#638: Suitsirumbaa

Muistaako joku sen ajan, kun pohdin edellisen kerran suitsiratkaisuja Champin kohdalla? Tämä tapahtui helmikuussa 2014 eli lähes kaksi vuotta sitten, jolloin sain kokeilla ensimmäisen kerran micklemeitä hevoseni päähän. Tykästyin suitsiin kovasti, mutta vasta pari kuukautta kyseisen kokeilukerran jälkeen sain otettua itseäni niskasta kiinni ja ostettua kyseiset suitset päivittäiseen käyttöömme. 

Micklemit ovat olleet ainoat ratsastuskäytössä toimineet suitsemme toukokuusta 2014 lähtien. Samalla, kun vaihdoin Champin päähän nuo suitset, vaihtuivat kuolaimet sentin pidempiin ja samalla huomattavasti paksumpiin kolmipaloihin. Hevonen tuntui oikein hyvältä, enkä ihmetellyt asiaa sen enempää: olivathan suitset saaneet tuohon aikaan valtavasti suitsutusta yhdeltä jos toiselta kokeilijalta. Kaiken lisäksi ne on suunniteltu mukailemaan hevosen anatomiaa niin, etteivät ne paina pään hermoja samalla tavoin kuin jotkut toiset suitset saattavat painaa. Hevosella on päässään mukavat vermeet ja ratsastaja pääsee esittelemään uusinta muotia - sehän on suoranainen win win ;)

Ei mennyt kauaa, kun päätimme estevalmentajani kehotuksesta vaihtaa Champin estekuolaimeksi paksun D-rengasnivelkuolaimen, jossa oli muovipäällyste ja jonka vielä erikseen vuorasin jonkinlaisella lateksilla. Tuon kuolaimen hankkiminen tuli aiheelliseksi vuoden 2014 Hangon kisojen jälkeen, kun Champ reagoi todella vahvasti kaikkiin pienimpiinkin pidätteisiini. Ajattelimme tietysti, että kuolaimen pitäisi olla vakaa ja sellainen, johon hevonen voisi huoletta tukeutua. Niinpä kyseinen kuolain tuntui hyvältä vaihtoehdolta, varsinkin kun sitä meille suositeltiin erään ammattilaisen toimesta. 

Alkuverryttelyssä hevonen sai olla alemmassa muodossa.

Uudella kuolaimella Champ oli esteillä ihan hyvä, mutten pystynyt ratsastamaan sitä sileällä ennen hyppäämisen aloittamista juuri ollenkaan. Kuolain teki Champin edestä todella "kuolleeksi", eikä se reagoinut oikeastaan mihinkään kädellä tekemiini asioihin. Sitähän me haettiin eli tässä suhteessa kuolain toimi paremmin kuin hyvin. Jouduinkin verryttelemään kisoissa aluksi normaalilla kuolaimellani ja vaihtamaan hyppäämistä ennen uuden kuolaimen. Se oli todella stressaavaa, eikä tulos loppujen lopuksi tainnut olla kovinkaan hyvä. 

Puolisen vuotta uuden estekuolaimen käyttöönotosta menimme Niclas Aromaan valmennukseen. Hän totesi valmennuksen lopuksi, että mun kannattaisi kokeilla Champille jotain toista kuolainta, sillä vaikka hevonen oli alkanut toimimaan tuolla kuolaimella ihan kivasti jo sileällä, en silti saanut siihen minkäänlaista otetta, joka tietysti haittasi itse hyppäämistä. Seuraavana päivänä tulimme paikalle vanhalla kuolaimellani, jota olin käyttänyt koko tämän ajan sileällä. Nikke oli tyytyväisempi hevoseen näin, jolloin päätin jättää saman kuolaimen niin koulu- kuin esteratsastukseen. Kotivalmentajani kummasteli ratkaisuani aluksi, mutta asia jätettiin pian pois päiväjärjestyksestä.

Näin jälkikäteen aloin pohtimaan syitä sille, miksi Champ toimi tuona talvena jo varsin hyvin pelkällä paksulla kolmipalalla, eikä ollut enää niin kamalan varovainen suustaan. Syitä voi toki olla monia, mutta yhtenä ratkaisuna saattoi olla se, että olin oppinut tuon väliaikaisen kuolaimen kanssa olemaan rauhallisempi kädestäni. Tai sitten hevonen oli "turtunut" kuolaimen takia niin, ettei se enää välittänyt ylimääräisistä heilumisistani. Jälkimmäinen tuskin on aiheellinen vaihtoehto, sillä käytin tuota kuolainta maksimissaan kerran viikossa, mutta sanonpahan sen tässä ääneen, kun joku sitä varmasti mielessään pyörittelee. 

Kyllä mentiin etupainoisena, mutta ainakin hevonen oli tasainen!

Lähes vuoden kuluttua tuosta kävin jälleen Niclaksen valmennuksessa, jolloin Nikke ratsasti hevosen ensin itse. Hän suositteli, että kokeilisin Champilla jotain toista turparemmiä eli täysin toisia suitsia, sillä micklemit ovat suitsikokonaisuus, ei irrrotettava turpahihna. Vaihtoehdoiksi sain Silver Crownin X-nose suitset tai jokaiselle meille tutut meksikolaiset. Ihastuin noihin Silver Crownin suitsiin, mutta koska ne ovat hinnaltaan melkoisen tyyriit ja koska en löytänyt keneltäkään niitä kokeiltavaksi, päätin sovittaa Champille meksikolaisia ja testata, kuinka meidän kävisikään.

Ensimmäisen kerran sain meksikolaiset lainaan tallinomistajaltamme. Suitsien merkki oli Dyon, joten niissä oli todella hyvä muotoilu ja ne istuivat Champin päähän hyvin huolimatta siitä, että ne olivat aavistuksen verran liian isot. Lähdin ratsastukseen sillä asenteella, että "katsellaan mitä tästä tulee". Ajattelin, että ruuna voisi olla todella huono tai vaihtoehtoisesti yllättävän hyvä. Ja niinhän siinä kävi, että mulla oli allani hevonen, joka oli paljon tasaisempi edestä. Champ uskalsi tukeutua ohjaan ja lopetti pään nyppimisen ryntäitä kohti, vaikka se roikottikin kieltä aluksi normaalia enemmän. Sitä se tosin tekee ihan vaikka kuolaimet suussa paikallaan seistessä, juoksuttaessa tai jopa välillä karsinassa hengaillessaan ilman suitsia. 

Tämän postauksen kuvat ovat toiselta kerralta, jolloin mulla oli meksikolaiset Champin päässä. Kerta oli tämän viikon tiistaina, jolloin ratsastin ruunalla pikaisesti ennen kuin luovutin sen toiselle kuskille ja siirryin seuraavan hevosen selkään. Olin kuin puulla päähän lyöty - Champ oli todella tasainen ja paljon tyytyväisempi suustaan! Toki se aukoi välillä suutaan ja roikotti kieltään enemmän kuin micklemeillä (jotka sulkevat suun melkoisen tehokkaasti, vaikka olisivatkin löysällä), mutta kaiken kaikkiaan se oli paljon miellyttävämpi ratsastaa. Nyt jatkan näillä suitsilla loppuviikon aina Antonion ja Niken valmennuksiin saakka ja katson, miten hevonen toimii siellä. Jos kaikki menee hyvin, on mulla seuraavana hankintalistalla kunnolliset meksikolaiset. Vaikka sain tämän turpahihnan omakseni ja yhdistin sen vanhoihin suitsiini, haluan silti vähän muotoillumman niskaosan ja sopivamman kokoisen turpahihnan. Näistä kuvista näkee, että tuon turpahihnan ylemmät remmit ovat vähän liian pitkiä Champin päähän.

Hieno laukannosta :D kamalaa..

Champ ja Champin "pikkuveli" Coco :D

Syy, miksi Nicklas suositteli vaihtamaan suitsia, oli yksinkertainen. Vaikka micklemit on tehty hevosen anatomiaa ajatellen, oli Champ liian herkkä suustaan niiden kanssa. Se ilmeni siten, ettei se uskaltanut tukeutua käteen kunnolla, vaan nyppi päätään kohti ryntäitä jääden todella helposti tyhjäksi edestä. Samalla tavoin se saattoi nostaa päänsä ihan taivaisiin ja protestoida siten, varsinkin siirryttäessä askellajista isompaan. Muutaman metrin jälkeen pää laski heti alas, eikä sitä tapahtunut aina, mutta meksikolaisten kanssa tätä ei ole tapahtunut kertaakaan. Jännä nähdä, miten jatkossa tulee käymään!

Onko teillä kokemusta suitsirumbasta? Mikä on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi?