#131: Joulukalenterin 21. luukku - kolme yötä jouluun on

 

Ajattelin tehdä teille täksi päiväksi valmiiksi tuon parhaat blogit-postauksen, mutta kerkesin läpikäymään blogeja vain noin kolmisenkymmentä kappaletta ja aikaa vierähti siihenkin reilu tunti. Koska meillä on huomenaamulla neljältä lähtö kohti Yllästä, päätin jättää blogit huomiselle (autossa on monta tuntia aikaa selailla blogeja!) ja keskittyä sen sijaan nukkumiseen. Luvassa on siis lyhyt ja ytimekäs joulukalenterin 21. luukku.

 

Vaikea uskoa, että jouluun on tosiaan enää kolme yötä jäljellä! Joulufiilikseen pääsin kunnolla sisään vasta nyt, kun kavereille ja tutuille on toivotettu hyvät joulut sekä kotona koristeltu joulukuuset. Jouluviikossa on yksi erittäin positiivinen puoli - pääsen jälleen hevosen selkään! Olin eilen tuttuun tapaan tallilla seurailemassa tuntia ja voitte uskoa, että polttelee jo kovasti. Olenkin sopinut muutamia mahdollisia koeratsastuksia ensiviikon loppupuolelle ja teen tallia ahkerasti. Varovainen palaileminen hevoshommiin on nimittäin melko haastavaa, heh :)

 

Jottei tulisi aivan kuvaton postaus: tässä ottamani kuva viime vuoden Pariisin Gucci Master -estekilpailuista :D

Monille lukijoille tämä päivä on ollut varmasti jännittävä. Pelkästään maailmanlopun odottelemisessa oli oma suolansa, mutta sen lisäksi kouluissa jaettiin välitodistukset. Näin lukiolaisena en saanut todistusta ja koulu loppui itseasiassa jo eilen, joten minun osaltani päivä oli melkoisen yksitoikkoinen. Heräilin aamulla rauhassa ja pakkailin tavaroita, kerkesin jopa käydä kuvailemassa kavereideni estevalmennusta kahden suokkiprojektin kanssa. Toisaalta välillä on hyvä viettää tällaisia rennompia päiviä!

 

Millaisen todistuksen saitte?

 

Tosiaan, yöllä lähdemme ajamaan kohti lappia ja palaan sieltä takaisin etelään keskiviikkona lentäen. Huomenna joulukalenterista paljastuu blogilista (nyt pilasin teidän yllätyksen, mutta ehkä kestätte sen jo tässä vaiheeessa luukkujen availua) ja sunnuntaina on vuorossa kauan odoteltu pitkä videopostaus. Maanantaille eli jouluaatolle on luvassa spesiaaliyllätys, jonka moni on kyllä jo saattanut arvata!

 

Nyt menen nukkumaan ja katson, josko jaksan nousta kolmelta ylös sängystä. Onhan tässä vielä neljä tuntia nukkumisaikaa! Oikein mahtavaa ja rentouttavaa joululomaa itse kullekin :)

 

Miten aiotte viettää joululomanne?

Lue lisää

#130: Joulukalenterin 20. luukku - kuukauden sponsorituotteet

 

Muutama postaus sitten kerroin blogini ja Veljekset Wahlstén oy:n sponsorisopimuksesta. Sain keskiviikkona ilmoituksen tuotteiden lähettämisestä ja eilen ne tuotiinkin meille kotiovelle saakka. Hirveän nopeaa toimintaa, yllätyin todellakin! Nyt esittelen teille kaksi tuotetta: Horse Comfortin kannusremmit sekä timantein koristellun esteraipan.

 

Ensimmäisenä kannusremmit. Talven synkkään pimeyteen pientä hohtoa tuo Horse Comfortin kannusremmeissä kimaltelevat aidot Swarovski-kristallit! Olen aina rakastanut bling blingiä, joten nämä ovat kuin minulle tehdyt. Swarovski-kristalli on oikeasti arvostettua kristallia ja se kimaltelee todella kauniisti: olen tilaillut niitä monesti netistä ja tuunannut omia ratsastustarvikkeitani niiden avulla. Lisäksi tarvitsin oikeasti laadukkaat ja siistin kannusremmit, sillä edelliset ovat kuluneet ikävän näköisiksi. Nämä Veljekset Wahlsténeilta saatavat kannusremmit on valmistettu pehmeästä nahasta, joten ne mukautuvat hyvin kengän mukaisesti, eivätkä jää ns. kulmikkaiksi, kuten monet kannusremmit tuppaavat jäämään.

 

Mielestäni nämä kannusremmit ovat hyvät käytössä kuin käytössä, sillä niissä ei ole liikaa blingiä esimerkiksi kisaradoille, mutta pieni kristalliyksityiskohta tuo luksusta arkeen. Hinnalla tuotetta ei ole pilattu, sillä kannusremmipari maksaa Veljeksten Wahlsténeilta ostettuna 14 euroa.

 

Laitan tähän alle muutaman ottamani kuvan Horse Comfortin kannusremmeistä.

 

Seuraavana esittelen Veljekset Wahlsténeilta löytyvän esteraipan. Se on pituudeltaan 60cm, mikä on sallittu esteraipan pituus kisaamista ajatellen. Heti nähtyäni raipan livenä, ihastuin sen ulkonäköön: yleensä raipat näyttävät hieman leluilta, mutta tämä on siisti ja elegantti, mikäli raipasta voi näin sanoa.

 

Raippa on väriltään musta, ihan kuin kannusremmitkin. Sen kädensija (miksi sitä kutsutaan?) alapuolella on kolme riviä bling bling-timantteja, joten se sopii hyvin samaan sarjaan kannusremmien kanssa! Raippa on jämäkkä kädessä, eikä taivu sitä käyttäessä, mikä on mielestäni ehdoton edellytys hyvälle esteraipalle. On todella ärsyttävää ja turhauttavaa, kun raippa venyy ja paukkuu joka suuntaan, eikä pysy jämäkästi suorassa. Silloin esimerkiksi herkempi hevonen voi reagoida siihen ilman, että raippaa halusi käyttää. Yleensä kouluraippojen kanssa on enemmän tätä ongelmaa, mutta olen törmännyt myös joihinkin vastaaviin esteraippoihin.

 

Kädensija on laadukkaan tuntuinen, sillä se on pitävää kumia tai vastaavaa. Se ei siis luista kädessä, vaan pysyy hyvin paikallaan (testasin Roeckl-hanskojen kanssa ja paljain käsin). Raipan päässä on leveähkö nahkaläppä, joka on mielestäni juuri sopivan levyinen. Toisessa päässä hopeaa nuppia koristaa musta nahkaosa, johon on lisätty kirjain W.

 

Raipan hinta on Veljekset Wahlsténeilta 16,90€.

 



Kädensijan kuviointia

 

Mitäs piditte? Mitä te arvostatte valitessanne raippaa?

Lue lisää

#129: Joulukalenterin 19. luukku - hevoshommat ulkomailla

 

Joulukalenterin yhdeksästoista luukku pitää sisällään aiheen, jonka luulen kiinnostavan monia lukijoita. Olen saanut viime aikoina jonkin verran yhteydenottoja liittyen hevosenhoitajana työskentelyyn ulkomailla. Ajattelin hieman valoittaa omia kokemuksiani näiden muutaman kesän ajalta ja listata niiden perusteella itselleni muodostuneet plussat ja miinukset kuvien kera. Toivottavasti tykkäätte!

 

Vastaan ensin kysymykseen, miksi halusin lähteä ulkomaille. Meidän talliltamme lähti muutama vuosi takaperin eräs tuttuni Saksaan Meredith Michaels-Beerbaumin tallille hevoshommiin ratsastuksenopettajani kontaktien avulla. Innostuin siitä itsekin ja aloin miettimään asiaa tarkemmin vuoden 2010 loppupuolella. Pohdittuani asiaa pienessä päässäni ja juteltuani siitä vanhempieni kanssa, päätin kysyä asiasta lisää ratsastuksenopettajaltani Piudelta. Hän lupasi kysellä eri talleilta mahdollisuuksia kesätöihin pääsemiseen ja muutamia eri vaihtoehtoja löytyikin (esimerkiksi Hollanti, Belgia ja Italia). Piude otti Ninaan yhteyttä ja kysyi asiaa myös häneltä. Vastaus oli myönteinen ja näin ollen lähetin hänelle itse sähköpostia, jonka jälkeen sovin asiat tarkemmin Stephex Stablesin silloisen "sihteerin" Ellenin kanssa.

 

Koska kokemus Belgiassa oli pääosin pelkästään myönteinen, halusin ehdottomasti lähteä ulkomaille uudelleen. Niinpä viime kesänä, suunnilleen vuosi edellisen kerran jälkeen, suuntasin katseen kohti Hollantia. Tarkoitukseni oli alunperin lähteä Stephexille uudelleen, mutta Nina pyysi minua Guttecoveniin ja sille tielle päädyin. Tulevaisuus näyttää, lähdenkö Eurooppaan myös ensi vuonna (esimerkiksi jo keväällä)!

 

Belgia, Stephex Stables, Uruguay-ruuna eli Urkki, 2011

 

Viimeinen päivä Stephexillä 2011. Takanani näkyy tallia ja pensasaidan takana on estekenttä.

 

Mutta sitten itse työskentelyyn. Monet lukijoistani ovat varmaankin lukeneet Stephex-postauksen (linkki sivupalkissa) sekä seuranneet viime kesän postauksia Hollannista. Päällisin puolin hevosenhoitajana toimiminen ulkomailla vaikuttaa unelmatyöltä: varsinkin Stephexillä tallin puitteet olivat henkeäsalpaavat, työskentelin päivittäin uskomattoman hienojen (ja kalliiden) hevosten parissa sekä sain oppia koko ajan uutta paitsi maamme menestyneimmältä esteratsastajalta, myös kaikilta niiltä henkilöiltä, jotka mahdollistivat organisaation pyörimisen. Kirsikkana kakun päällä kielitaito kasvoi.

 

Hevosenhoitajana toimiminen on kuitenkin rankkaa puuhaa. Koska kyseessä on muiden omistuksessa olevia hevosia ja ratsujen hinnat nousevat keskimäärin satojen tuhansien eurojen pintaan (riippuen toki paikasta ja hevosesta), on työn laadun vastattava haluttua tasoa. Henkinen lataus on oltava kohdillaan ja hommaa on oikeasti haluttava tehdä. Jos jätät vaikkapa jalkojen kuivaamisen hieman puolitiehen, saattaa hevonen joutua viettämään muutaman lomapäivän ruven muodostumisen vuoksi. Stressiin taipuvaisella ihmisellä saattaa siis olla vaikeaa!

 

Työajat ovat hevosenhoitajilla viitteellisiä. Ammatikseen hevosia hoitavat voivat kutsua työtään elämäntavaksi, sillä se on pääosin kokopäivätyötä. Toimistotyössä tyypillinen kahdeksan tunnin työpäivä jää kauas taakse, sillä hevosenhoitaja on työllistettynä parhaimmillaan neljätoista tuntia vuorokaudessa - tai aina, kun tarve vaatii. Vapaa-aika jää siis vähäiseksi, sillä yleensä työpäivän jälkeen on jo fyysisesti niin loppu, että pehmeä sänky houkuttelee nopeasti luokseen. Vapaapäivä on kerran viikossa, joskus niitä ei ole ollenkaan ja joskus saatat saada niitä enemmänkin.

 

Princess ja minä viime kesänä Guttecovenissa.

Luzy ilmoittaa, että sillä on jo nälkä! Guttecoven 2012.

Citan kanssa derbykentällä. Guttecoven 2012.

Tietenkään hevosenhoitajan homma ei ole pelkkää raatamista ja pitkiä työpäiviä. Lyhyesti kuvailtuna se on vastuullinen homma, jossa voit oppia paljon silloin, kun asenteesi on kohdallaan. Monilla talleilla myös hevosenhoitajat pääsevät ratsastamaan työnanatajansa hevosia; jos ei muuten, niin edes verryttelemään niitä ratsuttajille. Monelle suomalaiselle Euroopassa työskenteleminen antaa hirveän paljon uutta tietoa, sillä suomalainen hevosurheilu on vielä aivan lapsen kengissä verrattuna esimerkiksi Saksan ja Hollannin vastaavaan. Opit paljon erilaisista tavoista valmentaa hevosia, pääset seuraamaan aivan vierestä huippuhevosten elämänrytmiä ja ennen kaikkea pääset mittailemaan erilaisia vitamiineja ja lisäaineita hevosten ruokiin kymmenistä eri purnukoista. Heh, siinä tarvitaankin jo muistilistaa! :)

 

Työskennellessäsi vieraalla kielellä tarvitset edes kohtuullisen kielitaidon, sekä avoimuutta ylittää omat rajasi. Sosiaalisuudesta on pelkkää hyötyä, vaikka onkin yleinen vitsi, ettei kenelläkään hevosenhoitajalla sosiaalisia taitoja ole. Jos et osaa paikallista kieltä, englannilla ja elekielellä pärjäät varmasti pitkälle. Pidempiä aikoja alueella työskennellessäsi opit varmasti paikallisen kielen perussanastoa, joten esimerkiksi arkipäivän hevosasiat ja kaupassa käynti alkaa luonnistumaan yhä sujuvammin. Mikäli olet menossa vaikkapa Hollantiin ja puhut ruotsia edes kohtuullisesti, on flaamiakin helpohkoa tulkita.

 

Hevosenhoitajan palkka ei ole kummoinen, mutta sitä on vaikea verrata työstä saatuun kokemukseen. Yleensä työnantajasi maksaa majoituksesi ja pientä korvausta työnteostasi (kesätyöntekijöille siis), mutta lennot ja muut kustannuksesi joudut maksamaan itse. Työnteosta voidaan maksaa palkkaa myös muulla tavalla: jos tulet paikalle oman hevosesi kanssa, voi työnteko korvata sen majoituskulut ja toisaalta omat valmennuksesi. Kannattaa siis miettiä, onko sinulle taloudellisesti mahdollista lähteä ulkomaille työskentelemään.

 

Norman sanoi mielipiteensä! Guttecoven 2012.

Funny, Guttecoven 2012.

Ahkera kisahoitaja.. tai itseasiassa vapaapäivän viettäjä kisaturistina!

Uusien ystävien ja kavereiden saaminen on ehdottomana plussapuolena ulkomailla työskentelemisessä! Meillä oli Stephexillä samaan aikaan kymmenkunta suunnilleen samanikäistä tyttöä ja poikaa hommissa, joten juteltavaa ja tekemistä riitti. Työpäivien jälkeen meillä oli yleensä oikein hauskaa keskenämme ja lähimme usein viettämään aikaa esimerkiksi Antwerpeniin. Yöunet jäivät monesti lyhyiksi, sillä takaisin saatoimme palata vasta myöhään puolenyön jälkeen ja työpäivä alkoi yleensä viiden ja seitsemän välissä. Muutamien kanssa olen edelleen yhteydessä silloin tällöin.

 

Tuttavien lisäksi ulkomailla työskennellessäsi pystyt luomaan hyvin uusia suhteita erilaisiin henkilöihin. Niistä voi olla paljon hyötyä tulevaisuudessa, joten jokainen mahdollisuus kannattaa hyödyntää!

 

Mitähän muuta kertoisin.. Jokaiselle saattaa tulla matkan varrella pieni koti-ikävä, varsinkin jos työ ei vastaa sitä, millaiseksi sen on mielessään muiden kommenttien ja edellisten kokemusten perusteella kuvitellut. Alussa ilmeneviä vaikeuksia saattaa olla myös työtahtiin tottuminen, mutta sitten kun rytmiin pääsee sisälle, ei se tuota ongelmia yhtään sen enempää. Fyysisestä kunnosta on paljon hyötyä, eikä aivan rapakunnossa olevia ihmisiä katsota hyvällä. Tietysti kunto kasvaa työn edetessä, mutta kahdenkymmenen karsinan putsaaminen ja puruttaminen, monien hevosten ratsastaminen ja toisen tusinan kuntoonlaittaminen ruokinnasta, tarhauksesta ja muusta puhumattakaan vaatii hyvää pohjakuntoa.

 

Viimeisenä päivänä otettu kuva Vivasta ja musta, Stephex 2011.

Stephex 2011, Urkki!

Iloinen (ja ruskettunut!) tallityttö, Keijon kanssa Stephexillä 2011.

Kesäisin Euroopassa on myös todella lämpimät ja aurinkoiset säät, joten työskentely talleilla on siinäkin mielessä mielyttävä kokemus! Viime kesänä tosin satoi kauhean paljon, mutta onneksi sateet olivat Hollannissa nopeita kuuroja, eivätkä kestäneet koko päivää.

 

Suosittelen kokeilemaan, mikäli yhtään olet harkinnut lähtemistä! Jos olet intohimoinen hevosystävä ja todella haluat tehdä töitä hevosten parissa, en näe yhtään estettä, miksei ulkomaille voisi lähteä. "Voishan sitä kokeilla, toisaalta olis kiva viettää aikaa kavereidenkin kans kesällä" -asenteen omaaville en hevosenhoitajan hommia kuitenkaan suosittele, sillä siihen on sitouduttava kokonaisvaltaisesti koko siksi ajaksi, kun siellä aikaa viettää. Hommat on tehtävä loppuun väsytti tai ei - oli sitten ikävää tai ei! Suurin osa ajasta on tietysti mukavaa ja fiilis on huipussaan :)

 

Toivottavasti saitte tekstistä jotakin irti ja mahdollisesti innostuitte ajatuksesta ulkomailla työskentelyyn. Mikäli teille jäi jotakin kysyttävää, kysykää rohkeasti! Pyrin vastaamaan kaikkiin kysymyksiin niin hyvin kuin vaan kykenen.

 

Laukkaradalla, Guttecoven 2012

"Hui, toisia hevosia!" ajattelee Luzy, 2012

Viljo, Guttecoven 2012

Iloinen tyttö ja väsynyt heppa :D 2012

 

Lue lisää

#128: Joulukalenterin 18. luukku - ratsastusleirini

Ajattelin tehdä teille tällaisen pienen koosteen kaikista ratsastusleireistäni, joilla olen vuosien mittaan ollut. Nyt alkaa olla se aika, jolloin lapset ja nuoret alkavat varailemaan leirejään ympäri Suomea, joten aihe lienee sopiva ajankohtaansa nähden. En listaa tähän mukaan leirejä, joissa olen toiminut "isosena" enkä myöskään ratsastuskursseja, sillä silloin en saisi postausta ikinä valmiiksi. Tuosta välistä vuodelta 2007 ja 2008 puuttuu kaksi leiriä, sillä mulla ei ole kuvia tallella (eikä muuta todistusaineistoa), mutta olen varma, että kävin Jokihaavistossa kahdesti ja vuonna 2008 myös jollain toisella leirillä.. En vaan kuollakseni muista missä! Joulukalenterin kahdeksastoista luukku aukeaa siis ratsastusleirien merkeissä, olkaa hyvät!

 

Vuosi 2004 - Pian talli

Ratsastin harrastukseni alkuvuodet pienellä maalaistallilla, jossa pääsin kokemaan myös ensimmäisen leirini. Leiri oli ns. päiväleiri, emmekä yöpyneet tallilla, mutta muuten se täytti kaikki normaalin kesäleirin kriteerit. Ratsastustuntien lisäksi ohjelmaan kuului maastoilua, hevosten kanssa puuhastelemista, leirikaste, -kilpailut ja teoriaa. Tällöin pääsin ajamaan ensimmäistä kertaa kärryillä, sillä leirikasteeseen kuului osio, jossa shetlanninponia piti ajaa silmät sidottuna! Leirillä oli mukana myös silloinen paras ystäväni, joten voitte arvata, miten kivaa meillä pikkutytöillä oli.

 

Leirihoitsunani toimi welsh-poni Cindy, joka on jo lopetettu. Muistan aina, kuinka yhdellä maastoreissulla istuin vain silmät kiinni ponin kyydissä ja kuvittelin olevani prinsessa :D



Tässä kuva vuodelta 2004, otettu vanhanaikaisella filmikameralla. Hevonen on arabiruuna Shasman, Pian tallilla oli silloin.


 

Vuosi 2005 - Tahko

Aluksi sanon, ettei tämä talli ole Tahko Areena ja se on tietääkseni jo lopettanut toimintansa. Kyseessä oli pienehkö maalaistalli, jossa vietin ensimmäisen "kodin ulkopuolisen" hevosleirini. Varasimme kaverini kanssa paikan jo hyvissä ajoin talvella, eikä innostus laantunut missään vaiheessa.

 

Leirillä pääsimme kokemaan vaikka mitä aina hurjista maastoretkistä uimiseen hevosten kanssa. Leirikasteeseen kuului trailerimatka, jossa meidät kaikki sullottiin yhteen tilavaan traileriin ja mukaan laitettiin vielä koira ja kukko! Tällä tallilla meno ei ollut turhaa nipottamista, mikä sopi vallan mainiosti nuorille, kokemattomille ja seikkailunhaluisille tytöille.

Kuva vuodelta 2005 - ensimmäisellä omalla digikamerallani! Kuvassa poseeraavat Jessica, Ronja ja Jenny sekä poni Leidi. Leiri oli siis Tahkolla ja en tosiaan muistaisi henkilöiden nimiä, mutta kuvan nimi sattui sisältämään ne :)

 

Vuosi 2006 - Jokihaaviston ratsastuskoulu

Seuraavana vuonna matkasin yksin Jokihaaviston ratsastuskouluun. Meillä oli aika iso leiriporukka, ja oppilaat jaettiin kolmeen eri ryhmään tuntien osalta. En yhtään muista olinko este-, yleis- vai teholeirillä!

 

Koska Jokihaavisto on isohkoo ratsastuskoulu, oli hevosia paljon. Hoitohevosenani toimi eräs poniruuna, jonka nimeä en millään muista (olisikohan ollut joku Simppa?). Pääsimme hyppäämään paljon ja viettämään oikein tehokasta ja opettavaista leiriä, sillä teoriatunnit sisälsivät paljon asiaa ja muistan, kuinka kirjoitin joka tunnista tärkeimmät asiat muistiin sekä seurasin muidenkin tunteja tiiviisti.

En ratsasta tässä kuvassa itse, mutta kyseessä on Simppa (?), jota hoidin Jokihaaviston leirillä 2006. Kuitenkin silloin otettu.

 

Vuosi 2006 - Solsikke

Olin kyseisenä vuonna kahdella ratsastusleirillä, ja toisena oli tämä Solsikke. Talli sijaitsee aika lähellä kotiamme, mutta yövyimme silti muiden leiriläisten seurassa.

 

Solsikessa pääsimme puuhastelemaan paljon hevosten kanssa, mutta ratsastustunneista en saanut juurikaan irti. Maastot olivat kyllä todella ihania ja meillä oli mahdollisuus osallistua yömaastoon - skippasin sen kuitenkin kovan päänsäryn vuoksi. Mukava leiriporukka ja suloiset hevoset tekivät leiristä kuitenkin muistoihin jääneen elämyksen!



Solsikke-leirin (2006) hoitohevoseni Fixi. Sen tunnistaa hauskasta harjan leikkauksesta!



Joku kuva Solsikken leiriltä..

 

Vuosi 2007 - Vuohimäen ratsastuskoulu
Pääsin viettämään seuraavaa leirikesää Savonlinnassa, jossa olin tällä kertaa muistaakseni esteleirillä. Tästä leiristä mulla on oikeastaan aika vähän muistikuvia, mutta meillä oli todella mukavaa aikaa ja tallin käytössä oli hienoja hevosia! En todella tiedä, mihin olen hävittänyt kaikki kuvat leiristä, sillä niitä oli vielä jokin aika sitten paljon..

Vuohimäellä meillä oli vähän vakavampimieliset leirikisat, joissa hyppäsin muistaakseni 80cm-luokan ja olin neljäs. Menin jollakin vaikeahkolla hevosella, jolla en ollut aikaisemmin edes hypännyt, joten tuo jäi mieleen! Pikkutyttönä tuntui nimittäin aika isolta asialta :)

Tästä leiristä en löytänyt yhtään kuvia, sillä kuvasin koko ajan vain kännykällä, joka on nyt jossain rikkinäisenä..
 

Vuosi 2008 - Heppahovi

Seuraavana vuonna olin Heppahovissakin leirillä. Talli sijaitsee Kuopiossa ja vaikka se ei ollut ainakaan tuolloin Suomen Ratsastajainliiton hyväksymä, oli se paikkana mielestäni kaikkein mukavin ja leireistä ehdottomasti paras siihen mennessä. Leirin tyyppinä taisi olla esteleiri tai teholeiri, ja otimme leirin aikana kerran tai kaksi myös irtotunteja.

Tallilta jäi mieleen ehdottomasti jokin sika, joka oli tallissa aina vapaana! Nimeä en muista, mutta me pelättiin sitä ihan hirveästi. Toisaalta se oli todella hauska tapaus. Ja Heppahovin leirikasteet olivat ehdottomasti parasta, mitä leirikasteilta pystyi odottamaan. Leirin lopussa oli leirikisat, joissa kilpailtiin sekä esteillä että koulussa. Menin Sulolla luokan helppo C ja Tsaarilla 80cm, kokonaistuloksissa olin neljäs.

Tästäkään leiristä ei ole kuvia, en tiedä minne olen hävittänyt kaikki vuosien 2007-2008 hevoskuvat!

Heppahovissa 2009 Vili-ponilla.

 

Vuosi 2009 - Heppahovi

Vuosi 2009 jäi viimeiseksi hevosleirikesäksi. Menin kouluratsastuksesta innostuneena (olin true kouluratsastaja henkeen ja vereen) uudelleen Heppahoviin, tällä kertaa kouluvalmennusleirille. Ratsastin koko leirin ajan Vili-nimisellä kimolla poniruunalla, joka opetti mulle hirveästi kaikkea. Se toimi samalla leirihoitsunani - siivosimme päivittäin itse hevosten karsinat, harjasimme ne, saimme syötellä niitä ja muutenkin viettää niiden kanssa aikaa.

 

Koska tuolloin tajusinkin ratsastuksesta jo jotakin (muutakin kuin sen, että hevosella voi laukata ja kävellä), oli leiristä mulle todella hyötyä. Teoriatunnit olivat todella opettavaisia ja niissä käsiteltiin esimerkiksi hevosten hierontaa. Kaikki leirikasteet ja muut kuuluivat tietysti kuvioihin mukaan! Leirikisat järjestettiin jälleen sekä koulussa että esteillä, ja vaikka olin kouluvalmennusleirillä, starttasin molemmissa. Mulla on tallella vain koulupuolen tulokset ja starttasin Vilillä helpon B:n ollen toinen reilun 62% tuloksella.

 

Missä te olette olleet leireillä?

Lue lisää