#723: Miten siellä kyydissä keikutaan?

Pyysin teiltä viime viikolla kysymyksiä, joihin haluaisitte kuulla vastauksen blogissani. Heti ensimmäisestä kysymyskommentista löytyi aihe, johon halusin paneutua kokonaisen postauksen verran. Kiitos muuten jo tässä vaiheessa kaikille kysymyksiä jättäneille - vastauksia tipahtelee kevään mittaan joko näin erillisissä postauksissa tai sitten suppeammin yhdessä niin sanotussa vastaukspostauksessa, kysymyksen laajuudesta riippuen.

Eräs anonyymi jätti postaukseeni seuraavan kommentin: "mun mielestä sulla on todella hyvä ja nätti istunta. Joudutko tekemään sen eteen töitä (esimerkiksi urheilla paljon) ja olisiko sinulla antaa jotain omia mielipiteitä koskien hyvää istuntaa?". Kysymykset eivät loppuneet tähän ja seuraava liittyi mielestäni hyvin aiheeseen: "urheiletko ratsastamisen ohella? Jos urheilet, niin mitä teet ja oletko kokenut sen hyödylliseksi ratsastuksessa?". Nyt onkin aika pohtia omaa istuntaani ja muun urheilun merkitystä siihen. Aihe ei todellakaan ole uusi tämän blogin puolella, mutta viime kerrasta on kerinnyt vierähtää aikaa jo miltei vuoden verran. Silloin pohdittiin, onko täydellinen istunta vai toimiva hevonen tärkeämpää. Aiemmin olen analysoinut myös istuntani kehitystä sekä avannut kuvien ja tekstin muodossa simulaattorikokemusta. Kannattaa tsekata nuo linkit, sillä en halua toistaa itseäni, minkä vuoksi en kerro samoja asioita uudelleen.

Vihdoin kuvia Wallusta! Näitä on tulossa toinen samanlainen satsi, kuvathan otettiin tosiaan viikko sitten. Ihanaa, kun on t-paitakelit jo <3

Ihan ensimmäisenä haluan sanoa asiat suoraan. Oma mielipiteeni on edelleenkin se, että turha stressaaminen liian täydellisestä istunnasta aiheuttaa pelkkiä jännitystiloja kehoon, jolloin rennosta tekemisestä tulee liikaa suorittamista ja ratsastus vaikeutuu entisestään. Virheitä - niin ratsastuksellisia kuin istuntaan liittyviä - tulee tietysti korjata aktiivisesti, mutta niille tulee antaa aikaa. Mikään korjaus ei tapahdu hetkessä, vaikka saattaisitkin tajuta idean kerrasta. Ihmisen lihasmuisti syntyy toistojen kautta, minkä vuoksi vanhat ja opitut tavat on hidasta korvata uusilla. Näissä korjauksissa ehdottoman tärkeässä roolissa on osaava valmentaja tai istuntaopettaja, joka muistuttaa korjauksista jatkuvasti. Silloinkin, kun ne tuntuvat tulevan korvista ulos.

Hyviä istuntaopettajia on monenlaisia ja olenkin päässyt näkemään tämän kuudentoista ratsastusvuoteni aikana yhtä jos toista tapaa opettaa istunnalla vaikuttamista. Karkeasti opettajat voitanee jakaa kolmeen leiriin: niihin, jotka eivät kiinnitä istuntaan huomiota yhtään tai hyvin vähäisesti; niihin, jotka kyllä haluavat korjata virheitä, mutta joilla ei ole tarvittavaa tietotaitoa sekä niihin, jotka ovat perehtyneet ihmisen anatomiaan, ovat aktiivisen kiinnostuneita oppilaidensa tekemisestä hevosten selässä ja osaavat vielä lisäksi ratsastaa itsekin kiitettävästi. Viimeiseen kastiin kuuluvia opettajia on harvemmassa, mutta onnekseni olen päässyt sellaiseenkin oppiin. 

En halua nostaa ketään ihmistä toista paremmaksi, mutta suurimmat opit omaan istuntaani olen saanut ratsastuskouluvuosiltani Equstomista. Tuolloin opin ihan valtavasti paitsi istunnan merkityksestä, myös ihmisen anatomiasta. Tunneilla puhuttiin ihmisen luista ja lihaksista nimillä - siitä, miten mikäkin vaikuttaa mihinkin. Suurin osa termeistä oli aluksi mulle täysin vieraita, mutta vähitellen palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Oletko sinä kuullut esimerkiksi suoliluusta tai siitä, miten sen liike vaikuttaa ratsastajan apujen käyttöön? En minäkään ollut. Nuoren ratsastajan mielestä tuollainen pikkutarkka säätäminen saattoi välillä tuntua loputtoman tylsältä työmaalta, mutta jälkikäteen ajateltuna en voisi olla kiitollisempi saamistani opeista. Jos ei muuta, avarsivat ne paljon sitä, millainen ratsastaja haluaisin tulevaisuudessa oolla. 

Equstomissa ollessani opin ihan valtavasti erilaisia tapoja korjata virheitäni ja olenkin jakanut joitakin vinkkejä vuosien saatossa myös teille. Suurimmat ahaa-elämykset sain siitä, ettei esimerkiksi varpaiden väärä suunta johdu itse varpaiden asennosta, vaan mun kohdalla esimerkiksi toisesta hartianseudustani. Ongelmien ratkaisemisesta tuli monimutkeisempi palapeli: palasia ei laitettu väkisin paikoilleen (kuten esimerkiksi käsketty kääntämään jalkaa suoraksi), vaan seurauksien sijaan korjattiin syitä. 

Missäs ne kuuluisat vatsalihakset? Takakeno on ehdoton nou nou!

Nyt oltuani muutaman vuoden verran poissa Equstomista, ei istuntaopetusta ole tullut hankittua samassa mittakaavassa. Oman hevosen kanssa valmennuksissa keskitytään paljon siihen, miten hevonen liikkuu ja miten suoritamme ratsukkona - itse ratsastajan tarkempi analysointi ei ole välttämättä ensisijaisena kohteena. Toki esimerkiksi vinoihin ranteisiin, toispuoleisuuteen ja muuhun puututaan jatkuvasti, mutta entisaikoihini kuulunut millintarkka puurtaminen on siltä osin siirtynyt unholaan. En väitä, että muutos olisi mitenkään negatiivinen. Kuten valmentajani on hieman kärkkäästi sanonut, on ihan sama miten päin hevosen selässä on, jos hevonen liikkuu siitä huolimatta tai sen takia hyvin. Toki oikeanlainen istunta on avain parempaan ratsastukseen, mutta se ei ole sen ainoa edellytys.

Se yleisestä pohdinnasta. Mun oma istunta on laskenut lehmän hännän lailla vuoden 2012 jälkeen eli silloin, kun lopetin virallisesti ensimmäisen kerran ratsastustunnit Equstomissa. Toki opit ovat edelleen syvällä päässä, mutta koska ratsastan viitisen päivää viikosta ilman valvontaa, ei asioihin oikeasti tule kiinnitettyä huomiota. Päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet ovat kuluneet niin, etten ole joutunut miettimään vastaavia asioita jatkuvasti ratsastaessani. Uskoisin entisen istuntaopettajani parahtavan nähdessään nykyistä istuntaani, vaikkei se ulospäin välttämättä näytä kaaottiselta. 

Tässä yksi virheistäni: oikea käsi on irti kyljestä.

En ole kuitenkaan huolissani, sillä vaikka istuntani on saattanut huonontua, on oma ratsastukseni parantunut huimasti. Olen saanut voimaa koko kroppaan, oppinut vaikuttamaan eri tavoin erilaisiin hevosiin ja kasvanut suuresti ratsastajana. Toki haluaisin parantaa istunnassani yhtä jos toista, mutten ota asiasta vakavamielistä stressiä. En kuitenkaan halua jäädä paikoilleni ja siksi pyysin yhtä entisistä istuntaopettajistani pitämään mulle istuntatunnin, jota ennen tekisimme muutamia harjoitteita ihan maasta käsin. Kyseinen ihminen on opettajakoulutuksensa lisäksi myös personal trainer, joten kokemuspohja ihmisen fysiikasta on siinäkin suhteessa vahva.

Kysymykseen oheisliikunnasta tai -harjoitteista mulla on lyhyt vastaus. Mä en valitettavasti ehdi liikkumaan ratsastuksen ohella juuri ollenkaan, ellei satunnaisia lenkkejä tai kotiharjoitteita lasketa mukaan. Kesällä lenkkeilen säännöllisemmin, kerrasta neljään viikossa, mutta talvella saatan olla kuukaudenkin juoksematta. Jos lenkkeilen, saatan juosta muutaman kilometrin hyvänmielenlenkistä aina lähemmäs 15 kilometrin matkaa, mutta yleisesti pituus pysyttelee viiden kilometrin tuntumassa. En usko, että lenkkeilystä on ratsastukseen kovinkaan paljon hyötyä kestävyyskuntoa lukuunottamatta, mutta se on yksi harvoista tavoista pitää selkäni työkykyisenä. 

Haluaisin käydä salilla ja tehdä paljon lihaskuntoa, sillä siitä olisi varmasti suuri apu ratsastukseen. Intoa ei todellakaan vähennä jatkuvat treenivinkkipostaukset, jotka ovat lisääntyneet hevosblogeissa! Fakta kuitenkin on, että jos haluaisin lisätä aktiivisen salitreenin arkeeni, tulisi mun vähentää jostain muusta: opiskelu, hevosen päivittäinen hoito, työnteko, ihmissuhteet ja bloggaus ovat itsessään jo melko aikaavievä yhdistelmä. 

Kannustan jokaista vierailemaan edes kerran osaavan istuntaopettajan tunnilla, sillä sieltä voi saada paljon vinkkejä omaan treeniin kotioloihin! Kaikki oheisliikunta on varmasti hyväksi ratsastusta ajatellen, sillä liikunta ei taida koskaan tehdä pahaa. Lopuksi heitän teille vielä haasteen. Olen mahdottoman hidas apujeni kanssa, kuten olen moneen kertaan todennut. Haluaisin parantaa nopeuttani eli kehittää refleksejäni paremmiksi. Mikä liikuntalaji voisi soveltua tätä tarkoitusta varten? Jos sulla on antaa vinkkejä asiaan liittyen, laita ihmeessä kommenttia!

Onko sulla jokin oheisliikuntalaji, joka tukee ratsastusta?