perjantai 8. elokuuta 2014

#392: Piia Pantsun valmennus

Tiistaina pääsin kokemaan ensimmäistä kertaa Piia Pantsun valmennuksen, kun ajoimme toisen tallilaisemme kanssa Peuramaalle. Valmennus järjestettiin melkeinpä kuumimpaan mahdolliseen aikaan, sillä ulkona lämpöä taisi olla lähemmäs kolmekymmentä astetta. Hevoset kestävät onneksi lämpöä ihmistä paremmin, joten välikäyntien kanssa valmennus pystyttiin hyvin järjestämään.
 
Tällä kertaa en saanut valokuvia valmennuksesta, mutta laitan kaiken videomateriaalin esille, mitä valmennuksesta on tarjolla (eli kaikki hypyt ja sileätyöskentelyä). Ensimmäisessä videossa on sileätyöskentelyä, toisessa videossa kahdeksikolla pystyn ja okserin hyppäämistä ja viimeisessä radat. Ja jos joku ihmettelee, miksei valmentajan ääni kuulu videolla juuri ollenkaan, johtuu se siitä, että meillä oli käytössä korvanapit.
 
Mun kanssa samassa ryhmässä oli eräs kenttäratsastaja sekä esteratsastaja. He molemmat olivat itseäni paljon kokeneempia ja ilmeisesti kumpikin oli Pantsulle ennestään tuttu ratsukko. Valmennus aloitettiinkin sillä, että esittelin itseni Piialle ja kerroin hieman omia sekä hevoseni taustoja. Piia kysyi sitten, näyttävätkö kentällä olevat esteet (reilusta metristä 120cm:iin) sopivan kokoisilta rataani ajatellen ja vastasin pienen mietinnän jälkeen myöntävästi.
 
Tällä kertaa ei kuvia, mutta videoita senkin edestä! Jotkut nimittäin toivoivat näin, ettei kuvia olisi juurikaan, mutta tekstiä senkin edestä :)
"Ai miten niin liioittelee?"
Aloitimme ravailemalla kenttää ympäri niin, että hevoset saataisiin rennoiksi. Peuramaan kenttä oli mulle ihan uudenlainen kokemus, sillä se on aika avoimella paikalla (vieressä golf-kenttä) ja siksi siellä tuuli aika reilusti. Champ olikin aluksi todella spooky – se kyttäsi ihan kaikkea aina maassa olevista tummemmista kohdista kaikkiin erikoisempiin esteisiin. En saanut sitä ollenkaan ohjan ja pohkeen väliin, vaan se juoksi apujani karkuun olemalla puinen niin suustaan kuin kyljistäänkin. Mulla oli käytössä se viimeksi esittelemäni D-rengasnivelkumikuolain (mikä sana!), mikä ei tietysti auttanut asiaa yhtään sen enempää. Tavallisella kolmipalalla olisinkin voinut saada hevosen avuille, mutta tuon kuolaimen kanssa hevonen oli yksi tunnoton klöntti edestä.
 
Piia neuvoikin ottamaan ihan rennosti ja olemaan stressaamatta hevosen jännityksestä. Teimme ravissa takaosan väistättämistä uran sisä- ja ulkopuolelle, mistä ei oikeastaan meinannut tulla yhtään mitään. Laukassa Champ oli yhtä spooky, kunnes aloimme tekemään vastalaukkaa ja avotaivutuksia molempiin suuntiin niin, että laukkaa aina vaihdettiin avotaivutuksen mukaan, pysyen kuitenkin koko ajan vasemmassa kierroksessa. Siinä hevonen tuntui hieman rentoutuvan, johtuen varmasti siitä, että jouduin itse ratsastamaan koko ajan kunnolla pelkän tappelemisen sijaan. Piia korjasi paljon lantioni liikettä ja huomautti, miten paljon oikea hartiani on alempana kuin vasen. Kerroin hänelle tämän johtuvan katkenneesta solisluusta (hartia on jäänyt 2cm lyhyemmäksi ja alemmaksi), mutta toki mun pitäisi osata aktivoida oikea kylki myös kainalon alta lähtien suoraksi..
 
Kun sileäverryttely oli saatu valmiiksi, tulimme kavalettilinjalle. Ensin oli kaksi kavalettia yhden askeleen lyhyellä välillä, josta pitkä suora yksittäiselle kavaletille. En osannut oikein ratsastaa noita kahta ensimmäistä, mutta viimeiselle kavaletille sain aina hyvän lähestymisen ja kehuja hyvästä ratsastamisesta. Emme tulleet tätä tehtävää kuin muutaman kerran, sillä säästimme voimia hyppyjä varten.
 
Champ tuntui niin puiselta ja apuja karkuun juoksevalta, etten yhtään ihmetellyt, kun se kielsi ensimmäiselle pystylle, jonka tulimme osana kahdeksikkoa. Se ei kuunnellut alkuverryttelyn tapaan kumpaakaan pohjetta ohjasta puhumattakaan, vaan paahtoi menemään täysin hallitsematonta laukkaa kylki edellä. Tulin pystyn uudelleen kerran vähän pienempänä, jonka jälkeen homma sujuikin hevosen osalta hyvin. Champ hyppäsi isosti ja oli reilu, vaikka tein itse virheitä. Tulimme siis pystyä ja okseria kahdeksikolla, jossa sain aina jotenkin säädettyä okserille huonon ponnistuspaikan ja siksi hypyt olivat melko mielenkiintoisia. Ruuna ei vielä tuolloinkaan ollut oikein avuilla, mikä näkyy videolla siinä, etten saanut sitä esteen jälkeen takajaloilleen tai kääntymään pohkeen ympäri taipuneena.
 
 
Saimme pienen hengähdystauon ja Piia kertoi siinä jo omia mietteitään ratsastuksestani. Mikä on korjattavaa, mikä hyvää. Lantion liike saisi olla laukassa paljon rennompi, mikä onkin itselläni tiedossa ja sitä pitäisi vain jumpata ja kiinnittää asiaan enemmän huomiota. Esteillä nyppimään jääminen oli edelleen ongelmana, tosin se näkyi nyt vähän vähemmän, kun hevonen oli niin pois avuilta. Champ sai kuitenkin Piialta paljon kehuja: ”sillä on todella laadukas hyppy, sun pitää vain tuoda se loppuun asti”.
 
Seuraavaksi oli vuorossa rata: sinivalkoinen okseri kulmaa kohden pitkällä lähestymisellä, josta mustavalkoinen pysty kulmasta diagonaalilla. Siitä kaareva linja punavalkoiselle kahden askeleen sarjalle, josta lyhyen sivun kautta diagonaalilla trippeliltä etenevät kolme laukkaa pystylle. Lyhyen sivun kautta toiselle pitkälle sivulle, jossa vihreävalkoinen okseri, jonka alla oli pitkä (!!) vesimatto ja kuusi hieman kiinni olevaa laukkaa yhden askeleen pysty-pysty –sarjalle. Tästä lyhyen sivun kautta kaareva linja sinivalkoiselle okserille, josta kaareva tie takaisin päin rengaslaatikkopystylle, josta lyhyen sivun kautta takaisin punavalkoiselle pysty-pysty –sarjalle ja siitä kaarevasti vielä mustavalkoinen pysty toisesta suunnasta.
 
Radalla oli vaikka mitä erikoisempia juttuja, kuten tuo pitkä vesimatto. En ollut koskaan aiemmin hypännyt pitkää vesimattoa kenelläkään hevosella, saati Champin kanssa. Ruuna spookasi sitä jo alkuverryttelyssä.. Muita ”kummallisuuksia” olivat nuo isot puiset sähkökelat sekä erilaiset pienet koristeet esteiden alla (peura, hattivatit..). Myös trippeli oli sinänsä haastava, etten ole hypännyt sitä paljon ja siksi en sille osaa kunnolla ratsastaa.
 
Olin jo ennen ratojen hyppäämistä aika loppu: kuumuus, jännitys ja hevosen huono ratsastettavuus saivat aikaan sekoituksen, jonka vuoksi olin melko lailla kaikkeni antanut jo ennen varsinaista työskentelyä! Yritin juoda mahdollisimman paljon kivennäisvettä, jotta jaksaisin paremmin. Hevonenkin oli jo vähän väsähtänyt ja alkoi tulemaan paremmin avuille.
 
 
Ensimmäinen rata olikin vähän sähläämistä. Kaikki sujui ihan hyvin ensimmäiselle sarjalle asti, jonka jälkeen trippelille tuli stoppi. En vain ratsastanut tarpeeksi tukien sitä kohden, jolloin hevonen päätti olla hyppäämättä. Noissa tilanteissa pitäisi vain pitää jalka kiinni ja pysyä itse pystyssä, eikä heittää ohjaa pois – aivan kuten Mikko Forstén silloin kesäkuussa mua jo ohjeisti, ja kuten Piude on aina neuvonut.. Huoh, tätä se vaan on, kun ei osaa! Seuraavalla kerralla pidin pohkeet kiinni ja sitten homma olikin helppoa. Ongelma muodostui taas pitkän vesimaton ja okserin yhdistelmällä: olin jo päättänyt mielessäni, että ruuna kyttää estettä, joten ratsastin sille itse huonosti (vinoon, hevonen ei ollut missään vaiheessa ennen estettä suora) ja se pysähtyi kolmisen metriä ennen estettä kuin seinään. Piia kehotti saamaan hevosen vähän lähemmäksi estettä, mutta Champ ei halunnut mennä lähellekään sitä. Kun olimme saaneet ruunan yhden askeleen lähemmäksi, tulin sen uudelleen.
 
Piia laski estettä ihan pieneksi, sillä hän veikkasi, että jos olisimme tulleet sen reilun 110cm korkuisena pitkänä okserina, olisi Champ hypännyt sen tolppien korkeudelta yli. Hyvin todennäköisesti kyllä! Kun olimme päässeet esteestä kerran yli pienenä, tulin sitä pari kertaa ihan yksittäisenä ja jatkoin sitten radan loppuun. Nyt ei enää haitannut, vaikka jäinkin kerran jälkeen hypystä – ruuna hyppäsi vesimaton epäröimättä. Loppurata sujui ihan ok, vaikka olinkin kuolla hapenpuutteeseen. Isoille puurenkaille olin varma, että ruuna stoppaa, joten vähän yllätyin ylimenemisestä (no oho, kai se nyt hyppää, kun kuski pyytää..) ja siksi hyppy oli vähän hassu. Viimeiselle sarjalle olisin saanut ratsastaa vähän enemmän jalalla, mutta voimani olivat yksinkertaisesti niin loppu, etten jaksanut.
 
En koskaan ole ollut noin loppu minkään urheilusuorituksen jälkeen! Olin varmaan melkoinen näky. Sain kävellä sen aikaa, että yksi ratsukko suoritti radan välissä ja sitten tulin koko homman alusta. Sanotaan näin, että ensimmäisten esteiden jälkeen homma meni läpi enää pelkällä tahdonvoimalla. Kolme ensimmäistä estettä meni jälleen hyvin, mutta trippelille kielto. Ja toinen, ja kolmas. Mulla ei oikeasti ollut enää yhtään voimaa ratsastaa sille loppuun asti. No, Piia otti kerran ylimmän puomin pois ja kun tulin sen puhtaasti, jatkoin radan loppuun uudestaan trippeliltä hyvin. Olin niin kuollut, etten tiedä mitään adjektiivia tai muuta sanaa kuvaamaan mun olotilaa! Ja kun Piia kehotti tulemaan heti perään, ilman välikäyntejä trippeli-pysty –linjan uudelleen vielä radan perään, meinasin pyytää jo kävelytaukoa. Päätin, että menen siitä esteestä yli vaikka väärin päin, koska luulin pyörtyväni ja siksi en halunnut turhia toistoja yhtään enempää. No, silloin kun tahdonvoima oli noin suuri, meni suorituskin hyvin ;)
 
 
Olin älyttömän tyytyväinen tuntiin, vaikka virheitä tulikin. Viimeiset kiellot trippelille olivat ihan puhtaasti omia ratsastusvirheitäni, kun en enää jaksanut ratsastaa. Champ oli loppua kohden koko ajan paremman tuntuinen, kunnes sekin väsähti viimeisen radan aikana aika lailla. Normaalisti se vaahtoaa valmennuksissa, mutta nyt se vaahtokin valui jo pelkkänä vetenä sen karvaa vasten. Olin itse läpimärkä jopa chapsien alta! Huh.
 
Tunnin jälkeen sain Piialta palautteen. Hän näki suurimmaksi ongelmakseni sen, että multa puuttuu ratakokemusta. Myönsinkin, etten ole hypännyt tänä vuonna rataa kisoja lukuun ottamatta kuin muutaman kerran, Hippolan klinikassa ja Forsténin valmennuksessa. Meillä kotona ei kukaan oikein jaksa rakentaa tällaisia pitkiä neljäntoista esteen ratoja, joissa olisi kaikki komeudet mukana. Tekniikkaa pitää toki harjoitella, mutta tuossa radalla sitä tulikin hyvin: erilaisia linjoja, joissa piti ottaa välillä enemmän kiinni ja ratkaista välillä kunnolla eteen. Piia myös totesi, että mun pitäisi treenata paljon erikoisesteitä: trippeleitä ja muita. Trippeleille pitää kuitenkin ratsastaa eritavoin kuin esimerkiksi pystylle tai okserille.
 
Hevonen pääsi Peuramaalla vielä kahdesti suihkuun, kävelemään ja syömään ruohoa ennen kotiinpaluuta. Meidän jälkeen nimittäin hyppäsi vielä tämä tallikaverini, jonka kanssa olimme samalla kyydillä matkassa. Kaiken kaikkiaan varsin antoisa valmennus ja kaivattua ratakokemusta jälleen lisää! Tulen varmasti jatkossakin käymään Pantsun valmennuksissa, mikäli aikataulut sopivat yhteen.

24 kommenttia

  1. miten hasukaa että meni näin hyvin !! nytt tuo 110 tuntuu sulle pienelle radalla ;)

    VastaaPoista
  2. turhia kieltoja ratastaaaa :D ärsyttävää kun tapahtuu noin mutta helpompaa se täältä on sanottu kun tehty

    VastaaPoista
  3. mitä maksa pantsun valkku? 110e??

    VastaaPoista
  4. korva napit? :D kerro lisää!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkää mikään kaiken tietäjä oo mut siis se on sellanen nappi joka laitetaan korvaan niin että valmentajan ei kokoajan tarvitse huutaa vain kun hän puhuu tavallisesti kaikki kulee sen selvästi korvanapista:D

      Poista
  5. Voi mä niin rakastan piiaa ja sen valmennuksia! Hän on ihmisenä tosi ihana ja valmentajana tiukka mut silti tosi reilu! Mä oon käyny Piian valmennuksissa nyt kolme vuotta aina ku se on tullu tänne meille päin ja piia muistaa et mikä ongelma mulla oli ihan ekalla tunnilla! Ja nyt kun hän tuntee jo niin hyvin, hän osaa ns suuttua, mut ei kuiteskaa ikinä huuda tai raivoo tai hauku :)

    Menitte kyllä hyvin, vaikka oli vähä erilaiset olosuhteet :)

    VastaaPoista
  6. Kiva postaus. Tykkään just näistä treenipostauksista ja pitkistä teksteistä, mutta tykkään myös että seassa on paljon kuvia aiheesta.

    VastaaPoista
  7. Olis kiva plussa jos laittaisit linkit aina videoihin, mulla noi ei ainakaan tässä näy puhelimella..

    VastaaPoista
  8. Ootte näköjään menossa Lohjalle kisoihin? Luokkiin 100cm ja 110cm? Saako tulla ottaa yhteiskuvaa? Toivottavasti voitatte kaikki! ❤️

    VastaaPoista
  9. Milloin sulta meni solisluu, ku oon seurannu sun blogia vasta vähän aikaan, ni voitko linkittää sen postauksen jos siitä sellaisen teit?:)

    VastaaPoista
  10. Yleinen luulo nimenomaan on, että trippelille pitäisi ratsastaa jotenkin eri tavalla kuin muille esteille. Trippeli on aivan samanlainen este kuin pystyt ja okseritkin eikä trippelille ratsastaminen oikeasti eroa muista mitenkään :) harmillista että teillä kotona on vaikea treenata kunnon rataa :/ kokemuksesta tiedän kuinka hankalaa on rakentaa rataa tunti, ratsastaa ja sitten vielä purkaa esteet pois :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trippelille kuuluu ratsastaa eritavoin, toki ihan samalla tavalla rytmissä jne, mutta eri tavalla kuin esim pystylle. Okserin ja pystynkin ratsastamisessa on ero. Trippeli on pituuseste, jolle kuuluu ponnistaa mahdollisimman läheltä, vrt. pysty jolle ponnistus on kauempaa. Hevosten hyppykaari on esteillä myös erilainen.

      Ja jep, pitäisi oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja rakentaa niitä ratoja myös kotona! Se vain tuntuu vähän turhalta, kun yhtä tuntia varten kantaa kaikki esteet paikoilleen :D

      Poista
    2. Ilmaisin asiani ehkä vähän huonosti, mutta tarkoitin ettei trippelille lähestymisessä tarvitse tehdä mitään erityisiä "temppuja". Rytmissä esteelle kuten mille tahansa muullekkin.

      Poista
    3. Tuolla tavoin kun miettii, ongelmia nimenomaan syntyy. Oikeasti miten ihmeessä pystyn ja okserin hyppääminen oikeasti eroaa toisistaan? Okei okserilla myödätään enemmän mutta seriously, ei kai kukaan ajattele radalla "nyt tulee trippeli, täytyy tähdätä mahdollisimman juureen estettä". Tarkoitan vain, että juuri tuollaisella liialla "järkeilyllä" lähestyminen menee pieleen kun jää nyppimään koska "näin hevonen tulee aivan pohjaan" tai ampuu pitkällä hevosella kovassa vauhdissa "että se pääsee yli" tai mitä tahansa muuta. Asia on ehkä (en tiedä) eri kun esteet ovat 140+ mutta kyllä siihen asti pystyille, oksereille ja trippeleille voi ratsastaa aivan samalla tavalla. Korkeampia hyppäävät voivat tehdä jotain teknisiä temppuja jotta saisivat optimaalisen hypyn esteen yli. Kommenttini on varmasti sekava mutta toivottavasti tajusit mitä haen takaa :) en tarkoita mitenkään ilkeästi sanoa mutta juuri valmentajani suusta kuulin, että "ratsastajat luulevat, että trippeli on jotenkin erikoinen koska sitä harvoin tulee harjoitelleeksi. Se on nimenomaan trippelin vaikeus, kun ratsastajat luulevat että sille pitäisi ratsastaa jotenkin eri tavalla".

      Poista
    4. Nimenomaan ideana on se että ratsastaja osaa ratsastaa trippelille lähemmäksi kuin esim pystylle. se on ratsastajan tehtävä.

      Poista
  11. Videolta ei taida kunnolla näkyä tuo vesimatto mutta minusta tuo kyllä näyttää aivan tavalliselta vesimatolta? Pitkällä vedellä tarkoitetaan mielestäni vain sellaista oikeasti pitkää vesimattoa mikä esim. Laaksollakin on

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanoit, videolta se ei näy kunnolla ;) normaali vesimatto on noin metrin pitkä, tämä oli reippaasti pidempi, sillä se tuli okserin etupuolelta ja takapuolelta yli, vaikka okseri oli täyspitkä. Siksi kirjoitin pitkä vesimatto, enkä pitkä vesi, joka on normaalisti 3-3,5m pitkä hauta.

      Kuva "normaalista" vesimatosta: http://instagram.com/p/rMhjd8RYyU/?modal=true

      Poista
  12. Suun ja Champin menoa on niin kiva katsoa, kun ratsastat niin siististi! Mutta oletko huomannut nyrkkiesi olevan ns. Vinossa eikä pystyssä? Tätä kysymystä en todellakaan ilkeänä tarkoittanut vaan ihan mielenkiinnosta.

    Mutta tsemppiä jatkoon, olette mahtava pari!

    VastaaPoista
  13. Meillä oli piian valmennuksessa pitkä vesihauta! :D Olisit nähnyt mun ilmeen kun kuulin että minä ja mun vesimatto-kammoinen hevonen pitäisi hypätä se.

    VastaaPoista
  14. Milloin tulee se kysymyspostaus jossa sinä kerrot mitä eri biisit merkitsevät sulle?

    VastaaPoista
  15. Piia on kyllä todella hyvä valmentaja. Kävin itsekin kolme kertaa kesän aikana hänen 2-päiväisissä valmennuksissa. Sain paljon irti valmennuksista ja hevonenkin kehittyi paljon. Sitä Piia ihmettelikin, miksi Suomessa hypätään niin vähän kunnon ratatreenejä ja pelkästään puomiesteitä ilman mitään erikoisuuksia. Tähän olen nyt itse yrittänyt kiinnittää huomiota.

    VastaaPoista
  16. Mäkin olin kerran valmennuksessa, jonka lopussa olin jo ihan poikki ja teki mieli alkaa itkemään, kun valmentaja sanokin, että tuu vielä kerran :D Loppujen lopuksi se olikin melkein mun paras rata, kun tahdonvoima mennä oli niiin kova koska en todellakaan halunnut tulla sitä enää uudestaan, silloin oli myös todella kuuma päivä.

    VastaaPoista
  17. Tosi hienon näköistä menoa kuumuudesta huolimatta!:)

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat