuri tänne sivulle on päädytty tuollaisella hakusanalla. Mutta hei, toivottavasti jokainen haun tehnyt on löytänyt etsimänsä loppujen lopuksi - täältä tai muualta. Jos teille tulee mieleen, miksi mun blogiin on voitu päätyä näiden hakusanojen kautta, kertokaa ihmeessä. Joskus joku lukija osasi valaista mua hyvin yhden itselleni tuntemattoman nimen kanssa, joten välillä näissä on todella jokin vinha perä.

VARUSTEET TUMMANRUUNIKOLLE HEVOSELLE

Mä en tietääkseni ole koskaan käsitellyt täällä blogissa sitä, minkä väriset varusteet sopisivat tummanruunikolle hevoselle. Mun nykyinen ja edellinen hevonen ovat olleet rautiaita, välissä tosin oli yksi tummanruunikko tamma, mutta sekin hyvin lyhyen aikaa lainassa. Tiedä sitten, olenko joskus kirjoittanut tällaista pohdintaa tänne! Ja tällä hakusanalla blogiini on päädytty yli kaksisataa kertaa, kyse ei siis ole pelkästä sattumasta.

VEDELLÄ AKTIVOITUVAT KYLMÄSUOJAT

Pakko sanoa, että näitä en ole koskaan edes päässyt testaamaan itse. Paljon olen lukenut positiivisia sekä negatiivisia käyttökokemuksia, mutta mä olen pysytellyt jääsuojien parissa sekä siinä ihan perinteisessä vesikylmäämisessä. 

KAVIOSSA VERENPURKAUS

Tällä taidetaan tarkoittaa mustelmaa, jollaisia Champille tuli jokunen vuosi sitten useastikin varsinkin etukavioiden pohjaan. Sen tarhassa oli tuolloin paljon teräviä kiviä, mutta nyt tallia vaihdettuamme asia on korjaantunut ja mukaan on laitettu vielä pohjalliset estämään vastaavaa jatkossa. Champilla on melko ohuet kavionpohjat etusissa, joten se reagoi herkästi pohjien muutoksiin ilman pohjallisia.

HASSUT HAKUSANAT HEVOSBLOGI

Pakko oli ottaa tämäkin mukaan, sillä ehkä tämä todistaa sen, että näitä on tullut tehtyä enemmänkin vuosien saatossa :D Hah!

Hassut hakusanat tarvitsevat rinnalleen hassun kuvan ;)

CHAMPPI PONI

Voi että, olisikin! Vai onkohan Suomessa jokin Champpi -niminen poni, jota joku on kuumeisesti yrittänyt etsiä? Jos näin on, haluan ehdottomasti tietää ja tutustua kyseiseen nelijakaiseen tarkemmin. Ja vielä parempaa olisi, jos kyseinen poni olisi edes etäisesti Champin kanssa samaa näköä!

MAHAHAAVA PAASTO CHAMP

Tällä kyseisellä hakusanaparilla oli päästy blogiini yli kymmenen kertaa, joten joku on tosiaan halunnut tietää juuri mun hevosen paastosta mahahaavatutkimuksia varten. Mielenkiintoista! Mutta tosiaan, Champ jouduttiin paastottamaan vuonna 2015 todella moneen otteeseen, sillä se kontrolloitiin muistaakseni ainakin neljästi kevään aikana saadaksemme täyden varmuuden mahahaavan parantumisesta. 

MILLOIN KLIPATA HEVONEN TOISEEN KERTAAN

Itse klippaan talvisin hevosen vähintään kerran kuukaudessa, joskus jopa useammin esimerkiksi kisojen yhteydessä. Multa ei siis kannata kysyä, klippaan nimittäin kesälläkin kertaalleen. Mutta yleisesti hevoset klipataan varmaankin talvikarvan kasvun aikaan ja toisen kerran joskus alkuvuodesta. 

VARSA HOIPERTELEE

Niin, ne varsat eivät välttämättä ole kovin ketteriä heti ensimmäisinä viikkoinaan. Mutta jos varsa on selkeästi huonossa kunnossa, ei ehkä kannata etsiä apua googlesta, vaan kääntyä ammattilaisen puoleen ja hakea apua.

MILLÄ TALLILLA CHAMP ASUU

Tämä oli mun mielestä tosi hellyyttävä hakusanapari, sillä kyseessä on ihan oikea kysymys! Champhan asuu Hongisojan kilpatallilla Uudellamaalla, jossa se on asunut nyt viimeisen puolentoista vuoden ajan. Olemme viihtyneet ihan älyttömän hyvin, en voisi kuvitella parempaa tallipaikkaa meille. Iso kiitos tallimme omistajille sekä työntekijöille, kun pidätte mun hevosesta niin hyvää huolta :)

HEVONEN BORRELIOOSI

Toivottavasti ei ainakaan meillä, eikä tulekaan! 

YPÄJÄN KISOISTA POSTAUS

Näitä on tullut tehtyä ihan liian monta, ehkä siksi tällä hakusanalla päätyykin helposti tänne. Mutta en valita, te tykkäätte lukea kisapostauksia ja varsinkin niistä onnistuneista reissuista on aina mukavaa kirjoittaa. Ja epäonnistuneista oppii, kun niitä joutuu analysoimaan jälkikäteen!

GIGANTTI PONI

Mä en tiedä, mitä sanoisin :D

JUMP AADAN HEVOSELÄMÄÄ

Haetaankohan tällä kenties kuitenkin Champin nimeä, eikä suinkaan englannin kielen sanaa jump, joka tarkoittaa suomeksi "hypätä"? Champ lausutaan siten, että sen voisi etäisesti mieltää myös tuoksi sanaksi, joten tuo hakusana olisi siltä osin ihan ymmärrettävä.

KUINKA NOPEASTI HEVOSEN KARVA KASVAA

Liian nopeasti, jos multa kysytään. Tai ainakin siltä tuntuu näin talvisin. Klippasin Champin joskus reilu kolme viikkoa sitten ja mun on ihan pakko klipata se ensi viikolla, jos meinaan mennä kisoihin viikon päästä sunnuntaina. 

ROVANIEMELLE MUUTTO

Haha, mä kirjoitin aikoinaan postauksen siitä, kuinka aion muuttaa Rovaniemelle opiskelemaan. Tuo oli täysin aprillipilaa, mutta ilmeisesti tällä päädytään edelleen mun blogiin. 

60-70CM ESTEBLOGI

Niitäkin korkeuksia on tullut hypättyä, mutta nykyään menemme jo vähän isompia luokkia, vaikka toki välillä nuo korkeudet voisivat olla ainakin tälle ratsastajalle ihan hyvää harjoitusta..

AADA EI OSAA ENÄÄ KIRJOITTAA

Voi apua, näinkö on päässyt käymään! Toivottavasti tällä ei tarkoiteta juuri mua, mutta jos näin on, olen todella pahoillani :D Haluaisin kyllä tietää, mitä tämän hakusanaparin kirjoittaja on halunnut löytää, sillä tuo on konkreettisesti toteamus, eikä niinkään esimerkiksi kysymys.

AADA LÄTTI PITUUS

175,3 senttimetriä tarkalleen viime keväänä mitattuna.

EN PÄÄSE YLIOPISTON TENTEISTÄ LÄPI

Älä huoli, sitä sattuu välillä kaikille. Suosittelen kuitenkin lukemaan niihin tentteihin, se yleensä auttaa jonkun verran. Mulla on käynyt siitä hyvä tuuri, että olen päässyt kaikista tenteistä ja kursseista läpi, vaikken olisi käynyt luennoilla tai juuri avannut kirjoja tenttejä varten. Ainoa poikkeus oli eräs yhteiskuntatieteiden tentti, jossa piti osata kymmenkunta eri tutkijaa ja heidän elämäntöitään. En lukenut, enkä todellakaan osannut vastata spesifeihin kysymyksiin. Uusinnassa piti käydä ja sekös harmitti.

HEPPA HULLU BLOGI AADA

Mä olen kyllä heppahullu, ei tätä muuten tekisi! Jokainen hevosihminen on jollain tavalla päästään vialla, koska muuten olisimme valinneet jonkun mukavamman ja vähemmän rahaa vievän harrastuksen, eikö ;)

HOITAJAT ILKEILEVÄT TOISILLE

Kannattaa puuttua tähän, koska mikään ei ole ikävämpää kuin huono ilmapiiri tallilla! Rohkeasti vaan tallinomistajan juttusille ja kertomaan, mikä mieltä painaa. Aikuisen ihmisen tulisi osata ymmärtää tilanne ja puuttua siihen tarvittavilla toimenpiteillä. Kiusaamiselle pitää aina sanoa ei.

INKIVÄÄRITEE PIRISTÄÄ

Voi olla, mutta itse en ole koskaan kokeillut. Jos tämä on totta, kertokaa ihmeessä, koska voisin harkita juovani sitä jatkossa!

PÄMPPIS

Pelkkää rakkautta <3

KEPPIHEVOSLEIKIT

No nyt, paljastuiko salainen paheeni? Oikeastihan mä leikin keppihevosilla aika pitkään ikään asti, taisin olla seitsemännellä luokalla vielä, kun tein keppihevosia myyntiin. Olin loppuajasta jo melkoisen taitava ja sainkin joululahjaksi ompelukoneen, jotta pystyin tekemään työni paremmin. Mulla oli oma keppihevostalli, jossa oli oikeat karsinat puruineen, oikeaa heinää ja kauraan ja kaikki estetolpat maalattuine puomeineen päivineen. Voi niitä aikoja!

Näitä hakusanoja on oikeasti ihan kamalan paljon! Monet liittyivät hevosen hankkimiseen, esteratsastukseen, erilaisiin hevosen terveysongelmiin (milloin patti oli päässä, poskessa, selässä, jalassa) ja yleisesti blogeihin. Mukana oli monia ihmisten nimiä, sellaisiakin, joista en ollut koskaan kuullut. Näitä on oikeasti ihan mielenkiintoista lukea aina välillä!

Millaisilla hakusanoilla teidän blogeihin on päädytty?

Mikä on hassuin hakusana, jolla te olette johonkin blogiin päätyneet?

Lue lisää

Joulukalenterin 2. luukku - Viikko-ohjelma

Joulukalenterin toisen luukun takaa paljastuu pieni katselmus siihen, miten liikutan noin normaalisti Champia viikkotasolla. Tätä kysellään multa paljon kommenttien puolella, joten ajattelin avata asiaa hieman näin yleisesti. Toivottavasti pidätte!

Heti alkuun haluan painottaa, etten todellakaan ole asian suhteen ammattilainen, saati väitä omaa liikutustapaani parhaaksi mahdolliseksi. Champ on ollut mulla nyt hitusen vajaan neljän vuoden ajan, jonka aikana tämä kyseinen malli on hioutunut ja osoittautunut pitkällä tähtäimellä meille sopivaksi vaihtoehdoksi. Välillä tulee viikkoja, jolloin hevonen ei syystä tai toisesta liiku juuri ollenkaan esimerkiksi rokotuksien takia. Toisinaan viikkoon saattaa kertyä paljon enemmän valmennuksia tai vaikkapa kisat, jotka muuttavat muuta ohjelmaa radikaalistikin. Hevosten kanssa ei pidä koskaan katsoa kalenteria ja miettiä, että tänään mennään koulua, koska niin on päätetty viime viikolla. Jos hevonen tuntuu kaipaavan jotain suunnitellusta poikkeavaa, tehdään se tietysti hevosen ehdoilla.

Viikossa on tunnetusti seitsemän päivää, joten pyrin miettimään jokaiselle päivälle jonkun ohjelman. Yleisesti jaottelen päivät siten, että kerran viikossa käyn kouluvalmennuksessa, kertaalleen estevalmennuksessa. Sen lisäksi pyrin maastoilemaan kerran viikossa, kesällä tai hyvillä talvisäillä useamminkin. Kerran viikossa Champilla on usein vapaapäivä tai se kävelee kävelytyskoneessa, riippuen siitä, miten se on liikkunut muuten viikolla ja miltä se on tuntunut selkään. Tähän mennessä viikosta on käytetty neljä päivää, joten jäljelle jää siis kolme. Usein nuo kolme päivää koostuvat joko itsenäisestä ratsastuksesta, maastoilusta, juoksutuksesta tai sitten hevosella saattaa olla toinen kävelytyskonepäivä viikkoon.

Talvella voi irtojuoksuttaa myös hangessa, mikä tekee hyvää pienissä pätkissä!

Käyntimaastot ovat ihanaa mielenvirkistystä :)

Yritän sijoittaa valmennukset aina siten, että hevonen ei joudu olemaan vapaalla ennen tai jälkeen valmennustunnin. Yleensä tämä onnistuu kiitettävästi, mutta toisinaan olen joutunut joustamaan periaatteestani ja pitänyt Champilla kävelypäivän ennen valmennuspäivää. Se näyttäytyy aina sillä, että hevosella on normaalia enemmän virtaa. Champ ei varsinaisesti tule mitenkään liian energiseksi vapaapäivistä, mutta se tuppaa usein olemaan melko pöllöllä tuulella sellaisten jälkeen. Pidemmät, yli kolmen päivän vapaajaksot esimerkiksi rokotuksien tai muun huollon jälkeen tekevät ruunasta lähinnä laiskan ja huonon ratsastaa, joten yritän välttää niitä viimeiseen asti. Toki hevonenkin tarvitsee välillä kevyempiä jaksoja ja olenkin pitänyt Champi esimerkiksi nyt syksyllä oman lomani aikana kahden viikon ajan kävelytyskoneessa, mikä oli sen ainoaa liikuntaa satunnaisen juoksutuksen lisäksi. Tuolloin ruuna tosin sairasti flunssan, mikä oli yksi syy kävelylomalle.

Juoksutus on asia, mitä pyrin tekemään parin viikon välein. Se on ilmeisen kiistelty aihe, mutta järkevästi toteutettuna mielestäni ihan käypäinen liikuntamuoto satunnaisesti. Meillä on käytössä tallilla iso ja hyväpohjainen juoksutusympyrä, jossa hevosta voi juoksuttaa turvallisesti. Se helpottaa asiaa, sillä liian pienellä ympyrällä juokseminen rasittaa hevosta eri tavalla. Irtojuoksutus on mielestäni myös hyvä tapa liikuttaa hevosta, jos sen pystyy järjestämään turvallisesti eli hyvillä pohjilla ja alueella, jossa hevonen ei satuta itseään. Champ rakastaa juosta vapaana, sillä se riehuu ja pukittelee sydämensä kyllyydestä. Paikat aukeaa hyvin ja mieli tuulettuu!

Maastolenkkini voidaan jaotella kolmeen erilaiseen tyyppiin. Välillä käyn maastossa ihan puhtaasti käyntilenkeillä, jolloin saatan tehdä matkaa ilman satulaa autoteitä tai kovempaakin hiekkatietä pitkin. Väliin saattaa mahtua muutama hassu ravi- tai laukkapätkä, mutta pääosin menen käyntiä pitkin ohjin nautiskellen luonnosta. Tällaiset reissut ovat hyvää tuuletusta molemmille, sillä Champ tykkää lähteä tallipihasta pois ja se käveleekin paljon reippaammin maastossa ollessaan. Toisinaan suuntaan metsäpoluille, joissa hevonen joutuu hieman kiipeilemään ja asettelemaan jalkojaan tarkemmin. Se tekee hyvää koordinaatiolle ja harjoituttaa hevosta jälleen eri tavoin kuin pelkkä maneesissa tasaisella liikkuminen. Metsä- ja maantielenkkien lisäksi käyn usein myös pellolla, jossa annan hevosen laukata niin kovaa kuin se haluaa mennä - eli usein ihan täysillä. Näissä tilanteissa sallin Champin loikkia ja pukitella, koska tilanne on hallittu, eikä se tee sitä ilman "lupaa". 

Estevalmennuksien jälkeen ei kannata pitää pelkkää vapaapäivää.

Myös itsenäisesti on hyvä ratsastaa kunnolla, vaikka se ei aina maistuisi ;)

Itsenäinen ratsastus on mun kohdalla joko kunnollista koulutreeniä tai sitten rennompaa hölkkää, riippuen omasta ja hevosen fiiliksestä. Pyrin tekemään ainakin yhden kunnollisen ratsastuskerran valmennusten lisäksi viikossa, mutta välillä saatan pitää esimerkiksi laukkapäivän, jolloin laitan Champille gramaanit ja teen niin sanottuja intervalliharjoituksia. Kävelen kymmenen minuuttia, laukkaan viisi minuuttia, kävelen kymmenen ja niin edelleen. Joskus ratsastan ilman satulaa, joskus teen kavaletti- tai puomitreeniä. Paljon siis vaihtelee fiiliksen mukaan!

Otetaan loppuun vielä konkreettinen otos tästä viikosta, sillä kyseessä on melko normaali talvikauden treeniviikko meillä. Maanantaina ratsastin normaalisti sileällä, mulla oli kannukset ja tein kunnollisen treenin. Tiistaina menin ilman kannuksia, mutta ratsastin silti kunnolla reilun tunnin ja otin mukaan laukassa kavaletteja. Keskiviikkona meillä oli vuorossa kouluvalmennus, jossa hevonen joutui taas ihan oikeasti töihin ja se liikkuikin ravissa paremmin kuin ikinä - valmentajamme sanoi, että näytämme tyylikkäiltä. Miettikää! Ravi oli niin joustavaa ja siinä oli ilmaa, että olisin voinut matkustaa selässä maailman tappiin saakka. Torstaina menin pellolla siten, että hevonen sai laukata isosti eteen ja muuten hölkätä vapaasti ilman mitään vaatimuksia. Tänään perjantaina en pääse itse tallille, joten kaverini käy ratsastamassa Champilla kevyesti maneesissa. Lauantaina Champ on kävelytyskoneessa ja sunnuntaina meidän olisi tarkoitus hypätä. Saattaa olla, että juoksutan Champin lauantaina kävelyn lisäksi, mutta todennäköisesti se liikkuu pelkästään koneessa. 

Varsinaista vapaapäivää ei tälle viikolle osunut, sillä Champ oli vapaalla edellisenä viikonloppuna ja todennäköisesti heti alkuviikosta ensi viikolla. Se on ollut nyt todella hyvä ja energinen ratsastaa, joten yritän pitää saman vireen yllä. Viikko-ohjelmien suunnittelu on aina vähän tasapainoilua, koska hevonen saattaa tarvita jotain ihan muuta, mitä olisin vielä tallille tullessani suunnitellut tekeväni. Mukana pitää siis olla järki ja hevosta pitää osata lukea tarpeeksi hyvin. Sillä ja muiden ympärillä olevien ihmisten neuvoilla pääsee varmasti pitkälle! :)

Miten teidän hevoset liikkuvat viikottain?

Lue lisää

Joulukalenterin 1. luukku - lukijoille

Taas on aika kääntää Aadan hevoselämää -blogissa joulumieli päälle, sillä tästä starttaa käytiin blogin kaikkien aikojen viides joulukalenteri. Totta puhuakseni mietin kauan, aionko oikeasti toteuttaa kalenterin tänäkin vuonna, sillä viime vuonna sen tekeminen oli melko työlästä ja vei multa oikeasti vähän liikaa aikaa. Tänä vuonna yritän tehdä asiat helpommin, mutta kuitenkin niin, että jokaiselle päivälle olisi jotain postausaihetta. Toivottavasti viihdytte joulukalenterin parissa koko kuukauden ajan!

Syy, miksi lähdin tänäkin vuonna tekemään kalenteria, juontaa juurensa puhtaasti teidän lukijoiden luokse. Näen joulukalenterin eräänlaisena kiitoksena siitä, että te olette kiinnostuneita seuraamaan mun ja Champin elämää niin aktiivisesti. Jos joku voi väittää, että bloggaa vain itselleen, on se mun mielestä vähintäänkin tekopyhää ajattelua. Voin ainakin rehellisesti myöntää, ettei mulla olisi samalla tavalla motivaatiota panostaa teksteihin, kuviin ja videoihin, jos seuraajia olisi vain kourallinen. Lukijat ovatkin oikeasti suuri voimavara, joita jokaisen bloggaajan, vloggaajan tai muun vastaavan tulisi osata arvostaa. 

Sain joskus aikoinaan postaustoiveen siitä, miten näen teidän lukijat tai mitä lukijat mulle merkitsevät. Aihe on kiinnostava, sillä en ole nähnyt tällaisia kovinkaan usein hevosblogeissa. Suuremmissa lifestyleblogeissa tai esimerkiksi YouTuben tähtivloggaajilla on ihan valtavia seuraajamääriä, joten siellä tätä aihetta on tullut käsiteltyä enemmänkin. Mutta miksei hevosblogissakin voisi asiaa pohtia, kyllä teitä lukijoita on eksynyt tännekin ihan kiitettävä määrä!

Lähdetään liikkeelle statistiikasta. Faktahan on se, että suurin osa blogini lukijoista on naisia, vaikka toki mukaan mahtuu myös miehiäkin. En lähtenyt tutkimaan tätä varten tarkemmin itse blogin lukijoiden ikäjakaumia, mutta uskon, että Instagram antaa siinä suhteessa ihan tyydyttävän vertauskohteen (joskin Instagramia käyttävät enemmän juuri nuoremmat ihmiset, mikä väärentää hieman asettelua). Mun omassa Instagramissa suurin osa naispuolisista seuraajista sijoittuu ikähaarukalle 13-24 vuotta, kun taas miehissä ehdottomasti suurin osa seuraajista on 18-34 vuotiaita. Mielenkiintoista on se, että sukupuolesta riippumatta seuraajia on aina ihan yli viisikymppisiin asti, toki vähemmissä määrissä, mutta kuitenkin.

Viime vuonna blogini palkittiin Vuoden ratsastusinspiraationa. Siitä kuuluu kiitos teille <3

Blogissa ja muussa sosiaalisessa mediassa näkyvimpään rooliin nousevat usein juuri nuorimmat lukijat. He ovat someaktiiveja, jotka kommentoivat, tykkäävät ja jopa jakavat tuottamaani materiaalia. Nuoren iän voi usein päätellä kommenttien tyylistä, joka näissä tapauksissa koostuu usein monista erilaisista hymiöistä, kehuista tai yleisestä hypetyksestä. Vanhemmilta lukijoilta saatu palaute on usein keskustelevampaa ja siinä on enemmän sisältöä. En voi asettaa kumpaakaan kommentointitapaa toisensa edelle, sillä molemmat merkitsevät mulle bloggaajana paljon. Toki hedelmällisempää on päästä jakamaan ajatuksia ja ideoita juurikin erilaisten keskuteluiden kautta, mikä on korostunut entisestään oman ikäni lisääntyessä. 

Musta on ollut aina vaikeaa tajuta sitä tosiasiaa, että blogilleni on kertynyt suhteellisen paljon seuraajia. En halua kuulostaa ylimieliseltä, sillä en todellakaan pidä itseäni millään tavalla "suosittuna" tai mitään vastaavaa. Hevosblogipuolella blogini on kuitenkin noussut melko monen tietoisuuteen, oli se sitten positiivisessa tai negatiivisessa mielessä. Hauskinta musta on ollut huomata se, että suurin osa esimerkiksi esteratsastusihmisistä tietää mun bloggaamisesta. Ihmiset eivät enää kummeksu niin suuresti sitä, että kuvaan vaikkapa videopostausta kesken kisapäivän. He saattavat kysellä jotain blogiin liittyviä asioita ihan suoraan tai tarjoutua ottamaan kuvaa jossakin tilanteessa. 

Se, että olen leimautunut hevosbloggaajaksi, on toki sekä negatiivinen, että positiivinen asia. Mut esitellään usein erinäisissä tilaisuuksissa uusille ihmisille hevosbloggaajana, joka antaa heti tietyn kuvan musta ihmisenä uusille henkilöille. Samalla olen huomannut sen, että mun tekemiset - myös ne, jotka eivät liity tähän blogiin tai hevosiin - kiinnostavat hevosihmisiä yllättävän paljon. Jos olen ollut jonkun ihmisen kanssa paikassa x, kuulen siitä lähes poikkeuksetta seuraavina päivinä henkilöiltä, joiden olemassaolosta olen tuskin tietoinen. Tai sitten tekemisiäni puidaan ryhmäkeskusteluissa, milloin mihinkin aiheeseen liittyen. Aluksi tämä oli hämmentävää, mutta nykyään asiaa ei enää ajattele samalla tavalla. Ihmiset rakastavat juoruja, joten kai tällaisen tavallisen tallaajankin tekemiset saattavat jotakuta kiinnostaa.

Lukijoiden kanssa käydyt keskustelut ovat valehtelematta haastaneet mua välillä muuttamaan omia ajattelutapojani. Nuorempana olin suoraviivaisempi, enkä halunnut joustaa omista näkemyksistäni. Nykyään pyrin ajattelemaan asiat aina kahdelta kannalta katsottuna. Jos joku olisi sanonut mulle kaksi vuotta sitten, että olen huono hevosenomistaja tarhatessani Champia suojitettuna yksilötarhassa, olisin viitannut kommentille mielessäni kintaalla ja todennut tietäväni asioista paremmin. Nykyään tuollaiset kommentit pistävät mut ajattelemaan asioita laajemmin. Aiheeseen liittyen, tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa haluaisin löytää Champille sopivan tarhakaverin. Ja se tarhaa nytkin ilman suojia, hokkikeleistä huolimatta. Vaatii tiettyä rohkeutta myöntää muuttaneensa omia ajattelutapojaan, siihen musta ei olisi vielä hetki sitten ollut.

Tässä muutamia bloggaajia, joihin olen päässyt tutustumaan vuosien varrella!

Kuvassa Champin kanssa tallusteleva Salla on ollut yksi viime vuosien luottokuvaajistani, häneenkin tutustuin blogin kautta. Iso kiitos Sallalle! :)

Olen saanut käydä todella kivoja keskusteluja lukijoideni kanssa hevosiin ja yleisesti elämään liittyen. Suurin osa näistä on tapahtunut sosiaalisessa mediassa, joko täällä blogissa tai sitten esimerkiksi sähköpostin tai vaikkapa Facebookin välityksellä. Ihanaa on ollut huomata myös se, miten moni ihminen tulee ottamaan kontaktia ihan oikeassakin elämässä, nähdessään mua esimerkiksi kisoissa tai töissä. Välillä tätä tapahtuu ihan vaikka ollessani viettämässä iltaa yökerhossa, se on ollut aina vähän hämmentävää. Olen tutustunut blogin kautta uusiin ihmisiin, joista osasta on tullut mulle tärkeitä ystäviä ja neuvonantajia elämään liittyen. On ihanaa, että elämässä on ihmisiä, joille voi soittaa hevosaiheisiin asioihin liittyen ja kysyä neuvoa. Tai vain jutella turhista asioista, vailla huolta siitä, ettei toinen jaksaisi kuunnella. 

Jotta postaus ei menisi täysin lepertelyksi, täytyy mun sanoa yksi negatiivinen asia lukijoihin liittyen. Tänä syksynä mun puhelinnumero on lähtenyt leviämään nuorempien lukijoiden keskuudessa ja olen joutunut estämään joidenkin numeroita, sillä puhelut ja viestit ovat alkaneet käymään oikeasti häiritseviksi. Jos mulle soittaa joku tuntematon numero, vastaan siihen lähes poikkeuksetta, mutta näissä tapauksissa luuri on lyöty korvaan ja puheluita on sen jälkeen tullut parhaimmillaan yli 30 kappaletta parissa tunnissa. Se on todella ärsyttävää, sillä en halua olla tyly kenellekään, mutta tuollainen spämmääminen käy hermoille. Kun perään laitetaan tekstiviestejä, en oikein tiedä, miten mun pitäisi toimia. Kyllähän mäkin lapsena soittelin pilapuheluita, mutta rajansa toki kaikella :D

Tiivistettynä voin sanoa, että olen ihan kamalan kiitollinen kaikille teille, jotka jaksatte lukea postauksiani päivästä ja viikosta toiseen. On mieltä lämmittävää kuulla kommentteja siitä, kuinka jotkut teistä ovat seuranneet blogiani ihan sen alkuajoista lähtien! Jos voisin muuttaa jotakin, haluaisin olla entistä enemmän vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa tavalla tai toisella, sillä teiltä saa oikeasti todella paljon hyviäkin ideoita paitsi hevosasioissa, myös elämään yleensä. Mä olen pyrkinyt nyt parantamaan tapaani siinä, että muistan kommentoida ja osoittaa muuten reagoivani niiden bloggaajien tai vloggaajien julkaisuihin, joista tykkään. Tiedän omasta kokemuksesta, miten hyvän mielen se saa aikaan. 

Onko muilla bloggaajilla samoja ajatuksia?

Miten lukijat kokevat roolinsa lukijoina?

Lue lisää