#532: Hevosenhoitajana Euroopassa! osa 1/2

Aloitin bloggaamisen aikana, jolloin olin edelliskesänä työskennellyt Belgiassa Stephex Stablesilla hevosenhoitajana. Osa seuraavaa kesää kului Hollannissa Guttecovenissa samojen tehtävien parissa. Keski-Euroopassa hevosten kanssa työskenteleminen on siis aina ollut lähellä sydäntäni ja mietin yhä edelleen sitä vaihtoehtoa, että lähtisin Champin kanssa jonnekin päin Hollantia, Belgiaa tai Saksaa tekemään töitä, treenaamaan ja vähän kilpailemaankin.

Blogissani olette päässeet silloin tällöin kuulemaan Sarinasta, joka on erittäin hyvä ystäväni. Sarina on työskennellyt vuonna 2013 Sveitsissä tallilla, sen jälkeen vuoden verran Australiassa ja tällä hetkellä hän on Saksassa. Hän tarjoutui kirjoittamaan blogiini hieman työstään hevosenhoitajana, sillä se varmasti kiinnostaa monia! Jos haluatte jatkossa seurata Sarinan tekemisiä tarkemmin, kannattaa käydä katsomassa hänen Instagram-käyttäjänsä @sarinaran. Näitä postauksia blogiini tulee kaksi ja tämä ensimmäinen kertoo kisamatkaan valmistautumisesta sekä itse matkasta, myöhemmin juttua tulee kisapäivistä. Postaus on kirjoitettu jokin aika sitten, eli aikasuhteet ovat vähän pielessä. Ei anneta sen haitata, nyt päästetään Sarina ääneen!

Tässä ensin kuva paikasta, jonne Sarina lähti työnantajansa kanssa kisoihin.

Hevosauto on valtavan kokoinen, ja siinä on tuollaiset ulospäin tulevat levikkeet!

Rekkaparkkia.

Hevoset kyytiin matkaa varten.

"Moikka, täällä kirjoittelee tällä kertaa Sarina. Työskentelen tällä hetkellä Saksassa hevosenhoitajana eli groomina, ja ajattelin että teitä Aadan blogin lukijoita ehkä kiinnostaisi kuulla kisamatkasta kansainvälisiin kisoihin meikäläisen näkökulmasta. Kohteena meillä on tällä kertaa kolmen viikon urakka Espanjan Olivassa, jossa on parhaillaan menossa kolmen tähden kansainvälinen esteratsastuskilpailu Mediterranean Equestrian Tour III. Matkaan lähti minun lisäkseni toinen groomi, viisi hevosta sekä meille kaksi kuskia, sillä minulla eikä toisella groomilla kummallakaan ole kuorma-auton ja trailerin yhdistelmään tarvittavaa ajokorttia. Ratsastaja tuli perästä omalla autolla, eli hevoset olivat matkan ajan minun sekä toisen hoitajan vastuulla.

 

Aloitimme matkaan valmistautumisen pikkuhiljaa noin viikkoa ennen lähtöpäivää hevosten klippaamisella ja kengityksillä. Kaikki hevoset saivat uudet kengät juuri ennen matkaa, sillä muuten niiden kengitysväli olisi venynyt turhan pitkäksi. Aina akuutimpien tallihommien välissä pakkailin kisakaappeihin tavaroita, joita käytetään vain kisoissa: loimia, satulahuopia, suojia ja korvahuppuja. Varusteiden lisäksi mukaan pakataan kaikkea aina kottikärryistä lääkkeisiin ja karsina- ja oviverhoista kaikenlaisiin koukkuihin ja ketjuihin joilla on helppo ripustaa muun muassa vesiämpärit karsinoihin. Kisapaikalla hevoset asuvat tilapäiskarsinoissa eli jaboissa, joissa ei ole mitään, joten kaikki mitä voi ikinä tarvita tulee olla mukana.

Jaba-alue Espanjassa, Olivassa.

Nämä kaksi ovat Sarinan hoidettavia hevosia.

Meillä on hevosauton perässä mukana iso traileri, johon pakattiin koko kolmen viikon ajalle väkirehua, heinää ja purua viidelle hevoselle. Yleensä kaikista kisapaikoista on mahdollisuus ostaa heinät ja purut, mutta usein tulee halvemmaksi ottaa ne mukaan kotoa. Kuulemma kyllä viime vuonna eräs ranskalainen ratsastaja lähetti tyhjän hevosauton hakemaan täyden lastin pelkkää purua kisoista kotiin, kun kisoista sai halvemmalla kuin kotoa Ranskasta, haha!

 

Viimeisinä päivinä kävimme valmennuksessa hakemassa viimeiset eväät kisoihin. Valmentaja toki tulee mukaan Espanjaan, mutta kisatilanteessa harvemmin on enää järkevää lähteä muuttamaan varustusta tai ratsastusta merkittävästi. Lähtöä edeltävänä päivänä kaikki hevoset saivat perusteellisen kiropraktikon käsittelyn. Suuria jumeja tai kipeitä kohtia ei tainnut kellään olla, mikä on tietysti aina hyvä juttu! Käsittelystä johtuen seuraava päivä eli lähtöpäivä oli kaikilla hevosilla rento juoksutuspäivä. Juoksutimme kaikki viisi aamupäivällä, ja iltapäivällä ne menivät kaikki vielä kävelykoneeseen tunniksi kävelemään.

Aika täyttä!

 

Lähtöpäivänä pesimme kaikki hevoset sekä siistimme harjat ja hännät, pakkasimme loput tavarat, kuten muutamat arkikäytössä olleet suitset ja juoksutustavarat. Annoimme myös ennaltaehkäisevästi Gastrogardia matkan ajalle yhdelle herkästi stressaantuvalle hevoselle. Pakkasin suoraan hevosautoon mukaan muutamia vaihtoloimia sekä tallipinteleitä, sillä meillä oli välipysäkki Lyonissa ja suurin osa tavaroista tuli suoraan Espanjaan eri kyydillä kuin hevoset. Kuljetukseen puimme hevosille fleeceloimet ja kevyet tallitoppikset, sillä illan aikana ulkolämpötila tippui 5 asteeseen. Jalkoihin jokainen sai kuljetussuojat sekä etujalkoihin bootsit alle.

Starttasimme rekan perävaunuineen illalla noin yhdeksän aikaan. Ajoimme yön yli siksi, että silloin on vähemmän liikenettä, sekä siksi, että rekalla ohittaminen on kiellettyä päiväsaikaan. Matka taittuu huomattavasti nopeammin, kun ei tarvitse kerryttää jonoa sen yhden onnettoman rekan takana joka saa ajaa vain 85km/h. Yksi melko hyvä syy yöajoon on myös se, että aikanaan pääsemme perille aamupäivästä, jolloin ei tarvitse yötä myöten purkaa hevosia ja tavaroita autosta. Matkaa välipysäkille Lyoniin, Ranskaan, oli kahden navigaattorin keskivertona noin 900 kilometriä. Matkan aikana kävimme muutamia kertoja hevostilassa tarjoamassa vettä sekä tarkistamassa, että kaikki on hyvin eikä hevosilla ole esimerkiksi liian kuuma. Perille Lyoniin saavuimme noin kahdeksan aikaan aamulla, eli ajoimme 11 tuntia muutaman pysähdyksen kera.

 

Yöllistä ajamista. Kameroista voi tarkkailla, että hevosilla on kaikki hyvin.

Hevosauton sisätilaa livingin osalta.

Kävelyllä!

Lyonissa hevoset pääsivät päiväksi karsinoihin lepäämään. Ruokimme ne normaalisti ja huolehdimme, että kaikki voivat hyvin. Iltapäivällä kävelytimme niitä hieman, jotta ne pääsivät jaloittelemaan ennen uutta matkaa. Pakkasimme hevoset jälleen autoon viiden aikaan ja lähdimme tällä kertaa kohti lopullista päämäärää, Olivaa, puoli kuudelta. Matkan toinen puolisko oli vähän pidempi, noin 1100 kilometriä.

 

Saavuimme perille hieman pilviseen Olivaan hieman ennen kahdeksaa aamulla. Ensitöiksemme kävelimme Stable Officeen kysymään karsinapaikkoja hevosille. Tallimanageri oli juuri kokouksessa joten jouduimme odottelemaan hetkisen. Löydettyämme meille tarkoitetut karsinat levitimme niihin oljet ja purut, jonka jälkeen otimme hevoset ulos autosta. Toinen groomi jäi laittelemaan vesiä ja aamuruokkimaan hevosia ja minä suuntasin purkamaan tavaroita rekasta. Kärräsin ensin kottikärryllä kaikki tavarat karsinoiden eteen, jotta kuskimme sai siirrettyä rekan pois muiden tieltä. Vasta sitten aloin ripustamaan verhoja ja järjestelemään muita tavaroita. Meidän karsinamme sijaitsevat yhden rakennuksen päässä, eli saimme käyttöömme myös päädyssä olevan pienen varustehuoneen. Kätevää, kun voimme säilöä sinne heinät ja ruokasäkit piiloon mahdolliselta sateelta! Kun saimme tavarat järjestykseen, lähdimme etsimään kansliaa, josta saimme hevosnumerot ja tallirannekeet. Kisapaikalla liikkuessa hevosilla tulee aina olla numerolappu kiinni loimessa tai suitsissa, tai mihin ikinä se on helpointa kiinnittää näkyville. Illemmalla kävimme vielä kävelyttämässä jokaisen hevosen ennen iltaruokia. Päivä päättyy aina night checkiin, eli käymme vielä noin puoli kymmenen aikaan tarkistamassa että hevosilla on vettä, kaikki hyvin ja tarvittaessa lisäämme vaatetusta jos ilta viilenee merkittävästi."

 

Sarina lupautui vastaamaan teidän kysymyksiinne tähän postaukseen, joten

nyt jokainen voi kysyä kokeneelta groomilta ihan mitä ikinä mieleen tulee! :)