tiistai 17. toukokuuta 2016

#735: Kiitos, kun olet

Onni on hyvä valmentaja. Eikä pelkästään teoreettisesti, ratsastuksellisesti tai pedagogisesti taitava, vaan aidosti oppilaansa oppimisesta kiinnostunut. Kun sellainen osuu kohdalle, täytyy valmennussuhteesta pitää kiinni kynsin ja hampain - vaikka se tarkoittaisi, että valmennuksiin on saavuttava välillä melkoisen epätyypillisiin aikoihin, kuten puoli kymmeneltä illalla. 

Olen tällä hetkellä siitä onnellisessa asemassa, että mulla on juuri tällainen kouluvalmentaja. Henkilö, joka on nähnyt mun ratsastusta vuosien ajan muutamien eri hevostenkin kanssa. Eikä pelkästään hevosten selässä, vaan satunnaisesti myös tekemässä muuta: kisahoitajana, tallihommissa tai työntekijänä kilpailuissa. Hän valmentaa monen tasoisia koulu- ja esteratsukoita, kilpailee itse ja päivittää osaamistaan jatkuvasti. Niin monesti näkee valmentajia, jotka saapuvat paikalle sovittuun aikaan ja teettävät ratsukolla tehtävät x ja y miettimättä sen kummemmin kokonaisuutta. Tunnin aikana saatetaan saavuttaa valmentajan tavoite eli jonkin liikkeen tyydyttävä suorittaminen, mutta se, auttaako se kyseistä ratsukkoa kokonaisvaltaisesti eteenpäin, onkin sitten asia erikseen.

Kaikki kuvat c. Ada Sjövall, kiitos :)
Mä en kestä tuota mun oikeaa kättä! Tehkää sille jotain :D 

Alamäkeen mennään ja kovaa, mutta tässä näkee tuon, miten hankalaa tämä uusi käsien asento on mulle. Kädet nimittäin irtoavat kyljistä ja näytän lähinnä lentoon lähtevältä linnulta :D

Meidän kouluvalmennukset alkavat lähes poikkeuksetta sillä, että valmentaja kyselee kuluneen viikon (tai mikä ikinä onkaan ajanjakso edellisestä valmennuksesta) kuulumisia. Miten hevonen on liikkunut, mitä se on yleisellä tasolla tehnyt ja mitkä ovat sen hetkiset fiilikset. En väitä, etteikö suurin osa valmentajista tekisi näin: sehän kuuluu ikään kuin valmennuksen protokollaan. On kuitenkin eri asia, kiinnostaako valmentajaa todella kuulemansa vastaus. Kiinnostus riippuu mielestäni puhtaasti siitä, kuinka sitoutunut valmentaja on valmennettavaansa. Jos oppilas on kertonut hevosen olevan vino ja jäykkä, mutta opettaja teettää tunnilla jotain ratsukolle vaativia tehtäviä perusratsastuksen ja jumpan sijaan, voi lopputulos olla kokonaisuuden kannalta epätoivottu. Älkää toki ottako tätä ihan kirjaimellisesti, sillä kyseinen tilanne voi toki toimia tosielämässä. Se on vain yksi esimerkki siitä, mitä yritän teille hahmottaa.

Aloin pohtimaan hyvän valmentajan merkitystä sunnuntain kouluvalmennuksen jälkeen. Aloitimme tunnin perinteisesti kuulumisilla, joiden lomassa valmentajani kertoi katsoneensa videon, jossa Pyry hyppäsi Champilla. Hän oli verrannut Pyryn ratsastusta omaani ja miettinyt, mitä asioita teen itse eri tavalla ollessani hevosen selässä. Olin älyttömän otettu tästä, sillä enhän voisi ikinä olettaa, että yksikään valmentaja katsoisi sosiaalisesta mediasta videoita tai muuta materiaalia siitä, mitä teen valmennuksien ulkopuolella hevoseni kanssa. Mielestäni se jos jokin kertoo sitoutumisesta ja aidosta kiinnostuksesta auttaa ratsukkoa pääsemään tavoitteisiinsa. 






Tekin jo varmasti odotatte, että kertoisin, mikä oli se suurin havaittu ero mun ja ammattilaisen ratsastuksessa esteillä. Tai oikeastaan ihan noin ylipäänsä. Painotan tässä kohden, että ammattilainen ratsastaa toki kokonaisvaltaisesti paremmin kaikilla sektoreilla, mutta koska korjausta ei voi tehdä käskyllä "ratsasta paremmin!", vaan hommia täytyy pilkkoa pienempiin osiin, valitsi valmentajani näistä sen suurimman eron. Tämä löytyi käsieni paikasta, mikä ei järjellä ajateltuna ollut kovin yllättävää. 

Mulle, kuten varmasti monelle muullekin, on ratsastuskouluajoista asti huudettu mantrana virkettä "kanna kädet". Ihan sama, mitä teet, mutta kanna ne kädet. Ja niinhän mä olen yrittänytkin kantaa, kantaen samalla hevostani tai ainakin sallien sille loistavan tilaisuuden nojata etupainoisena kädelle. Liian ylhäällä olevat kädet näkyvät paitsi ratsastaessani sileällä, myös siellä esteiden välissä. Olenhan kuullut monesti estevalmennuksessa sanottavan, etten saa vetää ja että mun tulisi laskea kättä alemmas, mutten ole tajunnut asiaa konkreettisesti. Nyt tajusin.




Voltilla eteen! 

Mutta mitä ihmettä, miksi sen käden tulee olla alhaalla? Syitä tähän on ainakin mun kohdalla muutamia. Ensinnäkin, kun käteni on alempana, en pysty itse vetämään kädellä taakse. Oma käteni on tuossa asennossa paljon vakaampi, jolloin jouduin ihan oikeasti ratsastamaan hevosta enemmän koko kropan läpi, sillä en pysty kompensoimaan virheitä kädelläni niin vahvasti. Toisekseen, jos hevonen jännittyy ja mulla on käsi alempana, se ei saa kädestä tukea, jolloin se lopettaa vetämisen. Tai sanotaan näin, että silloin en pääse itsekään vetämään hevosta vasten, jolloin kilvanvetoa ei synny. Kolmanneksi käteni ollessa alempana muodostuu hevosen suusta omaan kyynärpäähäni suora linja, eivätkä kädet muodosta ylimääräistä kulmaa tuolle välille.

Luulisi, että käsien kantaminen ylhäällä olisi hankalaa, mutta niiden alhaalla pitäminen se vasta tuskaista olikin! Musta tuntui, että olin lähinnä kuin Mikki merihädässä, sillä en saanut tukeutua käsiini. Jouduin käyttämään jalkaa ja ajattelemaan kädellä eteen. Ne ongelmat, mitkä olen saanut korjattua käsien ollessa "turva-asennossa" eli liioitellun ylhäällä, tulivat käsien uuden asennon myötä esille: hartiani olivat turhan edessä ja keikuin ryhdittömästi etukumarassa. Valmentaja sanoikin, että vaikka hevonen liikkui hyvin, näytti tuon uuden asennon ylläpitäminen mulle melkoiselta tahtojen taistolta. Sitä se kyllä olikin!


Pienestä laukasta isompaan ja siitä voltti keskellä pitkää sivua säilyttäen sama laukka, pitkän sivun lopussa nopeasti kiinni ja kädet rennoksi, ajatellen koko ajan eteen.


Jokin ulkopuolinen olisi varmasti seurannut tuntiamme melkoisen hölmistyneenä. Vai että sellaista kouluvalmennusta: oppilasta kutsutaan apinaksi ja hevosta voltataan tuhatta ja sataa viiden metrin laukkavoltilla. Mutta kuten useampaan kertaan aiemmin todettu, me ei treenata kouluvalmennuksissa kouluratsastusta, vaan sitä, että mulla on  mahdollisuudet suorittaa esteillä paremmin. Ja että Champ pysyisi kunnossa ja sillä olisi pitkä, toivottavasti terve elämä edessään. Eikä meitä kyllä kiinnostakaan, jos joku pitäisi meidän tekemistä outona. Apinaa mulle hoettiin siksi, että pitäisin kädet alhaalla ja volttaamista harrastettiin siksi, että osaisin edetä kaarteessa eteen. Sillä tempolla, että kaarteen jälkeen pystyisin hyppäämään sen 140cm okserin. Eikä silläkään ole kuolemaan johtavaa merkitystä, jos hevonen liikkuu ajoittain luotiviivan alla. Kyllä se sieltä nousee, kunhan kuski saa kätensä oikein ja moottori käynnistyy. Kouluratsastus on sitten asia erikseen!

Olen saanut viimeisten kouluvalmennuksien aikana niin hurjasti ahaa-elämyksiä, että voisin kirjoittaa näistä vaikka miten pitkään. Esimerkiksi siitä, miten omaa nopeuttani voi lisätä tai miten ratkaisen tilanteet, joissa Champ kyttää kentällä olevaa vesimattoa ilman, että menetän hevosta avuilta. Tai juuri siitä, miten käsien tulisi olla. Siitä, millä tavoin mun pitää asennoitua ratsastukseen. Mutta ei niistä tässä sen enempää, muuten postaus venyy ihan liian pitkäksi. Äh, tykkään tykkään tykkään! Sata peukkua ja iso hymiö. Suuri kiitos kouluvalmentajalleni, kiitos kun olet.

Oletteko te saaneet oivalluksia viime aikoina hevosjuttujen parissa?

31 kommenttia

  1. mä olen tän kevään aikana saanut paljon oivalluksia ihan sen takia että olen saanut uusia valmentajia kuten sanna siltakorpi on käynyt pitämässä este valmennuksia. mutta usin oivallukseni on se että milloin laukka oikeesti tuntuu hyvältä ja miten saan sen hyväksi. Olen vuosi sitten ollut vielä täysin suokki ratsastaja jolla hypättiin vainjotain 40cm, mutta viime kesänä mulle tuli viron puolelta uusi hevonen ja olen nyt alkanut huomaamaan että olen saanut sun videoista ja postauksista vinkejä omaan ratsastukseen sillä meillä on mun hevosen kanssa samat ongelmat ja smoja ongelmia korjaillaan. sunnuntaina startataan meidän eka 80cm luokka. jos mun muutos kiinnostaa kunnolla suoki ratsastajasta esteratasjaksi niin mun blogissa on paljon. www.katariinajaraduga.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että uuden hevosen myötä on tullut uusia oivalluksia! Ja tietysti mieltä lämmittävää, että videot ja kuvat ovat inspiroineet :) tsemppiä jatkoon!

      Poista
    2. Tämä kommentti ei liity postaukseen eikä Aadaan millään lailla, vaan ihmettelen hieman Katariinan näkökulmaa hevosiin. Kommentissasi vähättelet suomenhevosia ratsuina, sinun maailmassasi on suokkiratsastajia ja sitten on esteratsastajia, jollainen sinäkin nyt olet kun sait puoliverisen allesi. Ihan vinkkinä voin kertoa sinulle, että ovat ne suomenhevosetkin ratsuja, itse esimerkiksi kilpailen 2-3-tasolla ylläpitosuokillani 100 ja starttaamme ensimmäisen 110 parin viikon päästä ;)
      Mukavaa ja menestyksekästä kisakautta Aadalle :)

      Poista
  2. Mä oon myös tosi kiitollinen mun valmentajasta, vaikka hän on ihan superkiireinen hän tekee aina aikaa minulle ja mun hevoselle, ja on aidosti kiinnostunut meidän tekemisistä. Katselee mulle sopivia kisoja ja luokkia, neuvoo hevosen ruokinnassa ja hoidossa, yms yms. Toki hänen on helppo näihin puuttua kun mun hevonen asuu hänen tallissaan, mikä on kyllä jo loittovoitto itsessään. Meidän aikaisempi valmentaja ei tuntunut kiinnostuvan mun tavoitteista tai oikein muustakaan, toki ihan hyvä valmentaja hänkin mutta vasta nykyisen valmentajan "remmiin" astumisen jälkeen meillä on alkanut kehitystä tapahtumaan, koska aina pidetään selkeitä tavoitteita ja ratsastetaan niitä kohti. Ja tosiaan keskitytään niihin asioihin mitkä on ollut vaikeita tai jos mun valmentaja on huomannut mun itsenäisessä treenissä jotain huonoa, niin keskitytään siihen. Hän on myös sellainen ihminen, että sitten jos hän kehuu, ratsastaa oikeasti tosi hyvin! Eli ei liikaa kehu mutta ei myöskään turhaan parjaa, jos valmennuksen päätteeksi sanoo että "hyvin ratsastettu" niin sitten se oikeasti oli hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla! Juuri tuollaista tarkoitin, toki isona plussana tuossa on vielä se, että asutte niin sanotusti saman katon alla ;)

      Poista
  3. Sinänsä en ole ajatuksen tasolla oivaltanut mitään, mutta tässä parin viikkoa sitten kävi *naks* ja mun ratsastus muuttui tuhat kertaa paremmaksi. En tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä osasin ratsastaa. Ohjat käteen ja hevonen teki mitä halusin pienillä avuilla. Mielettömän hyvä fiilis:)

    VastaaPoista
  4. mullekin tuli juuri viime estevalmennuksessa kommenttia, miten kannattais panostaa koulutunteihin estetuntien ohessa, kun sieltä voisi saada vinkkejä hevosen suoruuteen yms. On tää vaikee laji, kun kaikki vaikuttaa kaikkeen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta :D ja kun yksi palanen loksahtaa paikalleen, tulee aina joku uusi korjattava tilalle!

      Poista
  5. Mä sain kans edellisessä valmennuksessa ahaa-elämyksen, nimenomaan käsien kanssa. Niille löyty paikka ja oikea tuntuma ja hevosella loksahteli palikat paikalleen. Ja mulla meni kylmät väreet siitä fiiliksestä!

    Kilpeläisen Anna on sanonu hyvin joskus, ettei saa ajatella käsillä koukistusta hauiksella vaan työntöä ojentajilla kohti tuntumaa.. Hankala selittää mut se on auttanu mua.. :)

    Hienoja kuvia! Ja hienonnäköstä menoa apinasta huolimatta ;) tuosta on hyvä jatkaa. Parasta tässä lajissa onkin juuri se että yhden asian ratkaisessaan ilmenee toinen ja koskaan ei ole valmista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea tuossa Annan sanomisessa, sillä saa haettua oikeaa fiilistä. Ja hienoa, että sullekin tullut tuollaisia fiiliksiä, jes :)

      Kiitoksia kehuista ja näinpä juuri, sepä kai tämän lajin suola on :D

      Poista
  6. Mä olen myös opetellut tuota käsien alaspäiv laskemista viime viikkoina, ja on muuten aika huikeaa miten joutuu itse ratsastamaan eri tavalla, kun ei voi nojata ohjaat. Kädet voi kantaa itse vaikka ne olisivat alempanakin :)

    VastaaPoista
  7. Itsekin tosi kiitollinen valmentajasta, jota todella kiinnostaa mitä siellä selässä teen ja miten (tosin siihen iso syy on varmasti sekin, että treenaan ja haluan treenata melko kokemattomilla poneilla). Mieltä lämmitti se, kun valmentaja sanoi yhden ponin selässä ravaillessani loppuraveja estetunnin jälkeen, että olen tehnyt älyttömän paljon ja hyvää duunia sen ponin kanssa - sen ponin kohdalla esteillä varsinkin, mutta myös sileällä. Siinä vaiheessa tuli se hyvä mieli, kun tajuaa oikeasti tehneensä jotain oikein!
    Jotenkin tuntuu, että keväällä tulee aina hirveästi oivalluksia, kesällä niitä treenataan ja talvella tuntuu, ettei mikään suju :D No, ehkä se johtuu siitäkin, että tämä on tietyllä tapaa kesälaji? Itsekin tehnyt paljonkin oivalluksia, varsinkin kun ratsastaa kolmea ihan erilaista ponia säännöllisesti. Hauskaa muuten seurata myös sun juttuja, niistä saa niin paljon itselleen neuvoja. Jotenkin välillä tuntuu, että Champissa on tietyllä tapaa noiden ponin kanssa yhteistä. Tsemppiä sulle treenaamiseen, teidän menoa on kyllä kiva seurata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Hienoa kuulla, että saat kiitosta tekemästäsi työstä - se auttaa jaksamaan niistä vaikeammistakin ajoista. Tsemppiä treeneihin sullekin :)

      Poista
  8. Onko champ laihtunu vai näyttääkö vain omasta mielestä? :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ole laihtunut, tai viime kesästä joo (silloin se oli kunnon mörssäri). Sain kuulla keväälläkin vielä kisoissa, että on hevonen ollut ruoka-aikaan kotona :D

      Poista
  9. Aloin tässä kuussa vuokraamaan hevosta, käynti ok, ravissa hiukan painaa kädelle, mutta laukassa oikeesti nojaa käsille, painuu lapojen väliin ja tuntuu et turvalla auraa uraa kenttään. Siis järkyttävän etupainoinen kun eläin voi vaan olla. Mitä mä voin sille tehdä? :o mulla ei ole voimia ratsastaa sitä laukassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ratsasta hevonen pohkeen eteen. Siirtymisillä askellajien välillä ja sisällä (niin, ettei niitä tehdä kädellä vaan istunnalla ja pohkeella) saadaan hevosen takajalkoja aktivoitua, jolloin ne alkavat itse kantaa oman etuosansa ja tulevat nopeiksi avuille. :)

      Poista
    2. Esimerkiksi noin, kuten anonyymi sanoi. Mä en kuitenkaan ole opettaja/valmentaja ja vielä vähemmän pystyn neuvomaan ketään näkemättä, joten en koe olevani paras vaihtoehto tarjoamaan neuvoja. Kannattaa pyytää joku osaava ihminen neuvomaan ihan paikan päälle :) tsemppiä!

      Poista
  10. Hei saitsä muuten mun viestin, laitoin mun sähköpostin sulle facebookissa jos jaksat joskus laitella niitä kuvia 22.4. kisoista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, laittelen kunhan ehdin, en oo kellekään vielä kerinnyt lähettelemään :D

      Poista
  11. Pääsin lukemaan tätä postausta nyt hieman erilaisesta näkökulmasta. Sen lisäksi, että minulla on ollut vuosien varrella monia valmentajia, hyviä ja niitä ei niin hyviä, valmistun itse vuoden päästä ratsastuksenohjaajaksi. Olen jo muutaman vuoden ollut onnekas ja päässyt opettamaan ratsastuskoulussa jonkin verran. Lisäksi minulla käy tällä hetkellä kaksi kilpailevaa junnua omilla poneilla. Nyt pääsin kysymään, olenko minä hyvä valkku? Näen nimenomaan tuon tärkeänä, että jokainen oppilas opetetaan yksilöllisesti ja pitkällä tähtäimellä, ollaan kiinnostuneita miten on mennyt ja pyritään edistymään. Monet luulevat, ettei se ratsastuskoulutasolla ole mahdollista, mutta kyllä se on.

    Mutta nimenomaan pitäkää niistä hyvistä valkuista kiinni ja ei nii hyvät vaihtoon: joskus vaihtamalla paranee ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten hyvä näkökulma, kiva että mietit sitä itsekin :) mulla on ollut muutamia tosi hyviä ratsastuskouluopettajia Equstomissa ollessani, he antoivat hyvän pohjan nykyiselle tekemiselle. Tsemppiä sulle opintojen kanssa!

      Poista
  12. Hongisojasta löytyy melkosta luettavaa vaikka ht.netistä, ihan mielenkiinnosta kysyn sulta omia mielipiteitä tallista ja varmaankin lueskelet näitä "haukkumisia" niin mielipidettä niistä? Mitä itse pidät paikasta?

    Lähinnä mietin, onko niillä mitään perää vai ovatko ihan tuulesta temmattuja juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinkertaisesti voisi sanoa, että ei kai kukaan hullu pidä hevostaan paikassa, josta ei pidä. Nykyinen tallimme on meille oikein passeli, emme me muuten olisi edellisiltä talleilta pois vaihtaneet :) Mulle tärkeää on hyvä ja luotettava hoito, hyvät pohjat (maneesi, kenttä, tarhat), laadukas heinä (kuiva ja säilö), hevoselle sopiva elämä (runsas kuivitus, kokopvtarhaus, laidunmahdollisuus yms mitä nyt ikinä mieleen tulee) eli ihan perussettiä. Plussana tietysti mukavat tyypit tallilla, maastot, fasiliteetit ja ehdottomasti halu uudistaa tallia jatkuvasti. Sehän ei kai ulkopuolisille kuulu, mutta tänäkin kesänä edessä on käsittääkseni monia remontteja aina lisätarhoista maneesin remppaamiseen.

      En kyllä edes tiedä, miksi vastaan näin laajasti tähän kysymykseen. Ehkä mua harmittaa tallin omistajien puolesta, sillä he ovat oikeasti mukavia ja auttavat hevosten omistajia myös asioissa, jotka eivät sopimukseen kuulu. Jokaisella on toki oikeus omiin mielipiteisiinsä, mutta ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että usein vika on myös siellä suunnassa, joka kokee asiat negatiivisina. Kaikki ei toki sovi kaikille ja onneksi Uudellamaalla on runsaasti talleja, joista jokainen varmasti löytää sopivan :)

      Poista
  13. Mistä tulee nimi Pämppis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tulee Teflon Brothersin biisistä Pämppää :D

      Poista
  14. I feel you! :D Oon ton "Kanna kädet!" hokeman kasvatti, tosin mulla ei oo koskaan ollu oikeastaan sitä ongelmaa, että kädet olisi liian korkealla, vaan yleensä pitelen niitä turvallisesti säässä. Mutta ongelma on se, että nyrkit on samalla etäisyydellä kuin kyljet. Tämä kevät mulle on huudettu sitä, että nyrkit lähemmäksi toisiaan ja ratsasta ensin jalalla, sitten tulee vasta käsi, mutta jotenkin en vaan oo saanu sitä mahtumaan kuuppaan. Eilen lopulta älysin ton koko systeemin itsekseni ratsastaessa ja voi luoja miten ihanaa oli ratsastaa kun hevonen ei roikkunut ohjalla ja kädet ei visvannu minne sattuu! :D

    Sun blogi on kyllä mahtava, kerrot niin aidosti sun elämästä, etkä kiillottele sitä sellaiseksi mihin sulla olisi kaikki mahdollisuudet. Jos juokset pää edellä seinään kerrot siitä, ja teet uudestaan ja paremmin. Huippuu Aada! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla, iso kiitos :) ja tsemppiä myös sulle treeneihin, hyvin me tästä päästään eteenpäin nyt kun ollaan hiffattu asioita!

      Poista
  15. Postaukseen liittymätöntä kommenttia taas!
    Halusin vaan tulla kertomaan, miten paljon annat inspiraatiota, et vain ratsastukseen, vaan myös kaikenlaisiin heppahommiin hevosen varusteiden puhdistamisesta lähtien! Ihailen sun asennettas tositosi paljon. Jos edes puolilla ihmisillä olisi samanlainen asenne kun sulla, kaikki olisi niin paljon helpompaa ja mukavampaa :). Tykkään myös siitä että kerrot asiat suoraan miten ne ovat ja etsit vikaa myös omasta ratsastuksestasi etkä hevosesta :D. Jatka samalla asenteella!

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat