#639: "Kaksi askelta ja takaisin käyntiin"

Siitä ei ole kauan aikaa, kun voivottelin blogissani ääneen sitä, miten oman hevosen myötä muilla hevosilla ratsastaminen on jäänyt täysin taka-alalle. Ennen ratsastin parhaimmillaan kymmenellä erilaisella hevosella viikossa, mutta Champin oston myötä muilla hevosilla ratsastamisen voi laskea yhden käden sormin koko vuoden ajalta. Hurja muutos, mutta täysin ymmärrettävä. Ei ole aikaa, ei ole rahaa, ei ole välttämättä sitä suurinta motivaatiota. Vai onko? No kyllä on - tai ei rahaa, eikä kyllä aina aikaakaan, mutta ainakin motivaatiota!

Uudelle tallillemme muuttamisen myötä olen saanut ihan valtavan motivaatioruiskeen. Ei motivaatio ratsastusta kohtaan ole koskaan ollut alhainen, mutta hyvät treenausmahdollisuudet, loistava talliporukka ja entistä parempi hevonen ovat tehneet tehtävänsä. Asiat eivät voisi paljon paremmin olla, sillä yliopisto-opiskelun alkamisen jälkeen mulla on ollut mahdollisuus käydä myös päivisin ratsastamassa. Enää ei tarvitse raahautua tallille ennen aamukuutta tai vastaavasti vasta iltayhdeksältä, sillä vapaamuotoisen opiskelun ansiosta pystyn skippaamaan luennot ja viettämään iloisen tallipäivän rakkaan nelijalkaisen seurassa. Eikä tarhausajatkaan enää rajoita menoa! Ennenhän Champ tarhasi kuusi tuntia päivässä, jolloin halusin tietysti ratsastaa tarhausajan ulkopuolella, jotta hevonen saisi ulkoilla mahdollisimman paljon. Nyt, kun ruuna möllöttää ulkona aamusta iltaan, voin huoletta saapua tallille myös päiväsaikaan ja liikuttaa ratsuni niin, että se pääsee vielä treenin jälkeen takaisin ulos.

Tässäpä aiheeseen liittyen kuvia muiden hevosella ratsastamisesta. Sain taas ratsastaa Coco-herralla tällä viikolla, kiitos siitä!

Siis mitä, sanoinko jotain luentojen ohittamisesta? Olen lukenut aiempina vuosina pääaineopintoni valmiiksi, joten nyt opiskelen yliopistolla sivuainettani johtamista ja valtio-oppia sekä kaikille valtiotieteellisen opiskelijoille pakollisia yhteisiä kursseja yhteiskuntateorioista yhteiskuntatilastotieteeseen.. Kaikista parastahan tässä on se, ettei mulla ole ollut juuri ollenkaan läsnäolopakollisia kursseja tämän vuoden puolella. Se tarkoittaa sitä, että vaikka kalenterini näyttäisi luentoja aina aamukahdeksasta iltaseitsemään, istun todellisuudessa kotona ja katson Netflixistä Suits'ia. Tai opiskelen, niin kuin normaalit ihmiset tekevät. Eli katson Netflixiä.

Pakko siis sanoa, että opiskelu on elämäni parasta aikaa! Niinhän sen pitäisikin olla, heh ;) Toki välillä tulee viikkoja, jolloin kaikki kaatuu päälle (esimerkiksi parin viikon päästä mulla on neljä isoa tenttiä kolmena peräkkäisenä päivänä.. kiva), mutta suurimmaksi osaksi on sanottava, ettei mulla ole koskaan ollut näin helppoa. Mulla on välillä suorastaan aikaa istua sohvalla ja vaan olla, mikä on enemmän kuin erikoista edellisiin vuosiin verrattuna. Nyt kun sanon tämän ääneen, katsotaan vain, että ensi jaksossa tulen hukkumaan työhön. We'll see! Kaikista ihaninta tässä on se, että meillä on loistava opiskelijaporukka - vaikken heitä juuri koskaan näe - ja Helsingissä on ihanaa opiskella. Onnetar jopa suosi mua arvonnassa ja pääsen lähtemään parinkymmenen muun opiskelijan kanssa Belgiaan Brysseliin tutustumaan Euroopan parlamenttiin ensi kuun vaihteessa kolmeksi päiväksi. 

No, se siitä opiskelusta. Tuon kaiken oli tarkoitus pohjustaa sitä faktaa, että mulla on tosiaan enemmän aikaa elämässäni myös kaikelle ylimääräiselle, kuten muiden hevosten ratsastamiselle. Alkuviikosta tein terävän huomion: lähestulkoon muutostamme asti olen saanut ratsastaa noin kerran tai pari viikossa muillakin hevosilla kuin omallani. Aikamoinen muuton vanhaan tahtiin verrattuna! Näistä kerroista saan kiittää ihania tallikavereitani, jotka ovat pyytäneet mua liikuttamaan ratsujaan ollessaan itse estyneitä tai sitten käskeneet mut hevostensa selkään oman ratsastuksensa päätteeksi. Monilla näistä kerroista on tullut huomattua, miten ruosteessa ne omat taidot loppujen lopuksi ovatkaan. 

Kerran istahdin erään kouluratsun kyytiin. Se on osaava ruuna, jolta löytyy liikettä, kunhan moottorin saa käynnistymään. Kun olin henkisesti valmis liikkumaan pysähdyksestä ensimmäiset askeleet eteen, ei hevosessa tapahtunut pyynnöistäni huolimatta mitään reaktiota. Voimakkaamman pohjeavun jälkeen sain ratsuni käyntiin, jolloin huomasin seuraavan ongelman: mulla oli edessäni kilometrin verran kaulaa, joka ei liikkunut suuntaan eikä toiseen. Siinä me mentiin, kierros toisen perään kuin suoraan alkeiskurssin ensimmäisiltä tunneilta. 

Ajattelin, että kokeillaan sitten vähän laukkaa. Siinä ruuna kuulemma olisi oikein kiva, ravi saattaisi olla vähän haastavampaa. No, nostettiin laukka. Tai yritettiin, koska eihän se nostaminen niin yksinkertaista ollut. Muutaman kerran jälkeen päästiin laukkaan, mutta tipahdettiin muutaman metrin jälkeen raville. Vihdoin ja viimein sain kaasupolkimen pohjaan, jolloin pääsimme etenemään haluttuun suuntaan suunnilleen haluamaani tahtia. Kaulakin lyheni kilometrin mittaisesta ehkä puoleen ja se liikkui välillä hieman sivusuuntiinkin, mikäli hevosta halusi asettaa. Muutaman askeleen ajan ajattelin, että "täähän on tosi kiva!".

Päätinpä ottaa ravia, vaikka siitä etukäteen vähän varoiteltiinkin. Pomps, pomps. Kaksi askelta ja takaisin käyntiin. Juu, ei taideta ravata tällä kertaa ollenkaan. Mulla ei olisi riittänyt istunta keventämistä, saati harjoitusravia ajatellen. Vain kymmenen minuuttia aikaisemmin olin nähnyt saman hevosen omistajansa kanssa liitelemässä ympäri maneesia liitokavion lailla, mutta nyt se esiintyi kanssani vähemmän viehättävästi. Tai siis ei kanssani, vaan huonosta ratsastuksestani johtuen. Siinä tuli kyllä pudottua kovaa ja korkealta suoraan maanpinnalle, ehkä vähän jopa sen alle ;)

Eihän se nyt ihan niin kamalaa ollut, miltä sain sen kuullostamaan. Mutta siltä se tuntui! Uusien hevosten selässä on aluksi melkoisen hukassa, jos asetukset ovat yhtään erilaiset kuin sillä tutulla ja kovin turvallisella hevosella. Onneksi olen nyt päässyt ratsastamaan useammin, mikä on heijastunut positiivisesti myös Champin ratsastamiseen. Jos olen joutunut jonkin ongelman eteen vieraan hevosen selässä, olen saattanut saada siitä vinkkejä siihen, miten toimisin Champin kanssa vastaavanlaisessa tilanteessa. Esimerkiki erästä ruunaa ratsastaessani yritin saada sen taipumaan paremmin vasemmasta kyljestään ja antamaan niskastaan hieman periksi vasemmalle käyttäen apuna sulkutaivutusmaista liikettä ympyrällä. Kun ratsastin seuraavana päivänä oman hevoseni, huomasin siinä vinoutta aiempaa herkemmin ja pystyin korjaamaan sitä ihan eri tavalla. 

Uusilla hevosilla ratsastaminen on oikea win-win -tilanne. Pääset käyttämään taitojasi uusilla tavoin ja poistumaan mukavuusalueeltasi, sillä joudut mahdollisesti haastamaan jo opitut asiasi ja kokeilemaan jotain uutta. Toisaalta saat uusia vinkkejä myös oman hevosesi ratsastamiseen. Ja tärkeintä on muistaa, että jokainen hevosen selässä vietetty hetki on plussaa ratsastustaidon kehittämistä ajatellen. Kaikilta hevosilta voi oppia ja kun sen asenteen pitää yllä, saa tästä lajista paljon enemmän irti!