#348: Onnellistakin onnellisempi!

Keskiviikkona kaverini tuli mukaani tallille, jolloin sain vihdoin myös ratsastuksista jotain kunnollista materiaalia tänne bloginkin puolelle. Iso kiitos siis hänelle! En kuitenkaan ratsastanut kovin tehokkaasti, sillä tarkoitus oli lähinnä tehdä jumppaavaa treeniä vapaapäivän jälkeen ja saada hevonen avuille ennen torstain estevalmennusta.

 

Kerroin muutama postaus sitten, että suitsistamme hajosi niskahihna pääsiäisenä ja jouduin vaihtamaan sen ihan normaaliin, ei muotoiltuun niskahihnaan. Vähitellen tätä hetkeä kohden Champ on ollut levottomampi suustaan, mikä on näkynyt esimerkiksi kielen kanssa pelaamisella ja ajoittaisena vahvana/tyhjänä olemisena. En tiedä johtuuko se tuosta "suorasta" niskahihnasta, mutta toki hevosen anatomiaa ajatellen muotoillut suitset ovat aina mukavammat päässä. Näiden kuvien ottamispäivänä Champ ei ollut kauhean hyvä ratsastaa, vaan jäi melko monessa kohdin selättömäksi.

 

Meidän piti ravata, mutta heppa halusi ottaa laukkaspurtin.. Vähän innoissaan! Nämä kuvat siis viime keskiviikolta, jolloin meillä oli vielä vanhat suiset käytössä :)

Yritin ratsastaa hevosta kunnolla eteen ja tehdä yksinkertaisia asioita, kuten pitkiä taivutuksia ympyröillä sekä siirtymisiä, jotta takajalat aktivoituisivat. Vähitellen hevonen oli parempi, muttei oikeastaan missään välissä mikään superhyvä. Eihän sitä aina voi olla täydellinen!

 

Torstaina otin sitten itseäni niskasta kiinni ja ajoin Hööksiin ostamaan Horsewaren Rambo Competition Micklem -suitset, joista olen puhunut täällä bloginkin puolella jo pitkän aikaa sitten. Kokeilin silloin talvella Champille kyseisiä suitsia kolmen päivän ajan ja se oli mielestäni viimeisenä päivänä aika hyvä suustaan: kieli ei näkynyt ulkona juuri ollenkaan ja silloin kun se näkyi, roikkui se suoraan suun edessä, eikä suupielestä ulkona. Hevonen oli myös hirveän kevyt kädelle, vaikkakin ehkä hieman hitaampi.

 

Alkuverryttelyssä annan Champin mennä sellaisessa muodossa kuin se haluaa, eli ihan surutta myös kuolaimen takana vähän pidemmällä ohjalla. Itse aina könötän silloin ihan miten sattuu, ai kamala :D

Nyt meillä on siis omat Micklemit! Otin ne heti käyttöön ja vaihdoin samalla sentin pidemmät kuolaimet. Ensimmäinen testiratsastus sattui juuri estevalmennukseen, jossa hyppäsimme melkein kahden viikon tauon jälkeen. En viitsinyt hypätä ollenkaan Laakson kisojen jälkeen, kun hevonen selkeästi osoitti olevansa kipeä vatsastaan. Tarkoitus oli tosin mennä puomeja, mutta se jäi ajatuksen tasolle. Nyt, kun vatsa on oikeastaan lähes normaali, päätimme kokeilla hyppäämistä uudestaan.

 

Teimme todella yksinkertaista tehtävää, mikä on kuitenkin itselleni hankalimpia tehtäviä: ristikkäisillä diagonaaleilla pysty ja okseri (josta tuli lopuksi trippeli). Ensimmäiselle esteelle eli pystylle oli pitkä lähestyminen, jossa rupean helposti säätämään laukkaa liikaa. Lyhyen sivuun läpi pitää jatkaa laukkaa ja ratsastaa kaarteesta läpi uudelle diagonaalille, josta kahden-kolmen laukan päässä on okseri/trippeli eli laukkaa on jatkettava kaarteesta eteenpäin. Yksinkertaista, mutta haastavaa! 

 

 

Loppuun nostin hevosta vielä vähän ylemmäs, vaatimatta kuitenkaan kauheasti muuta kuin etenemistä ja tasaista tuntumaa.

Alkuverryttelyssä Champ ei tuntunut mitenkään erityisen hyvältä, vaan oli ehkä hieman hidas avuille: johtuiko se uusista suitsista, sen näkee myöhemmin. Ensimmäisestä hypystä asti allani oli kuitenkin ihan eri hevonen! Hyppy oli kokonainen ja ponnistus voimakas, Champ oli äärettömän innostunut ja imi esteille niin kuin ennen vatsaongelmia. Ihan pienestä 70cm pystystä huomasi eron niin selkeästi selkään asti! Hyppäsimme ajallisesti vähän aikaa ja esteet nousivat lopulta +110cm korkeudelle. Ei ollut väliä, toinko hevosen vähän liian lähelle tai liian kauas, Champ oli menossa korvat hörössä ja teki sellaisia loikkia, että heikompia hirvittäisi.. Haha! Välillä innostuin vähän liikaa ja Piude sanoikin, että tuolla laukalla pääsisi isompiakin esteitä..

 

Pitkästä aikaa nauroin ääneen valmennuksessa esteiden välissä, mulla oli vain niin kivaa ja hevonen tuntui äärettömän hyvältä. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikkoon! Odotan myös mielenkiinnolla, miten pääsemme sisään uusiin suitsiin, kunhan muutamia sileällä ratsastuksia tulee niiden kanssa enemmän alle. Olen ainakin ihan rakastunut niiden ulkonäköön, vaikka aluksi ajatus lähinnä hirvitti. Kuvia pitää laittaa heti, kun niitä jostain saan.