#838: Viimeinen ääniraidallinen video Champista

Jo Champin lähtöä ennen mulla oli valtava kasa materiaalia julkaistavana tänne blogin puolelle, mutta nyt sitä tuntuu kertyneen entistä enemmän. En tiedä teistä, mutta itselleni on hiukan hassua tehdä ääniraidallista videota näin jälkikäteen esimerkiksi meidän valmennuksista tai muusta ratsastuksesta - hevonen kun on jo onnellisesti perillä Saksassa. Mutta kuten sanonta kuuluu, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Siksi pääsette nyt nauttimaan videoista oikein olan takaa.

Ensimmäisenä julkaisuvuorossa on ääniraidallinen video, jossa ratsastan kaksi hevosta: Champin ja Wallun. Videossa on paljon muutakin kuin sitä itse tavallista ratsastusta, sillä jätin alkuun ja väliin hieman meidän muuta ylimääräistä sekoilua tallilta. Onnistuin haalimaan viimeiselle viikolle ennen Champin lähtöä monia kavereitani kuvaamaan meidän tallielämää, joten sain kasaan ison kokoelman muistoja. Näin jälkikäteen niitä on mukava katsella, sillä ne ovat konkreettinen todiste siitä, miten ihanaa aikaa sain viettää hevoseni kanssa. Samalla kunnioitan kuitenkin vielä enemmän niitä hetkiä, jotka ovat tallentuneet mun omaan muistiin. Sellaisia asioita, joita ei video tai kuvat pystyneet vangitsemaan. Tästä syystä halusin viettää viimeiset viisi tuntia ennen Champin lähtöä yksin sen kanssa, harjaten sitä tai vain sen karsinassa istuskellen. Loppujen lopuksi tärkeimpiä muistoja ovat ne, jotka painautuvat sydämeen. 

Vaikka saattaa kuulostaa kliseeltä, oli Champ oikeasti viimeisen kahden kuukauden aikana todella kiva ratsastaa sileällä. Se alkoi ravata paljon joustavammin, jolloin liikkeeseen tuli enemmän ilmaa ja hevonen oli tasaisemmin matkalla eteen. Tunsin olevani välillä kuin mikäkin koulutuuppari, joka viiletti hevosineen kuvitteellisten valkoisten aitojen sisällä. Äitini tuli tuomaan Champin paksumman ulkoloimen tämän videon ratsastuksen aikana ja kysyin häneltä, näyttääkö Champ hänen mielestään erilaiselta kuin ennen. Hevosista niin sanotusti mitään tietämättömältä ihmiseltä on helppo kysyä mielipiteitä, sillä hän näkee asiat aina paljon yksinkertaisemmin kuin vaikkapa normaali harrastaja. Vastaus oli yksinkertainen: hevonen näytti tasaisemmalta. Samalla äitini kysyi kaveriltani, olenkohan tullut katumapäälle Champin lähdön suhteen. En ollut, nautin vain siitä, että sain ratsastaa kivalla hevosella. Vihdoin.

Tämän postauksen upeista kuvista kiitos kuuluu Petra Lönnqvistille. Lisää luvassa lähipäivinä ;)

Eikä mitään niin hyvää, ettei huonoakin! Kun hevonen alkoi tuntumaan ravissa siltä, että joustoa löytyi, aloin tietysti haluamaan sitä yhä enemmän ulos liikkeessä. Champ ei ole mikään kouluhevonen, eikä siitä sellaista halutakaan. Jo pelkkä vähän joustavampi ravi siten, että ruuna oikeasti kantoi itsensä vatsalihaksillaan, oli sille totuttua rankempaa. Nyt ei voinut enää juosta selkä alhaalla ja potkia takajaloilla taivasta kohden, jos asiaa haluaa kärjistää oikein kunnolla. Jäin ratsastamaan Champia yhä enemmän ylöspäin unohtaen samalla eteenratsastuksen, jolloin ruuna alkoi kokemaan homman liian hankalaksi. Yhtenä päivänä se keksi, että voisi tarjota laukkaa ravin sijasta, sillä se olisi sille paljon helpompaa. Ja kun tuo hevonen oivaltaa jotain, on sitä todella hankalaa saada kitkettyä siltä pois. Niinpä me mentiin muutamat kerrat siten, että ihan tavallisessakin harjoitusravissa Champ halusi nostaa laukan heti, kun yritin alkaa vaatimaan siltä hieman enemmän. 

Videoltakin näkee, miten hevonen lyhentää askeltaan ja ikään kuin ponnistaa jo laukkaan muutamassa kohden. Onneksi ehdimme käymään juuri videon kuvauspäivää seuranneena päivänä kouluvalmennuksessa, jossa saimme kitkettyä "ongelmaa" hyvin pois. Kouluvalmentajani käski mun ratsastaa oikeasti eteen sen ylöspäin menemisen sijasta ja jättää hevonen yksin. Jos se yritti nostaa laukkaa, piti mun työntää kättä liioitellusti eteen. Silloin Champ ei päässyt nojaamaan käteen ja ottamaan siitä tukea, mikä hankaloitti myös sen laukkaamista. Ensimmäisillä kerroilla Champin ilme oli näkemisen arvoinen, sillä se hämmentyi totaalisesti siitä, ettei se pystynytkään nojata käteeni ja nostaa laukkaa tilanteessa, joka oli sille hankalampi. Näillä toistoilla pääsimme pian kohtaan, jossa ruuna lopetti laukan tarjoamisen ja tyytyi työskentelemään ravissa vatsalihakset pinkeinä. 

Champin jälkeen ratsastin tosiaan vielä Wallun, jonka kanssa pidimme lähinnä hauskaa. Ruunahan on jo oikea pappaikäinen ja alkaa lähestymään kahdenkymmenen kunnioitettavaa pilaria. Käytöksestä sitä ei aina huomaisi, energiaa kun tuntuu riittävän vaikka muille jakaa! Koska kyseessä on osaava, joskin jo iäkkäämpi herrasmies, tein sen kanssa ihan perushölköttelyn lisäksi vähän avotaivutuksia ja vastalaukkaa, vaihtoja ja muuta tavallista. Mulla suurin ongelma tämän hevonen kanssa on nimenomaan se, että saisin sitä venyttämään kaulaa hieman pidemmäksi ilman, että tuntuma katoaisi kokonaan. Wallussa on paljon samoja piirteitä kuin Champissa, sillä se tykkää myös helposti käpertyä lyhyelle kaulalle ja vähän kuolaimen alle pudottaen samalla selän alas. Champin kanssa osasin loppujen lopuksi ratkaista tilannetta edes johonkin suuntaan, mutta Wallun kaltaisen energisen hevosen kanssa se on mulle haastavampaa. 

Linkki videoon (ääniraidallinen ratsastusvideo).

Mutta kuten sanottu, erilaiset hevoset opettavat eri tavalla ja jokainen hevosen selässä vietetty hetki on kuin rahaa pankkiin laittaisi. Eikö ;) Mä olenkin päässyt nyt mukavasti eri hevosten selkään, eikä tällä tulevallakaan viikolla taida loppujen lopuksi olla yhtään päivää, jota en tallilla eri hevosten selässä viettäisi. Parhaimmillaan ratsastetttavia hevosia olisi ollut tarjolla yhdelle päivälle viisi, mutta mun on pakko nyt vain laittaa vähän jäitä hattuun ja muistaa myös muut asiat elämässä. Sitäpaitsi, yritän myös jatkossa panostaa siihen, että otan niin sanotusti kaiken irti siitä yhdestä ratsastuksesta, enkä tee hutiloiden viittä hevosta. Siitä yhdestä kunnollisesta ja ajatuksella tehdystä ratsastuksesta kun oppii lopulta enemmän. 

En tiedä näkyykö se tekstistä, mutta mulla on ihan valtavasti motivaatiota liittyen kaikkeen elämässä. Jotenkin tämän päivän aikana ymmärsin asioita elämästäni ihan uudella tavalla. Koko loppuviikko on ollut enemmän nousujohteista, enkä ole voinut näin hyvin varmasti koko joulukuun aikana. Se Champin lähtöön liittyvä stressitekijä voi olla yksi syy, mutta mukana on varmasti myös paljon muuta: ihan vaikka se, että mulla on pitkästä aikaa selkeitä ja kunnianhimoisia tavoitteita paitsi opiskelujen, myös kilparatsastuksen suhteen. Mutta niistä lisää myöhemmin, ettei tästä tule liian pitkää selostusta! 

Ihanaa alkavaa viikkoa jokaiselle teistä :)