#450: Keskittyminen johtaa onnistumiseen?

Torstaiseen tapaan olin eilen illalla estevalmennuksessa ja tälläkin kertaa sain paikalle kuvaajan. Kiitos siis kaverilleni Janitalle, joka on jaksanut käydä ahkerasti viime aikoina kuvaamassa ratsastustani! Nyt vain toivon, etteivät nämä estevalmennuspostaukset ala tulla teidän korvista ulos, kun niitä on nykyään täällä blogissa melkoisen usein. Toisaalta luulen, että ne ovat teidän mieleenne. Vai olenko ihan väärässä?

 

Otin jo ennen valmennusta erilaisen asenteen tätä tuntia kohtaan. Normaalisti puhelen hirveästi kaikkea ja välillä keskittymiseni herpaantuu, mutta tällä kertaa keskityin vain oleelliseen ja jätin turhan juttelemisen kokonaan pois. Kyllähän se vähän vaati tahdonvoimaa, kun en voinut pälpättää normaaliin tapaani kaikkea maan ja taivaan väliltä.. Tulos oli kuitenkin positiivinen, sillä valmennus sujui oikeasti ihan hyvin ja ratsastin jo pienemmiltä esteiltä asti paremmin.

 

 

Meitä oli tällä kertaa valmennuksessa vain kaksi, joten jouduin pääsin oikeaan tehotreeniin. Itsenäisen alkuravailun jälkeen saimme käskyn tulla ravipuomeja samalla tavoin kuin viimeksi: ensin kolme puomia, vajaan 20m matka ja siitä vielä neljä puomia. Kerkesin tulla puomitehtävän muutaman kerran, kunnes valmentajani käski istua harjoitusraviin ja tehdä sama alas istuen. Olin juuri ennen tallille lähtöä syönyt hirveän ison annoksen ruokaa, joten ilmapallo-oloisena (mikä sana!?) teki oikein tuskaa tehdä töitä kunnolla..

 

Jos jotain positiivista pitää sanoa, yllätyin todella siitä, miten kivalta Champ tuntui puomeilla. Se oli menossa, mutta kuitenkin niin, että sitä pystyi hyvin ratsastamaan. Lisäsimme puomien väliin siirtymisen käyntiin: hevosen piti olla suorana siirtymisen läpi ja tukeutua ohjaan eli olla tuntumalla. Mulle se on haastavin osuus, sillä Champ yleensä nyppää päällään alaspäin siirtymisissä, jolloin tuntuma on hetkellisesti kokonaan pois, ellen osaa toimia käden kanssa tarpeeksi nopeasti ja joustavasti. Luulin ensin, että käyntiä piti mennä jonkin matkaa ennen raviin siirtymistä, mutta Piude olisi halunnut sitä vain muutaman askeleen verran. No, viimeinen kerta onneksi onnistui ihan hyvin, joskaan sitä ei tullut videolle.

 

 

Tässä pelkästään viimeisen radan video, linkki.

Tässä videossa kaikki videomateriaali tunnilta, linkki.

 

Ravityöskentelyn jälkeen lisäsimme mukaan laukkaa. Ensimmäisten ravipuomien jälkeen piti nostaa laukka ja hypätä pienen pystyn yli jatkaen siitä suoraan ennen kulmaa. Mulle tehtävänä oli muistaa jatkaa laukkaa heti nostosta eteenpäin, eikä jäädä ratsastamaan taakse, mitä teen herkästi. Tämä tehtävä ei ollut sinänsä sen vaikeampi, kunhan muistin vain jatkaa laukkaa taakse ratsastamisen sijaan. Toisesta suunnasta tullessa haasteita olikin sitten enemmän, sillä esteen jälkeen piti siirtää hevonen raviin ennen puomeja. Champ olisi halunnut laukata koko matkan ja nostikin aina puomien päällä/jälkeen laukan, mikäli en saanut sitä apujen väliin. Piude totesikin, että tällaiset tehtävät ovat juuri niitä, jotka mittaavat hevosen ratsastettavuutta ja kehittävät sitä.

 

Kontrollitehtävien jälkeen rupesimme hyppäämään okseria, joka oli rakennettu lävistäjälle kohti tallia. Champ oli todella menossa! Normaalisti sitä kyllä saa pitää esteitä kohden, mutta myös tukea jalalla - ei tällä kertaa. Se tuntui lähinnä räjähtävältä aikapommilta, joka olisi halunnut hypätä ihan jokaisen edessä häämöttävän kappaleen yli ihan vain siksi, että se rakastaa hyppäämistä. Esteitä lähestyessäni yritin vain pitää ja tehdä puolipidätteitä tasaisesti toivoen, ettei hevonen ihan lähde lapasesta. Hypyt olivat todella voimakkaita ja mulla oli varsinkin oksereilla vaikeuksia päästä hyppyyn mukaan niin, että myötäsin tarpeeksi ilman takertumista hevoseen.

 

 

Rata meni seuraavanlaisesti: ensin diagonaalilla okseri, siitä lyhyen sivun kautta pitkällä sivulla pysty-pysty linja 21 metrillä, lyhyen sivun kautta eräänlaisella diagonaalilla vesimattopysty ja siitä kaarevalla uralla takaisin ensimmäiselle pystylle. Ensimmäinen rata oli noin metrin korkeudella (paitsi vesimatto oli matalampi) ja se sujui ihan hyvin lukuunottamatta ensimmäistä okserin ylitystä, jolloin tulin liian pohjaan ja sain aloittaa radan alusta. Toisella kerralla rata oli 110cm, tosin okseri oli isompi ja vesimatto pienempi. Näistä radoista mulla ei ole oikeastaan mitään sen kummempaa selitettävää, sillä varsinkin viimeinen rata tuntui selkään todella hyvältä ja siltä, miltä oletan esteratsastuksen omalla tasolla parhaimmillaan tuntuvan.

 

Seuraavan kerran hyppään todennäköisesti valmennuksessa vasta joulukuun toisella viikolla, sillä emme saa ensi viikolle näillä näkymin sovittua tuntia. Ensi viikolla yritän ratsastaa alkuviikosta hevosen kunnolla avuille, jotta sillä voi olla muutama kevyempi päivä ennen Jonnan luokse vientiä. Siellä hevonen pääsee kunnolla töihin neljäksi päiväksi, joten siitä seuraavat päivät otetaan varmaan vähän palauttelevammin, riippuen tietysti miten hevonen siellä on liikkunut.

 

Treenaatteko te vielä kunnolla loppuvuoden vai jääkö hevosenne "lomalle"?