#1002: Tervetuloa syksy - valmiina ollaan!

Syksy taitaa virallisesti olla täällä. Mistä sen tietää? Ainakin iltojen aikaisemmasta pimeydestä, aamujen viileydestä ja lehtien hiljattaisesta kellastumisesta. En usko olevani ainoa, joka tuntee haikeutta kesästä luopumisesta. Nyt syksyn tieltä väistynyt kesä oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista, vaikka näin varmasti sanotaan melkein jokaisen kesän jälkeen. Mitään kovin ihmeellistä ei tapahtunut: en matkustellut ympäri maailmaa, saavuttanut merkittäviä meriittejä ratsastuskilpailuissa tai tehnyt asioita, joita en olisi aiemmin kokenut. Silti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan syksyn saapuminen tuntuu haikealta. Kesää ja sen muistoja ei haluaisi jättää taakseen.

Jos alan pilkkomaan kuluneita kolmea kuukautta osiin, huomaan nopeasti, miten paljon ihania asioita sain kokea niin hevoselämässä kuin ystävien, töiden ja muun arjen parissa. Uskon, että fiilis hyvästä kesästä koostuukin juuri näiden kaikkien yhteissummasta. Kehityin ratsastajana kesän aikana paljon ja sain ratarutiinia. Sovimme tarkemmat speksit ensi vuoden Espanjan kilpailumatkaa varten. Maco löysi uuden vaihteen sille sopivamman ruokinnan myötä, ja muutimme uuteen kotitalliin, joka on osoittautunut unelmaksi. Pääsin kilpailemaan luokissa, joista vain haaveilin nuorempana. Vietin unohtumattomia hetkiä kisapaikoilla ystävien kanssa. Tsemppasimme toisiamme - välillä onnistuttiin, välillä epäonnistuttiin. Hyppäsimme Macon kanssa ensimmäistä kertaa koskaan maastoesteitä, ja rakastuimme hommaan koko sydämestämme. Nautimme kesästä. Ratsastin parin kuukauden ajan käytännössä itsenäisesti Kallea, joka muutti lopulta samaan talliin Hyvinkäälle. Näin ollen yhteistyömme pääsi jatkumaan.

Kaikki kuvat taasen c. Vilma Töyräs, isoakin isompi kiitos <3

Sain uuden motivaation liikkua monipuolisemmin: aloitin juoksemaan ja käymään ryhmäliikuntatunneilla aktiivisesti, ja pian huomasin pudottaneeni painoa niihin mittoihin, joissa olin teinivuosinani. Olo omassa kropassa on parempi kuin koskaan. Opin arvostamaan unta ja terveellisempää ruokavaliota, jonka myötä esimerkiksi koko aikuisiän reistaillut maha voi paremmin. Pyhitin aikaa ystäville, ja pyrin viettämään aikaa heidän kanssaan aiempaa enemmän. Priorisoin rahankäyttöä ja opettelin säästäväisemmäksi. Olin mukana monessa projektissa, jotka olisivat aiemmin tuottaneet kaltaiselleni esiintymiskammoiselle ihmiselle päänvaivaa. Tutustuin moniin uusiin ihaniin ihmisiin. Yritin olla aidosti enemmän läsnä. Luin ja kuuntelin äänikirjoja paljon aiempia vuosia ahkerammin. Kirjoitin blogia hyvällä fiiliksellä ja tein videoita enemmän kuin varmasti koskaan.

Allekirjoitin uuden työsopimuksen, jollaisesta en olisi uskaltanut unelmoida vielä vuosi sitten. Nautin työstäni päivittäin, enkä koskaan mennyt huonolla fiiliksellä töihin. Haastoin itseäni työtehtävien parissa ja opin joka päivä paljon uutta. Sain olla myös töiden osalta mukana kivoissa projekteissa, joiden puolesta matkustelin myös Suomessa. Laajensin verkostoani ja opin itsestäni paljon uusia puolia. Valmistuin valtiotieteiden kandidaatiksi ja pidin kesätauon opinnoista ladaten akkuja syksyn opiskelurupeamaan. Odotin elämältä paljon ja annoin sille joka päivä mahdollisuuden näyttää parastaan.

Siinäpä se tiivistettynä, mun kesän kolme kuukautta. Kuulostaapa yltiöpositiiviselta, mutta se on päällimmäinen tunne, joka tästä kesästä on mieleeni jäänyt. Toki mukaan mahtuu monia epäonnistumisia ja hetkiä, jotka olisin varmasti voinut hoitaa paremmin. En kuitenkaan muuttaisi mitään. Juuri eletyn kesän ansiosta olen sellainen ja siinä tilanteessa, jossa nyt olen. Valmiina syksyyn - valmiimpana kuin koskaan aiemmin.

Mitä se syksy sitten pitää sisällään? Mulla oli valtavasti suunnitelmia hevoselämääni aina tietyistä kilpailutavoitteista alkaen, mutta näitä joudun valitettavasti pitämään nyt kysymysmerkkinä ennen maanantain kontrolliaikaa Vermon klinikalla. Hyvällä tuurilla pääsemme toteuttamaan kaikki toiveet aluemestaruuksista ja Helsinki International Horse Show'sta, mutta huonoimmassa tapauksessa meidät nähdään Macon kanssa kilpakentillä vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. En anna sen kuitenkaan synkistää ajatuksiani, sillä kaikella on varmasti tarkoituksensa. Kuten edellisessä postauksessa sanoinkin, korvaan mahdollisen kilpailemattomuuden ja treenitauon jollakin muulla aktiviteetilla elämässä. Vaikka ratsastus on merkittävä osa elämääni ja käytännössä elämäntapa, joka lohkaisee ison siivun jokaisesta arkipäivästäni, ei se kuitenkaan ole ainoa asia, joka saa mut herämään pirteänä jokaiseen päivään. 

Jos kesä täytti kaikki odotukseni, odotan paljon yhtä lailla syksyltä. Olen aina kokenut olevani syksyihminen, pitkälti varmasti syntymäpäiväni vuoksi - sijoittuuhan se syyskuun loppupuolelle. Odotukseni laskeutuu monien teemojen ympärille: ratsastuksen ja hevosenomistajuuden, opiskeluiden, työn ja ihmissuhteiden ääreen. Noin ihan muutamia luetellakseni. Haluan kehittyä entistäkin paremmaksi ratsastajaksi ja hevosenomistajaksi, sillä tuo tie ei ole koskaan valmis. Samalla yritän puristaa kasaan niin monta kurssia kuin mahdollista, jotta saisin napattua valtiotieteiden maisterin paperit ulos yliopistolta ensi vuoden kesäkuussa. Uusi työsopimukseni astuu voimaan syyskuun ensimmäinen päivä, joten uudet haasteet odottavat. Enkä voisi olla enemmän innoissani! Työnkuvani pysyy edelleen viestinnän parissa, mutta fokusoituu nyt entistä enemmän sosiaalisen median ja verkkosivujen puolelle. Koska työnantajani on kansainvälinen organisaatio, tulen jatkossa työskentelemään entistä tiiviimmin muiden Pohjoismaiden kanssa. Tämä tarkoittaa samalla useampia työmatkoja myös Suomen rajojen ulkopuolelle. 

Opiskelut ovat osaltani siinä pisteessä, että mulla on kymmenen kurssia käytävänä, jotta voin ottaa maisterin paperit ulos. Ajattelin ensin, että jakaisin nämä kaikki kahdelle vuodelle ottaen paperit ulos sen normaalin viiden yliopistossa vietetyn vuoden jälkeen, mutta katsotaan, miten hommat lähtevät sujumaan. Kalenteriini olen merkinnyt jo seitsemän kirjatenttiä tälle syksylle, ja ensi keväänä suoritan Espanjasta käsin ainakin yhden kurssin verkko-opiskeluna. Ongelmaksi ovat muodostuneet ne kaksi jäljelle jäänyttä kurssia, jotka olisi pakko suorittaa läsnäolevana - ja näitä tarjotaan vain keväisin. Tylsä juttu, sillä jos en saa niitä kirjatenteiksi tälle syksylle, en saa papereita ulos niiden takia ja valmistuminen venyy vuodella. Espanjan reissu siis haittaa siltä osin opiskelua. Toisaalta yhdeksän kirjatenttiä kokopäivätyön ja aktiivisen harrastuselämän ohella kuulostanee hieman hullulta yhtälöltä. Nuo kirjatentit kun koostuvat jokainen kolmesta-viidestä englanninkielisestä, 300-500 sivuisesta teoksesta. Mutta yrittänyttä ei laiteta - voihan sinne mennä kokeilemaan tuuriaan, kuten tähän asti olen tehnyt!

Sellaista siis menneestä kesästä ja tulevasta syksystä. Kiirettä pukkaa, mutta siitähän mä nautin. Ensi keväänä ehtii sitten nollata päänsä ja keskittyä täysillä harrastekilpailemiseen auringon alla. Nyt vedetään se bisnes-henkinen asu päälle, lukulasit nenälle ja otetaan syksystä kaikki irti! 

Millainen sun kesä oli? Onko sulla jo selvät suunnitelmat syksyyn? :)