#690: Riemuloikkia - hevosella ja ratsastajalla

Katsahdetaas hetkeksi ajassa taaksepäin. Perustin blogini vuonna 2011 eli melkoisen monta vuotta sitten. Tästä hetkestä tarkasteltuna tuntuu hurjalta ajatella, miten monta vuotta, päivää ja tuntia olen viettänyt blogini parissa kirjoitellen tänne hevoskuulumisiani ja tuntemuksiani erilaisten aiheiden tiimoilta. Hauskaa on ollut, enkä varmasti osaisi kuvitella toisenlaista menneisyyttä itselleni. Vai onkohan takana kenties erilainen, jollain tapaa loisteliaampi tulevaisuus? Ken tietää - tässä ollaan nyt ja siitä on oltava iloisia. 

Näiden kuluneiden vuosien aikana blogi on pääpiireittäin näyttänyt aina samanlaiselta. Kun loin blogille oman sivun, muokkasin siihen heti pohjan, jolla se jatkoi tämän vuoden alkuun saakka. Toki mukaan tuli vuosien varrella kaikkea uutta härpäkettä ja tekstiä esimerkiksi juuri sivupalkin puolelle, sillä olisihan samanlaisuus ollut pidemmän päälle puuduttavaa. Nyt on myönnettävä totuus: vaikka bannerin muoto sekä taustan väritys vaihtelivat, säilyi sama malli vuodesta toiseen. Enhän mä osannut tehdä muutakaan!

Koodaaminen on nykyään mulle varsin vieras käsite. Perustoiminnot ymmärrän, mutta laajempi osaaminen vaatisi sellaista perehtymistä, jonka en näe palvelevan nykyistä tarvettani juuri millään tasolla. Vuosi 2016 toi kuitenkin mukanaan ajatuksen pienestä ulkoasuremontista blogin puolella, sillä olihan tätä samaa mallia tuijotettu jo monen vuoden verran. Koska olin ideoideni kanssa peukalo keskellä kämmentä, käännyin lyhyen pohdinnan jälkeen Veeran puoleen. Nuori oululaisnainen tarttui haasteeseen reippaalla otteella luoden blogilleni täysin uudenlaisen ilmeen muutaman päivän aikana.

Uusi ulkoasu on mielestäni ihanan raikas ja ennen kaikkea vuodenaikaan sopiva. Toki se on hyvin erilainen kuin aiemmat ulkoasuni ja ensisilmäyksellä kontrasti menneeseen oli suuri. Vanhan kuvallisen bannerimallin tilalla on nykyään piirrosmainen kuva musta ja Champista, taustalla Champin pää haaleana linkkien alla. Uskon, että tällainen ulkoasu jakaa mielipiteitä moneen suuntaan! Annoin Veeralle melko vapaat kädet ilmaista itseään ja kun näin lopputuloksen, kysyin itseltäni ensimmäisenä simppelin kysymyksen: pidinkö näkemästäni. Vastaus oli lyhyen yksinkertainen: kyllä. 

Vaihtelu virkistää ja vanhoihin kaavoihin ei kannata kangistua. Veera loihti blogilleni ulkoasun, jossa on paljon hauskoja yksityiskohtia. Blogin nimi ja someikonit liikkuvat valkoisen tekstikentän molemmilla reunoilla sivun mukana ylös ja alas. Entisen bannerin paikalta löytyy välilehtien linkit ja hae-toiminto, joka on täysin uusi juttu täällä blogissa. Nyt voitte hakea vanhoja postauksia kirjoittamalla hakukenttään jonkin sanan tai esimerkiksi sanaparin - aika kätevää! Sivupalkkiin tuli mukaan uusia toimintoja, kuten kurkistus uusimpiin Instagram-kuviini sekä viikon luetuimpiin postauksiin. Listasinpas mukaan myös muutamia suosikkiblogejani :) Lunar Graphicsin eli Veeran kotisivuille pääsee paitsi sivupalkin yläosan linkistä, myös meidän hyppykuvan vieressä olevaa logoa klikkaamalla.

Mobiiliversiossa kaikki koodaus ei pääse oikeuksiinsa, mikä on tietysti harmillista niiden kannalta, jotka blogia pääsääntöisesti sitä kautta seuraavat. No, jokaiselle jotakin! Olen kuitenkin tyytyväinen Veeran kädenjälkeen ja panokseen, jonka hän tähän projektiin antoi. Mikäli ulkoasu-, koodaus- tai muu vastaava apu olisi tarpeen, kannattaa ihmeessä tutustua paremmin Veeran nettisivujen antiin. Sieltä löytyy linkkejä myös muihin blogeihin, joiden ulkoasuista vastaa sama henkilö.

Linkki videoon. (0:00-2:00 normaali juoksutus, 2:01 eteenpäin irtojuoksutus)

Mutta mä en suinkaan ole ainoa viime viikolla ilosta hypellyt tyyppi, sillä Champ pääsi koikkelehtimaan maneesiimme pitkästä aikaa vapaana. Tallillamme säännöissä kielletään juoksutus maneesissa, mutta koska viikonloppuna oli vuorossa irtohypytystä, sain päästää ruunan avaamaan paikkojaan pienen spurttailun merkeissä. Hauskaa sillä näytti olevan, toden totta!

Irtojuoksutus on mielestäni aina vähän kaksipiippuinen juttu. Jos hevosella ei ole isoa tarhaa tai laidunta, jossa se pääsee laukkaamaan ja riehumaan halunsa mukaan, tekee sille varmasti oikein hyvää päästä välillä irrottelemaan ilman ratsastajan kontrollia. Varsinkin näillä säillä tarhat ja maastot ovat sen verran jäisiä, ettei ulkona rallittelemisesta taida tulla kenenkään kohdalla yhtään mitään. Toisaalta vapaaseen laukkailuun tottumattomien hevosten kohdalla tulee aina vastaan  kysymys, osaavatko ne olla sen verran fiksusti, etteivät isosta tilasta huolimatta juokse aivan päättömästi ja riko samalla itseään. 

Hevosten kanssa toimimiseen liittyy aina riskejä. Tiedän muutaman tapauksen viime vuodelta, jossa hevonen on jouduttu lopettamaan irtojuoksutuksessa sattuneen vamman takia välittömästi. Toinen näistä tapahtui entisellä tallillamme. Monet haluavat välttää irtojuoksutuksen riskit ja jättää leikin kokonaan välistä, minkä ymmärrän oikein hyvin. Itse kuitenkin koen, että asianmukaisella tavalla hoidettu irtojuoksutus on kaikkien riskien arvoinen, sillä se tekee hevosen pääkopalle hyvää. 

Tältä näyttää Champ, kun se pääsee juoksemaan kentälle! c. Annika Mäki

Ja tältä meno näytti lauantaina maneesissa.. :D

Miten irtojuoksutus sitten kannattaa hoitaa? Ensinnäkin, hevosen tulisi olla lämmitelty kunnollisesti tapahtumaa varten, jottei sille tule esimerkiksi lihasrevähdyksiä. Sama pätee ihmistenkin urheilusuorituksiin: ethän sinäkään lähde pikajuoksuun kylmiltäsi. Toisekseen hevonen kannattaa suojittaa sen mukaan, miten itse tilanteen parhaaksi kokee. Mulla on aina jokaisessa jalassa suojat ja etujaloissa bootsit, jotta mahdollisilta irtokengiltä vältyttäisiin. Eihän suojat mikään henkivakuutus ole, mutta ne voivat estää varsinkin näin hokkikaudella haavoja ja muita ruhjeita. Suojiakin tärkeämpää on se, että itse juoksutus hoidetaan fiksusti. Hevosta ei saisi ajaa takaa päättömästi raipan kanssa huitoen, vaan sen pitäisi kuunnella ihmistä ja ääniapuja siitäkin huolimatta, että se saa juosta maneesissa tai kentällä vapaana. Ja viimeisinpänä, muttei vähäisimpänä kannattaa aina peittää mahdolliset peilit. Tätä me emme tehneet, mutta kuten monesti aiemmin todettua: älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon ;)

Kuten videolta näkee, Champ nautti täysin rinnoin päästessään toteuttamaan itseään vapaasti. Juoksemisen jälkeen se oli kovin tyytyväinen itseensä ja tuntui seuraavana päivänä hyvinkin vetreältä nuorukaiselta. Näin ihmisen näkökulmasta oli ihanaa katsella, miten paljon ruuna näytti tykkäävän mahdollisuudestaan juosta juuri niin kovaa kuin itse halusi! Niinä hetkinä unohtaa ne pienet riskit, jotka aina piileskelevät kaiken toiminnan takana. Onneksi tällä kertaa kaikki meni hyvin ja hevonen pääsi ehjänä takaisin talliin. Nyt vain odotellaan seuraavaa irtojuoksutusmahdollisuutta!

Oletko sinä irtojuoksuttanut hevostasi? Miksi tai miksi et?

Mitä mieltä olet blogin uudesta ulkoasusta?