#1032: Opiskelijan ja hevosenomistajan talouspohdintaa

Sain jokin aika sitten pyynnön, josko olisin voinut pohtia blogissani tarkemmin talouteen liittyviä asioita juuri Helsingissä asuvan, hevosia harrastavan opiskelijan näkökulmasta. Vastaavia ideoita ja toiveita on esitetty viimeisen vuoden aikana kovin runsaasti, joten päätin vihdoin pohtia aihetta hieman tarkemmin siitäkin huolimatta, etten halua käsitellä suoranaisesti omaan rahatilanteeseeni liittyviä asioita julkisesti - se kun ei mielestäni kenellekään kuin minulle itselleni kuulu. Mutta taloudesta ja rahasta yleisellä tasolla sen sijaan pitäisi puhua mielestäni nykyistä paljon avoimemmin! Etenkin nuorten, jotka voivat vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa niin monella tavoin. 

Heti alkuun haluan sanoa muutaman disclaimerin. Vaikka olen edelleen opiskelijana yliopistolla, en ole viimeiseen pariin vuoteen mieltänyt itseäni varsinaiseksi opiskelijaksi siitäkään huolimatta, että opintopisteitä on kertynyt puolen vuoden sisällä reilut kuusikymmentä kappaletta. Koska olen ollut täysipainoisesti työelämässä jo pidemmän aikaa ja tehnyt viimeisiä maisteriopintoja siinä sivussa, valitsen aina esimerkiksi statusta kysyttäessä "työntekijän" sen normaalin "opiskelijan" sijaan. Koska olen työelämässä vakituisessa työsuhteessa oman alani töissä, tienaan ihan hyvin ollakseni vasta 24-vuotias. En siis lukeudu siihen pienituloisten joukkoon, johon opiskelijat keskimääräisesti yleensä sijoittuvat. Mutta tästäkin huolimatta takana on niitä hetkiä, kun opintoja suoritettiin hieman isommalla panostuksella ja töitä tehtiin vähemmän - ja etenkin pienemmällä palkalla. Tältä ajalta on kokemusta siis myös erilaisten opinto- ja asumistukien nostamisesta.

Uusien kuvien puutteessa otetaan takaisinheitto vuoteen 2016!

Kun ostimme ensimmäisen hevoseni, olin vasta täyttänyt 18 vuotta ja elin lukiossa abivuottani eli kirjoitusten parasta aikaa. Asuin vanhempieni luona, mutta he painottivat heti alusta alkaen, että mikäli oma hevonen hankittaisiin, olisi sitä vastaan alettava käymään töissä opiskelujen ohella. Vanhempani ovat aina olleet älyttömän reiluja, mutta vaatineet silti omaa panostusta taloudellisesti hevosharrastukseen. He ovat auttaneet rahallisesti esimerkiksi eläinlääkärilaskujen kanssa - olihan esimerkiksi Champ kokonaan heidän nimissään - mutta en ole koskaan saanut harrastaa ilman, että olen tienannut harrastustani varten itse suurimman osan kuluista. Jo varhaisteininä tienasin ratsastustunteja taluttamalla alkeiskurssilaisia vuoden ympäri, avustamalla leireillä ja vetämällä hevoskerhoa nuoremmille. Kun täytin 15, aloin tekemään ratsastuskoululla viikonloppuisin tallivuoroja. Abivuonna 18 vuotta täytettyäni tein noin kolmesti viikossa kahdeksan tai kymmenenkin tunnin työvuoroja toisella ratsastuskoululla, joskus useamminkin.

Olin siis sitoutunut jo lapsesta asti siihen, että mikäli ratsastusta haluaisi harrastaa, olisi töitä sen eteen tehtävä. Champin ostettuamme koin, etten jaksanut tehdä täyspitkiä tallipäiviä ja ratsastaa sekä hoitaa omaa hevosta sen päälle niin hyvin kuin olisin halunnut. En nimittäin koskaan kokenut, että hevoset ja ratsastaminen olisivat ala, jolle haluaisin työllistyä vanhempana. Siispä hain töitä kaupasta, jossa olinkin töissä aina vuoden 2016 alkuun saakka. Tuona aikana tein töitä milloin normaalin täyspäiväisen sopimuksen mukaan, milloin vähemmän keskittyessäni enemmän opintoihin. Viihdyin kaupassa, sillä siellä oli paitsi mahtava työporukka ja osan aikaa poikaystävä, myös työ, joka ei vaatinut kovinkaan paljon ajattelua kassalla tai osastolla toimiessani. En missään nimessä halua vähätellä kaupanalan työtä, mutta fakta ainakin omalla kohdallani on se, ettei tuo työ haastanut osaamistani. Opiskeluiden oheen se oli erinomainen tapa tienata pientä taskurahaa ja rahoittaa hevosen kuluja.

Kaupan alalla palkka ei päätä huimaa, sillä tuntipalkat pyörivät yleensä siinä 11 euron tuntumassa, kun katsotaan palkkoja pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Kaupan alan työehtosopimuksen mukaan myyjän palkka on ensimmäisenä vuonna kokoaikaisella työntekijällä reilun 1700 euron verran. Siihen päälle toki lisät ja ylimääräiset vuorot, mutta näidenkään kanssa ei päästä vielä kovin suuriin tuloihin. Opiskelijana en tehnyt kuin osan vuodesta kokoaikaisella sopimuksella, joten tunteja kertyi viikossa suurimman osan vuodesta joskus kymmenen, joskus 30. Tulot olivat siis pienet, mikä ei varsinaisesti haitannut kotona asuessani. Sain hyvin maksettua hevosen vuokran ja käytettyä rahaa omaan elämiseen, sillä asuin vanhempieni luona ja nostin opintotukea sekä opintolainaa.

Omaan talouteen panostaminen ja siitä kiinnostuminen alkoi näkymään enemmän vasta 21-vuotiaana, kun muutin Helsinkiin pois vanhempieni huomista. Asuin todella halvassa opiskelija-asunnossa, joten asumiseen ei mennyt rahaa kovinkaan suuresti. Jouduin kuitenkin opettelemaan uuden tavan kuluttaa ihan tavallisessa arjessa. Jos halusin pärjätä itsenäisesti, en voinut lähteä ravintolareissuille  tai leffaan kavereideni kanssa ilman mitään harkintaa. Siinä, missä shoppailin aiemmin vaatteita ja esimerkiksi kosmetiikkaa innokkaasti, jouduin nyt pohtimaan sitä, oliko kukin vaatekappale oikeasti tarpeellinen. En kuitenkaan ollut tilanteessa yksin, sillä sain paljon neuvoja omilta vanhemmiltani, jotka yhä edelleen auttoivat taloudellisesti esimerkiksi auton vakuutusten ja omien vakuutusteni kanssa, jos tilanne niin vaati. Auto ei esimerkiksi tuolloin ollut nimissäni, vaikka se oli käytännössä vain mun käytettävissä.

Paljon on tultu noista vuosista eteenpäin! Enää en voi nostaa opintotukea tai asumistukea, sillä tienaan enemmän kuin mitä näitä tukia nostaakseen saisi tienata. Maksan itse kaikki vakuutukset niin autoni kuin kodin ja oman itseni sekä irtaimistoni osalta. Tallipaikat, valmennukset ja nykyään myös eläinlääkärin kulut veloittuvat ihan omasta pussista, kuten myös bensat, ruoat, lääkärikäynnit, vaate- ja sisustushankinnat, sähkölaskut ja ylimääräiset lomamatkat. Käytännössä siis kaikki eläminen, mitä nyt mieleen tupsahtaa. Ja niinhän sen kuuluukin mennä, vaikka mielestäni on silti hienoa, että vanhemmat ovat valmiita tukemaan jälkikasvuaan ihan yleiselläkin tasolla. Äitini totesi joskus hyvin, että hän voi tarvittaessa tukea hevosharrastustani ensimmäiseen maisterintutkintoon saakka. Yhtä lailla tiedän kuitenkin perheitä, joissa vanhemmat ovat lopettaneet kaiken taloudellisen (ja joskus myös henkisen) tukemisen heti, kun lapsi on saavuttanut täysi-ikäisyyden. Jokainen perhe tekee valintansa itse, ja tämä aihe olisi ihan oman postauksensa arvoinen.

Tiedostan hyvin, että matka järkeväksi rahankäyttäjäksi ja taloudellisesti suunnitelmalliseksi ihmiseksi on vielä täysin kesken - matka on pitkä ja kestää varmasti koko elämän ajan. Siitäkin huolimatta halusin listata tähän alle muutamia talouteen liittyviä seikkoja, jotka nousevat mieleen hyvinä vinkkeinä nuorille, opiskelijoille ja hevosharrastajille. Tämä alku olkoon pieni alustus sille, mistä tilanteesta olen aikanaan lähtenyt ja missä ollaan nykyään. 

1. OLE VALMIS TEKEMÄÄN UHRAUKSIA
   
   Hevosenomistajana tai opiskelijana (ja varsinaan näiden kahden yhdistelmänä) ei voi saada kaikkea, mitä vastaan tulee ja mieli tekisi. Tämä on varmasti itsestäänselvä asia jokaiselle, mutta monen on silti vaikea sisäistää sitä, jos tilanne ei ole vielä osunut kohdalle. Jos harkitset esimerkiksi hevosen ostamista tai olet vasta siirtymässä opintoihin, on syytä tiedostaa, että joudut jatkossa luopumaan monista asioista, joita olisi kiva tehdä kavereiden tai perheen kanssa.
   
   Monet näistä asioista liittyvät rahankäyttöön (esimerkiksi matkat, ravintolaruokailut ja niin edelleen), mutta suurelta osin kyseessä on myös aika. Töiden jälkeen on pakko opiskella tai toisin päin, jotta on rahaa harrastaa. Ole siis valmis tekemään töitä myös silloin, kun se tuntuu ikävältä vuoden pimeinä aikoina.
   
   
2. ALOITA SÄÄSTÄMINEN NYT, ÄLÄ HUOMENNA
   
   Säästäminen on satsaus tulevaisuuteesi. Jokainen voi säästää, vaikka tulot olisivat pieniä. Jos laitat joka kuukausi muutaman kympin säästötilillesi, on sinulla varaa käydä kampaajalla tai hankkia jokin yllättävä ostos sitten, kun sen aika koittaa.
   
   
   Jos sun on hankala miettiä, mistä voisit säästää, kannattaa omia kulutustottumuksia pilkkoa konkreettisiin osiin. Pystytkö jättämään yhden ravintolareissun kuukaudessa pois? Jos tupakoit tai käytät alkoholia, onko sitä mahdollista vähentää? Pienillä teoilla on lopulta suuri merkitys.
   
   
3. ALOITA SIJOITTAMINEN - VAIKKA PIENELLÄ SUMMALLA
   
   Vielä säästämistäkin parempi tapa kerryttää varallisuutta tulevaisuutta ajatellen on aloittaa sijoittaminen. Alkuun pääsee pienillä summilla helposti ihan vaikka itsepalvelukanavia pitkin, tai jos kokemusta hommasta ei ole alkuunsakaan, tarjoavat useimmat pankit sijoitustapaamisen veloituksetta tai pientä korvausta vastaan. Jos sijoittaminen ei ole tuttua, kannattaa se aloittaa jostain matalariskisestä kohteesta, kuten rahastoista.
   
   
   Tilisäästäminen ei nykyisellä korkotasolla ole kannattavaa, sillä varat eivät kasva korkoa juuri ollenkaan. Sijoittaminen on toki pitkäjänteinen projekti, jossa paras tuottosuhde nähdään usein vasta vuosikausien päästä. Mutta kyllä, sijoittaminen kannattaa aloittaa heti nuorena niillä pienilläkin summilla.
   
   
4. KÄYTÄ OPINTOLAINA JA OPINTORAHA JÄRKEVÄSTI
   Opintolaina ja opintoraha ovat tarkoitettu rahoittamaan opiskelijan elämää. Käytännössä kaikki tuntemani opiskelijat ovat nostaneet opintorahan ja yleisen asumistuen, mikäli se heille tulojen perusteella myönnetään. Yleensä opintoraha meneekin konkreettisesti ruokaan tai esimerkiksi liikunta-aktiviteetteihin, mutta mikäli tienaat myös ihan tavallisen työn osalta, on opintoraha toisinaan ylimääräistä tuloa, jonka voi käyttää esimerkiksi hevosharrastukseen tai muuhun elämään. Fiksuimmat laittavat opintorahansa sijoituksiin tai säästöön.
   
   
   Sama pätee opintolainaan, joka on tarkoitettu opintojen rahoitukseen. Valtio maksaa opintolainan 2 500 euron yli menevästä osasta 40 % takaisin opintolainahyvityksenä, mikäli opiskelija valmistuu tutkinnon määräajassa (omalla kohdallani tämä on kuusi vuotta). Opintolaina on todella matalakorkoinen laina, joten se on ihan oikeasti järkevä nostaa käyttöön - tai vielä järkevämpää laittaa sijoituksiin sellaisenaan poikimaan tuottoa opintojen ajaksi. 
   
   
   Yhtä lailla tiedän monia, jotka ovat rahoittaneet esimerkiksi hevosharrastustaan tai ostaneet oman hevosen juuri opintolainalla. Moni on tätä vastaan vedoten argumenttiin siitä, että opintolaina tulisi käyttää vain pakollisiin opiskeluun liittyviin menoihin, mutta toisaalta missään ei ole määritelty, mihin opintolainaa saa käyttää. Niillä, jotka eivät käy töissä, kuluu opintolaina usein elämiseen. Töissäkäyvillä lainaa voi käyttää sen sijaan ylimääräisiin hankintoihin tai vaikka juuri hevoskuluihin.
   
   
5. SUUNNITTELE MENOSI
   Jos olet suunnitelmallinen ihminen ja rakastat laatia esimerkiksi tehtävälistoja arjestasi, ei talouden suunnitteleminen ole varmasti haaste eikä mikään. Vaikka numerot ja laskut ahdistaisivat, kannattaa ihan jokaisen listata vaikkapa kuukausitasolla ylös tulos ja pakolliset menot. Kun saat silmiesi eteen mustaa valkoisella, voit samalla hahmottaa paremmin sitä, mihin kaikkeen sinulla on varaa kunkin kuukauden aikana.
   
   Tein esimerkiksi juuri eilen loppuvuoden ja tammikuun listauksen, johon kirjasin ylös tuloni ja kaikki pakolliset menot sähkölaskuineen, vuokrineen, hevosen kengityksineen ja muine kuluineen. Siitä pystyin päättelemään, miten paljon mulla olisi varaa laittaa rahaa joululahjoihin tänä vuonna. Onnekseni olen jo hankkinut suurimman osan ostettavista lahjoista, sillä yllätys yllätys - summa ei ollut suuri.
   
   
6. PIDÄ VEROPROSENTTISI HIEMAN TARVITTAVAA KORKEAMPANA
   Moni suomalainen maksaa hieman tarvittavaa enemmän veroja jokaisesta palkastaan, ja tämä palkitaan vuoden lopussa veronpalautuksina. Veroprosenttiin kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota ja se onkin hyvä tarkastaa useamman kerran vuodessa, jotta säästyy mahdollisilta mätkyiltä. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin maksella mätkyjä jopa kahden vuoden takaisista palkoista - vuoden 2017 tammikuun alusta asti kertyneitä verotuksia tasoitellaan nimittäin juuri näin vuoden 2018-2019 vaihteessa. Hevosihmisen ja opiskelijan kukkarossa mätkyt ovat iso miinus varsinkin silloin, jos niihin ei ole osannut varautua.
   
   Jos maksat veroja niin sanotusti liikaa vuoden aikana, saat seuraavan vuoden loppupuolella palautuksia näistä liiaksi maksetuista veroista. Moni tekee näin ihan tietoisesti saadakseen joulun alle lisärahoitusta esimerkiksi jouluhankintoihin. Kyse ei siis ole välttämättä huonosta verosuunnittelusta, vaan nimenomaan tietoisesta valinnasta saada "ylimääräistä" tuloa loppuvuoteen. Tänä vuonna veronpalautukset maksetaan juuri tänään 11. joulukuuta. Edelliseen vuoteen verraten veronpalautukset ovat Suomessa jättimäiset - lähes 13 prosenttia isommat! Yhteissumma palautuksilla on lähes 3 miljardia euroa, ja yli miljoona suomalaista saa yli tuhannen euron palautukset. Ensi vuodelle malli tulee muuttumaan, kun palautuksia aletaan maksamaan useammassa erässä jo elokuusta alkaen.
   
   
7. SYÖ TÖISSÄ TAI KOULUSSA KUNNON ATERIA
   Moni opiskeleva ystäväni tai työelämässä oleva hevosharrastaja on oivaltanut hyvän tavan säästää rahaa. Jos työnantaja tarjoaa halvan lounaan esimerkiksi verotusarvolla tai koulussa on mahdollista syödä halpa lounas, kannattaa silloin oikeasti syödä se maha täyteen ja näin ollen vähentää kotona syömisen määrää.
   
   Useissa opiskelupaikoissa opiskelijahintainen lounas maksaa noin 2,60 euroa, mikä ei ole ollenkaan paha hinta normaalista lounaasta. Töissä vastaavasti lounaan verotusarvo vähennetään suoraan palkasta (työnantajilla, jotka tarjoavat lounasmahdollisuuden), jolloin se ei suoranaisesti näy kulutuksessa. Kannattaakin panostaa siihen kunnon lounaaseen ja syödä vaikka vähän normaalia enemmän, jolloin illalla riittää hyvin kevyt iltapala esimerkiksi puuron, kananmunien, kevyen salaatin tai muun vastaavan merkeissä.
   
   
8. SUUNNITTELE SYÖMISESI JA KAUPPAREISSUSI
   Koska syön töissä kunnon lounaan ja jatkan aamupuuron nauttimista vielä loppuiltapäivästä, en välttämättä syö päivän aikana mitään muuta ruokaa. Jos ruokaa kuitenkin tekee vielä illalla mieli, löytyy jääkaapista ja pakkasesta usein kananmunia tai esimerkiksi nyhtokauraa, jauhelihaa tai kanaa.
   
   Multa löytyy kotoa aina puurohiutaleita, hedelmiä, riisikakkuja, pähkinöitä, pilttejä ja esimerkiksi välipalapatukoita. Kuten sanottu, syön kotona todella harvoin, joten usein tällaiset saattavat olla kaapissa puolikin vuotta ennen niiden tuhoutumista. Pakkasesta löytyy aina esimerkiksi hirvenlihaa, jota saan isältäni hänen metsästysharrastuksen kautta. Juon kotona vain vettä, koska mehut ja maito ovat ihan turhia rahareikiä ja kalori- ja sokerilähteitä.
   
   Suosittelen jokaista kotona paljon ruokailevaa valmistamaan ateriat useaksi päiväksi etukäteen ja esimerkiksi pakastamaan ne sopivissa annospurkeissa aina kutakin päivää varten. Tällä saa hyvin paitsi säästettyä rahaa (nälkäisenä yleensä tekee enemmän ruokaa kuin olisi tarve ja popsii kaikkea muuta turhaa), myös aikaa. Sama pätee kaupassa käyntiin: suunnittele etukäteen lista, mitä kaikkea tarvitset ja pysy siinä. Monesti nälkäisenä kauppaan mennessään sortuu helposti ottamaan hyllystä sitä hyvää leipää ja herkkuja, vaikka niitä ei oikeasti tarvitsisi elämiseen.
   
   
9. ASU JÄRKEVÄSTI
   Helsingissä asuminen on kallista, mutta sitä saa halvemmaksi monella tavalla. Itse asuin aikanaan opiskelijasunnossa useamman vuoden ajan, mikä oli hyvä ratkaisu siinä vaiheessa elämää. Soluasumisessa on toki omat hyvät ja huonot puolensa, eikä se sovi asumismuotona ihan jokaiselle ihmiselle.
   
   Soluasuminen ei ollut mun mielestä paras tapa asua, joten päätimme vuosi sitten muuttaa pitkäaikaisen kaverini kanssa isoon kaksioon. Kyseinen asunto on pohjaratkaisultaan sellainen, että se sopii meille paremmin kuin nenä päähän. Asunto on sijainniltaan ideaali ja kahteen pekkaan kustannettuna vuokra ei ole liian suuri. Jos joutuisin asumaan yksin, ei mulla olisi varaa asua kaksiossa - enkä kyllä tiedä, olisiko yksiössäkään. Täällä päin kun yksiöidenkin hinnat ovat helposti lähemmäs 1000 euroa. Suosittelen siis pohtimaan, josko lähipiiristäsi löytyisi joku kaveri, jonka kanssa voisitte harkita yhteisasumista!
   
   
10. SÄÄSTÄ OMAA ASUNTOA VARTEN
    Moni suomalainen hankkii jossain vaiheessa elämäänsä oman asunnon. Keskimääräisesti suomalaiset omistavat elämänsä aikana monia asuntoja, ja usein vasta kolmas tai neljäs asunto on velaton - seuraava ja vähän isompi rahoitetaan usein edellisestä asunnosta saaduilla tuloilla. Asunnon ostaminen on iso sitoumus, mutta se on monelta kannalta ajateltuna järkevää. Miksi maksaa vuokraa muille, kun samalla summalla voisi lyhentää omaa asuntolainaansa?
    
    Oman asunnon hankinta vaatii toki vakaan elämäntilanteen, työpaikan ja sopivat säästöt. Tätä helpottaakseen nuorten kannattaakin aloittaa ASP-tilille säästäminen ensiasunnon ostoa varten. ASP-säästämisen voi aloittaa 15-39-vuotiaana, ja sen talletuksiin on omat ohjeistuksensa. Tämä kannattaa aloittaa vaikka sillä 50 euron kuukausisummalla jo nuoresta asti, sillä ASP-laina on valtion takaama laina, eikä asunnon ostoon tarvita näin ollen muita takaajia (olettaen, että ASP-tilin säästöt riittävät kattamaan ASP-lainan). ASP-tilille tulee säästää vähintään 10 prosenttia hankittavan asunnon hinnasta. Pankit myös maksavat ASP-tilille verotonta korkoa 1 % verran vuodessa, ja pankeista riippuen monet tarjoavat 2-4 % lisäkorkoa ASP-lainan noston yhteydessä.
    
    Jos oman asunnon hankinta on koskaan tavoitteena, kannattaa ASP-säästäminen oikeasti aloittaa heti, koska tällä tavalla voi säästää pitkän pennin asuntoa hankkiessaan. Mä aloitin ASP-säästämisen jo alaikäisenä, ja tästä syystä voin mahdollisesti hankkia oman ensiasunnon jo ensi vuoden puolella Helsingistä. Tämä ei olisi mitenkään mahdollista ilman pitkäjänteistä säästämistä.
    
    
11. KILPAILUTA SOPIMUKSESI
    Jokainen on varmasti joskus saanut puhelun pyhelinmyyjältä, joka kertoo tarjoavansa parempaa puhelinliittymää, sähkösopimusta tai jotakin muuta. Ja ihan totta, jokaisen kannattaisi kilpailuttaa paitsi pankkinsa, myös vakuutukset, puhelinliittymänsä ja sähkösopimuksensa tasaisin väliajoin. Kilpailuttamalla saat selville, mikä olisi juuri sinulle paras ja halvin vaihtoehto kustakin palvelusta.
    
    Moni maksaa tietämättään tai laiskuuttaan ihan liikaa vakuutus- tai vaikkapa puhelinmaksuja, kun saatavilla olisi paljon kustannustehokkaampiakin ratkaisuja. Ota siis joku päivä operaatioksi käydä läpi nämä seikat!
    
    
12. SUOSI KIRPPUTOREJA
    Hevostavaroita myydään pilvin pimein esimerkiksi Facebookissa erilaisilla kirppistileillä. Koska hevostavarat ovat kulutustuotteita ja niitä on pakko aika ajoin uusia, on fiksua yrittää etsiä sopivia tuotteita ensin esimerkiksi juuri Facebookista tai muilta käytettyjen tavaroiden myyntisivustoilta. Usein nuo tuotteet ovat ihan yhtä hyväkuntoisia kuin uudetkin, mutta eivät enää syystä tai toisesta kelpaa omistajalleen.
    
    Sama pätee yhtä lailla myös muihin kuin hevostavaroihin. Ja omiin tavaroihisi ja varusteisiisi! Jos huomaat, ettet ole käyttänyt jotakin tavaraa tai vaatetta vaikkapa pariin kuukauteen, mieti tarkkaan, voisitko luopua siitä ja mahdollisesti hankkia sillä rahalla jotakin sellaista, mikä olisi tarpeellista juuri sillä hetkellä.
    
    
13. ÄLÄ OLE LIIAN TIUKKA ITSELLESI
    Joskus saa ja pitääkin höllätä. Jos haluat mennä leffaan, vaikka se raha olisikin oikeasti fiksumpaa laittaa säästöön, niin mene ihmeessä. Elämää ei pitäisi elää sillä ajatuksella, että "säästän vain tulevaa, parempaa elämää varten". Elämästä pitäisi pystyä nauttimaan ihan joka päivä, joka hetki. Silloinkin, kun rahat tuntuvat olevan tiukalla.
    
    Älä siis suotta ole liian ankara, vaan muista myös hemmotella itseäsi säännöllisesti. Kyseessä ei tarvitse olla rahan tuhlaamista vaativa viikonloppu kylpylähotellissa, vaan esimerkiksi hetki suosikkijäätelön ja lempparisarjan parissa. Pienillä teoilla tekee paljon hyvää omalle hyvinvoinnilleen. Muista, että sä olet tärkeä ♥

Tässäpä sitä listaa olikin kerrakseen! En millään saanut listattua ylös kaikkea sitä, mitä mieleen olisi tullut, mutta toivottavasti tästä oli hyötyä jollekin teistä. Ja hei - jos sulla on jotakin säästövinkkejä tai talouteen liittyviä ideoita, niin kuulisin niistä todella mielelläni lisää kommenttien puolella!

Ihanaa viikkoa :)