#520: Niclas Aromaan valmennus osa 2

Nyt on tullut postauksia oikein urakalla putkeen, joten käykäähän vilkaisemassa aiemmat postaukset, mikäli ne ovat jääneet välistä! Maanantaina kerroin hieman meidän reilun viikon takaisesta kaksipäiväisestä Niclas Aromaan valmennuksesta lauantain osalta, joten nyt on vuorossa sunnuntain pohdiskelua vähän erilaisemman valmennuspostauksen merkeissä.

 

Kirjoitan yleensä valmennuspostaukset heti valmennusten jälkeen, sillä saan niistä itse eniten irti tuolloin. Kirjoittaessa tulee käsiteltyä hyvin koko valmennuksen sisältö: prosessoin omaa tekemistäni miettiessäni onnistumisia ja epäonnistumisia, katsoessani kuvia ja videoita ja kuunnellessani valmentajan kommentteja uudelleen. Jos en bloggaisi, en varmasti näkisi niin paljon vaivaa valmennusten jälkeiseen analysointiin. Bloggaamisesta on siis jonkinasteinen hyöty tässä kohden, jos ei sorru ylianalysointiin.

 

Bloggaajana toivon myös, että te lukijat hyötyisitte mahdollisimman paljon postauksista. En ole taitava ratsastaja (kaukana siitä!), mutta musta on todella ihanaa, jos joku saa vinkkejä omaan tekemiseensä niistä harjoituksista, joita olemme valmennuksissa tehneet. Videot ja kuvat tukevat tätä: näette, miten asioita ei kannata tehdä ja miten ne pitäisi tehdä, jos onnistumisia tulee. Valmentaudun paljon, yleensä 1-4 kertaa viikossa, joten siksi blogini on kovin valmennuspostauspainotteinen. Ymmärrän hyvin, ettei kaikkia kiinnosta valmennuksista lukeminen ja siksi yritän tehdä väliin kaikkea muutakin mieleistä luettavaa. Mutta ennen kaikkea blogini on itseni näköinen - se kertoo mun hevoselämästä :)

 

Videolla kuuluukin oikein hyvin Niclaksen kommentteja, joten tällä kertaa kokoan alle vain muutamia pääkohtia, jotka jäivät itselläni päällimmäisenä mieleen.

 

 

MILLAISIA HARJOITUKSIA TEIMME

• Aloitimme tunnin verryttelyhypyillä pystylle ja okserille. Pitkät lähestymiset ja esteet diagonaaleilla, helppoa ja mukavaa alkuun.
• Ennen varsinaista radanratsastusta kävimme ajan kanssa läpi eri osia radasta.
• Rata oli aika pitkä, siihen sisältyi viisitoista hyppyä. Teitä oli hyvin monenlaisia: kaarevia linjoja, suhteutettuja teitä, sarjalta yksittäiselle pystylle ja toisin päin. Tekemistä siis riitti!
• Lopuksi tulimme rataa isompana, noin 120cm korkeudella, mutta lyhempänä versiona.

 

MITÄ NICLAS HALUSI MINUN TEKEVÄN

• Alkuverryttelystä asti jatkoimme samaa teemaa kuin lauantaina: rentoutta, rauhallisuutta ja pehmeyttä. Vaikuttamisen pitäisi lähteä istunnasta ja käden olla hiljaa.
• En saanut jäädä ollenkaan hevosen suuhun kiinni ennen tai jälkeen esteiden. Yleensä Niclas suosii pidempää ohjaa, jotta hevonen pääsee vähän pidemmälle kaulalle ja rentoutuu, mutta Champin tilanteessa päädyttiin pitämään ohja lyhyenä: tällöin sain pidettyä oman käteni tasaisempana, enkä lähtenyt tekemään kädelläni niin isoja ohjasotteita.
• Meidän yhdeksi ongelmaksi koitui sunnuntaina jälleen vesimatto, kun Champ pelkäsi siihen heijastuvaa auringonvaloa. Annoimme sille pari kertaa mahdollisuuden tulla uudelleen nätisti, mutta koska hevonen selkeästi vain pelleili, muistutin sitä kerran raipalla.
• Kaarteissa mun piti huolehtia siitä, että sujuin tarpeeksi reippaasti eteen. Mulle on vaan niin tyypillistä jäädä vetämään taaksepäin ja odottamaan sitä yhtä askelta lisää.

 

MITEN ONNISTUIN TOTEUTUKSESSA

• Vaihdoin sunnuntaille kuolaimeksi tavallisen sileäratsastuskuolaimeni eli paksun kolmipalan. Totesimme, että D-rengasnivelmuovikuolain (vitsit mikä sana :D) saa aikaan pelkän jatkuvan vetämisreaktion: hevonen puree kuolaimeen kiinni, enkä uskalla hellittää esteiden jälkeen missään vaiheessa.
• Kuolaimen vaihdon ansiosta pystyin antamaan Champille kunnolla tilaa hypyn jälkeen jopa työntämällä käden konkreettisesti kunnolla pois tuntumalta ilman, että se edes yritti lähteä kovempaa. Niclas sanoi, että hevonen oikein huokaisi yhdessä vaiheessa ja rupesi todella kuuntelemaan paremmin.
• Vesimatto-ongelma ratkesi pienen "tappelun" jälkeen, kun käytin kerran raippaa lähestyessäni mattoa. Sen jälkeen Champ hyppäsi muutaman kerran vähän varovaisemmin, mutta sitten hypyt olivat jo suhteellisen rohkeita. Lopputunnista Champ ei välittänyt, vaikka tulin vedelle vähän lähelle tai kauas - se meni sen aivan kuten muutkin esteet.
• Kerran tuo taaksepäin vetäminen kostautui isommalla radalla ja toin hevosen okserin jälkeiseltä tiukemmalta kaarteelta ihan puolikkaaseen askeleeseen pystylle, jonka Champ selvitti hienosti tasajalkahypyllä. Tämän jälkeen tajusin onneksi ratsastaa kaarteista ulos kunnollisessa laukassa, eikä samaa ongelmaa enää ollut.

 

MIKÄ JÄI POSITIIVISIMPANA ASIANA MIELEEN

• Ehdottomasti se, että viimeisillä radoilla mulla oli alla ihan eri hevonen kuin vielä kuukausi sitten! Se hyppäsi pyöreitä hyppyjä ja suoritti todella mielellään, vaikka saatoin itse tehdä tyhmiä ratkaisuja.
• Valmennuksen jälkeen olin todella tyytyväinen, vaikka kaikki ei mennyt alusta asti täydellisesti. Virheistä kuitenkin opitaan ja niitä saakin tulla :)

 

Linkki videoon.

 

Onko tämän tyyppiset valmennuspostaukset mukavampia lukea?