#1054: Vielä hetkeksi paratiisiin

Olin ihan unohtanut julkaista myös tänne blogin puolelle videon, jonka kuvasin Thaimaan reissuni jälkeen! Video ei ole se perinteisin tapa kurkistaa reissuun, sillä aiemman matkalta kuvatun MyDayn lisäksi halusin kertoa koko vajaan kolmen viikon rupeamastani puhelimella kuvattujen kuvien ja videoiden muodossa. Siispä istuin alas, laitoin kameran mitä ihmeellisemmän virityksen päälle ja aloin selittämään. Ja juttuahan riitti!

Ei varmasti ole vaikeaa olla uskomatta, että nuo viikot Aasian auringon alla olivat ehdottomasti yksiä elämäni parhaista. Yksin reissaaminen on jotain sellaista, mitä jokaisen ihmisen pitäisi elämässään päästä kokemaan. Olen ihmisenä sellainen, joka ei liiaksi stressaa tulevasta tai jää murehtimaan asioita turhaan. Multa kysyttiinkin pariin otteeseen, miten aloin suunnittelemaan reissuani ja kuinka päädyin lähtemään matkaan itsekseni. Vastaus molempiin on yksinkertainen: en juuri suunnitellut, enkä oikeastaan edes ajatellut, miksi lähdin yksin. Alunperin mun piti lähteä ystäväni Millan kanssa, mutta he halusivat miehensä kanssa Amerikkaan ja minä Aasiaan. Siispä istahdin yhtenä iltana tietokoneen ääreen ja selailin eri matkavaihtoehtoja. Äitini bongasi nopeasti yhden vaihtoehdon Hua Hinista ja kun googlasin, millainen paikka on kyseessä, ostin matkan kymmenen minuutin pohdinnan jälkeen. Oikeastaan tiesin vasta ensimmäisen lomaviikon jälkeen, missä päin karttaa Hua Hin oikeastaan edes sijaitsee. Ja tämäkin selvisi vasta sitten, kun keksin lähteä käymään lauttamatkalla Pattayalla. 

Missionani oli mennä Thaimaahan, asettua hotellille ja miettiä sitten, mitä kaikkea loman aikana tekisinkään. Ajattelin, että mulle tulisi tietysti todella kiva ja rentouttava viikko. Se, mitä kaikkea pääsin kokemaan ja näkemään, ei ole kuvailtavissa järkevien sanojen avulla. Nautin ja rakastin joka ikistä sekuntia. Niitä hetkiä, kun makasin altaan reunalla kuunnellen tai lukien kirjoja tai nautin taivaallisen hyviä ruokia. Kun kävelin kymmeniä kilometriä rantaviivaa ja kaupungin katuja tai tutustuin uusiin ihmisiin. Kun juotin katukoiralle vettä pullosta tai kun istuin moottipyörän kyydissä puoliltaöin nostaen kädet taivaalle. Elin täysillä, enkä varmasti miettinyt etukäteen, mitä huominen tulee pitämään sisällään. Menin nukkumaan aikaisin tai vasta aamun ensimmäisillä tunneilla. Opin nauttimaan omasta seurastani ja heittäytymään pelottomasti kenen tahansa toisen turistin tai paikallisen seuraan. 15-vuotias ujo Aada olisi ollut todella ylpeä. No, kyllä tämä 24-vuotiaskin on hieman, jos myöntää saa. Ylitin itseni ja se jos joku tuo hymyn huulille, jota ei saa pyyhittyä pois sitten millään.

Koska halusin muistaa näitä fiiliksiä vielä myöhemmin itsekin, puhuin niitä videolle avoimesti. Toivon, että tästä videosta on inspiraatiota jollekin, joka harkitsee lähtevänsä reissaamaan yksin. Ehdottomasti - tee se! Et tule katumaan päivääkään. Jos mua ei olisi sidottu Suomeen töiden ja hevosen puolesta, lähtisin ehdottomasti uudelleen. Ja siksi aion lähteä syksyllä viettämään kesälomaa Italiaan kierrellen yksikseni yhtä pitkän ajanjakson verran. Talvella voisi sitten yrittää saada palkatonta vapaata ja lähteä pidemmäksi aikaa reppureissaamaan Aasiaan, jos työnantaja olisi suopea ajatukselle. Tämä on unelma, vaan pitäähän unelmia nuorella naisella ollakin. Tai naisilla, sillä suunnittelimme tätä reissua kämppikseni Sannin kanssa kahdestaan toteutettavaksi. Ja muutama muu kaveri liittyisi mukaan lyhyemmäksi aikaa. Katsotaan, katsotaan.. Ehkä joskus!

Pidemmittä puheitta, tässäpä vielä mainitsemani video ja kasapäin kuvia, joita blogissa ei vielä ole nähty reissultani. Näitä riittäisi niin paljon, etten saisi edes loppumaan: kuvia ja videoita tuli nimittäin napattua 1800 koko kolmen viikon ajalta. Puhelimella. Melkoinen suoritus, vaikka itse sanonkin :P

Oletko sä reissannut yksin tai haluaisitko lähteä?

Linkki videoon.