Kouluvalmennukset ovat kaiken alku ja juuri. Vaikka se hassulta tuntuukin, yllättävän harva esteratsastaja käy lopulta säännöllisesti kouluvalmennuksissa. En voi sanoa olevani mallioppilas, sillä välillä eteen tulee viikkoja, jolloin aikatauluja ei saa mitenkään järjestymään ja valmennuksiin tulee sen vuoksi taukoa. Pyrin kuitenkin käymään kouluvalmentajan silmän alla viikottain, jotta saan pidettyä hevoseni ratsastettavuudeltaan parempana. Kouluvalmennukset kun eivät ole meille sitä temppujen opettelua, vaan ihan tavallista sileätyöskentelyä. Sitä, jolla saadaan hevoset kestämään käyttöä pidempään, kun ne liikkuvat paremmin käyttäen koko kroppaansa.
Viime viikolla kävin jälleen parin viikon tauon jälkeen koulutunnilla, mikä teki oikein hyvää paitsi Champille, myös etenkin itselleni. Mä olen vähän sellainen ihminen, joka vaatisi sen valmentajan kentän laidalle useina kertoina viikossa. Muistuttamaan siitä, miten siellä hevosen selässä tulisi olla. Ennen tein vähän liian vähän, ajelehdin lähinnä ympäri kenttää miettien kaikkea muuta kuin itse ratsastamista. Nyt kuluneen vuoden aikana olen opetellut keskittymään olennaiseen, jolloin olen alkanut tekemään ehkä vähän liikaa. Tukemaan kädellä, puristamaan jalalla ja korjaamaan jokaista mahdollista tulevaa virhettä. Estämään niiden virheiden esiintymisen. Se onkin haastavaa, sillä kun virhe ei tule kokonaisuudessaan esiin, ei sen lähtökohtiin voida puuttua. Sanotaanko näin, että virheitä peitellessä meno on "ihan ok", muttei missään nimessä kiitettävää. Kun virheitä ei kokeilla koko ajan peittää ja niitä tulee esiin, päästään niiden syihin paneutumaan ihan eri tavalla ja silloin kokonaisuus parantuu entisestään.
 |
| Nämä eivät nyt ole kouluvalmennuskuvia, mutta kuvia Ypäjän kisoista! Kaikki kuvat c. Hanna Heinonen, kiitos :) |
Kauhean vaikeaa selittää tätä asiaa, mutta toivottavasti tajusitte pointin! Sain kuulla valmennuksen alussa siitä, miten mun pitäisi lopettaa yliratsastaminen ja sallia hevosen tekevän virheitä. Jos haluan pidättää, pitää pidätteen olla nopea ja hellityksen tapahtua heti välittömästi. Jos hevonen ei hidasta pienestä pidätteestä, tulee pidäte tehdä sen jälkeen uudelleen. Mutta jos pidätän voimakkaasti ja jatkan pidättämistä periaatteessa jo hevosen reaktion jälkeen, ikään kuin varmistellen sen läpimenemistä, en jätä edes mahdollisuutta virheiden tulemiselle. Kuulostaa hassulta, sillä eihän virheitä haluttaisi tapahtuvan. Mutta jos ratsastan kovemmilla avuilla, saan lopulta sitkeän hevosen, joka ei reagoi apuihin nopeasti. Ja sitä me emme halua, sillä esteradalla se koituu nopeasti kohtaloksi.
Uskallus taitaa siis olla päivän sana. Uskalla epäonnistua! Tämä teema näkyi myös siinä, miten yritän tiedostamattani piilottaa muitakin Champin heikkouksia - tai ehkä juurikin niitä omiani. Mulla on pitkät jalat, joilla voin helposti kantaa hevosta ja sallia sen nojata niihin. Silloin se ei käytä kroppaansa kunnolla, eikä kanna itseään takajalkojensa päällä. Ja jos Champ on vähän sitkeä edestä painaen kädelle, jään herkästi vetämään vastaan. Näissä tilanteissa mun pitäisi vain uskaltaa hellittää ja jättää hevonen yksin hetkeksi: "hei, mä en kanna sua tänäänkään, sulla on neljä jalkaa, joilla sä pysyt pystyssä ihan itse."
Hyvä tapa testata, onko hevonen omilla jaloillaan kantaen itsensä, on hellittää hieman molemmista ohjista. Teemme tätä usein valmennuksissa, juurikin esimerkiksi harjoitusravissa tai laukassa. Hellitys tehdään viemällä molempia käsiä yhtä paljon hevosen suupieliä kohden, jolloin ohja luonnollisesti löystyy. Ratsastajan täytyy tällöin säilyttää oma keskivartalonhallinta, sillä jos oma paino kippaa samalla eteen, tarkoittaa se hevoselle venytystä. Mutta jos hevonen tästä ohjilla hellittämisestä huolimatta pysyy ryhdissä, säilyttää saman asennon, eikä esimerkiksi muuta tahtia, on kaikki aikalailla kohdillaan. Mun kompastuskivi on usein siinä, että rojahdan samalla pois ryhdistä. Silloin hevonen saa liikaa tilaa, jolloin se automaattisesti lähtee venyttämään enemmän eteen tai alas, riippuen tilanteesta. Nämä huomiot on siis vain omiani, ne voivat toimia ihan eri tavalla toisilla ratsukoilla!
Valmennustunti sujui varsinkin loppua kohden oikein kivasti. Alkuun Champ oli melko kiireinen, se ikään kuin juoksi pois tahdista ja halusi olla vähän hätäinen. Tähän vaikutti todella paljon oma yliratsastamiseni, mikä näkyi tunnin loppuosassa: kun olin itse rauhallisempi, ei hevonenkaan ollut enää kiireinen. Aloitimme tunnin avotaivutuksilla pitkällä sivulla kevyessä ravissa, jossa tarkoituksena oli jumpata Champin kylkiä ja toisaalta saada hevonen paremmin apujen väliin. Ongelmana avotaivutuksissa Champilla on sen oikea lapa, joka meinaa karata herkästi ulos vasemmassa kierroksessa. Tässä sain ohjeeksi laskea oikeaa kättä ja pitää sen vakaana, jotta se kontrolloisi oikeaa lapaa. Samalla vasen käsi asetti hevosta haluttuun suuntaan nousemalla ylös, ei vetäen taakse. Ylipäänsä ohjista taakse vetäminen on harvoin se, mikä auttaa mihinkään nopeaa jarruttamista lukuunottamatta. Ylöspäin ja sivuille suuntautuvat ohjasotteet lienevät tehokkaampi tapa viestiä hevoselle haluttuja asioita.
Linkki videoon (ääniraidallinen valmennusvideo).
Tunnin aikana pääsin tekemään myös esimerkiksi voltteja, joka saattaa kuulostaa varsin tylsältä harjoitukselta. Tosiasasassa nuo kymmenen metrin voltit ovat niin kamalan haastavia ratsastaa oikein. Se kun ei riitä, että hevonen menee ympyrän halutussa askellajissa! Kaiken pitäisi olla kohdallaan: tahdin, suoruuden, asetuksen, tien, aloituksen ja lopetuksen.. Lista on loputon. Ja kun valmentajana on tarkkaakin tarkempi kouluratsastaja, ei lopputulokseksi riitä se "ihan okei". Se pitää olla hyvä, valmisteltu, tarkkaan ratsastettu ja täsmällinen. Pian niistä volttienkin ratsastamisesta tulee tähtitiedettä. Tieto lisää tuskaa, sanokaa mun sanoneen :D
Kouluvalmennukset on mulle sitä kaikista parasta antia. Jotenkin tykkään siitä, että asioita hiotaan pikkutarkasti. Estevalmennukset ovat tosin kesän aikana muodostuneet samanlaisiksi, niitä odottaa ihan yhtä innolla. Eiköhän se tarkoita sitä, että tässä ollaan aika hyvillä raiteilla menossa kohti tulevaisuutta! Mä en selitä tästä kouluvalmennuksesta sen enempää, sillä tuolla 22 minuutin videolla on hyvin esillä kaikki se, mitä tunnista oikeastaan kerrottavaa oli. Kyseessähän on siis ääniraidallinen video, joten siinä kuulette mun mietteitä ihan kohta kohdalta tehtävien parissa. Toivottavasti joku jaksaa katsoa videon alusta loppuun!
Kumpi on teidän suosikki: este- vai kouluvalmennus?
Menipä champ kauniisti lopputunnista. Niska todellakin korkeimpana kohtana välillä! Hienoa! Katsoin koko videon alusta loppuun ja ei ollut edes puuduttava.
VastaaPoistaItse olin joskus myös esteratsastaja, mutta kun vakiohevoseni joutui saikulle niin kouluratsastus ehti viedä sydämeni, enkä esteitä hyppää kuin mielenvirkistykseksi. Ikinä en olisi uskonut noin tapahtuvan, mutta juuri se pikkutarkkuus lajissa viehätti jotenkin hyvin paljon
Kiitos ja hienoa, ettei video ollut liian tylsä :) mulla tuo muutos oli kouluratsastajasta esteisiin, ehkä se koulutuuppaus tulee joskus mukaan kuvioihin kokonaan taas?
PoistaArvostan kyllä suuresti jaksamistasi ja viitsimistäsi tehdä ääniraidallisia valmennusvideoita. Vaikka itsellänikin on vuosia tullut hevosen selässä vietettyä, on analyysejä todella mielenkiintoista kuunnella, vaikka ongelmat eivät samanlaisia olisikaan. Osaat myös kertoa mukavan asiallisesti ja tarkasti asioita, joten ei ole tunnetta, että kommenteista ei mitään irti saisi. Kenttäratsastajana erilaiset tekstisi ovat oikein mukavia ja miellyttäviä luettavia, kun jaksat kertoa sekä esteistä että sileän treeneistä. Olen saanut omiin treeneihinkin vinkkejä täältä, joten kiitos siitä. Alusta loppuun tuli video katseltua ja lopussa tuli hieman olo, että joko se kerkesi loppumaan.
VastaaPoistaKiitoksia siis sekä videoistasi että teksteistäsi! Upeaa syksyn jatkoa!
Voi miten ihana kuulla, että videoita ja postauksia muutenkin on mukava seurata. Mä jo ehdin ajattelemaan, ettei kukaan varmasti jaksa katsoa videota, kun se on niin pitkä :D kiva yllättyä positiivisesti!
PoistaIhanaa syksynjatkoa ja aurinkoisia päiviä myös sulle :)
Just toi että virheitä ei sais peitellä vaan ne pitää korjata. Ihanaa kun jaksat kirjoittaa näi hyvin asiaa,etkä ns. syytä hevosta kaikista epäonnistumisista mitä sattuu kohdalle,sitäkin näkee joskus. Itse oon ehkä enemmän kouluratsastaja,mutta nyt on tullu tiettyä itsevarmuutta hyppäämiseenkin kun olen hypännyt niilä vähän "laiskemmilla" (ehkä ennemmin ei ryntäävillä:D) hevosilla joista kyllä vauhtia saa irti varsinkin esteillä! Ja jaksoin katsoa videon loppuun! Oppii itsekkin noista ääniraidallisista,lisää niitä:)
VastaaPoistaKiitti :) ne virheet kun on tässä kohden 95% ratsastajasta johtuvia, turha sitä hevosta on silloin syyttää. Tsemppiä sulle estetreeneihin, toivottavasti itsevarmuus siellä kasvaa entisestään :)
PoistaHuippuhyvä video taas! Nämä ääniraidalliset on kyllä todella hyödyllisiä omaakin ratsastusta ajatellen :) Champ kulki tosi nätisti ja edistymisen kyllä huomasi videolla. Hyvin jaksoin katsoa putkeen, vaikka sä vähän epäilit että jaksaako kukaan... :D :D Kyllä tällaisia laadukkaita videoita jaksaa katsoa vaikka kuinka pitkään ;) Hieno juttu jos osallistut koulukisoihin!
VastaaPoistaVielä tuohon että pidänkö enemmän koulu- vai estevalmennuksista, niin pakko vastata että esteistä. Kouluvalmennuksista on kyllä mulle ja mun hevoselle tosi paljon hyötyä, mutta se ei tarkoita että hirveästi pitäisin niistä, koska esteet on enemmän oma juttu. Johtuu varmaan siitä, että kärsivällisyys ei aina millään riittäisi jonkin pienen asian hiomiseen... Oikasti kyllä pitäisi käydä nykyistä selvästi enemmän nimenomaan kouluvalmennuksissa!
Kiva, että kuitenkin käyt kouluvalkuissa, vaikka esteet vievätkin mennessään! Ja kiitos kommentista, mukava ettei video ollut liian pitkästyttävä :)
Poistahyvä video:) meinaatko laittaa riders innin 1-tason kisoihin kisavaatteet päälle? :D ku oon menossa sinne ekaa kertaa nii mietin laittaako ihmiset kisahousut ja takin��
VastaaPoistaKyllä mä ajattelin, ainakin valkoiset housut :) kutsussa sitä erikseen pyydetään, muuten en laittaisi.
PoistaOi kuinka tykkäsin tästä tekstistä! On niin äärimäisen tärkeää, että omat (ja hevosen) virheet tunnistetaan, jotta ne pystytään myös korjaamaan. Tässä oli niin paljon hyvää asiaa, että oli pakko kommentoida. Mä itse sorrun usein samaan kuin mistä tässä oli kyse: koetan varmistella koko ajan, ettei virheitä tule ja silloinkin kun hevonen olisi täysin kykenevä tekemään työnsä, en anna sen tehdä sitä. Pystyin siis samaistumaan joihinkin pätkii loistavasti. (Pitkiin jalkoihin tosin en...) Sainkin tästä teksistä punaisen langan mun omaan postaukseen, kiitos siitä!
VastaaPoistaVoi kuinka rakastan noita ääniraidallisia videoitakin. Niitä jaksaa katsoa ihan erilaisella innolla kuin tavanomaisia hittibiisien taustoittamia treenivideoita. Eihän pituus haittaa mitään, kun on täyttä asiaa alusta loppuun.
Kiitti! Mahtavaa, että oot mun kohtalotoveri tuon ratsastusongelman kanssa :D tai joo, ei se ongelma ole Kiva, mutta yritetään päästä siitä pois! Treeniä vaan, ei tää oo helppo laji ;)
PoistaKouluvalmennukset ovat ehdoton suosikkini, koska koulupuolen koen enemmän omaksi jutukseni ;) Innolla aina odotan ääniraidallisia videoita ja erityisesti kouluvalkoista! Eikä todellakaan ollut liian pitkä, kun tärkeiden asioiden läpikäymiseen menee enemmän aikaa :)
VastaaPoistaHienosti näkyi edistyminen tunnin aikana ja sain paljon vinkkejä omaan ratsastukseen. Oma heikkouteni on kädellä ja jalalla liikaa ratsastaminen, mutta tänä syksynä olen keskittynyt erityisesti käyttämään istuntaa käden ja jalan siaan ja edistyminen on ollut näkyvää ;)
Super, että edistymistä on ollut! Sillä jaksaa pitkälle :) ja Kiitti, yritän siis tehdä jatkossakin näitä videoita!
PoistaKouluvalmennusvideoista saa ehkä enemmän irti ja vinkkejä omaan itsenäiseenkin treenaamiseen, esteitä tulee harvemmin mentyä yksin ilman valmentajaa. Ja täytyy kyllä sanoa että Champ näyttää aivan upealta tässä! Menkää ihmeessä ruutuun (kouluradalle :D), menette aivan täydestä myös kouluratsukkona ;)! Sun istuntakin on ihailtava, jotenkin tosi luontevan ja levollisen näköinen, omasta mielestäni on ehkä jopa parempi jos jalka vähän heiluu kuin että se on jännittyneenä ja puristuneena paikallaan. Miten oppisin istumaan yhtä hyvin kuin sinä :O. Mutta siis ei ollut yhtään liian pitkä video, ihmettelin ajan kulumista kun tuntui ettei voinut olla 22 minuuttia pitkä :D tosin asiaan voi vaikuttaa se että mulla on tässä vieressä fysiikankirja auki, eli kekityn siis olennaiseen… :)
VastaaPoistaTosi mielenkiintoinen video, katsoin kyllä kokonaan! Itselle auttoi jalan paikalla pysymiseen se, että joustin nilkasta tietoisesti ravin tahtiin. Jouduin kyl iha tosissaa "heiluttelemaa" jalkaa aluks vaikka valmentaja sano että nyt ne nilkat menee hevosen tahtiin eli käytönnössä pysyy paikoillaan!
VastaaPoista