#758: Ohi on!

Nimittäin loma, otsikkoon viitaten. Heti aluksi pahoittelut lähes viikon mittaiseksi venyneestä radiohiljaisuudesta, mitä ei todellakaan oltu suunniteltu etukäteen. Mulla on nyt ihan älytön määrä postauksia kertyneenä materiaalien puolesta varastoon, mutta en ole oikeasti ehtinyt istua koneella minuuttiakaan viime viikon tiistain jälkeen. Huomenna keskiviikkona on paluu takaisin normaaliin arkeen, sillä työt alkavat - ehkä se arki tästä tasoittuu.

Viimeksi olen tainnut kertoa siitä, kuinka vietimme viimeisiä hetkiä mummolassani Itä-Suomessa. Tuolta matkalta palauduttiin turvallisesti kotiin ollessani itse yhdistelmän kuskina. Otin heti alkuun vähän pidemmät vetomatkat, kun kuskasin hevosen itse mummolaan ja takaisin kotiin yhden suunnan ollessa noin seitsemän tunnin mittainen ajoajaltaan. Eihän sitä kannata treenata turhan lyhyitä matkoja alle ;) Olimme perillä kotona joskus seitsemän aikaan illalla, jonka jälkeen purimme tavarat takaisin paikoilleen ja hoidimme tietysti hevosen pitkän matkan jäljiltä yökuntoon. Champ matkustaa onneksi äärimmäisen hyvin ja on muutenkin melko vaivaton hoidettava, joskin se syö hieman huonosti pidempien matkojen jälkeen. Tällä kertaa tätä ongelmaa ei onneksi esiintynyt: taisi poika olla iloinen päästessään takaisin kotiin, vaikka matkallakin se toki näytti viihtyvän.

Nämä kuvat on otettu juhannusviikolla eli jo tovi sitten.

Torstaina eli matkan jälkeisenä päivänä ajattelin palata kunnolla satulaan. Olihan ratsastustaukoa kerennyt muodostumaan jo useamman viikon verran, sillä edellisen kerran istuin satulassa maastoilua lukuunottamatta joskus ennen juhannusta. Huh, tuntuupa pitkältä ajalta näin jälkikäteen ajateltuna! Suuntasinkin kulkuni tallille heti aamusta, sillä mikään ei käynnistä päivää aamuratsastusta paremmin. Champ vaikutti jo tallissa sen verran väsähtäneeltä edellisen päivän matkustamisen takia, että luovuin suosiolla ajatuksesta ratsastaa sitä enemmän läpi ja vaihdoin moodin hieman vapaampaan keventelyyn. Hevoselle teki oikeasti todella hyvää päästä liikkumaan edellispäivän seisomisen takia, mutta toisaalta liikutuksen oli hyvä olla palauttelevaa, jotta paikat aukenisivat. Eikä meillä ollut mikään kiire treeniin, olihan takana pidempi jakso kevyttä työskentelyä.

Olin varautunut siihen, että Champ olisi ollut aivan kamala ratsastaa. Se on hevonen, joka vaatii aktiivista työskentelyä mahdollisimman paljon, jotta se pysyy vireessä: motivoituneena, aktiivisena ja herkkänä. Jos sille antaa useita lepopäiviä tai hölläilee ilman ajatusta, tulee siitä helposti laiska, hidas ja tahmea. En halunnut asettaa kovinkaan suuria odotuksia ensimmäiselle ratsastuksellemme, mikä taisi olla enemmän kuin mainio idea. Hevonen oli nimittäin ihan älyttömän kiva ratsastaa! Innostuin lopulta hengaamaan maneesissa käynteineen päivineen lähes tunnin verran, vaikka alkuperäinen suunnitelmani oli jotain aivan muuta. Mutta en valita, en todellakaan.

Ratsastuksen jälkeen olin yhtä hymyä. Okei, olihan ruuna vähän jäykkä ja aavistuksen vino, muttei missään nimessä huono ratsastaa. Se oli liikkeellä todella hyvällä asenteella. Jos pyysin jotain, se ikään kuin kysyi "ai tätäkö haluat", eikä heti nostanut keskisormea pystyyn todeten "teeppä kuule itse". En vaatinut siltä juuri mitään, vaan annoin Champin liikkua mahdollisimman rentona ja siten, että hevonen pääsi venyttämään ylälinjaansa ja selkäänsä auki. Se halusikin liikkua ihan oma-aloitteisesti pidemmällä kaulalla ajatellen niskaa alempana kuin normaalisti, mitä se tarjosi myös lomalla maastoillessani pitkin ohjin esimerkiksi laukassa. Fiksu hevonen, kun se haluaa itse venyttää itseään, eikä sitä tarvitse erikseen siihen käskeä. 

Toinen hyvä asia ratsastuksessa oli se, että Champin käynti oli alusta asti todella rentoa ja ennen kaikkea nelitahtista. Sillähän on helposti passitahtinen käynti, kun se jännittyy varsinkin ohjia kerätessä. Nyt tuota ongelmaa ei ollut lainkaan, vaan hevonen käveli alusta asti rentoa ja matkaavoittavaa käyntiä. Iso peukku, jee! Lomalla oli varmasti jotain vaikutusta asiaan, mutta toivottavasti sama meininki jatkuisi myös tulevaisuudessa. 

Champin luottohoitaja Katja, joka on nytkin lomani aikana vastannut hevosen hoidosta ja liikutuksesta melkein viikon verran <3

Torstai jäi ainoaksi ratsastuspäiväkseni, sillä saman päivän aikana lähdin Turkuun viettämään viimeistä vapaata lomaviikonloppua ja hevonen jäi kaverini ratsastettavaksi. Teen erikseen postauksen Ruisrockin antimista, mutta siellä meitä helli aurinkoiset säät ja ihana tunnelma. Kaverini Katja piti siis Champista huolta perjantaista sunnuntaihin, jonka aikana ruuna sai liikkua joka päivä kevyesti selästä käsin. Palasin itse takaisin kotikulmille maanantai-iltana, jolloin tarkoituksenani oli alunperin klipata Champ. Suunnitelmat muuttuivat, kun lähdin matkalaukku kädessäni suunnistamaan metrolla kohti itäistä Helsinkiä ja ravintolaa, josta matka jatkui kahden tallin kautta Champin luokse. Ruunan kengät olivat kuluneet siihen kuntoon, ettei sillä viitsinyt ratsastaa, joten hevonen sai pakollisen lomapäivän heti maanantain kunniaksi. Vitsailinkin kavereilleni, että turha sitä on tässä vaiheessa stressata, annetaan ottaa rennosti vielä mun loman loppuun.

Ja niinhän sitä otettiin. Maanantain ja tiistain välisenä yönä päätin, että lähden aamulla auttamaan Nuuksioon kadonneen hevosen etsinnöissä ja tarvoinkin lopulta umpimetsässä jäljestäjäkoiran perässä neljä ja puoli tuntia rättipoikkiväsyneenä. Oli kuitenkin ihan älyttömän hienoa päästä mukaan auttamaan, enkä olisi voinut keksiä parempaa tapaa viettää viimeistä lomapäivääni. Lähdimme matkaan aamulla puoli kymmenen jälkeen ja löysimme heti ensimmäisen tunnin jälkeen koiran vainun avulla tuoreen lantakasan ja jälkiä, jonka jälkeen jatkoimme haravoimista vielä yli kymmenen kilometrin verran. Tarkkaa matkaa en osaa sanoa, mutta välillä liikuimme suolla ja välillä poluista ei ollut tietoakaan, joten tuossa ajassa tuli kyllä tehtyä oikein kunnon treeni itselle. Oli hienoa päästä tutustumaan ihmisiin, jotka osasivat lukea maastokarttoja ja kertoa muutenkin koirien jäljestämisestä. Lopulta palasimme takaisin lähtöpaikkaan kahden jälkeen ja neuvoimme uusille jäljestäjäkoirille löytämämme havainnon tarkan sijainnin, josta kadonnut hevonen löytyikin ihan muutamaa hetkeä myöhemmin omistajan lähdettyä paikalle. Onnellinen lopetus tarinalle, se on aina ihana asia.

Hah, mun ilme on kamala, mutta Champ on niin suloinen :D

Champ sai uudet kengät jalkaansa illan aikana, mistä olin suorastaan huojentuneen helpottunut. Kengittäjä kengitti Champin nyt ensimmäistä kertaa, mutta hän konsultoi aiemmin Champin kengittänyttä henkilöä ja tekikin ihan super tarkkaa työtä hommassaan. Iso kiitos näin nopealla varoitusajalla paikalle saapumisesta! En edes halunnut enää ajatella ratsastavani kahdeksan jälkeen illalla muutenkin kuolemanväsyneenä, joten juoksutin Champia hetken ja menimme sen jälkeen Millan kanssa pelleilemään kentälle hevosen kera. Nyt istun koneella ja yritän saada aivoni toimimaan, jotta tästä teksistä tulisi edes jotenkin ymmärrettävä.

Paljon on siis tapahtunut viikossa, mutta paljon tulee tapahtumaan myös tulevina viikkoina. Huomenna aion vihdoin palata kunnolla satulaan ja tälle viikolle pitäisi varmaankin sopia myös ihan kunnollisia valmennuksia. Ensi viikolla olisi tiedossa mahdolliset kisat, mutta niiden varmistuminen menee varmasti vasta lähemmäksi itse h-hetkeä. Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, vaikka palo kilpakentille onkin kova. Onneksi mun osalta tämäkin kesän kisakausi meni jo puihin lomani takia, joten mikään kiire ei enää ole minnekään suuntaan. Onhan tässä koko elämä aikaa harrastella, katsellaan kansallisia kisoja sitten taas syksymmällä :D 

Ihanaa alkanutta viikkoa jokaiselle!