#816: Lämmintä päälle

Etelä-Suomi pääsi nauttimaan kauniista talvisäästä pidemmän jakson putkeen. Tuntui hassulta, kun heti marraskuun alkuun maanpintaa koristi vitivalkoinen lumipeite ja pellolla pääsi rallittelemaan yli parinkymmenen sentin hangessa. Viime vuonna samaan aikaan postasin sosiaaliseen mediaan kuvan hevosen selästä, jossa pellot vihersivät nelijalkaisen korvien takaa ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta lämpöasteiden hipoessa miltei kymmentä. Mutta niin ne hangetkin lähtivät, tilalla on tällä hetkellä loskaa, jäätä ja pimeyttä. Toiveajattelua se valkoinen joulu, totesi pessimisti.

Tuon hetkellisen valkoisen kauneuden innoittamana päädyin valitsemaan Champille Veljekset Wahlstenilta pitkään harkinnassa olleen tavaran, nimittäin kunnollisen ja paksun tallitoppaloimen. Meillähän on varastossa entuudestaan kaulakappaleellinen ja kaulakappaleeton 200 grammainen tallitoppaloimi, mutta kylmemmille säille ei ole paksumpaa löytynyt ja näitä onkin joutunut ajoittain yhdistelemään. Milloin olen pukenut alle vähän ohuempaa, milloin tunkenut molemmat päällekäin. Eihän kerrospukeutumisessakaan mitään vikaa ole, mutta no, jokainen varmasti osaa päätellä sen, että hevoselle on mukavampaa pitää yhtä istuvaa ja oikeanlämpöistä loimea päällä kuin kahta, jotka voivat liikkua eri suuntiin ja kirrata sen vuoksi milloin mistäkin.

Nämä kuvat eivät ole kovinkaan hyvälaatuisia, mutta kamera ei tosiaan pysynyt mukana hämärässä säässä :(

Niinpä muutamia viikkoja sitten keskiviikkona tein päätökseni loimen hankkimisesta ja seuraavana päivänä postissa odotti tuliterä tallitoppis. Nopeaa toimintaa, etten menisi sanomaan! Champ sai tosiaan loimen Veljekset Wahlstenilta, aivan kuten lähes kaikki sen loimet tällä hetkellä ovatkin. Tämän yrityksen kanssa on oikeasti miellyttävää tehdä yhteistyötä, sillä toimitusajat ovat supernopeita ja palvelu joustavaa - jos koko on väärä, niitä vaihdellaan ja asioita saadaan sovittua hyvin puolin ja toisin. Meidän yhteistyö on jatkunut kohta neljän vuoden ajan, mikä on todella pitkä aika. Tässä puhuu siis myös kokemuksen syvä rintaääni, tiedän mitä suosittelen ;)

Uusi talliloimi tuli siis tarpeeseen noilla keleillä, sillä päälle pystyi näppärästi heittämään ulkotoppaloimen. Noissa kymmenen asteen pakkasissa hevonen tarkeni aivan loistavasti uudella loimiarsenaalillaan, mutta nyt lämpöasteiden noustessa plussan puolelle olen tietysti vähentänyt varustusta ja ottanut kaapista esiin ohuempaa loimea. Talvi-ihmisenä toivon toki, että lumipeite palaa takaisin tuoden mukanaan kunnon pakkaskelit. Mitään jäätymispistettä en kaipaa, mutta sellainen mukava -10 astetta on oikeasti kiva talvisää. Silloin pystyy ratsastamaan hyvin, kylmyys ei tunnu niin kylmältä kuin näissä plusmiinusnollissa (ihan oikeasti, tämä kosteus menee luihin ja ytimiin) ja se lumi pysyy maassa ilman jäätikkökelejä. Kaikille mukavampaa, mutta ehkä melko kaukaisissa haaveissa.

Champin uusi loimi on siis Horse Comfortin kaulakappaleellinen 300 grammainen tallitoppaloimi vatsaläpällä. Loimen ulkopinta on kiiltävää nailonkangasta, joten siihen ei tartu esimerkiksi meillä kuivikkeena oleva puru. Helppo pitää puhtaana, mikä on aina omistajalle mukava lisä. Perusvarustuksena toki säädettävät pikalukot edessä, joustavat jalkalenkit ja häntäläppä takana. Istuvuutta parantamaan on tehty lapalaskokset, jotka ovatkin jatkuvaan käyttöön tarkoitetussa loimessa melkolailla "must have", jollei halua, että loimi kiristää edestä. Ainakin Champilla käy helposti niin, sillä on jotenkin todella leveä etuosa. 

Valitsin juuri kyseisen tallitoppaloimen uudeksi loimeksemme, sillä siinä oli haluamani määrä vanutäytettä sekä vatsaläppä. Vatsaläpällisiä loimia meillä ei entuudestaan ole, enkä ole aiemmin niitä sen enempää koittanut haaliakaan. Ajattelin kuitenkin, että tämä olisi hyvä lisä kylmää talvea varten. No, toivotaan tosiaan, että se kylmä talvi sieltä vielä tulee! Champ sai käyttää tätä loimea vajaan kahden viikon verran ennen lämpimämpiä säitä, pääsipä loimi testaukseen myös vähän villimmässäkin menossa ruunan rallitellessa ympäri kenttää itsekseen. Hyvin näytti vauhti maistuvan uuden loimen kanssa, eikä se valunut pois paikoiltaan kovista vauhdeista ja loikista huolimatta.

Samaan postaukseen haluan mainita parista tuotteesta, jotka sain jo monta kuukautta sitten testaukseen Wahlstenilta. Voin siis sanoa, että nämä ovat olleet testauksessa pitkään! Olin tuolloin ongelmissa, koska Champ lopetti kokonaan puuronsa syömisen sekoitettuani siihen elektrolyyttiä, josta se ei pitänyt. Pohdin tuolloin blogissakin ongelmaani, sillä jouduin aloittamaan puuron syöttämisen niin sanotusti nollasta lisäämällä joukkoon päivä kerrallaan yhden ainesosan lisää. Öljyn syöminen oli myös asia, josta meille tuli ongelmia - rypsiöljy meni suuhun, mutta rapsiöljy ei. Erehdyin ostamaan tuota kesän lopulla ja meni kauan, ennen kuinn Champ suostui syömään puuroa uudelleen. 

Sain siis Wahlstenilta jo aiemminkin blogissa esillä ollutta TRM:n Curragh Carron Oilia sekä Superlyteä. Ensimmäinen on korkealaatuinen sekoitus kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä ja kalsiumia, jota suositeltiin meille aikoinaan tukemaan Champin vatsan toimintaa. Olen käyttänyt tätä tavallisen öljyn kanssa samaan aikaan sekä ihan korvaamaan kokonaan öljyn, molemmat ovat toimineet mielestäni hyvin. Ja mikä parasta, tätä Champ syö mielellään, eikä nirsoile. Mikään kun ei ole niin raivostuttavaa kuin hevonen, joka ei suostu syömään ruokaansa.

Tästä päästäänkin seuraavaan rehulisään, joka on Superlyte - nestemäinen elektrolyyttivalmiste. Juuri kesän lopussa kokeilin oikeasti valehtelematta ainakin viittä erilaista elektrolyyttivalmistetta, sillä yksikään ei uponnut Champin suuhun. Oli jauhetta, nestemäistä ja suuhun tungettavaa ruiskua. Nestemäiset menivät kokonaisuutena paremmin alas, mutta myös ne kovin herkullisiksikin tituleeratut jauheet jäivät auttamatta koskemattomiksi. Meinasin jo vaipua epätoivoon, sillä tuollaisten purkkien hankkiminen ei tullut kamalan halvaksi. Valittelin tilannettani Wahlstenin suuntaan ja sainkin sieltä vajaan neljän litran purkin elektrolyyttivalmistetta, jota aloin syöttämään Champille aina treenien yhteydessä. Onnekseni tämä tuote upposi ruunan suuhun hyvin, joten se jäi meidän arkikäyttöön. 

Oli kyllä helpottavaa saada joku roti ruokintaan, sillä voitte kuvitella, miten turhauttavaa oli kaapia päivä toisensa jälkeen ruokakupista pois litratolkulla kalliita rehulisiä sisältävää mössöä, johon hevonen oli vielä sekoittanut nappuloitaan, kun ne eivät kelvanneet ollessaan puuron kanssa kosketuksissa. Kesän loputtua tätä ongelmaa ei enää ole ollut, kun olen osannut pitää ruokinnan stabiilina ja suosia niitä samoja ja hyväksi todettuja merkkejä vaihtelematta toiseen. Pitihän tämäkin taas todeta omakohtaisesti kantapään kautta.. Hevoset ovat hyvin sidoksissa rutiineihinsa ;)

Onko teidän hevoset nirsoja vai kaikkiruokaisia?