tiistai 6. maaliskuuta 2018

#957: Joskus ratsastus voi tuntua helpolta

Joskus ihan pienimmätkin asiat ratsastuksessa voivat tuoda niitä ahaa-elämyksiä, joiden voimalla elää pitkään. Tiedättehän, juuri ne sellaiset oivallukset, jotka liittyvät ihan jokaisessa ratsastuksessa tehtäviin asioihin. On uskomaton tunne huomata, että omia toimintatapojaan muuttamalla on mahdollista saavuttaa paljon sujuvampi lopputulos. Lopulta tähän päästäkseen ei tarvitse tehdä isoja muutoksia. Kyse on parhaimmillaan hienosäädöstä, joka ei näy ratsastajan oman tuntemuksen ulkopuolelle.

Olen istunut hevosen selässä säännöllisesti viikottain nyt reilun 17 vuoden ajan, joista viimeiset kymmenisen vuotta aktiivisesti tahdin vain kiihtyessä tähän suuntaan. Se on pitkä aika. Niin pitkä, että siinä sitä luulisi jo osaavan kaiken ja tietävän kaikesta kaiken. Fakta on kuitenkin se, että siinä vaiheessa, kun tiedostaa oman osaamattomuutensa, pääsee oppiminen vasta alkamaan. Ja se oppiminen ei enää tässä vaiheessa ole uusien asioiden tajuamista kerta toisensa perään, vaan juuri sellaista toimintatapojen sisäistämistä ja toistojen kautta tulevaa varmuutta tekemiseen. En laskeudu jokaisen ratsastuskerran jälkeen hevosen selästä miettien, että hitsi, miten paljon uutta opin. Saatan kuitenkin huomata tietyn ajanjakson jälkeen, että kehitystä menneestä on tapahtunut. Oli osa-alue mikä tahansa.

Puhuin viime vuoden lopulla estevalmennuksesta, josta sain uusia oivalluksia vanhojen rinnalle. Tiedättehän, sellaista konkreettista oppia. Sama fiilis mulle tuli Juulia Jyläksen valmennuksissa tammikuussa, jossa ylitin itseni tekemällä elämäni parhaimman radan treeniolosuhteissa. Viime viikolla olin jälleen estevalmennuksessa, jonka loputtua oloni oli kuin uudelleensyntynyt. Hauskan tästä teki se, että me ei hypätty mitään erikoista, vaan työskentelimme puhtaasti puomien ja jumppatehtävän avulla. Se oli silti yksi parhaista estetunneista, joita ratsastushistoriaani on hetkeen sisältynyt. Pakko myöntää, että sopiva valmentaja saa ihmeitä aikaan!

Kaikki postauksen kuvat c. Vilma Töyräs :)


Mitä niin ihmeellistä me lopulta teimme? Tunti alkoi alkuverryttelyn jälkeen tehtävällä, jossa tulin ravissa pienellä kahdeksan metrin voltilla kolmea ravipuomia. Tarkoituksena oli jumpata Macoa, sillä ratsastus oli ensimmäisiä oikeasti kunnollisia peltoilua lukuunottamatta sitten parin viikon. Lähtökohtaisesti puomitehtävät eivät ole olleet meille alunperin mikään menestys, koska vielä lokakuussa käydessäni Sannan tunnilla ensimmäistä kertaa, ylitimme ravipuomit Macon kanssa milloin laukassa ja milloin käynnissä. Saksalaisella estehevosella ei oltu turhaan peräkkäisiä puomeja ravissa ylitelty. Siitä ensimmäisestä tunnista asti tiesin, että tulisin saamaan ihan valtavasti uutta oppia estevalmennuksista. Uskomukseni ei ollut väärä, sillä voin hyvillä mielin todeta kehittyneeni niin ratsastajana kuin me Macon kanssa myös ratsukkona valtavalla harppauksella kuluneen neljän kuukauden aikana. Suurin kehitys on tullut omaan varmuuteeni.

Mutta takaisin puomeille! Sanna halusi, että ratsastan ympyrällä sulkutaivutusta ravissa aina puomien yli asti. Hevosen piti taipua rehellisesti kylkiensä läpi koko pituudelta, aina hännästä korviin asti.Taipuminen ei saanut loppua puomeihin, vaan myös puomien yli piti ajatella sulkutaivutusmaista liikettä. Tärkeäähän tässä on se, ettei avut saa jäädä passiiviseksi: sisäkäsi ei saa vetää, ulkojalka ei saa työntää takana. Omaa tekemistäni helpotti ihan valtavasti se, että valmentaja kehotti mua pitämään ulkojalkani aktiivisempana aina puomeille asti, jossa määrääväksi avuksi vaihtuukin sisäpuolen pohje. Sisäpohkeen pitäisi aktivoitua siinä hetkessä, kun hevonen ponnistaa ensimmäiselle puomille. Kolmannen puomin ponnistusvaiheessa ulkopohje onkin taas jo määräävässä roolissa. Varsin nopeatempoista siis, mutta samalla hyvää aivojumppaa ratsastajalle. 



Maco on tunnetusti yksi jäykkä rautakanki - tai niin sen olen halunnut pääni sisällä ajatella viimeiset puoli vuotta. Sannan sanoin ruunassa on kuitenkin tapahtunut tämän vuoden puolella iso muutos, sillä se on notkistunut, saanut enemmän voimaa ja samalla tullut paljon suoremmaksi. Kyllähän muutoksen näkee jo ruunan ulkomuodossa, joka on paljon pyöreämpi ihan kauttaaltaan verraten esimerkiksi heinä- tai vaikka syyskuuhun. En halua väittää olevani hyvä, mutta kyllähän sitä on jotain ollut pakko tehdä oikeaan suuntaan. Siinä isona apuna - tai oikeastaan kaiken mahdollistajana - ovat olleet valmentajani. Niin sileällä kuin esteillä, kotona ja vieraissa paikoissa. Samaa kehua on tullut fysioterapeutiltamme, jonka mukaan Macon lihaksisto on tasapainoinen, urheiluhevosen lihaksisto. Lähtökohtanahan meillä oli tilanne, jossa nälkäkuoppa oli oikeasti kuoppa. Enkä edes liioittele.

Taas poikkesin otsikon aiheesta, joten eikun takaisin! Ravitehtävä sujui oikein hyvin, ja olin jo tässä vaiheessa lähinnä yllättynyt. Valmentajamme pyysi mua ottamaan Macon pysähdykseen suoraan ravista aina voltin toisella puolella puomeista katsottuna, suoraan uralle tultaessa siis. Ensimmäisellä kerralla pysäytin ruunan, mutta se vastusteli kättä vetäen pään eteen ja alakaulan ulos. Valmentajan ohje oli seuraava: istu satulaan pysähdyksessä. Älä jännitä reisiä, vaan pidä ne kokonaan rentoina. Ainoat osat, mikä tulee olla tiiviisti hevosen ympärillä, ovat takapuoli ja yläpohje. Näin tein, ja ihme tapahtui - Maco pysähtyi kuin ajatuksesta. Aina, kun istuin tiiviimmin satulaan, tajusi Maco jotain tapahtuvan. Istunnasta tulikin yhtäkkiä puolipidäte. Vaikka tätä on opetettu mulle aina, niin vasta nyt voin rehellisesti todeta, että tajusin asian konkreettisesti. Sain sen fiiliksen, miltä istunnan vaikutuksen pitäisi tuntua siirtymisissä. Sen jälkeen pysähdykset ja siirtymiset olivatkin uskomattoman helppoja.



Sama puomitehtävä toimi myös laukassa, tosin innariväleillä. Ajatuksena oli edelleen sulkutaivutus, mutta koska voltti oli suhteessa pieni, teimme kahden voltin jälkeen vähän isomman ympyrän puomien ympärille. Maco yllätti taas positiivisesti ollen varsinkin vasemmassa laukassa todella hyvin tasapainossa. Vielä loppuvuodesta se olisi lähinnä kaatunut lapojensa päälle ympyrän kaarella, saati päässyt puomien yli rikkomatta tahtia. Kyllä me teimme nytkin virheitä, mutta lopputulos oli hallittu ja siisti. Tästä oli hyvä siirtyä jumppatehtävän pariin.

Jumppalinja koostui viidestä palasesta: puomi, kavaletti, pysty, kavaletti ja puomi. Jokainen oli toisensa päässä innarivälillä. Sisään tultiin laukassa, tarkoituksena oli pysyä pystyssä omalla ylävartalolla esteen päällä ja keskittyä säilyttämään oma jalka kantapäästä alhaalla, hevosen kylkiä vasten satulavyön kohdalla. Linjan jälkeen siirrettiin hevonen käyntiin ennen kulmaa suoralla linjalla, noin 10 metrin päässä puomista. Helppo ja kiva tehtävä, kunhan palaset osuvat kohdilleen.

Ja niin tuntui osuvan, sillä Maco malttoi hyvin, kokosi itsenäisesti laukkaa tehtävän läpi ja hyppäsi terävästi siitäkin huolimatta, että keskimmäinen pysty nousi lopulta reilun 120cm korkeudelle. Siinä kysytään jo hieman nopeutta hevosen etuosasta, sillä jos hevonen valuu puomeille pitkänä, ei se ehdi nousta kavaletin jälkeen tarpeeksi nopeasti ylös päästäkseen pystyn yli puhtaasti. Ajattelin jo joutuvani auttamaan Macoa tässä enemmänkin, mutta onneksi tajusin jättää hevosen suorittamaan itse: näin se sai kaiken tarvitsemansa tilan ja teki työnsä oikein mallikkaasti. Hyvä me!




Tunnin jälkeen olo oli mahtava. Sain taas uusia ajatuksia treeniin, mikä lisää motivaatiota entisestään. Tällä viikolla olin suunnitellut alunperin meneväni kisoihin Riders Inniin hyppäämään sunnuntaina 120cm-luokan, mutta lopulta kävi ilmi, että Juulia Jyläs on tulossa taas Suomeen valmentamaan kahtena päivänä. Pakkohan se siis on kaivaa taskunsa pohjalta rahaa ja osallistua valmennuksiin molempina päivinä. Siitä alkaakin parin viikon tauko, kun olen Ainossa kellon ympäri kansainvälisten kisojen vuoksi. Maco saa sillä välin hyvää hoitoa Sannilta, ja Sannakin käynee sillä muutamia kertoja ratsastamassa. Tälle viikolle osui oikea treeniviikko, sillä huomenna Sanna ratsastaa Macon sileällä, torstaina menen kouluvalmennukseen ja viikonloppuna hypätään kaksi päivää. Se kevyempi jakso voi osua ihan hyvään saumaan sen jälkeen. Sitten käännämmekin katseen kohti kisoja, joita olemme suunnitelleet pitkälle ensi vuoteen asti. Siitä lisää myöhemmin :)

Onko teille tullut oivalluksia ratsastuksen parissa viime aikoina?

25 kommenttia

  1. Sun kirjoituksia on ihana lukea :)

    VastaaPoista
  2. Itse sain talvella tälläisen ahaa oivalluksen. Käyn ihan vain ratsastuskoulussa tunneilla kerran viikossa ja murheenkryyni ovat kantapäät. Ope on siitä jauhanut ties kuinka kauan. Kävin sitten rästimässä toisen opettajan tunnilla joka huomautti samasta asiasta mutta eri tavalla ja kas, kantapäät pysyivät alhaalla loppukauden. Ohje oli vaan jotenkin muotoiltu eri lailla ja se sitten sai palaset kohdilleen. Se on vaan se joku juttu mikä pitää päässä kloksahtaa että näin se tehdään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis sepä se, että sama ohje toisen suusta voi kuulostaa ihan erilaiselta! Kiva, että sait oivalluksen :)

      Poista
  3. Kivasti kirjoitettu! Luulin et käyt Valtterin valmennuksessa mut siis ilmeisesti backlund?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna-Kaisa Mikkola valmentaa Aadaa.

      Poista
    2. Joo, Sanna-Kaisan valkuissa oon nyt käynyt, kun hän sopii meille tosi hyvin! Valtterista ei mitään huonoa sanottavaa, aikataulut oli vaan meille haastavat toisinaan :)

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Vau, Macosta on tullut paljon ryhdikkäämpi :)

    VastaaPoista
  6. Hei viitsitkö kysyä millä putkella Vilma kuvaa noi maneesikuvat? :) Itsellä sisällä kuvaaminen on NIIIIIN haastavaaa :/ Tai jos hänellä on blogia tms jossakin mistä voisi seurava hyviä valokuvausvinkkejä? kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta se on joku kiinteä 50mm f1.8, mutta voin varmistaa vielä! Hänen igssä voit kysyä myös suoraan eli @vilmatoyras :)

      Poista
    2. Nämä Vilman ottamat kuvat on muuten ihan super hienoja! Kiinteällä putkella otetut heppakuvat näyttää aina yhtä freeseiltä varsinkin kun kuvakulmien eteen on jaksettu nähdä vaivaa :)

      Poista
    3. Sanos muuta! Vilma on huippu :)

      Poista
  7. Hyvä postaus ja hienot kuvat. Tosi upeita kuvia oli myös viime postauksessa (ne talvikuvat) :o

    Isot onnittelut vielä Vuoden ratsastusblogi-palkinnosta!! :) Sä todella ansaitsit sen! Puhuit myös asiaa siinä videolla jonka teit liittyen palkintoon :)

    VastaaPoista
  8. Mitä hevosia millalla on ollut? Miksi ne kaksi lopetettiin, kenestä milla teki jouhikorut? :(
    Milloin dumle varsoo? Missä se alma(?) on? Etkö säki käyny sillä joskus ratsastamassa?
    Kuka kengittää macoa?
    Olette hyvä pari :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin vastata tähän ite niin Aadan ei joudu välikädeks :) Eli mulla on ollut Goldy (ensimmäinen poni), Uuno, Lexu (Nipsun emä, joka kuoli muutama kk varsomisen jälkeen suolenkiertymään), Nipsu, Elma ja Dumle. Nipsun jouduin lopettamaan viime keväänä maha- ja suolistovaivojen takia. Ilmeisesti Nipsun suolisto ei ollut kehittynyt täysin normaaliksi, jonka takia sen toiminnassa oli niin merkittäviä puutteita, että se jouduttiin lopettamaan. Uuno lopetettiin myös viime keväänä jalkavaivojen vuoksi. Elma on myyty ja Aada ratsasti sillä kyllä :) Dumlella on laskettu aika huhtikuun lopussa. Voin vielä vastata kengittäjäkysymykseenkin eli Macoa kengittää Niklas Kannosto. :)

      Poista
  9. Ihan ymmärtääkseni tuon pysähdystekniikan: Voitko selittää silleen for dummies-tyylillä, mikä kohta jalasta on sinulle yläpohje? Itse olen ymmärtänyt yläpohkeen koko reitenä ja alapohkeen pohkeena, niin nyt kelailen, olenko käsittänyt väärin �� -Koo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjeavut lähtee nimenomaan pohkeesta, ei koskaan reidestä. Reidellä puristamisella saadaan yleensä istunnalle turtunut hevonen, koska harva ratsu tahtoo liikkua eteen, jos reiden puristaa - tämä siis oman kokemuksen mukaan. :)

      Yläpohje on konkreettinen pohjelihas eli noin puolet polven ja kantapään alueesta. Se on helppo huomata, ainakin mulla vähän jalkaa jännittäessä pohjelihas tulee kokonaisuudessaan selvästi esiin. Alapohje on sitten sen alapuoli jalkaa, mukaan lukien kantapään seutu.

      Näin siis mun tulkinnan mukaan :)

      Poista
    2. Mä koitin tuota pysähdys juttua ja sehän toimi hyvin ��! Kiitos vinkistä. -Koo

      Poista
  10. Millä kameralla tää Vilma kuvaa kun ei näy ollenkaan kohinaa? 😀
    Terv. Ihailija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos en ihan väärin muista, niin Canonin 60D vois olla lähellä! :D

      Poista
  11. Mä oon ratsastanu 25v ja omistanu erilaisia hevosia n. 15v. Viimeset 10v oon pyhittäny aikalailla islanninhevosille ja askellajiratsastukselle. Oon kouluttautunu ja valmentautunu jonkinverran, valitettavan vähän kun asun niin pohjoisessa. Viikko sitte pitkäaikainen unelma toteutui ja pääsin Islantiin ratsastuskurssille. Ratsastimme askellajiratsastuksen maailmanmestarin opissa kolme tuntia kahden päivän aikana, upeilla hyvinkoulutetuilla ja laadukkailla islanninhevosilla. En ole ikinä koskaan saanut sellaisia fiiliksiä ratsastaessa, enkä ole ikinä saanut niin hyvää ja konkreettista oppia hyvältä valmentajalta, vieläkin ihan flow-fiilis ku ajattelee niitä päiviä!
    Nyt ankara säästäminen, että jos vuoden päästä taas pääsisin valmennukseen Islantiin!
    T. Eeva

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat