#722: Maastoestekausi avattu!

Asetin tälle kaudelle muutamia selkeitä tavoitteita, joista yksi herätti huvittuneisuutta omassa perheessäni. Tuo tavoite sisältää nimittäin kolme osakoetta, joiden perusteella ratsukot laitetaan paremmuusjärjestykseen - mikäpäs muukaan kuin kenttäkisa! Ihan totta. Tällä kaudella haluaisin vihdoin päästä starttaamaan siinä kaikissa helpoimmassa kenttäluokassa, jossa rataesteet ovat maahankaivettuja ja kouluosuudessa ei kielen vilkuttaminen hävettäisi ihan niin paljon. Jännittävin tekijä onkin itse maastokoe. Huh!

Sanontahan kuuluu, että lahjattomat treenaa. Siksipä päätin ottaa härkää sarvista, ryhtyä tuumasta toimeen ja mitäs näitä muita nyt onkaan: meidän maastoestekausi avattiin tänään, huhtikuun puolessa välissä. Enpä olisi itsekään vielä talvella uskonut, mutta minkäs teet. Tilaisuuden sattuessa kohdalle ei tätä tarjousta voinut ohittaa, ja kun mukana oli kaiken lisäksi huippuseuraa ja ihanat paikalle saapuneet valokuvaajat, ei kokemus olisi voinut olla virkistävämpi. Mitään vakavamielistä treeniä emme lähteneet tekemään, vaan lähinnä pidimme hauskaa hevosten kanssa ja nautimme luonnossa liikkumisesta. Kyllä noista eläimistä näkee, miten paljon ne rakastavat maastoilemista.

Kaikki postauksen kuvat c. Vilma T. ja Emma A., iso kiitos! :)

Mun lauantaipäivä ei alkanut kovinkaan maireasti, sillä nukuin yöllä vain parisen tuntia erinäisten kiputilojen vuoksi ja raahauduin Helsinkiin tiedekuntatenttiin miettien joka hetkellä, miksen vain jäänyt nukkumaan lämpimän peiton alle. Tenttiajaksi oli varattu neljä tuntia, mutta eväsretkeni tilastotieteen viimeisen pakollisen kurssin kanssa kesti lopulta neljänneksen annetusta ajasta. Tyytyväisenä itseeni (en niinkään suoritukseen, vaan siihen, että ylipäänsä saavuin paikalle) palkitsin itseni Stockmannin herkutteluhetkellä ja katselin manskun vilinää ikkunasta. Jotenkin rauhoittavaa, kun ympärillä on paljon ihmisiä.

Nopeasti kotiin päästyäni lähdinkin kohti tallia, jossa pakkailin kaikki tavarat kasaan ja hoidin Champin lähtökuntoon. Määränpäämme sijaitsi miltei naapuritallilla, jossa olemme vierailleet aiemmin viime kesänä (linkki postaukseen) samojen asioiden tiimoilta. Tuolloin tosin tarkoitus oli vain päästä laukkaamaan hyville pohjille, ei niinkään hypätä maastoesteitä - ne tulivat ikään kuin vahingossa mukana. Sain tuolloin palautetta siitä, että mun olisi pitänyt laittaa turvaliivi päälle kiinteitä esteitä hypätessäni. En ollut ajatellut asiaa sitä ennen, sillä maastoestekulttuuri on mulle oikeasti melko vieras ympäristö. Tällä kerralla vahingosta viisastuneena puin turvaliivin ylleni, vaikken koe vaihtoehtoa millään tasolla miellyttäväksi. No, turvallisuus ennen kaikkea..

Tällainen oli Champin ensimmäinen mielipide maahaudasta...

.. joten tulin alas sekästä ja menin itse hautaan seisomaan :D

Champ ei uskaltanut tulla aluksi lähellekään, vaan kurkotteli kauempaa. Mulla on porkkana suussa, hah :D

Kyllähän siitä haudasta sitten hypättiin, vähän tyylivapaasti kylläkin!

Ilman mitään ajatusta emme liikkeellä olleet, sillä tarkoituksenamme oli auttaa tallinpitäjäämme suorittamaan oma maastotunnin näyttönsä. Champin ja mun lisäksi mukana oli täällä blogissakin tutuksi tullut Wallu vuokraajansa kanssa: suoritimme tehtäviä ohjeiden mukaan yhdessä samalla, kun niitä kuvattiin videolle. Ihan aluksi kävimme hieman käytännön asioita läpi ja kiersimme koko maastolenkin kaikkien ihmisten voimin sopiaksemme hypättävistä esteitä ja tarkistaaksemme samalla niiden kuntoa. Hevoset saivat jo tässä vaiheessa tutustua esteisiin paikaltaan, mikä aiheutti Champissa monia järkytysreaktioita. Se on niin kovin epäileväinen kaikkea uutta kohtaan ja meinaa istua maahan saakka, jos jokin järkyttävä asia tulee vastaan. Se ei lähde pois, vaan kääntyy aina jännittävän asian suuntaan puhisten samalla kuin mikäkin tuulikone. Kaikista järkyttävintä oli tietysti ojassa oleva vesi. Siis sellainen, jota ei tosiaan ollut tarkoitus edes koittaa ylittää. Mutta kyllähän sen ymmärtää, pieni hevonen voi kokea hukkuvansa puoli metriä syvään ojaan.

Alkukävelyiden jälkeen ravasimme ja laukkasimme hieman molempiin suuntiin, jonka jälkeen siirryimme itse hyppäämisen pariin. Tulimme tehtävät aina ensin ravissa, Wallu ensimmäisenä ja Champ sitten omalla vuorollaan perässä. Esteet näkyvät pitkälti videolla ja kuvista, mutta kyseessä ei todellakaan ollut mitään vaativia esteitä: pienempi ja isompi tukkikasaeste, autonrenkaista koottu este, keltainen kolmionmallinen mökki sekä jo vähän haastavampi maahauta. Tuo hauta aiheuttikin meille lopulta päänvaivaa, sillä Champin mielestä se oli elämää suurempi kammotus. Muut esteet se porhalsi menemään korvat tötteröllä ja hyvinkin innoissaan!

Hauta on ollut Champille ongelma aina, sillä se ei tunnu hahmottavan kunnolla maan "alle" meneviä esteitä. Jo pelkästään maassa näkyvä eri tummuusaste on Champin mielestä maailmanloppu. Viime kesän Keravan kenttätreeneissä (linkki postaukseen) ongelma oli sama, silloin haudan pituus oli tosin ihan käyntiaskeleen suuruinen. Nyt halusin hypätä haudan, jolla oli pituutta suunnilleen 120cm ja syvyyttä melkoisen reippaasti. Voitte kuvitella, että neuvottelimme hetken verran tästä rakkaan hevoseni kanssa: sen mielestä hautaa ei voinut lähestyä kahta metriä lähemmäs. Kun olimme pyörineet haudan edessä mielestäni tarpeeksi onnistumatta yrityksissä, hyppäsin alas selästä ja hyppäsin itse hautaan. Champin ilme oli melkoinen :D Sain maaniteltua ruunan ihan haudan reunalle asti porkkanoiden avulla, jonka jälkeen kapusin takaisin kyytiin ja kokeilin hommaa uudelleen. Eihän se meno vieläkään sujuvaa ollut, mutta pääsimme ylittämään haudan kahdesti. Erävoitto, jes!

Ennen lopettamista annoin Champin laukata koko maastoradan ympäri sellaista vauhtia kuin se itse halusi. Kaikki suorat ja ylämäet ruuna paineli menemään niin, että kuskilla valui vedet silmistä. Kyllä se nautti! Jo heti ensimmäisiä raviaskelia ottaessa saimmekin naureskella Champin vinkumiselle, kun se oli jo alusta asti innoissaan päästessään painelemaan metsän keskellä. Loppukäynnit kävelimme toisen ratsukon kanssa rinta rinnan, hevosten tepastellessa tyytyväisinä ja varsin onnellisina. 

Linkki videoon.

Sellainen päivä tänään! Maastoesteet ovat kyllä äärimmäisen kivoja, paitsi vaihtelun vuoksi, myös ihan ratsukon luottamuksen parantamista ajatellen. Mun pitäisi päästä loppukeväästä oikeasti treenaamaan jonnekin maastoesteiden pariin, jotta voisin harkita helppoja kenttäkisoja kesän edetessä. Uskon, että suurin ongelma tulee olemaan juurikin veden ja maahautojen kanssa - muut esteet Champ ylittänee varsin ongelmitta. Sitä ennen nautiskellaan näistä omista treeneistä vähän vaatimattomampien maastoesteiden parissa. Niin tai näin, tämä lauantai oli kyllä kaikkinensa ihan huippu! Tallipäivän päätteeksi kävin vielä kaverini kanssa noin 12km lenkillä, söin kiinalaista ja ajattelin kohta mennä nukkumaan huomisen työpäivän painaessa päälle. Palataan kuvioihin taas ensi viikolla, jos saisin siihen mennessä muokattua kuvat Wallusta valmiiksi :)

Oletteko te päässeet hyppäämään maastoesteitä tänä vuonna?

Aiotteko kilpailla kenttäratsastuksessa kuluvalla kaudella?