#561: GoPro-kamerakuvaa estevalmennuksesta

Tätä hetkeä mä olen odottanut! Kenttäkisoissa näkee usein juuri maastoesteradalla kypärään kiinnitettäviä kypäräkameroita, joiden perään olen haikaillut pitkään. Mulla kun ei varsinaisesti ole käyttöä kypäräkameroille maastoesteradoilla (paitsi lauantaina, jee!), halusin soveltaa tätä samaa esteradalle. Vuonna 2012 olin itse paikalla, kun yhdelle maamme kärkiratsastajista asennettiin kamera isolle GP-radalle päähän juuri ennen rataa. Voitte siis kuvitella, miten pitkään olen hautonut tätä mielessäni!

 

Olen yrittänyt hankkia kameraa itse, kavereiltani ja jopa veljeni kavereiden kautta. Koskaan kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt luopumaan omasta kypäräkamerastaan juuri silloin kuin sitä olisin itse tarvinnut, joten aktiivinen etsintä päättyi muutaman vuoden jälkeen. Yhtenä kauniina päivänä eräs tallikaverini käveli käytävällä mua vastaan ja totesi: "jos sä joskus haluisit kokeilla kuvata GoProlla, mä hankin sellaisen nyt, niin sitä saa lainata". No kyllä kiitos! Sovin siis päivät ja pääsin vihdoin kokeilemaan sitä juttua, mitä olin odottanut sormet syyhyten monta vuotta.

 

 

Tämän viikon estevalmennus oli sovittu sopivasti torstaiaamulle, joten löysin itseni kiinnittämässä viritystä muutaman hassun narun ja jesarin (mitä ei jesarilla voi korjata/kiinnittää, sitä ei tarvita) avulla kypärään vaille kahdeksan. Piude katsoi aikaansaannostani hieman kummeksuen, mutta antoi asian olla eli selkeästi hän ei kokenut sen haittaavan ratsastusta millään tavoin. Mun niskalihakset joutuivat kuitenkin koetukselle, sillä kamera painoi sen verran reippaasti, että jouduin ihan toden teolla kannattelemaan leukaa ylhäällä. Hyvää treeniä siis!

 

En oikein tiedä, miten paljon mun kannattaa kertoa itse valmennuksesta tekstimuodossa. Teimme aluksi työskentelyä ravissa ja laukassa puomien avulla niin, että hevosen piti olla suora ja mun piti varoa sitä, etten päästä Champia valumaan puomien jälkeen ulospäin. Tästä eteenpäin oikeastaan ihan kaikki näkyy tuolla kypäräkameravideolla: tulimme täyskaarrosta pieniä kavaletteja, pitkällä suoralla lähestymisellä kapeaa pystyä ja kaarteesta diagonaalilinjalla okseria. Kaikkea sellaista, mikä on mulle haastavaa.

 

 

Pitkä suora lähestyminen on itselleni haastava siksi, että jään herkästi ratsastamaan ensimmäisen näkemäni askeleen mukaan. Kun näen jonkun paikan vaikka 15 metrin päästä, ratsastan sitä kohden, vaikka seuraavassa askeleessa olisin voinut nähdä paremman ponnistuspaikan. Tällöin ratkaisen yleensä aina liikaa eteen sen sijaan, että malttaisin odottaa. Piude sanookin tässä hyvän neuvon: "ihan niin kuin miesten kanssa, älä ota ensimmäistä, vaan odota se toinen". Tämän kun muistaisi, olisi elämä varmasti monessa suhteessa helpompaa :P

 

Oikeassa kierroksessa kaarteesta lähestymisen vaikeuden luo se, että Champ kaatuu herkästi sisäpohjetta vasten ja "kanttaa" kaarteen rungostaan suorana. Se ei siis taivu ollenkaan sisäpohkeen ympäri, jolloin se valuu herkästi sisälle kaarteesta. Korjaan tätä automaattisesti viemällä oikeaa kättä kaulan vasemmalle puolelle, jolloin jarrutan samalla hevosta haluamattani. Näin ollen jään kaarteessa liian pieneen laukkaan, jonka takia joudun ratsastamaan esteelle eteen. Aivan väärin siis! Tarkoituksena olisi edetä kaarteen läpi ja odottaa esteelle. Harjoiteltuamme valmennuksen alkupuoliskon juuri tätä sisäpohkeen ympäri kääntämistä ulko-ohjan tuen avulla, sujui kaarre okserillekin lopulta siedettävästi. Sekä okseri että pysty olivat lopussa 115cm korkuisia, ei siis mitään valtavan suuria. Viime valmennukset ovatkin kuluneet juuri tekniikan parantamisessa, sillä se on perusta hyvälle ratatyöskentelylle.

 

Linkki videoon.

 

(0.00-3.40 kavalettityöskentelyä, 3.40-8.05 yksittäisiä esteitä, 8.05-12.35 koko tehtävät)

 

Olisi ollut hauska laittaa normaali, maasta kuvattu video pyörimään yhtä aikaa kypäräkameravideon kanssa allekkain, mutta tällä kertaa maassa seisoi valokuvaajana Salla videokameran käytön sijaan. Hirmu kivoja kuvia tuli, joten ei huono vaihtoehto. En selitä tässä sen enempää, sillä kuvista ja videosta näette varmasti tarpeeksi ja enemmän vielä niitä asioita, mitä valmennuksen aikana korjattiin.

 

Mitä mieltä olette kypäräkameravideosta? Oliko hyvää vaihtelua?