lauantai 16. huhtikuuta 2016

#722: Maastoestekausi avattu!

Asetin tälle kaudelle muutamia selkeitä tavoitteita, joista yksi herätti huvittuneisuutta omassa perheessäni. Tuo tavoite sisältää nimittäin kolme osakoetta, joiden perusteella ratsukot laitetaan paremmuusjärjestykseen - mikäpäs muukaan kuin kenttäkisa! Ihan totta. Tällä kaudella haluaisin vihdoin päästä starttaamaan siinä kaikissa helpoimmassa kenttäluokassa, jossa rataesteet ovat maahankaivettuja ja kouluosuudessa ei kielen vilkuttaminen hävettäisi ihan niin paljon. Jännittävin tekijä onkin itse maastokoe. Huh!

Sanontahan kuuluu, että lahjattomat treenaa. Siksipä päätin ottaa härkää sarvista, ryhtyä tuumasta toimeen ja mitäs näitä muita nyt onkaan: meidän maastoestekausi avattiin tänään, huhtikuun puolessa välissä. Enpä olisi itsekään vielä talvella uskonut, mutta minkäs teet. Tilaisuuden sattuessa kohdalle ei tätä tarjousta voinut ohittaa, ja kun mukana oli kaiken lisäksi huippuseuraa ja ihanat paikalle saapuneet valokuvaajat, ei kokemus olisi voinut olla virkistävämpi. Mitään vakavamielistä treeniä emme lähteneet tekemään, vaan lähinnä pidimme hauskaa hevosten kanssa ja nautimme luonnossa liikkumisesta. Kyllä noista eläimistä näkee, miten paljon ne rakastavat maastoilemista.

Kaikki postauksen kuvat c. Vilma T. ja Emma A., iso kiitos! :)





Mun lauantaipäivä ei alkanut kovinkaan maireasti, sillä nukuin yöllä vain parisen tuntia erinäisten kiputilojen vuoksi ja raahauduin Helsinkiin tiedekuntatenttiin miettien joka hetkellä, miksen vain jäänyt nukkumaan lämpimän peiton alle. Tenttiajaksi oli varattu neljä tuntia, mutta eväsretkeni tilastotieteen viimeisen pakollisen kurssin kanssa kesti lopulta neljänneksen annetusta ajasta. Tyytyväisenä itseeni (en niinkään suoritukseen, vaan siihen, että ylipäänsä saavuin paikalle) palkitsin itseni Stockmannin herkutteluhetkellä ja katselin manskun vilinää ikkunasta. Jotenkin rauhoittavaa, kun ympärillä on paljon ihmisiä.

Nopeasti kotiin päästyäni lähdinkin kohti tallia, jossa pakkailin kaikki tavarat kasaan ja hoidin Champin lähtökuntoon. Määränpäämme sijaitsi miltei naapuritallilla, jossa olemme vierailleet aiemmin viime kesänä (linkki postaukseen) samojen asioiden tiimoilta. Tuolloin tosin tarkoitus oli vain päästä laukkaamaan hyville pohjille, ei niinkään hypätä maastoesteitä - ne tulivat ikään kuin vahingossa mukana. Sain tuolloin palautetta siitä, että mun olisi pitänyt laittaa turvaliivi päälle kiinteitä esteitä hypätessäni. En ollut ajatellut asiaa sitä ennen, sillä maastoestekulttuuri on mulle oikeasti melko vieras ympäristö. Tällä kerralla vahingosta viisastuneena puin turvaliivin ylleni, vaikken koe vaihtoehtoa millään tasolla miellyttäväksi. No, turvallisuus ennen kaikkea..



Tällainen oli Champin ensimmäinen mielipide maahaudasta...
.. joten tulin alas sekästä ja menin itse hautaan seisomaan :D
Champ ei uskaltanut tulla aluksi lähellekään, vaan kurkotteli kauempaa. Mulla on porkkana suussa, hah :D
Kyllähän siitä haudasta sitten hypättiin, vähän tyylivapaasti kylläkin!
Ilman mitään ajatusta emme liikkeellä olleet, sillä tarkoituksenamme oli auttaa tallinpitäjäämme suorittamaan oma maastotunnin näyttönsä. Champin ja mun lisäksi mukana oli täällä blogissakin tutuksi tullut Wallu vuokraajansa kanssa: suoritimme tehtäviä ohjeiden mukaan yhdessä samalla, kun niitä kuvattiin videolle. Ihan aluksi kävimme hieman käytännön asioita läpi ja kiersimme koko maastolenkin kaikkien ihmisten voimin sopiaksemme hypättävistä esteitä ja tarkistaaksemme samalla niiden kuntoa. Hevoset saivat jo tässä vaiheessa tutustua esteisiin paikaltaan, mikä aiheutti Champissa monia järkytysreaktioita. Se on niin kovin epäileväinen kaikkea uutta kohtaan ja meinaa istua maahan saakka, jos jokin järkyttävä asia tulee vastaan. Se ei lähde pois, vaan kääntyy aina jännittävän asian suuntaan puhisten samalla kuin mikäkin tuulikone. Kaikista järkyttävintä oli tietysti ojassa oleva vesi. Siis sellainen, jota ei tosiaan ollut tarkoitus edes koittaa ylittää. Mutta kyllähän sen ymmärtää, pieni hevonen voi kokea hukkuvansa puoli metriä syvään ojaan.

Alkukävelyiden jälkeen ravasimme ja laukkasimme hieman molempiin suuntiin, jonka jälkeen siirryimme itse hyppäämisen pariin. Tulimme tehtävät aina ensin ravissa, Wallu ensimmäisenä ja Champ sitten omalla vuorollaan perässä. Esteet näkyvät pitkälti videolla ja kuvista, mutta kyseessä ei todellakaan ollut mitään vaativia esteitä: pienempi ja isompi tukkikasaeste, autonrenkaista koottu este, keltainen kolmionmallinen mökki sekä jo vähän haastavampi maahauta. Tuo hauta aiheuttikin meille lopulta päänvaivaa, sillä Champin mielestä se oli elämää suurempi kammotus. Muut esteet se porhalsi menemään korvat tötteröllä ja hyvinkin innoissaan!







Hauta on ollut Champille ongelma aina, sillä se ei tunnu hahmottavan kunnolla maan "alle" meneviä esteitä. Jo pelkästään maassa näkyvä eri tummuusaste on Champin mielestä maailmanloppu. Viime kesän Keravan kenttätreeneissä (linkki postaukseen) ongelma oli sama, silloin haudan pituus oli tosin ihan käyntiaskeleen suuruinen. Nyt halusin hypätä haudan, jolla oli pituutta suunnilleen 120cm ja syvyyttä melkoisen reippaasti. Voitte kuvitella, että neuvottelimme hetken verran tästä rakkaan hevoseni kanssa: sen mielestä hautaa ei voinut lähestyä kahta metriä lähemmäs. Kun olimme pyörineet haudan edessä mielestäni tarpeeksi onnistumatta yrityksissä, hyppäsin alas selästä ja hyppäsin itse hautaan. Champin ilme oli melkoinen :D Sain maaniteltua ruunan ihan haudan reunalle asti porkkanoiden avulla, jonka jälkeen kapusin takaisin kyytiin ja kokeilin hommaa uudelleen. Eihän se meno vieläkään sujuvaa ollut, mutta pääsimme ylittämään haudan kahdesti. Erävoitto, jes!

Ennen lopettamista annoin Champin laukata koko maastoradan ympäri sellaista vauhtia kuin se itse halusi. Kaikki suorat ja ylämäet ruuna paineli menemään niin, että kuskilla valui vedet silmistä. Kyllä se nautti! Jo heti ensimmäisiä raviaskelia ottaessa saimmekin naureskella Champin vinkumiselle, kun se oli jo alusta asti innoissaan päästessään painelemaan metsän keskellä. Loppukäynnit kävelimme toisen ratsukon kanssa rinta rinnan, hevosten tepastellessa tyytyväisinä ja varsin onnellisina. 








Sellainen päivä tänään! Maastoesteet ovat kyllä äärimmäisen kivoja, paitsi vaihtelun vuoksi, myös ihan ratsukon luottamuksen parantamista ajatellen. Mun pitäisi päästä loppukeväästä oikeasti treenaamaan jonnekin maastoesteiden pariin, jotta voisin harkita helppoja kenttäkisoja kesän edetessä. Uskon, että suurin ongelma tulee olemaan juurikin veden ja maahautojen kanssa - muut esteet Champ ylittänee varsin ongelmitta. Sitä ennen nautiskellaan näistä omista treeneistä vähän vaatimattomampien maastoesteiden parissa. Niin tai näin, tämä lauantai oli kyllä kaikkinensa ihan huippu! Tallipäivän päätteeksi kävin vielä kaverini kanssa noin 12km lenkillä, söin kiinalaista ja ajattelin kohta mennä nukkumaan huomisen työpäivän painaessa päälle. Palataan kuvioihin taas ensi viikolla, jos saisin siihen mennessä muokattua kuvat Wallusta valmiiksi :)

Oletteko te päässeet hyppäämään maastoesteitä tänä vuonna?

Aiotteko kilpailla kenttäratsastuksessa kuluvalla kaudella?

34 kommenttia

  1. Ihan huippua että ootte löytänyt kenttäratsastuksen pariin! Itsellä olisi myös tarkoituksena startata tällä kaudella hepan kanssa ekat kenttikset. Niinisalossa harrasteessa ei muuten ainakaan viime vuonna ollut ollenkaan hautaa ja vettä ei ole ollut moneen vuoteen:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä teille kesän koitoksiin! Ja kiitos vinkistä :)

      Poista
  2. Champ näyttää tykkäävän maastareista tosi paljon! Samoin myös sinä :). Itse en ole vielä tänävunna maastareille päässyt mutta tarkoitus olisi tämän tai ensikuun puolella. Kesällä olis myös yhet kenttäkisat tarkoitus startata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me molemmat nautittiin ihan sydämen pohjasta! Tsemppiä harjoituksiin ja kisoihin teille :)

      Poista
  3. Mun ponin kanssa ei oikeen uskalla lähtee maastoesteille, muutenkin vähän villi maastossa, mutta oon kyllä rakentanut kentällä erillaisia "maastoesteitä" ja niistä ollaan päästy yli ihan helposti:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi edes kentällä pääsette menemään :)

      Poista
  4. Ei muutakun Niinisaloon! Ei voi muutakuin suositella kyseistä paikkaa. Harrasteessa ei tosiaan ole ollut hautaa tai vettä, että sieltä on mukava aloittaa kisaaminen ja kannattaa mennä treenailemaan sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet tutut käyvätkin Niinisalossa treenaamassa :)

      Poista
  5. Oma mielipiteeni on, että Ypikseltä on kiva aloittaa kenttäratsastus. Esim Niinisalossa on paikkapaikoin kyseenalaiset pohjat kun puiden juurakot puskee maan päälle ja isolla hevosella saa väistellä puiden oksia, ettei niihin jää kuski roikkumaan :D Beeda pelkää myöskin kuivahautoja, mutta me ratkaistiin asia joskus sillä että ravilla yli. :) Harrasteessa on niin hidas tempo, että voi ihan huoletta ravailla välillä.. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo mielikuva puusta roikkumisesta ei kyllä houkuta.. :D ravissa sitä varmaan mentäisiinkin puolet esteistä, tää herra on sen verran spooky kaikkea uutta kohtaan ellei tästä nyt rohkaistu :P kiitti Siiri!

      Poista
  6. Oi, tosi mukavan näköistä! Mun olisi tarkoitus päästä hyppäämään ponillani tänä kesänä/vuonna maastoesteitä, mutta kenttäkisoihin ei taideta uskaltaa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne vaan, mekin halutaan mennä pelkästään pitämään hauskaa :D

      Poista
  7. Ihania kuvia! Champista tulee pian kunnon kenttätykki ;D Itse menen kenttäratsastusleirille kesällä, can't wait!

    VastaaPoista
  8. Eikä, aivan ihania noi Champin ilmeet, kuin innoissaan! :D

    VastaaPoista
  9. Tuo biisivalinta kruunasi videon :D Sun pitää Aada ostaa sellainen turvaliivi, joka on mukava päällä (tiedän, easier said than done, mutta niitäkin löytyy!) Itse puen aina turvaliivin esteille ja maastoon jos käyntiä/ravia kovempaa mennään, oma tamma on sen verran säpäkkä, että sen kanssa voi vaikka jotain sattuakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, mukava turvaliivi olisi oikeasti kova juttu. Tuota palaliiviä tulee käytettyä nykyään enää vain juurikin maastoesteillä :/

      Poista
  10. Mikäli ensin ihan perus esteratsastus lähtee tässä talvitauon jälkeen pikkuhiljaa rullaamaan, niin uskoisin, että yritetään ylläpitohevosen kanssa päästä tänä kesänä kokeilemaan maastoesteitä - ja oletettavasti tuonne samaan paikkaan missä tekin olitte! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääsette! Nuo esteet ovat ainakin tosi helppoja eli sen puolesta sinne vaan :)

      Poista
  11. Vau, ilahduin kovasti tästä postauksesta! Syy on se, että kenttäratsastus on jo monen vuoden ajan ollut mulle SE laji ;) Kenttä ei vaan aina saa etenkään Suomessa niin paljoa näkyvyyttä kuin toivoisi...

    Onnea koitoksiinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva kun pidit! Tosiaan, vähän marginaalilajihan se on verraten vaikka esteratsastukseen.. Toivottavasti saa huomiota, kun meillä on edustaja olympialaisissa :)

      Poista
  12. Ihania kuvia!<3 Olisko sulla neuvoja, miten saisin hevoseni olemaan ohittamatta lävistäjällä olevia esteitä? On kyllä valmentaja mutta kiva kuulla neuvaja vähän eri tyypeiltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun neuvo olisi, että kaikki työ pitäisi lähteä sileältä: hevosen pitää olla ohjan ja pohkeen välissä eli raiteilla, jotta sillä päästään ylittämään yhtään estettä. Jos mikään ei tunnu auttavan, voi esteeseen laittaa myös apupuomit reunoille, jotta ne ohjaavat hevosta keskelle estettä :)

      Poista
  13. Ihania kuvia! Haluaisin itsekin jo maastoesteille mutta minulla vaihtui juuri hevonen kun edellinen kenttäratsuni myytiin niin katsotaan nyt miten tämän uuden kanssa lähtee käyntiin ;)

    Itse suosittelisin kanssa Ypäjällä kenttäkisojen aloitusta! Niinisalossa tosin harrasteluokassa ei ole pitkään aikaan ollut vettä mutta itse en tykkää mennä sielä heti aluksi kuin puita saa tosian aika hartaudella väistellä :D Ypäjällä on ollut kiltit radat ja olen yleensä itse vienyt hevoset sinne ensimmäisiin kisoihinsa! Ja sinnehän pääsee täältä etelä-Suomesta helposti ajalemaan treeneihin! Tsemppiä teille tulevaan kisakauteen!

    Kannattaa muuten myös tarkistaa että turvaliivistä löytyy se CE merkintä että se on varmasti hyväksytty kenttäkisoissa! Tai ainakin katsoa valmiiksi missä se merkintä on. Minua on useaan otteeseen pyydetty näyttämään se merkintä ennen radalle menoa ja helpottaa kummasti jännitystä kun tietää valmiiksi missä se merkintä on että ei sitten tarvitse sitä alkaa etsimään juuri ennen radalla menoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja samoin suuresti tsemppejä sinne suuntaan :) Ja hei, pitääkin tarkistaa tuo CE merkintä liivistä.. En ole tullut ajatelleeksi, että tuo liivi ei kävisi :)

      Poista
  14. Laitoimpa siulla facen kautta yksityisviestiä :)

    VastaaPoista
  15. Hienoja kuvia!:)

    Omalla hevosellani haluaisin mennä joskus kenttäkisoihin.hevonen rakastaa maastoilua ja hyppäämistä.Pellolle olen rakentanut kerran pieniä maastoesteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että edes pellolla olet päässyt hyppäämään :)

      Poista
  16. Olen muuttamassa lähiaikoina etelä-suomeen ja kiinnostaisi missä tuollainen paikka on? :)

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat