#679: Viimeinen lomaviikko

Eilen päätöksensä saanut viikko oli niin kutsutun joululomani viimeinen. Tänään maanantaina edessä on jälleen paluu viralliseen arkeen, kun pääsen kuluttamaan luentosalin penkkejä esimerkiksi yritysjohtamisen kehityslinjojen, tieteellisen kirjoittamisen ja yhteiskuntatieteiden filosofian merkeissä. Aion suorittaa tulevan puolentoista kuukauden aikana kolmisenkymmentä opintopistettä ja vähän yli, mikäli jaksan tenttiä yhden valtio-opin kirjallisuuskuulustelun. Töitä siis riittää, vaikka määrällisesti luentoja ei kauheasti olekaan.

Mutta se opintojutuista! Viimeisen kouluttoman viikon kunniaksi ajattelin koota teille pienen sneak peakin siitä, mitä kaikkea lomapäiviini mahtui. En pystynyt selittämään asioita kauhean laajasti, sillä muuten olisin joutunut käyttämään yhteen päivään kokonaisen postauksen verran tilaa. No, toivottavasti pidätte silti :)

MAANANTAI: Viikko alkoi todella leppoisissa merkeissä. Annoin itselleni luvan nukkua yhdeksän tunnin yöunet ja heräsin vasta ennen yhtätoista. Kyllä teki terää! Aamu alkoi yhtä hitaasti kuin herääminenkin: olimme sopineet Millan kanssa tapaamisen kahdeksi, mutta siirsimme sitä suosiolla myöhempään ajankohtaan. Näin ollen sain tehtyä blogijuttuja hieman eteenpäin, mikä ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto viikon muuta ohjelmaa ajatellen. Juttelimme Millan kanssa vajaan tunnin verran puhelimessa ja samalla siivosin taloamme imurin ja pölyrätin kanssa.

Postausta kuvittavat reilu 10 päivää sitten otetut kuvat, jolloin päästin Champin juoksemaan kentälle. En keksinyt näille mitään parempaa julkaisupaikkaa, joten menköön tässä samalla :)

Aamupalan söin vasta yhden aikaan, katsellen samalla Netflixistä OC:ta. Vähitellen aloin pukemaan ylleni tallivaatetusta ja kurvailin kaupan kautta kohti nelijalkaisia ystäviäni. Päivän ensimmäinen ratsastettava hevonen oli Wallu, jonka kanssa tein ihan kunnolla töitä ottaen puomit ja kavaletit mukaan. Ennen oman hevosen kanssa puuhastelua kuvasin hetken kaverini tuntia, josta kiiruhdin laittamaan Champin kuntoon valmennusta varten. Kouluvalmennus päättyi kahdeksalta, mutta kotona olin lopulta vasta kymmenen pintaan. Illalla notkuin hetken verran jälleen kerran tuon luksuselämästä kertovan teinisarjan parissa, kunnes väsymys vei voiton ja suljin valot niin kattolampusta kuin puhelimestakin.

TIISTAI: Aikaiset herätykset eivät kuuluneet vielä tiistainkaan ohjelmaan, sillä heräsin jälleen vasta vähän ennen kahdeksaa. Ulkona oli ihan kamala sää - lunta tuli taivaan täydeltä ja tuuli hipoi myrskylukemia. Karaistuneena hevosihmisenä vedin toppahousut jalkaan ja ajattelin, etten varmasti kiipeä yhdenkään hevosen selkään sellaisissa olosuhteissa.. Hirveän urheilumielistä, eikö? ;)

Champ sai siis tyytyä tiistaina oikein superhyvään harjaukseen ja ohjasajoon. Otin ensimmäistä kertaa mukaan myös puomeja, mikä olikin oikein hyvää harjoitusta sekä hevoselle, että itselleni! Vaikka olin ajatellut pitäväni kevyemmän päivän hevoselleni, en säästynyt itse kuntoilulta. Vajaan tunnin tarpomisen jälkeen kyllä tiesi tehneensä jotain! Kotiin pääsin lopulta joskus kymmenen jälkeen ja aloin vähitellen valmistautumaan töihin lähtemiseen: kävin suihkussa, söin aamupalaa ja laittauduin hieman edustavampaan kuntoon. Työpäiväni oli kestoltaan kahdeksan tuntia, yhdestä iltayhdeksään. Töistä palattuani en tehnyt juuri mitään kummallista, sillä uppouduin jälleen hetkeksi blogimaailman pariin, tuijotin muutaman jakson OC:ta ja vajosin vähitellen unten maille.

KESKIVIIKKO: Pikkulauantaina todellisuus iski vasten kasvoja! Tiedättekö, miten vähän niissä tilanteissa naurattaa, kun herätyskellon ärsyttävä ääni pirahtaa soimaan 5:30 ja olet nukkunut auttavasti viiden tunnin verran nähden koko yön ajan mitä kummallisimpia unia. Eipä auttaneet itkut markkinoilla, vaan töihin oli lähdettävä seitsemäksi. Onneksi työpäivä oli lopulta ohi jo yhdeltä eli pitkään en joutunut neljän seinän sisällä väsyneitä silmiäni auki pitelemään.

Päiväunille ei tietenkään ollut aikaa - olihan mulla kaksi hevosta ratsastettavana. En kyllä muutenkaan tykkää nukkua päivisin, sillä sen jälkeen olen totaallisen sekaisin kaikesta maan ja taivaan välillä. Ulkoilma ja tallihommat piristävät aina kummasti, eikä ratsastus itsessään väsytä koskaan. Tällä kertaa ratsastin ensin Champin, jonka kanssa menimme pellolla hankijumppaa. Pakko sanoa, että en ole koskaan laukannut kenenkään hevosen kanssa yhtä kovaa kuin tuona päivänä Champin kanssa! Ruuna päätti vetäistä yhdellä pellon pitkällä suoralla vinkupomppuloikkapukkeja noin 20 peräkkäin ja ampaisi sitten päättömään juoksuun. Kaarteissa yritin epätoivoisesti hidastaa ja kun olimme päästelleet koko pellon kahdesti ympäri (eikä ole mikään ihan pieni pelto), malttoi ruuna vihdoin hidastaa vauhtiaan raviin. Se veteli häntä tötterössä jotain passagen tapaista liikehdintää, pysähtyi paikalleen ja ravisteli itsensä kauttaaltaan. Tuossa vaiheessa meinasin tippua selästä :D Oli muuten tyytyväinen hevonen!

Wallun kanssa jatkoin siitä, mihin olimme maanantaina jääneet. Sen vuokraaja oli ratsastanut sen tiistaina ja voin todeta, että ruuna oli keskiviikkona todella kiva kaikin puolin. Tein aika paljon töitä vastalaukassa, hakien kaikkinensa rentoutta ja rauhallisuutta menoon. Ratsastuksien jälkeen rakensin seuraavan päivän esteet valmiiksi. Tallilta lähdin kotia kohden joskus vaille seitsemän, jonka jälkeen kävin pikasuihkussa ja suuntasin kaverini kanssa Mäkkäriin vaihtamaan kuulumisia. Terveellinen urheilijan iltapala, etten sanoisi.. Puoli kymmeneltä istuin taas tietokoneen ääressä, muokkasin muutamat kuvat ja suunnittelin meneväni ajoissa nukkumaan. Jotenkin eksyin jälleen tv-sarjojen ihmeelliseen maailmaan ja pääsin nukkumaan vasta puoli yhdeltä.

TORSTAI: Jokainen päivä alkaa heräämisajan kertomisella, niin myös tämä. Tällä kertaa jaloilleen nouseminen tapahtui vaille kahdeksan, sillä työt alkoivat yhdeksältä. Työpäivä kesti vähän kolmen toiselle puolelle, enkä pitänyt mitään kiirettä kotiinlähdön kanssa. Olin sopinut Janitan kanssa, että hakisin hänet puoli viiden jälkeen mukaani tallille, joten kerkesin hyvin syödä ruokaa ja katsoa hetken sarjoja ennen pakkasen uhmaamista.

Tallilla meillä oli tosiaan estevalmennus, josta on tulossa lisää juttua seuraavassa postauksessa. Hyppäsimme jumppasarjaa ja tällä kertaa kaikki sujui paremmin kuin edellisellä kerralla! Piude totesikin tunnin jälkeen, ettei hevonen voisi näyttää enempää tyytyväiseltä itseensä. Valmennus loppui seitsemän aikaan, mutta tallilla aikaa vierähti pitkälti yhdeksään. Pesimme varusteet jokapäiväiseen tapaan, laitoimme hevosen ruoat valmiiksi ja kävimme vielä piipahtamassa nopeasti valmentajani kotitallilla. Kotiin päästyäni valmistauduin nukkumaanmenoa varten syömällä iltapalaa ja käymällä suihkussa. Katselimme äitini kanssa hetken aikaa erilaisia nettivideoita hauskuuttaen itseämme ja vaihdellen muuten kuulumisia, kunnes päätin lopulta mennä nukkumaan joskus puolenyön aikaan.

PERJANTAI: Aamulla nukutti oikein kunnolla, eikä lämpimän peiton hylkääminen tuntunut kovin mukavalta vaihtoehdolta. Edellisestä päivästä poiketen herätys oli jo seitsemän jälkeen, sillä työt alkoivat puoli tuntia torstaista aiemmin ja loppuivat tasan kolmelta. Töiden jälkeen lähdin tallille tarkoituksenani ratsastaa kunnolla, ensimmäistä kertaa sileällä sitten maanantain kouluvalmennuksen.

Tallillamme oli samaan aikaan menossa Ville Vaurion valmennukset, joten yritin epätoivoisesti pysytellä poissa ratsukoiden alta. Sovimme, että osallistuisin ensi kerralla valmennuksiin itsekin. Olen joskus vuosia sitten käynyt useasti kyseisen valmentajan tunneilla ja todennut, että nuorehkosta iästään huolimatta tällä on paljon annettavaa muille ratsastajille. Perjantaina tein aika paljon ihan perustyöskentelyä, kuten siirtymisiä, voltteja ja vastalaukkaa. Champ tuntui yllättävän kivalta, kuten edellisessä postauksessa mainitsin. Lopulta pääsin kotiin kahdeksan aikaan, oltuani maailman hitain tallihommien parissa. Jatkoimme äitini kanssa samalla linjalla kuin edellisenä iltana ja tein postauksen valmiiksi blogiin kouluvalmennuksesta iltamyöhällä. Nukkumaan pääsin puoli yhdeltä, mikä hirvitti jo etukäteen.

LAUANTAI: Viikonlopun kunniaksi herätyskello soi 4:30. Kun hytisin -20 asteen pakkasessa kiinnittämässä autoani lämmitysjohtoon aamuyöllä, mietin ihan tosisani, miten kukaan täyspäinen voi tehdä elämästään sellaista. Vaille kuusi olin kuitenkin oikein pirteänä työpaikallani ja lopulta pääsin lähtemään kotiin vähän neljän jäljestä. Olin jo etukäteen päättänyt, etten halua ratsastaa pitkän työpäivän ja vähien yöunien jälkeen, joten en pitänyt mitään kiirettä tallille lähdön kanssa.

Isäpuoleni oli hakenut koeajoon uuden auton, jota kävin kokeilemassa veljeni kanssa töistä päästyäni (eksyimme koko perhe yhtä aikaa kauppaan, kummallista). Oli melko masentavaa vaihtaa uudenkarheasta, vaalein nahkapenkein varustellusta kattoikkunallisesta BMW:sta omaan piskuiseen Puntooni, joka oli seissyt reilun kymmenen tunnin ajan työpaikkani parkkipaikalla paukkupakkasessa. Kiltisti tuo kottero kuitenkin käynnistyi ilman lämmitystä.. Kävin nopeasti kotona vaihtamassa vaatteet - nopeasti tosiaan, sillä veljeni laski vieressä sekuntteja - ja lähdin tallille koeajaen samalla itse tuon valkoisen nelivedon. Tallilla tein Champin ruoat ja paijailin sitä hetken, kunnes lähdin takaisin kotiin ja jumitin hetken aikaa keittiössä selaten puhelinta. Vaille kahdeksan rupesin jälleen blogihommien pariin ja vasta puoli kymmeneltä olin saanut kirjoitettua mielestäni riittävästi yhden päivän saldoksi. Tulokseen tyytyväisenä siirryin sohvalle ja yritin upottautua Netflixin maailmaan, mutta puolikkaan jakson jälkeen nukkumatti kutsui vaativasti.

SUNNUNTAI: Sunnuntai oli pyhitetty pelkästään lepopäiväksi. Ihanaa! Heräsin ensimmäisen kerran yhdeksän tunnin yöunien jälkeen 8.30, mutta torkutin tunnin verran ihan vain siksi, koska mulla oli siihen mahdollisuus. Ylös noustuani teimme äitini kanssa perheellemme aamupalaa, minkä lisäksi meikkasin ja valmistauduin päivän ohjelmaan. Yhdentoista jälkeen lähdin ajamaan kohti Järvenpäätä ja ratsastuskeskus Ainoa, jossa starttasi kisakausi esteratsastuksen puolella. En tietysti ollut mukana itse kilpailijana, vaan menimme Millan kanssa katsomaan kisoja ja fiilistelemään tunnelmaa. Kyllähän siinä kahden tunnin aikana iski jälleen kunnon motivaatio omaa ratsastusta ajatellen ja hinku päästä kisoihin mukaan mahdollisimman pian.

Puoli kolmen aikaan löysimme itsemme Järvenpään Kulmakonditoriasta, jossa nautimme maittavat ruoat ja valtavan kokoiset korvapuustit. Ruokaillessa ja jutellessa vierähti hyvä tovi, sillä kuten kaikki tietävät, aika kuluu hyvässä seurassa kuin siivillä. Käänsin autoni kotipihalle puoli viiden maissa ja huomasin, että meille oli tullut vieraita. Jututin kylään tullutta tätiäni hetken ja lähdin sitten tallille suorittamaan päivän kuntoilu-urakan vatsan samalla paisuessa järjettömän ruokamäärän jäljiltä.

Viikon viimeisen päivän ohjelmaan kuului kahden hevosen ratsastus. Champin kanssa tarkoituksenani oli tehdä töitä sileällä, mutta lopulta päädyimme hurjastelemaan puomien ja kavalettien kanssa varsin löysin rantein. Laukkailin Champin kanssa vesimattoesteen yli pitkin ohjin, sillä se zoomaili itse esteille ja veteli maneesia ympäri korvat tötteröllä.. Tehtiin me oikeasti jotain järkevääkin, mutta tuosta ratsastuksesta ei kyllä naurua puuttunut! Champin hoidettuani siirryin Wallun pariin: kuntoonlaitto, ratsastus ja karsinakuntoon hoitaminen. Wallun kanssa tein paljon samoja juttuja kuin keskiviikkona, mutta lisäksi työskentelin avotaivutusten kanssa sekä pienillä kavaleteilla niin, että hevosen piti odottaa ennen ja jälkeen korotetun puomin. Kuuden tunnin tallipäivän jälkeen pääsin kotiin kymmenen aikaan illalla, söin loppuun päivällä ahmimani korvapuustin ja nautiskelin hetken saunan lämmöstä. Juuri ennen nukkumaanmenoa kirjoitin teille loppuun tämän postauksen ja painelin sitten sänkyyn yhdentoista jälkeen, valmiina kohtaamaan alkavan viikon opinnot.

Kuulostaako tutulta? Miten teidän arkenne eroaa omastani? :)