#446: Estevalmennus Champin kirjoittamana

Olin jättänyt bloggerin sisäänkirjautuneeksi ja huomasin nyt, että Champ oli päättänyt kirjoittaa teille oman postauksen torstain estevalmennuksesta! Vaikka ruuna ei ole se kaikista taitavin kirjoittaja, on sillä kyllä sitäkin enemmän sanavalmiutta. Päästetään siis Champ ääneen!

"Hirnahdus kaikille, blogin päätähti Champ täällä taas! Muistatteko, kun viimeksi kirjoitin teille tänne Aadan blogiin melkein vuosi sitten? Tykkäsitte tosi paljon pienestä vierailustani ja ajattelin näin tilaisuuden tullen ottaa uusintakierroksen. Haluan nimittäin kertoa teille vähän torstaina olleesta estevalmennuksesta, kun Aada on aina niin hirvittävän hidas kirjoittamaan tänne mitään reaaliajassa.. Pitääkin muistaa antaa hänelle noottia asiasta huomenna!

 

Tosiaan, Aadan estevalmentaja Piude tuli pitämään meille tuntia pitkästä aikaa. Mä olen vähän sellainen, että kun Piuden ääni kuuluu, otan kaiken vähän enemmän tosissani. Sillä on nimittäin jotenkin tosi käskevä sävy mun mielestä. Tosin se johtuu vaan siitä, kun Aada ei osaa ratsastaa aina ohjeiden mukaan ja joudun sitten paikkailemaan sen virheitä.. 

 

Kuvituskuvana otos tältä päivältä. Näistä kuvista on tulossa oma postaus tulevalla viikolla :)

Me tultiin Aadan kanssa myöhässä tunnille, koska sillä oli kuulemma ollut joku luento illalla. Mä en usko, luulen, että se vaan väsäili kotonaan mulle jotain kivoja jouluyllätyksiä. Maneesissa huomasin, että himpskatti, Piude oli laittanut vesimaton yhden esteen alle! Vähän meinasi alkaa jänskättämään ja kävinkin ihan vaan pörisemässä maton vieressä muutaman kerran. Eihän tollasesta oikeasti voi tietää, hyppääkö se päälle vai putoanko rotkoon sen yli hypätessä. Hulluja ihmisiä!

Aada antoi mun kuitenkin kävellä pitkään ja hölkätä pitkin ohjin normaaliin tapaan. Olin aika innoissani ja yritin saada muita hevoskavereita mukaan heittelemällä päätäni aina niiden kohdalla. Ei ne tajunneet, ovat sen verran yksinkertaisempia kuin mä. Kun Aada otti ohjat käteen ja alkoi ratsastaa, muistin edellisen päivän opit Jonnan kanssa ja pistin ihan parastani. Piudekin sanoi, että olin puomitehtävillä suora - totta kai olin, kun en jaksanut alkaa vänkäämään vastaan. Tulimme siis ensin ihan vaan ravissa suoraa linjaa, jossa oli kolme ravipuomia, n. parikymmentä metriä ja neljä ravipuomia. Tästä mun ei tarvitse selittää sen enempää, koska oon niin loistava, että tollaset tehtävät on mulle tosi helppoja. Tietty.

Laukassa tehtiin ennen hyppäämistä ympyrällä töitä niin, että meidän piti ylittää puomikasa ympyrän kaarella. Ihan sairaan helppoa! Yritin kertoa, että hei, nostakaa nyt edes vähän. Ei siinä ollut yhtään haastetta mulle! Ensimmäisellä kerralla vinkaisin taas ja muutenkin tein vähän haastetta ponnistamalla takajaloilla voimakkaasti. Pienenä mausteena päätin spookata ympyrän vieressä olevaa vesimattoa ja siitäkös Aada riemastui! Sitä on niin helppo ärsyttää, haha! Aada oli ihan hukassa ja jouduinkin sen takia kiertämään ympyrää ainakin sata kertaa enemmän kuin muut, olin kuulemma liian kuriton. Meinasi mennä pää pyörälle, joten päätin sitten olla parin kierroksen ajan kiltti.

 

Linkki videoon.

 

Lopulta pääsimme hyppäämään! En kyllä yhtään ymmärrä, miksi me ei voida heti hypätä jotain isoja esteitä.. Aina pitää mennä niitä pieniä aluksi. Nytkin tulimme sellaista suoraa (linjaksi ne kai sitä kutsuivat, jos oikein kuulin), missä ensin oli se pieni puomikasa ja siitä sitten okseri. Olisin halunnut tulla neljällä laukka-askeleella, mutta Piude vaati Aadaa ratsastamaan väliin aina viisi laukkaa. Olin kyllä ihan eri mieltä, koska jouduin tulemaan sisään linjalle ihan pienesti ja kontrollissa, minkä jälkeen jatkaa vielä pientä laukkaa. Kerran Aada teki virheen ja päästi mut etenemään välissä kunnolla eteen ja siitähän otin riemun irti! Okserin jälkeen vinkaisin ja kaahasin hirmuisesti eteen, yritin oikein kuvitella olevani samanlainen kuin isäni World Cup -radalla. Tätä riemua ei kauaa kestänyt, kun kuski roikkui ohjissa ja halusi, että hidastan vauhtia. En mä sitten kehdannut alkaa tappelemaan, oon sen verran herrasmies.

Teimme vielä samaa tehtävää toisin päin ja sen jälkeen rupesimme hyppäämään pientä rataa. Ensin Aada halusi tulla vesimattoesteen, koska mä kuulemma yritän possuilla sen kohdalla. En kyllä yhtään ymmärrä! Meinasin vähän suuttua, kun kuulin, että mua sanotaan possuksi. Päätin sitten kerta heitolla näyttää, miten hirmuisen rohkea oon ja tulin vesimaton joka ikinen kerta kuin se olisi ihan tavallinen este. En mä nyt oikeasti mikään jänishousu ole, kunhan välillä kiusaan (ei kerrota kenellekään, että oikeasti saattaa joskus jännittää!).

Kun esteitä nostettiin, sain vihdoin tulla linjan viiden sijaan neljällä askeleella. Mutta vielä mitä, muut hevoskaverit saivat pinkoa eteen siinä, missä Aada pidätteli mua edelleen kunnolla. En kuulema muuten mahtuisi väliin.. Pari kertaa Aada sössi lähestymisen ensimmäiselle ja tuli siihen samanlaista laukkaa kuin tullessaan viidellä, jolloin hän joutui sitten ratsastamaan vähän enemmän eteen välissä ja otin aina riemun irti villiitymällä okserin jälkeen. Lopulta homma alkoi sujumaan, mutta mietin kyllä, kuinka monta kertaa mä oikein saan riekkua.

Kyllä ne takajalatkin nousevat, kun puomeja laitetaan alle..

.. laukassa sitten vähän enemmänkin :D "Tää este on ainakin 150cm??"

 

Rata meni näin: pysty-okseri -linja pitkällä sivulla, lyhyen sivun kautta diagonaalilla vesimattopysty ja viimeisenä toisella pitkällä sivulla yksi pysty todella pitkällä lähestymisellä. Aada halusi aina, että me oikaistaan pystylle niin, että lähestyminen ei olisi niin pitkälti suoraa. Viimeinen rata meni oikein hyvin (tarviiko mun edes sanoa, että se oli pelkästään mun ansiota - Aadahan heilui selässä kuin perunasäkki, koska hyppäsin kuulema niin erikoisia hyppyjä. Pah!). Piude kuitenkin halusi, että me tullaan vielä kerran viimeinen pysty niin, ettei Aada oikaise, vaan ratsastaa pitkän lähestymisen. Se meni hyvin, mutta Aada hakusi tulla uudestaan valmentajan toiveesta huolimatta. No, eiköhän se sitten sössinyt sen kerran ja hypyttänyt mua hirveän kaukaa. Vähän mä nauroin, kun Aada sai kuulla kunniansa! Pääsin tietysti tulemaan vielä kerran ja sitten se onneksi sujuikin paremmin.

Mä olin jälleen niin hieno, että sain paljon nameja ja taputuksia. Tuntuu kyllä hyvältä olla tallin ehdoton kuningas, vaikka kuulema kaikkien mielestä en sitä ole. Sanonpahan vaan, että ne eivät selkeästi ymmärrä hyvän päälle..

Nyt mun pitää jatkaa omia puuhiani, joten päästän teidät omien tekemisienne pariin! Naapurikarsinan hevonen kertoi, että tuolla toisessa kulmassa tätä tarhaa saattaisi löytyä lumen alta jotain mielenkiintoista. Pitääkin mennä tutkimaan tarkemmin. Sitä ennen mä revin vielä nämä suojat pois mun jaloista, koska ne ovat hirveän rumat. Mutta näkyillään taas!"