#643: Takasuojat pois!

Toivottavasti jaksatte vielä lukea näitä pitkiä postauksia, sillä nyt on luvassa valmennuspostaus Niclas Aromaan estevalmennuksesta maanantailta. Edellisessä postauksessa kerroinkin, kuinka Nikke ratsasti Champilla sunnuntai-iltana ja seuraavana päivänä oli mun vuoro kiivetä hevosen selkään. Valmennus pidettiin meidän kotitallillamme heti aamupäivästä, eikä aikainen herätys tuntunut kovin mukavalta kolmen enemmän ja vähemmän valvotun yön jälkeen. Kyllähän siitäkin sitten selvittiin, vaikka aluksi tuntui, ettei maanantai lopu koskaan.

Olin tallimme omistajan kanssa samassa ryhmässä aamun toisella tunnilla, joten saimme verrytellä hevosia itsenäisesti edellisen ryhmän vielä työskennellessä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hyppäsin itse meksikolaisella turparemmillä Champin kanssa. Edellisenä päivänä Nikke oli toki hypännyt hevosen samalla suitsituksella ja todennut, että ne tuntuivat sopivan ruunalle micklemeitä paremmin. Näin jälkikäteen analysoidessa on pakko sanoa, että suurin ero näiden kaksien suitsien välillä Champin kohdalla on nimenomaan sileätyöskentelyssä. Se toki roikottaa kieltään enemmän, mutta on silti tasaisempi edestä - se uskaltaa jopa vähän nojata kuolaimeen ja pitää kaulaa paremmin auki. Hypätessä en huomannut yhden kerran jälkeen konkreettista eroa, mutta sen suhteen meillä ei ollutkaan korjattavaa ongelmaa.

Vaikka tämä kuva ei ole teknisesti kovin onnistunut, on Champin ilme julkaisemisen arvoinen <3

Aamulla ei naurattanut :D Siis ihan oikeasti, miten olikin kauhea herätä maanantaina.

Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen aloitimme työskentelemään puomien avulla Niken valvovan silmän alla. Tulimme kahdeksikkouralla kahta ravipuomia, ihan vain hakeaksemme rytmiä ja saadaksemme tuntumaa hevosiin. Kun Nikke oli tyytyväinen suorituksiimme, aloitimme hyppyverryttelyn ensin pystyllä ja sitten toisella okserilla. Ensimmäiset kaksi hyppyä yritin tulla mahdollisimman rennosti ja estekorkeuteen nähden sopivalla laukalla, mutta Nikke halusi mun ratsastavan alusta asti enemmän kohti ratatempoa. Näin siksi, että saisin Champin heti alkuun kuuntelemaan apujani ratatempoa vastaavassa laukassa. Jos aloitan pienessä laukassa ja saan hevosen siinä avuille, on mun tehtävä se sama työ lähes identtisenä radalle siirryttäessä. Silloin olen taas ongelmissa ja jään ratsastamaan liikaa paikoilleen, mikä hankaloittaa rytmin löytämistä ja sitä kautta ponnistuspaikkoihin pääsemistä. 

Kun ratsastin vähän isommassa tempossa pystylle, tuli tekemisestä kaiken puolin sujuvampaa. Tällä esteellä verryttelyhypyissä ei ollut oikeastaan muuta korjattavaa, sillä pääsin jokaisella kerralla näitä kahta ensimmäistä hyppyä lukuunottamatta hyvään ponnistuspaikkaan ja osasin jopa olla tarpeeksi vakaa oman ylävartaloni kanssa. Okserille siirryttäessä ongelmia sen sijaan oli senkin edestä, sillä koko valmennuksen ajan mun oli todella vaikeaa löytää esteelle etäisyyttä. Siis ihan tavalliselle okserille diagonaalilinjalla! Jäin pitämään Champia kaarteesta liikaa niin, että ratsastin lopulta vähän puolikkaaseen askeleeseen okserin alle tai vaihtoehtoisesti puskin sen kaksi viimeistä askelta hirvittävää kyytiä eteen. Kiltti ratsuni selvitti nämä ongelmat kerta toisensa jälkeen: se varmaan ajatteli, että pitäähän tuota kyydissä poukkoilevaa kaksijalkaista yrittää auttaa parhaansa mukaan..

Meistä on yksi estekuva! Pyysin Sallaa (kiitos tuhannesti kuvauksesta!) ottamaan videoita, sillä niistä saan itse paremman käsityksen. Kuvat ovat sitten aina se mukava lisä :)

Ennen ratatreeniä tulimme kaikkia radan osia sellaisenaan sekä muutamaa vähän muutettuna. Ensimmäinen tehtävä oli trippeliltä pystylle. Olin nähnyt edellisessä ryhmässä kaksi ratsukkoa, joista toinen tuli tehtävää kahdeksalla ja toinen seitsemällä laukka-askeleella, riippuen hevosen laukan koosta ja siitä, haluttiinko se saada malttamaan vai sujumaan paremmin. Meidänkin ryhmässä tehtiin vastaava ratkaisu: mun piti tulla väliä seitsemällä, kun taas toinen ratsukko teki muistaakseni kahdeksan laukka-askelta. Syitä omaan seitsemään laukkaan oli kahdenlaisia. Ensinnäkin, Champilla on todella iso ja eteenpäinvievä laukka eli se pääsee luonnostaan tuollaiset välit sujuvina. Toisekseen, tällöin jouduin omalta mukavuusalueeltani ulos ja ratsastamaan hevosta vähän sallivammin, jolloin mun piti taas olla ennen pystyä tarpeeksi rauhassa ja ajoissa valmiina, jotta hevonen pääsi nousemaan etuosallaan riittävästi ylös - hypystä ei siis saanut tulla laaka, vaikka laukka sai olla pidempää. 

Tuon linjan ratsastaminen seitsemällä laukka-askeleella tuottikin kaikki aiemmin mainitsemani ongelmat okserille, joka oli radan kolmas este. Koska ensimmäinen linja oli sujuttu, jouduin ottamaan Champia vähän paremmin takajaloille. Se kostautui siinä, että jäin lopulta ratsastamaan liikaa taakse, kuten ylempänä selitin. Tällaiset tehtävät ovat kuitenkin todella tarpeellisia, sillä ilman omien taitorajojen koputtelemista ei kehitystä voi tapahtua. Tulin muutaman kerran ensimmäisen linjan kahdeksalla ja vaikka se oli mulle loppupeleissä ehkä helpompaa, teki se hevosen osan työläämmäksi. 

Valmennuksen jälkeen pystyi jo vähän hymyilemäänkin ;)

Videolta näette kaikki tehtävät, joten en avaa niitä kaikkia tähän. Noiden ensimmäisen kolmen esteen lisäksi vaikeita kohtia olivat ehdottomasti pienestä kaarteesta ulos ratsastettava pysty, jolle meinasin ottaa jokainen kerta yhden askeleen liikaa. Olen aiemminkin valittanut täällä blogissa, miten nuo ovat mulle lähtökohtaisesti todella haastavia. Ja jokainen kerta Niclas rakentaa niitä valmennuksissaan.. Ehkä ne joskus rupeavat sujumaan munkin osalta! Ehkä mun pitäisi myös muuttaa omaa suhtautumista tuollaisiin tehtäviin, sillä jos olen jo alkujaan sitä mieltä, etten tule onnistumaan, ei onnistumisprosentti voi olla kovin hyvä.

Kaikki muut epätasaisuudet ja ongelmatilanteet hypyissä ja esteiden välissä johtuivat pitkälti siitä, että meno oli kaiken kaikkiaan liian hektistä. Champ oli todella menossa, eikä mulla itselläni ollut taas pitkään aikaan takana kunnon ratatreeniä, mikä näkyi ylimääräisenä säheltämisenä. Mulle tuotti oikeasti vaikeuksia pysyä joissain hypyissä kyydissä, sillä Champ reagoi todella voimakkaasti takaosallaan ylös, jos toin sen aavistuksenkaan liian lähelle esteitä. Valmennuksen loppupuolella Nikke pyysi mua pysäyttämään hevosen ja otti meiltä takasuojat kokonaan pois. Hän totesi, että jos Champ ei hivuta, ei sillä kannata ainakaan tällä hetkellä käyttää takajaloissa suojia ollenkaan. Se hyppää niiden kanssa todella paljon ylös, sillä toiset hevoset reagoivat takasuojiin toisia enemmän. 

Champ katsoo, että onpas siinä nätti tyttöhevonen! Ihan on oikean värinen ja kaikkea!

Tosiaan, tässä siis Champin kanssa Milla ja hänen Elma-hevosensa, joka on täällä blogissa esiintynyt aiemminkin.

Kun suojat otettiin pois takajaloista, tuli hommasta heti paljon tasaisempaa. Koska hevonen ei potkinut esteiden päällä taakse ja hyppäsi muutenkin maltillisemmin, pysyin itse paremmin tasapainossa ja rytmin säilyttäminen oli helpompaa. Nikke sanoi, että koska mä en halua esittää kisoissa muille "vau"-efektiä, voin huoletta jättää suojat hetkeksi pois - Champ hyppää ihan tarpeeksi ilman niitäkin. Jos joskun tuntuu siltä, että suojat ovat tarpeelliset, palaan käyttämään mun normaaleja kotisuojia eli tarralla kiinnitettäviä jännesuojia. Nythän mulla oli käytössä sellaiset kuminauhakiinnityksellä olevat Vereduksen malliset takasuojat, joita en käytä kuin kisoissa ja paremmissa valmennuksissa. Nikke totesikin seuraavaa: "jos tolle hevoselle laitettaisiin kuppisuojat (tekniikkasuojat toiselta nimeltään), se varmaan laskeutuisi hypyistä alas pää edellä." Ei tarvinne kokeilla :P

Viimeisellä radalla kaikki muu oli hyvää, mutta pitkällä sivulla olevalle pystylle kadotin rytmin jo lyhyellä sivulla, eikä rytmiä löytynyt muutamaan esteeseen. Viimeisellä sarjalla Champ teki jalkavirheen ja otti puomin: hyppy oli vähän laaka viimeisten askeleiden pituudesta johtuen, mutta Niken sanojen mukaan ruunan ei olisi tarvinnut tehdä tuota virhettä siitä huolimatta. Tulin lopuksi vielä uudelleen radan loppuosan, joka meni ihan nappiin. Kommentiksi saimme vain "super, nyt se näyttää ihan erilaiselta". Jotain kehitystä siis pikkuhiljaa - jes! Esteet olivat viimeisellä radalla jo ihan esteen kokoisia, 110-120cm korkeudella.

Linkki videoon.

Seuraavan kerran Niclas tulee Suomeen joulukuun ensimmäisellä viikolla eli aivan pian. Mä lähden muutaman päivän päästä Brysseliin, mutta kaverini saa liikuttaa Champia sen välin. Näin ollen mulla pitäisi olla ihan hyvin kuulolla oleva hevonen seuraavissa valmennuksissa. Mä olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen näihin valmennuksiin, sillä olen saanut kuluneen vuoden aikana ihan valtavasti oppia ja työkaluja esteille. Ei siis liene tarvetta sanoa, että odotan ensi viikon valmennusta innoissani. Siihen asti pidetään hevosen mieli virkeänä ja palaudutaan tästä kolmen päivän valmennusrupeamasta!

Onko teillä kotivalmentajien lisäksi valmentajia,

joiden luona käytte säännöllisesti treenaamassa?