#900: Hämmentävä klinikkakäynti

Kun ulkona sataa, on vihdoin aika istahtaa koneen äärelle ja palata kaiken sen pariin, mitä olen onnistunut lykkäämään viikko toisensa jälkeen kauemmaksi. Enkä puhu pelkästään blogista, vaan ihan kaikella tavalla myös opiskelusta, kuvien muokkauksesta ja muusta tekemisestä, joka vaatisi elektronisten laitteiden käyttöä. Viimeiset viikot on tullut rutistettua oikein kunnolla ennen tätä niin sanottua syksyn ehkä vähän helpompaa jaksoa!

Tosiaan, taisin jo aiemmin mainita, että tällä ja viime viikolla reissasin töideni puolesta ympäri Suomea siten, että päivät oltiin erilaisissa opiskelijatapahtumissa, illat istuttiin autossa tai lentokoneessa ja yöt nukuttiin hotelleissa. Luonnollisestikaan en päässyt tallille, joten Maco on saanut viettää hieman kevyempää ajanjaksoa kaverini Millan kuitenkin ratsastaessa sillä muutamina päivinä viikossa. Olen mä kertaalleen ehtinyt käydä tällä viikolla maastoilemassa ja itseasiassa maanantaina kävimmekin klinikalla ihan perinteisessä perustarkastuksessa.

Klinikka-aika oli varattu jo hyvän aikaa sitten, mikä sattuikin sopivasti juuri maanantaille, jolloin satuin olemaan aamupäivästä vapaalla ja illan työrupeamakin sijoittui Helsinkiin. Aikatauluhan ei luonnollisesti siltikään pitänyt, sillä omien ajatuksieni mukaan olisimme selvinneet klinikalta kotiin tunnissa tai parissa, mutta lopulta siellä tuli vietettyä aikaa kolmisen tuntia.. Maco on kuvattu kauttaaltaan kolme kuukautta sitten ostotarkastuksen yhteydessä, joten mitään varsinaista syytä esimerkiksi kuvien ottamiselle en nähnyt etukäteisajatuksena. Halusin kuitenkin tsekata tilanteen ammattilaisen toimesta taivutuksilla ja muutenkin yleiskunnon tarkastuksella, sillä tässä kolmen kuukauden aikana hevosella on muuttunut paitsi kotimaa, myös treenitavat, kengitys, pohjat ja no, ihan kaikki.

Suomen Mestaruus 2017 -ruusukkeet.

Tallialuetta Ainon SM-kisoista.

Macoa on hierottu säännöllisesti sen ollessa mulla Suomessa, eikä hieroja ole koskaan löytänyt mitään kovin ihmeellistä. Toki jumeja on ollut varsinkin takaosassa hyppäämisen jäljiltä, mutta ne ovat aina auenneet hyvin ja kuten joskus kerroin täälläkin, on Maco reagoinut hierontaan aina ihan valtavan voimakkaasti rentoutumalla. Lisäksi otin ruunasta jo kesällä laajan verenkuvan, jossa tsekkasimme yleisesti veriarvot ihan vastaisuudenkin varalta: jos hevonen sairastuu, tiedämme vähän, mikä on ollut sen normaalin tilanteen arvot. Noissa ei ollut mitään sanottavaa, joten olen pystynyt senkin osalta olemaan hyvillä mielin liikenteessä!

Klinikkakäynti alkoi yleistutkimuksella, jossa ei ollut mitään huomautettavaa: lihaksistossa tai lonkan limapussien alueella ei ollut aristusta, eikä SI-nivelen alueella provokaatiossa jäykkyyttä tai aristusta. Kun yleistutkimus oli tehty, juoksutimme Macoa ensin suoralla ilman taivutuksia, jonka jälkeen sama toistettiin liinan kanssa ympyrällä molempiin suuntiin pehmeällä sekä kovalla alustalla useaan kertaan suuntaa vaihtaen. Siinä sai kyllä olla kunto kohdillaan, kun juoksi kerta toisensa jälkeen ja yritti saada hevosta juoksemaan innokkaasti eteenpäin! Maco taivutettiin myös joka jalasta suoralla sekä ylä- että alanivelistä. Takajaloissa ei ollut mitään taivutusreaktiota, kuten ei myöskään vasemmassa etujalassa. Oikeassa etujalassa taivutusreaktio merkattiin papereihin 0,5/5 eli käytännössä ei ollenkaan. Tämä oli mulle kovin hämmentävää, sillä aiemmin mun klinikalla käyttämät hevoset ovat reagoineet taivutuksiin poikkeuksetta joka kohdasta jollain tavalla, joskus jopa kolmosen verran. No, toki parempi näin.

Eläinlääkäri halusi puuduttaa oikean etujalan kahteen otteeseen siten, että ensin puudutettiin matala johtopuudutus ja välijuoksun jälkeen keskikorkea johtopuudutus. Tuon jälkeen otettiin vielä röntgenkuvat molempien etujalkojen alanivelistä. Niissä ei ollut mitään kummallista. Olin jo ihan valmistautunut, että meidän pitäisi hoitaa jotain, koska Champilla hoidettiin joka klinikkakäynnillä jotain jalkaa juurikin taivutusreaktioiden takia, mutta tällä kertaa eläinlääkäri ei nähnyt tarvetta hoitaa yhtään mitään. Lähdinkin siis kotiin ilman mitään toimenpiteitä, ohjeistuksena jatkaa normaalia treeniä ja kengitysmuutoksena lyhentää molempien etujalkojen varvasosaa hieman. Myös kannoille tulisi saada ajan kanssa enemmän tukea. 

Klinikalla tomerana poikana!

Kengityksessä. Uutta kenkää alle ;) Maco oli ihan kyllästynyt, se nojasi päällään kengittäjän selkään!

 Hämmentävää, sillä koskaan en ole lähtenyt klinikalta ohjeistuksella "treeniä vaan" ja köyhtynyt samalla satoja euroja. Olin jo etukäteen valmistautunut siihen, että Maco kävelisi mahdollisesti tämän viikon, joten tämä klinikkakäynnin hyvä uutinen sekoitti pakkaani hieman. Nyt lähdemmekin siis ensi viikolla aluemestaruusviikonloppuna hyppäämään sunnuntaina avoimet 110cm ja 120cm -luokat Riders Inniin, jonka jälkeen seuraavana viikonloppuna on Helsinki Horse Show'n karsinnat, joiden yhteydessä hypätään joukkueiden väliset halli-SM:et. Näihin meillä on joukkuekin kasassa, jes! Itse aluemestaruusluokkaan en valitettavasti pääse tänä vuonna osallistumaan, sillä meillä on juuri lauantaina töissä henkilöstöjuhla, joka tällä kertaa vaatii läsnäoloani. Totesin kuitenkin, että mulla on aikaa osallistua noihin senioreiden aluemestaruuksiin ihan niin kauan kuin vaan satulassa pysyn, joten siltä osin en taida mitään menettää.

Tämä viikko kului torstaista eteenpäin esteratsastuksen Suomes Mestaruuksien parissa ratsastuskeskus Ainossa, kun olin siellä tallimestarina. Vaikka sää oli välillä kaikkea muuta kuin suosiva, oli meillä kasassa ihan huikea porukka ja mahtava yhteishenki. Mieltä lämmitti nähdä toisiaan auttavia ihmisiä, iloisia ratsastajia ja hevosenhoitajia, sitä aitoa tyytyväisyyttä omaan tekemiseen ja toki myös onnistumisia radoilla. Moni mun kaveri teki hienoja suorituksia mestaruusluokissa, joten oli ihanaa päästä jakamaan heidän ilonsa heti ratojen jälkeen. Toki erityisen kivalta tuntui saada kiitosta siitä omastakin työstä ja varsinkin siitä, miten hienosti me tyttöjen kanssa jaksettiin painaa kaatosateessa hymyssä suin kellon ympäri. Autettiin kaikkia parhaamme mukaan ja tehtiin asiat mahdollisimman pitkälti ratsastajien toiveiden pohjalta. Tätä asennetta lisää tulevaisuuttakin ajatellen!

Seuraavaksi mennäänkin sitten kansainvälisten Aino Masters CSI 2* -kisojen merkeissä. Vähän jännittää, miten tuosta selviää tällainen vastuuasioissa kokematon tyyppi, mutta onneksi aina voi kysyä apua kokeneemmilta! SM-kisoissa hevosia oli viikonlopun aikana majoittumassa vajaat 80 kappaletta, mutta lokakuussa määrä on paljon isompi. Ja siitä jatketaankin suoraan Horse Show'hun! Mieleen tupsahtaa ajatus siitä, miten mä ehdin tehdä niitä oikeita töitä, saati opiskella. Tai ratsastaa itse :D 

Huomenna palaan takaisin arkeen, sen lupaan. Menen aamulla tavallisesti töihin Pasilaan kahdeksaksi, jonka jälkeen ajan postin kautta tallille. Harjaan Macon pitkän kaavan mukaan, ratsastan kunnolla ja illalla aloitan sen opiskeluvyyhdin, joka olisi pitänyt aloittaa jo pari viikkoa sitten. Tiistaina toistan samaa kaavaa, kun taas keskiviikko ja torstai pyhitetään paitsi valmentautumiselle, myös luennoilla ja maisteriseminaareilla käymiselle. Ja blogijutuille! Mutta ennen kaikkea olla siellä tallilla, sillä kyllähän sitä jo pikkaisen alkaa tulla ikävä kunnon treeniin näiden kevyempien jaksojen jälkeen. Maco on onneksi ollut hyvässä hoidossa ja treenannut Millan kanssa oikein näppärästi, joten odotan innolla paluuta satulaan. 

Aivan ihanaa alkavaa viikkoa just sulle! 

Nautitaan, sitä elämässä pitäisi tehdä enemmän :)