#1053: Kahdeksan hevosentäytteistä päivää

Terveisiä aurinkoisesta Kööpenhaminasta! Kuten edellisessä postauksessa tuli mainittua, olen tällä hetkellä työreissulla Tanskassa, jossa kevät on edennyt todella pitkälle luoden luontoon ihan eri tavalla väriä kuin Suomessa. Eipä varmasti mene enää kauan, kun saamme nauttia hevostenkin kanssa peltolaukkailusta ja ennen kaikkea ulkokentällä ratsastamisesta! Lupaavalta tilanne nimittäin näytti sen suhteen jo maanantaina, kun ehdin piipahtamaan tallilla ennen tiistain aamulentoa. Oli kyllä ihanaa kävellä vajaan tunnin ajan Macon kanssa ilman satulaa lähimaastoja ristiin rastiin auringonsäteiden helliessä vielä seitsemän aikaan illalla. Niin se kesä tulee, vaikka talvi olikin tänä vuonna pitkä ja runsasluminen.

Maco on viettänyt ihan puhtaasti kävelylomaa nyt, kun oma aikani on kulunut enemmän ja vähemmän työ- ja matkustusjuttujen parissa. On hassua, että ehdin käydä vajaan kuuden viikon aikana tallilla yhteensä vain kahdeksana päivänä, jos tulevan viikonlopun viiden minuutin piipahdusta kyydittävän noudon osalta ei lasketa mukaan. En muista aikaa, jolloin tallilla olisi tullut vietettyä yhtä vähän tunteja ja minuutteja - edes silloin, kun sitä omaa hevosta ei olut. Jostain syystä en ole kuitenkaan ollut yhtään pahoillani, sillä syyt tallireissujen poisjäämiselle ovat olleet nekin enemmän kuin mukavia: Thaimaan reissu, talviurheilureissu Tahkolle, työmatka Tanskaan ja muutamat illat kavereiden kanssa viettäen. Kirjoitinkin jo joskus aiemmin tänä vuonna siitä, miten näin vähän vanhemmalla iällä olen oppinut arvostamaan myös muita elämän osa-alueita kuin sitä pelkkää hevostelua. Vaikka ratsastus ja hevoset ovat yksi tärkein asia elämässäni, eivät ne enää yksissään muokkaa arkeani. Joskus koin huonoa omaatuntoa siitä, etten ehtinyt tallille joka päivä - ja silloin sinne mentiin vaikka kuudelta aamulla tai yhdeltätoista illalla. Koska voin luottaa nykyisen tallimme ammattimaiseen hoitoon ja ihanan hoitajamme Idan apuun, voin hyvillä mielin pitää tallivapaita varsinkin nyt, kun Maco olisi muutenkin kävellyt. 

Maanantaina oltiin keväisissä tunnelmissa...

... kun vielä pari viikkoa takaperin Ida kävelytti Macoa ihan lumipeitteen siivittämänä!

Viime viikonloppu kului reissussa Tahkolla harrastaen eri talviurheilulajeja. Tässä ollaan siskon kanssa lähdössä kohti rinteitä.

Vaan Kööpenhaminassa ei lunta ole - vihreyttä senkin edestä <3

Toisaalta ymmärrän erittäin hyvin niitä ihmisiä, jotka haluavat olla siellä tallilla ihan jokaisen mahdollisen hetken. Hevoset tuovat niin paljon hyvää elämään ja auttavat jaksamaan silloinkin, kun työpäivät tuntuvat pitkiltä ja arki on muuten tasaisen harmaata. Toisinaan leikittelemme kavereideni kanssa ajatuksella siitä, mitä ihmettä keksisimme päiviemme sisällöksi, jos olisimme hevosettomia. Mihin sen kaiken ajan voisi hyödyntää? Rahalle keksii toki aina käyttöä, mutta kyllä se hevoseton elämä jättäisi ainakin aluksi tyhjiön omaan identiteettiin. Myös muiden silmissä: olenhan esimerkiksi töissä se "heppatyttö" tai hevosenomistaja, joka viettää suurimman osan ajastaan rapsutellen hevoslastaan. Jokainen toki brändää itsensä, miten järkeväksi näkee. 

Macon kävelyloma sai loppua eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan viime viikon torstaina, jonka jälkeen sitä olisi saanut ratsastaa vajaan tunnin ajan käynnissä ihan normaalisti työskennellen aina huomiseen asti. Koska ehdin tallille tuon käyntiratsastusviikon aikana vain kerran, on Ida hoitanut tunnollisesti ruunan kävelytystä maasta ja selästä käsin. Torstaina saisimme alkaa ottamaan muutkin askellajit mukaan välttäen vielä niitä ihan pienimpiä ympyröitä, mutta tässä kohden uskon ehtiväni hevosen kyytiin vasta ensi viikon maanantaina. Tai keskiviikkona, jos päätänkin yllättäen lähteä katsomaan Ainoon Rodrigo Pessoan esteratsastusklinikkaa. Houkuttelisi kyllä, mutta toisaalta tuntuu tylsältä pitkittää tallille menoa taas kahdella päivällä. Vaikka ei Maco siitä välitä - ja Pessoa ei Suomessa turhan usein klinikoita pidä. Tässä sitä nyt ollaan, kahden vaiheilla. Miten sä toimisit?

Päivän lenkillä tutustuin mm. tällaisiin ihanuuksiin.

Vaikka tallivapaat ovat tunnetusti tehneet hyvää, en malttaisi millään odottaa pääseväni kunnolla treenaamaan ja etenkin pohtimaan tulevia kisoja! On pakko myöntää, että Aasian auringon alta haettu ja muilla reissuilla täydennetty motivaatio ratsastusurheilun pariin on nyt huipussaan. Kun ottaa etäisyyttä omasta arjestaan, tapahtuu yleensä syvällistä oman elämän pohdintaa tai kaiken unohtamista. Mä kuulun aina tuohon jälkimmäiseen, sillä en reissussa ollessani välttämättä edes aktiivisesti muista, että omistan hevosen tai ylipäänsä harrastan ratsastusta. Toki se tulee esiin kaikissa keskusteluissa, sosiaalista mediaa selaillessani tai eläimiä nähdessäni. Mutta en mä mieti herätessäni, että onkohan Suomessa millainen sää loimituksen kannalta. Vielä vuonna 2017 mietin. 

Tulevana viikonloppuna jatketaan jälleen toden teolla hevoshommien parissa, kun Tampereella on tuttuun tapaan Hevoset-messut. Menen paikalle jo perjantaina, sillä auttelen viikonloppuna Team Eurohorsesin estekisojen parissa, kuten jo monena vuonna aiemminkin. Meillä on Kultahippuja-blogin Danielan ja Tuhmaponi-blogin Marin kanssa Meet&Greet sekä lauantaina että sunnuntaina Helsinki Horse Show'n ständillä loppuiltapäivästä, joten messuhallilla tulee varmasti vietettyä aikaa aamusta iltaan. Ihanaa nähdä ystäviä ja tuttuja, sillä niitä riittää tuollaisissa tilaisuuksissa! Ehdottomasti eniten odotan esteluokkien lisäksi klinikoita ja etenkin Urmas Raagin esteklinikkaa. Urmas on ihan loistotyyppi, joka oikeasti osaa valmentaa. Mielenkiintoista nähdä, miten häneltä luonnistuu klinikan pito suomalaisyleisölle!

Koska kello alkaa olla jo melkoisen paljon, on mun aika jatkaa vielä hetken aikaa opintojen parissa ennen nukkumaanmenoa. Väsymys on kyllä ihan aitoa, rehellistä väsymystä pitkistä yöunista huolimatta, sillä tänään kävelin työpäivän päätteeksi ympäri Kööpenhaminaa vajaan 15 kilometrin ja 20 000 askeleen verran katsomassa nähtävyyksiä, joita en ole aiemmilla reissuilla ehtinyt tarkastamaan. Lisäksi aamulla tuli juostua lenkkiä ulkona (t-paidassa!) ja iltapäivällä käytyä salilla. Huomenna onkin hyvä istua pitkä päivä kick offissa ennen yölentoa takaisin Suomeen. Saas nähdä, miten jumissa olen perjantaina tuosta kombosta: fiksuna kun en yksinkertaisesti saa itseäni venyttelemään. Tyhmästä päästä kärsii.. ja niin edelleen. 

Ajattelin kuvata messuviikonlopusta jonkinlaista MyDayta, sillä ainakin aiempina vuosina ne ovat kiinnostaneet katsojia varsin suuresti. Toivottavasti tämän vuoden messuista tulee onnistuneet kaikin puolin! Suurin missioni on jättää lompakko hotellille joka päivä, jotta en käytä ollenkaan rahaa koko viikonlopun aikana. Jos pääsen tähän tavoitteeseen, lupaan palkita itseni ruhtinaallisesti. Eli jos olet messuilla ja näet mut hypistelemässä jotain ihanaa uutta loimea tai riimua, tule repimään pois ja käske istumaan katsomoon seuraamaan mitä tahansa ohjelmanumeroa. :D

Oletko sä tulossa Tampereen messuille viikonloppuna?