#488: Miksi luet blogiani?

Selaisin tällä viikolla vanhoja postauksiani ja sitä, miten ne ovat herättäneet teissä mielenkiinnon. Omaksi yllätyksekseni blogini kaikkien aikojen suosituin postaus on viime syksyn Keravan aluemestaruuskisoista kertova postaus. Toki olen tiennyt tämän koko ajan, mutta olen tosissani pohtinut, miksi juuri se postaus on saanut niin paljon huomiota osakseen.

 

Tästä innostuneena halusin tehdä kokonaan oman postauksen aiheesta ja kysyä teiltä lukijoilta, miksi te luette juuri tätä blogia. Blogimaailma on paisunut myös Suomessa viimeisen vuoden aikana jopa hevospuolella todella suureksi ja tarjonta lisääntyy jatkuvasti. Jokaiselle on jotain, se on ihan varma asia. Se, että blogini on yksi Suomen hevosblogien luetuimmista, on toki äärettömän hienoa, mutta samalla ihmetys tuota asiaa kohtaan ei koskaan katoa omalta kohdaltani. Arvostan suuresti jokaista lukijaani, myös satunnaisesti paikalla vierailevia, ja haluan tarjota teille nyt mahdollisuuden kertoa mielipiteitänne rehellisesti.

 

 

 

Aloitin blogin pitämisen niin kauan aikaa sitten, että se on kasvanut ikään kuin osaksi itseäni ja siksi sitä on välillä vaikea katsoa "ulkopuolisen silmin". Listasin alapuolelle muutamia kysymyksiä, joihin toivoisin saavani vastauksia tämän postauksen kommentteihin. Näiden avulla voin kehittyä paremmaksi bloggaajaksi ja tehdä tästä blogista entistä monipuolisemman, kadottamatta kuitenkaan sitä omaa otettani. Jokainen antamanne vastaus on tärkeä, mutta erityisen kiitollinen olen kaikille teille, jotka osaatte perustella vastauksenne tarkemmin!

• Miksi luet blogiani?
• Mikä blogissani on hyvää? Entä huonoa?
• Mitä asioita et muuttaisi blogissani? Mikä olisi parannettavaa?
• Mikä postauksista on suosikkisi tai jäänyt muuten mieleen?
• Kauan olet lukenut blogiani ja kuinka monta kertaa viikossa keskimäärin vierailet täällä?

Kiitos kaikille lukijoille, ihanaa viikonloppua! :)

 

Lue lisää

#487: Verta, hikeä ja kyyneliä

Olin tänään alkuillasta kouluvalmennuksessa. Edellisestä kerrasta tuntui olevan ikuisuus, vaikka ajallisesti väli taisi olla muutaman viikon verran. Olin jo etukäteen varautunut siihen, että Champ saattaisi olla vähän normaalia huonompi, joten olin maneesissa puoli tuntia ennen valmennuksen alkua kävelemässä ja verryttelemässä hevosta itse tuntia varten.

 

Kuinka osasin aavistaa, että hevonen saattaisi tänään olla tavallisista tahmeampi työskentelyyn? Champhan on ollut nyt oikeastaan viime marraskuusta asti todella kiva ratsastaa niin sileällä kuin esteilläkin, sillä siitä on tullut reaktiivisempi ja herkempi jalalle. Se on myös suorempi ja tasaisemmalla tuntumalla. Toki välillä on päiviä, jolloin kaikki ei ole pelkkää tanssimista, mutta lähtökohtaisesti ne huonommatkin päivät ovat olleet paljon parempia kuin aiemmat parhaat hetket.

 

Maanantaina ja eilen tiistaina Champ oli kuitenkin ratsastaessa vähän vastahakoinen. Se oli oikeastaan aika sählä aluksi: seurasi kaikkien muiden hevosten tekemistä ja keskittyi ihan muuhun kuin siihen, mitä siltä pyysin. Itse ratsastaessa hevonen oli periaatteessa ihan herkkä jalalle, mutta kuitenkin pätkittäin kovetti kylkensä ihan kokonaan, eikä reagoinut eteenpäin vieviin apuihin millään tavalla tai korkeintaan heittämällä takaosaa ilmaan. Pätkittäin hevonen oli kuitenkin todella kivan tuntuinen. Ruunalla oli lauantaina vapaa ja sunnuntaina kävelin maastossa, joten se on voinut myös jumiutua viime torstain isommasta jumppasarjatyöskentelystä.

 

Tänään ei oltu yhtä uskottava kouluratsukko kuin loppuvuodesta :D

Päivän treenin yksi osa: valkoinen on avotaivutusta, punainen ravia/laukkaa.

No, sitten itse tähän päivään. Kerroin jo heti tunnin aluksi valmentajalleni näistä edellisten päivien ratsastuksista, jotta hän tietäisi hieman, missä mennään. Teimme koko tunnin ihan perustehtäviä, sillä estehevoselle tärkeää on olla avuilla ja suora - se helpottaa esteiden hyppäämistä, mutta myös ylläpitää hevosen terveyttä. Estehevosten ei tarvitse osata "temppuja", vaan niiden tulee olla hyvin läpiratsastettuja ja siten kyetä suorittamaan esteradat halutulla tavalla.

 

Aloitimme tunnin käynnissä ympyrällä, jossa mun piti varoa ratsastamasta Champia ulos tahdista. Lähden helposti kiirehtimään, jolloin hevosen käynti muuttuu passitahtiseksi ja sen selkä jännittyy. Kun hevoset olivat edes jotenkin ohjan ja pohkeen välissä, siirryimme harjoitusraviin ja aloimme tekemään pitkiltä sivuilta suuria, 10-12 metrin halkaisijan voltteja. Voltit olivat siitä erilaisia, että teimme ensin puolikkaan poltin ja ratsastimme sitten 5-10 metriä suoraan, jonka jälkeen käänsimme vasta seuraavan puolikkaan takaisin uralle. Tämä on loistava harjoitus itselleni, sillä siinä Champ ei pääse kaatumaan sisäpohkeen päälle ja joudun myös itse ratsastamaan tarkasti hevosen joka askeleella, jotta se on volttien puolikkaiden välissä suorana.

 

Ravissa tehtävä sujui vielä ihan hyvin. Aluksi Champ tuntui hitaalta ja sellaiselta kuin potkisi kiviseinää. Meillä vaihtui tallilla heinäerä, mikä on varmasti osasyynä tähän "ilmapallomahaisuuteen" - tämän tunnin aikana Champ teki viisi lantakasaa, kun normaalisti määrä on korkeintaan yhdessä.. Uusi heinä on oikein hyvälaatuista ja ainakin Champ on syönyt sitä kuin pieni possu.

 

Viime maaliskuussa (?) meidän meno näytti tältä. Ei se tämän päiväinen varmasti huonompaa ollut, mutta tuntui suorastaan katastrofilta.

 

Kun voltit sujuivat suoristuksilla, jätimme suoristukset pois ja teimme ihan tavalliset voltit pitkille sivuille. Voltteja tuli yhdestä kolmeen aina yhdelle pitkälle sivulle ja väleissä mun piti ratsastaa avotaivutusta, sillä Champ jää helposti banaaniksi johonkin suuntaan. Kun olimme toistaneet tehtävää molempiin suuntiin, teimme vielä ympyrällä siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin raviin (välissä sai olla 3-5 askelta käyntiä). Mun piti tässä huolehtia, että hevonen käveli välin rauhallisesti kiirehtimättä, mutta kuitenkin niin, että se lähti heti eteen isossa ravissa pienestä avusta.

 

Ravityöskentely sujui oikeasti loppujen lopuksi mallikkaasti! Hevonen kulki ihan hyvällä kaulalla, työskenteli takaosastaan ja oli tasainen kädelle. Jouduin itse töihin ja käyttämään vatsalihaksia, jotta pystyin istumaan harjoitusravissa edes siedettävästi. Mutta laukka.. Voi elämä! Laukannoston jälkeen hevonen jäi ihan paikalleen ja kun ratsastin eteen, ei mitään reaktiota tapahtunut: hevonen vain hidasti, poikitti ja raippaa käyttäessäni pukitti. Noissa tilanteissa (mitä tulee onneksi nykyään enää todella, todella harvoin) mun pitäisi itse laskea sataan ja ratsastaa hevosta eteenpäin vähitellen, eikä hyökätä sen kimppuun. Se ei nimittäin pääse eteenpäin, jos se ei ole tasapainossa.

 

No, kun vihdoin sain hevosen eteen, jäi se ihan älyttömän vahvaksi edestä. En ole koskaan istunut sen selässä niin, että se olisi painanut ja vetänyt noin paljon ohjaa vasten. Suu oli ihan kuin kiviseinä - kuten myös kyljet. Vaikka valmentaja huusi ohjeita ja käski pitämään käden elävänä, en pystynyt muuhun kuin vetämään takaisin. No, jokainen voi arvata, ettei se johda yhtään mihinkään: vetokilpailun häviää aina ratsastaja. Yleensä Champin ollessa huono edestä, on se helppo ratsastaa jalalla paremmaksi. Nyt niin ei kuitenkaan ollut ja meno oli aika karmivan näköistä.

 

Ja nämä kuvat ovat elokuulta viime vuodelta. Tämä oli ensimmäisiä kertoja, kun aloin ratsastamaan ilman kannuksia sileällä ja siitä ollaan tultu todella, todella paljon eteenpäin!

 

Teimme samaa tehtävää kuin ravissa. Meinasin heittää hanskat tiskiin, sillä pitkään aikaan en ole ratsastanut noin huonosti! Liioittelen ehkä siinä, että hevonen oli aivan totaalisen hirveä, sillä laukassakin sain hyviä pätkiä rentouttaessani itse käden ja antaessa hevoselle aikaa. On se vaan kumma, miten ongelmien ilmetessä ne kaikki vanhat huonot tavat tulevat tuplaten takaisin ja kaikki uusi ja opittu menee taka-alalle.

 

Valmennuksen jälkeen voivottelin omaa ratsastustani kavereilleni ja eräs totesi, ettei se näyttänyt ollenkaan huonolta. Niin, ravissa hevonen kulki hyvässä tahdissa ja suoritti hyvin, laukassakin saimme hyviä pätkiä. Mutta kun hevonen on ollut nyt niin pitkään aivan super kiva ratsastaa, tuntuu tällainen pieni taantuma suorastaan maailmanlopulta. Mutta vain epäonnistumisten kautta voi kehittyä paremmaksi ratsastajaksi, eikä meno voi aina olla nousujohteista.

 

Sekä minä että hevonen olimme molemmat aivan loppu valmennuksen jälkeen! Olin herännyt itse puoli kuudelta töihin ja tehnyt ensin työpäivän, jonka jälkeen lukenut hetken koulujuttuja ja nukkunut pienet päiväunet ennen tallille lähtöä. Edellisen yön lyhyet yöunet ja ei-niin-terveellinen ruokailu ottivat veronsa ja nyt olen fyysisesti ihan poikki. Loppuviikko jatketaankin samoilla aikaisilla herätyksillä, joten taidan kiirehtiä nukkumaan tänään hieman aikaisemmin. Ehkä huominen estevalmennus sujuu sitten paremmin! :)

 

Oletteko te tehneet samantyyppisiä tehtäviä ratsastaessanne?

Onko jollakin muulla menossa nyt pieni alamäki ratsastuksessa?

Lue lisää

#486: Huh, johan pomppaa!

Talvi on ihanaa aikaa, mutta nämä loskasäät ovat kyllä super inhottavia! Haluaisin ottaa kivoja kuvia ulkona, mutta maisema on todella ruma ja sää harmaa. Maneesissakaan ei oikein saa otettua kuvia, joten luvassa on jälleen yksi postaus vailla laadukkaita kuvia. No, eiköhän se kevät sieltä vähitellen tule - tai edes kunnon lumikerros ja pakkaset!

 

Edellinen viikko oli normaalista viikkorytmistämme poikkeava, sillä en ollut koulutunnilla ollenkaan ja sen sijaan hyppäsin kahdesti. Tiistaina vuorossa oli paljon puomi- ja kavalettitehtäviä, emmekä nostaneet esteitä missään välissä yli 90cm korkeammaksi. Sain ohjeeksi tulla täysin ilman jalkaa esteille, mikä saattaa kuulostaa ulkopuolisen korvaan hurjalta. Tähän on kuitenkin syy - yleensä se, että pidän jalan kiinni, on samalla itselleni se, että ratsastan hevoseen painetta. Tehtävänäni oli siis opetella pitämään jalka hevosen lähellä ilman, että käytin sitä ollenkaan. En saanut pelätä sitä, että hevonen saattaisi pysähtyä esteen eteen tai kaarteissa. No, kuten arvata saattaa, eihän Champ pysähtynyt, vaan tuli entistä herkemmäksi pohkeelle.

 

 

Linkki videoon. (tässä vain kaksi viimeistä kertaa)

 

 

Linkki videoon. (koko valmennus)

 

Mutta ei sen enempää tiistaista, sillä tarkoituksenani oli kertoa torstain valmennuksesta. Talvi on tunnetusti treenausaikaa hevosille ja ratsastajille, sillä kesällä keskitytään kilpailemiseen. Näin kisakauden ulkopuolella tekniikkaa hiotaan, vaativuustasoa nostetaan ja hevosille (sekä mielellään myös ratsastajille) hankitaan tarvittava kunto kesän kisoja ajatellen. Aiemmat estevalmennukset ovat painottuneet tekniikan hiomiseen ja nyt vuorossa oli jumppasarja!

 

Aloitimme valmennukset tulemalla yhtä yksittäistä puomia molemmista suunnista. Koska tarkoituksena oli hypätä jumppasarjaa suoralla linjalla, tuli hevosen olla alusta asti suora puomin ylityksessä ja sen jälkeen. Champ virittyi todella paljon esteiden näkemisestä ja sinkoili välillä suuntaan tai toiseen, mutta oli kuitenkin ihan ratsastettavissa.

 

Puomin ylityksen jälkeen aloitimme hyppäämään yhtä pystyä, jonka edessä ja takana oli ponnistuspuomit. Tarkoituksena oli tulla suoralla linjalla mahdollisimman läheltä viereistä okseria, jotta hevonen olisi suora ennen estettä ja saisin jatkettua kierroksen mukaan oikeassa laukassa. Tämä osoittautui haastavaksi, sillä en saanut Champia jatkamaan oikeassa laukassa esteen jälkeen. En vain yksinkertaisesti saanut hevosta suoraksi ennen ponnistusta, jolloin sen oli helpompi laskeutua vasemmassa laukassa alas. Kun tämä onnistui lopulta, lopetimme verryttelyn ja siirryimme jumppasarjalle. Verryttelypysty oli korkeimmillaan noin 120cm, jos oikein arvioin.

 

Alkuverryttelyä.

Champ keksi aluksi omaa viihdykettä esteiden jälkeen :D

Jumppasarja eteni seuraavanlaisesti: ensin ponnistuspuomi, josta ristikolle - yksi laukka-askel - pysty - yksi laukka-askel - okseri - yksi laukka-askel - okseri - kaksi laukka-askelta - pysty. Aloitimme niin, että esteet olivat loppupäässä ehkä 90cm korkeudella ja lähdimme sitten nostamaan niitä isommiksi muuttaen samalla linjan kulkua. Piude halusi jumpata Champia tällä tehtävällä ja haki juuri tietynlaista hyppykaarta hevoselle. Jos joku väli jäi ahtaaksi, ei väliä pidennetty, vaan edellistä estettä muokattiin: esimerkiksi okserista tehtiin reippaammin nouseva, mikäli seuraava väli jäi ahtaaksi. Tällöin hevosen hyppy vie automaattisesti enemmän ylös kuin eteen ja seuraavaan väliin jää enemmän tilaa.

 

Toki esteiden noustessa ja oksereiden pidentyessä otimme vähän tilaa, jottei tehtävä olisi käynyt "mahdottomaksi" ja epäreiluksi hevoselle. Kun esteet alkoivat nousemaan 120cm tienoille, alkoi itselläni olemaan vaikeuksia pysyä kyydissä. Tärkeää oli, etten maannut hevosen kaulalla estäen sitä pääsemästä itse ylös väleissä tarpeeksi nopeasti. Kuitenkin mun piti myödätä tarpeeksi esteiden päällä, jottei Champ joutunut hyppäämään selkä alhaalla ja siten juuri niin kuin emme halunneet. Olen niin kamalan hidas, että tuo nopea myötääminen ja ylös nouseminen on mulle todella haastavaa!

 

Lopuksi esteet nousivat 140cm asti.

Lopuksi esteet olivat jo aika isoja: ensimmäinen ristikko oli tietysti pieni ja seuraava pystykin vain noin metrissä. Ensimmäinen okseri oli nouseva 120cm, toinen okseri enemmän tasana oleva 140cm ja viimeinen pysty 140cm. Oli kyllä niin kivaa päästä hyppäämään pitkästä aikaa noin "isoa" - Champkin nautti täysillä ja se jopa lopetti pelleilyn, kun se joutui jo hieman keskittymään tehtäväänsä. Ehkä se ajatteli, että vihdoin se saa hypätä muutakin kuin maahankaivettuja ;)

 

Champ kävi ihan kierroksilla hyppäämisen aikana ja se sinkoili suuntaan ja toiseen vinkuen aina, kun se sai jostain siihen syyn (esim. lumien tippuminen katolta, mitä se ei todellakaan pelkää). Loppuraveissa se olisi vain halunnut laukata ja mennä pää ylhäällä täysiä, sillä sen mielestä hyppääminen oli tuona päivänä ollut erityisen hauskaa. Herra oli kyllä oikein tyytyväisen näköinen itseensä, eihän sille voinut kuin nauraa.

 

Oletteko te hypänneet jumppasarjoja? Millaisia?

Lue lisää

#485: Luminen pelto - ilo irti!

Olen haikaillut täällä blogissakin moneen otteeseen siitä, miten odotan lunta pellolle. Välillä tilanne on näyttänyt ihan hyvältä ja olen ollut melkein varma siitä, että tästä talvesta tulee runsasluminen. Sitten on tullut plussakelit ja vesisateet, jotka ovat vieneet kaiken valkoisen pois maanpinnalta. Todella ärsyttävää! Pääkallokelit eli jäiset tiet ovat olleet maastoilun kannalta se viimeinen vaihtoehto, mutta on sitä silti yritetty liukastella menemään hokkien voimin..

 

Maanantaina hypin riemusta, kun viikonloppuna sataneet lumet olivat jääneet maahan. Ja kyllä sitä lunta olikin yhden yön aikana tullut - miltei 30cm! Siitä innostuneena lähdin käymään Champin kanssa pellolla ennen maneesiin menemistä. Kuten olen aiemmin kertonut, Champ osaa ottaa kaiken ilon irti pellolla olemisesta ja tälläkin kertaa se esitti mitä mielenkiintoisempia loikkia. Edelliseen kertaan verrattuna se oli kylläkin todella kesy, sillä silloin emme päässeet yhtäkään askelta suoraan ilman vinkumista ja riehumista.

 

Tässä pieni video tuon päivän reissusta. Valitettavasti paikalla oli vain yksi kuvaaja, joten oikeita valokuvia ei tällä kertaa saatu. Lisäsin siksi mukaan muutamia kuvia edelliseltä talvelta. Toivottavasti meidän innostus kuitenkin välittyy näin videon välityksellä teille saakka :)

 

 

Linkki videoon.

 

Lue lisää