keskiviikko 28. marraskuuta 2018

#1028: 2kk sairaslomaa ja uusi työ - ihan tavallinen tiistai

Eilen oli varsin tapahtumarikas päivä ottaen huomioon, että kyseessä oli ihan tavallinen arkitiistai. Työpäivä, jonka lisäksi olin sopinut päivälle valmennuksen - ensimmäisen sellaisen, jossa ottaisimme oikeasti hyppyjä pitkästä aikaa. Edellisestä varsinaisesta hyppykerrasta kun oli kulunut miltein neljä kuukautta, kun starttasimme elokuun ensimmäisellä viikolla Ainossa 125cm luokan ennen vuosihuolloksi tarkoitettua klinikkareissua. Voitte siis kuvitella, että olin enemmän kuin innoissani päivän ohjelmasta. Kaikki näytti hyvältä ja hyvinhän se menikin! Ainoa seikka oli, että päivän päätyttyä olin viettänyt tallilla sen hetkisen sijaan aikaa kellon ympäri, köyhtynyt tuhat euroa ja saanut Macolle kahden kuukauden hyppykiellon. Ja allekirjoittanut työsopimuksen unelmieni työpaikkaan vakituiselle työsopimukselle oman alan töideni pariin viestinnän hommiin. Hetkinen, mitenkäs tässä näin pääsi käymään?

Lähdetään liikkeelle niistä kivemmista uutisista, nimittäin uudesta työpaikasta ja onnistuneesta estehyppelystä. Macon epävarman tilanteen vuoksi päädyin hakemaan sopivalta vaikuttavaa työpaikkaa oman alani töiden parista sillä taka-ajatuksella, ettei ruuna olisi valmis kilpailemaan ensi kaudella kahdeksaa viikkoa monena päivänä viikossa Espanjan kansainvälisillä kilpakentillä. Ajattelin, että jos onni osuisi kohdalle ja työpaikka varmistuisi, olisin sitten mahdollisesti lyhyemmän pätkän Espanjassa joko Macon kanssa tai ilman sitä. Näin vaan kävi, että viime viikon perjantaina mulle tarjottiin työpaikkaa vakituisena työntekijänä hommiin, joissa pääsen kehittymään itse ihan valtavasti eteenpäin ammatillisesti. Tällaisena uraorientoituneena ihmisenä en olisi voinut olla iloisempi mahdollisuudesta, joten tartuin siihen tietysti viipymättä. En ehkä vieläkään ole ihan sisäistänyt sitä faktaa, että teen jatkossa oman alani töitä alan ammattilaisten parissa vakkarisopimuksella näin nuorena. Huippua, joskin hämmentävää. Tällä alalla on niin paljon päteviä ihmisiä tekemässä ja hakemassa töitä, ettei tilaisuutta olisi yksinkertaisesti voinut olla ohittamatta.

Nyt olenkin sitten siinä niin sanotussa uraputkessa, jos näin voin vitsillä heittää! Tämähän tarkoittaa konkreettisesti muutosta vain Espanjan reissuun. Sain neuvoteltua itselleni kaksi viikkoa palkatonta vapaata, jonka lisäksi mulla on tietysti normaalit palkalliset lomat. Seuraavaksi onkin pohdittava, haluanko lähteä Macon kanssa kilpailemaan Espanjaan siten, että se matkustaa sinne tallikaverieni kyydillä ja palaa takaisin samalla reissulla, mutta olen matkalla itse vain kisaviikkojen ajan lentämällä. Tämä kuulostaa omaan korvaani vielä vähän kaukaiselta ajatukselta, vaikka kyseisessä kilpailussakin toimivan eläinlääkärin mukaan siinä ei olisi mitään ongelmaa. Toinen vaihtoehto olisi lentää paikalle kilpailemaan muiden hevosilla. Kolmas ja viimeinen vaihtoehto ei liity hevosiin mitenkään: suunnittelimme jo Millan kanssa lähtevämme kahdeksi viikoksi reissuun jonnekin lämpimään. Ehkä Thaimaahan tai vaikka Balille. Kunnon irtiotto hevoshommista ei olisi pahitteeksi, haha! Näiden suhteen pitäisi tehdä päätöksiä pian, mutta rehellisesti sanottuna tuo viimeisin vaihtoehto kiehtoo kyllä kaikista eniten juuri tällä hetkellä. 

Jatketaan vielä näillä kuvilla, kun jäljellä on! Eli kaikki postauksen kuvat c. Elli Heimonen, kiitos :)


Mutta se työasioista! Lähdimme nimittäin Macon kanssa kohti estehyppyjä tiistain kunniaksi nyt, kun ruuna on liikkunut hyvin jo pidemmän aikaa. Olemme panostaneet menneinä kuukausina puhtaasti sileän valmennuksiin, joka on tuottanut tulosta. Kuten jo aiemmissa postauksissani kerroin, on työtä vielä ihan valtavasti edessä, mutta vähitellen ruunaa on alettu saamaan enemmän tasapainoon ja takaosalleen. Se ei kuitenkaan missään nimessä ole vielä yhtä hyvin avuilla kuin vielä kesän lopulla, jolloin se oli pidemmän työn tuloksena jo yllättävänkin kiva ratsastaa. 

Teimme valvovan silmän alla töitä aluksi ihan sileällä, jossa pyrimme saamaan Macon pohkeen eteen ja ajattelemaan itse enemmän ylämäkeen. Tästä siirryimme vähitellen esteiden pariin, ja tulimme välikävelyiden kanssa useampia erilaisia ratakokonaisuuksia ensin ihan pienillä korkeuksilla. Tärkeintä oli, että Maco oli takaosansa päällä, ei juossut esteille ja pysyi kaarteista suorana. Helpommin sanottu kuin tehty, kun ruuna oli todellakin menossa eteenpäin ja imemässä itse esteille. Se oli niin innoissaan päästessään hyppäämisen makuun! Muutamat hypyt tuntuivat selkäänkin asti todella hyviltä, joskin yleinen fiilis oli vähän kiireinen kaiken innokkuuden vuoksi. Lopussa esteet olivat kaikki yli metrisiä, osa varmaan lähempänä 120cm korkeutta. Oli kiva päästä hyppäämään ihan esteiden kokoisia tehtäviä ja huomata, ettei korkeus tuntunut tauonkaan jälkeen miltään. Tutulla hevosella tekeminen on varmaa, joskaan ei aina helppoa!

Ennen hyppäämistä kuulin, että tallillemme olisi tulossa juuri tänään eläinlääkäri Dr. Pepe Simo, joka on viisinkertainen olympiaeläinlääkäri ja yksi kaikkien aikojen parhaista urheiluhevoslääkäreistä Euroopassa. Hänellä on klinikka Oliva Novassa eli paikassa, jonne tallilaisemme starttaavat talvella. Pepe on käynyt hoitamassa hevosia Suomessa tallikaverieni tuomana nyt useamman kerran, sillä he tykästyivät eläinlääkärin taitoihin edellisellä Espanjan reissullaan. Pohdin hetken, olisiko mun järkevää näyttää Macoa eläinlääkärille nyt, kun se on hoidettu useampaan kertaan juuri kavioita ajatellen tämän syksyn aikana. Juttelin valmentajani kanssa ja hänen mielestään hevosta kannattaisi näyttää huippuammattilaiselle, sillä hän osaisi katsoa hevosta kokonaisvaltaisemmin kuin pelkkään etuosaan keskittyen. Hänen mukaansa Macon takajaloissa, mahdollisesti takapolvissa on rasittuneisuutta, joka on näkynyt hevosen liikkumisessa ja työskentelyssä jo siitä asti, kun se on tullut Suomeen.




Ja näinhän sitä tehtiin. Pepe katsoi Macon röntgenkuvia vuosien varsilta ja tutki ruunan ihan fyysisestikin. Hän totesi sen, mikä meillä olikin jo tiedossa: ruuna on ollut kipeä jo pitkään ennen kuin sen itselleni Saksasta ostin, suurimmaksi osaksi juuri takaosastaan. Se on sitten puolestaan heijastunut etujalkoihin, ja tätä oiretta on hoidettu Suomessa syksyllä piikittämällä, osphoksella ja tildrenillä. Ja sitä ennen jo vuosi sitten muuttamalla kengitystä klinikkaeläinlääkärin ja Suomen parhaiden kengittäjien ohjeistuksella useampaan kertaan.

Maco on siitä suurisydäminen hevonen, että se tekee töitä silloin, kun siltä niin pyydetään. Se hyppää, vaikka paikka olisi huono. Se kokoaa, vaikka se olisi sille todella hankalaa. Osittain tämä johtuu myös sen kovasta luonteesta. Moni herkempi ruuna ja varsinkin tamma heittää hanskat tiskiin ihan samantien, jos yksikin karva on vinossa - toiset sitten purevat hammasta yhteen ja menevät, koska rakastavat liikkua ja hypätä. Teki se miten ikävää tahansa. Maco lukeutuu näihin hevosiin, koska se on aina tehnyt työnsä mielellään, vaikka se on ollut Pepen mukaan kipeä kropastaan jo vuosikaudet. Siis siten, että ongelma on lähtenyt aikanaan todennäköisesti takaosasta, ja lopulta hevonen on alkanut säästelemään milloin mitäkin osaa kropastaan aiheuttaen kokonaisvaltaisen "jumin" koko hevoseen. Tätä samaa on sanonut myös meidän hierojamme, joka on nyt hoitanut Macoa noin neljän kuukauden ajan säännöllisesti. 

Joku varmasti myhäilee nyt oikeasti kovin voitonriemuisena. "Hah, tiesinhän, että se on ollut kipeä jo koeratsastuksesta alkaen." Valitettavavasti voin todeta, että jälkiviisastelu ei auta tässäkään tapauksessa. Olemme valmentajieni, kengittäjien, hierojien, kiropraktikoiden, kavereideni ja eläinlääkäreiden kanssa tienneet koko ajan, että Macolla on häikkää jossakin, mutta tähän mennessä hoidot ovat kohdistuneet puhtaasti etujalkoihin ja nimenomaan kavion asentojen muuttamiseen. Ihan siitä hetkestä alkaen, kun se tuli Suomeen. Joku toinen olisi varmasti osannut sanoa, että lähtökohtainen syy on muualla, mutta mielestäni on turha jossitella. Pakkohan sitä on tässä kohden uskoa johonkin - ja tässä tapauksessa useisiin ammattilaisiin. 




Oli kuitenkin erittäin hyvä, että päätin näyttää Macon Pepelle, sillä palaset loksahtelevat nyt omassakin päässäni yhteen vaivattomasti. Jo koeratsastuksessa Maco otti pieneen askeleeseen tullessaan takajaloilla pienen askeleen ennen ponnistusta, jota me kaikki olemme pitäneet voimattomuutena. Varmasti sitäkin, mutta suurin syy on varmasti ollut se, että takajalkojen ottaminen oikeasti alle on ollut hankalaa juuri kipujen vuoksi. Yhtä lailla etupainoisuus on voinut johtua siitä, että ruuna yrittää siirtää painoa takaosaltaan eteen. Kuten hierojamme on sanonut, se on kääntänyt lantionsa väärään asentoon ja tämä varmasti siksi, että se on yrittänyt taas helpottaa liikkumistaan: ja se on osaltaan rasittanut etujalkoja. Monen asian summa, jota en osannut itse ajatella tätä ennen. Eivätkä osannut monet eläinlääkärit Suomessakaan, saati muut ammattilaiset. Enkä silti halua syyttää ketään, vaan olen todella iloinen, että päätin ottaa vielä tämänkin eläinlääkärin näkemyksen asiaan!

Mitä Macolle sitten tehtiin? Suurin ongelma oli tosiaan takajaloissa, kuten Pepe sanoikin. Ruunan oikea kinner piikitettiin, ja kintereestä tuli ulos nestettä ihan älyttömän paljon. En ole koskaan nähnyt vastaavaa, ja Pepe sanoikin, että hevonen on ollut kipeä jo vuosia ennen kuin sen itselleni ostin. Hoitoon pääsivät myös takapolvet. Hevoselle piikitettiin otsonia eli kaasua lantioon, selkään ja oikean puolen kaulalihakseen. Toimenpide oli hurjan näköinen, sillä en ole koskaan nähnyt niin pitkää neulaa! Ja ennen kuin joku ihmettelee tätä määrää voin todeta, että jokaiselle seitsemästä hoidettavasta hevosesta tehtiin käytännössä samat toimenpiteet, mutta vähän eri kohdille. Osalla piikitettiin takapolvia ja kintereitä eri suunnista, osalla etujalkoja tai takajalkoja alanivelistä, osalla kaulaa molemmilta puolilta ja lähes kaikilla selkä koko matkalta. Niilläkin, joissa ei ollut mitään vikaa ja jotka olivat kulkeneet viime aikoina "kuin starat". Ikään kuin tukevana hoitona siis.

Macon kohdalla ei kuitenkaan ollut kyse tukevasta hoidosta, vaan siitä, että se on kauttaaltaan niin sanotusti kroonisessa kiputilassa, joka toivottavasti nyt lähtee helpottamaan näiden hoitojen jälkeen. Seuraavat kymmenen päivää ruuna on käsikävelytyksessä ja tarhaa vain rajatusti. Pepe suositteli tarhauksen jättämistä kokonaan pois, jos ruuna riehuisi, mutta mielestäni on turha seisottaa hevosta sisällä, jos se osaa seistä ulkona nätisti. Kymmenen päivän jälkeen lähetän Pepelle videon Macon liikkumisesta, ja jos se on ok, pääsen ratsastamaan sitä selästä käsin. Jos ei, pitää meidän käydä klinikalla kuvaamassa takajalkoja uudemman kerran.



Kymmenen päivän jälkeen päästään siis hyvällä tuurilla takaisin satulaan. Tuolloin onkin edessä kahden kuukauden flatwork-jakso, jolloin en saa hypätä tai mennä kouluratsastusta. Jokainen ratsastus on aloitettava 20 minuutin kävelyllä, ja hevosta on ratsastettava pääosin käynnissä ja laukassa. Laukkaa siten, että laukataan kierros, kävellään yksi, vaihdetaan suuntaa ja sama toistuu. Näin siis aluksi, kunnes vähitellen ratsastusta voi muuttaa normaalimmaksi. Ravia pitää välttää ja harjoitusravi on kielletty. Maastoilla saa niin paljon kuin haluaa ja siellä ravia saa mennä sen mukaan, miten hevonen haluaa. Luonnollisin askellaji hevoselle on laukka, joten jos hevonen haluaa siellä laukata, niin sitten kuulemma laukataan. Voi olla, että meillä on varsin vauhdikkaat maastoreissut edessä!

Maco ei saisi olla kävelytyskoneessa, ellei tilanne niin väkisin vaadi - ja silloinkin vain puoli tuntia. Käsikävelytystä pitäisi tehdä kahdesti päivässä, mutta kuten arvata saattaa, on se töiden vuoksi mahdotonta toteuttaa. Venyttelyä ja hierontaa teen hevoselle ohjeistuksen mukaisesti jatkossa kerran tai kaksi päivässä. Hoidettuja alueita tulisi kylmätä ahkerasti kylmäsuojilla. Kengitys vaihdetaan ranskalaisiin alumiinikenkiin, joissa on rolleriominaisuus. Kiropraktikon tulisi käydä aiempaa useammin. Satulakin katsottiin, ja se on yllätyksellisesti hyvä: vain romaani pitää vaihtaa sopivampaan. Tämän muutoksen tein jo osittain, kun hierojamme kehotti mua vaihtamaan memoryfoamin toiseen, ja palasin takaisin Mattekseen. Se on parempi, ja kun nyt poistan siitä palat edestä, on lopputulos varmasti hyvä. Ilo huomata, että tajuan itse edes jostain jotakin, sillä olin pähkinyt satulan sopivuutta jo viime viikolla ennen hierojan kommenttia. Ilman padia tuota mun satulaa ei valitettavasti voi käyttää, sillä se on paneelitopattu.




Siinähän sitä listaa jo olikin! Pepen mukaan Maco on kisakunnossa Espanjan kolmostourille, jos se on kymmenen päivän päästä hyvä liinassa. Se on siis tärkein merkkipaalu, jonka jälkeen ruuna tulisi hoitaa vajaan puolen vuoden päästä uudelleen. Jos se vastaa hoitoihin hyvin, tulee siitä oikein hyvä urheiluhevonen. Huonoimmassa tapauksessa se ei vastaa hoitoihin, jolloin se on syytä päästää laukkailemaan ilman kipuja toisaalle. Päätin jo ennen hoitoja, että jos Maco ei vastaa näihin hoitoihin, hoidatan sen vielä kertaalleen ensi keväänä, joka ratkaisee sitten sen kohtalon. Kysyin Pepeltä ihan suoraan, mitä mieltä hän on hevosen tervehtymisestä ja hänen mukaansa on kaikki mahdollisuudet siihen, että ruuna tulee kuntoon ensi kaudelle parempana kuin koskaan. Se on nyt ollut niin monta vuotta "jumissa" koko kropastaan, että tilan helpottaminen tuo todennäköisesti suuren muutoksen ratsastettavuuteen ja liikeratoihin. Saas nähdä, miten käy!

Kaksi kuukautta tullaan siis menemään perustyöskentelyä. Hierotaan, venytellään, kävellään ja kylmätään. Kuten Pepe sanoi, tärkeintä on huolehtia hevosesta ja sen hyvinvoinnista. Onneksi meillä on koko talvikausi aikaa - ei kiire kisoihin tai mihinkään muuallekaan. Totesin, että juuri näinä hetkinä hevosen omistamisessa ei tunnu olevan pienintäkään järkeä. Toisaalta, eipä tätä tehdä järjellä, vaan tunteella. Iloisin mielin ja hymyssä suin siis kohti ensi vuotta! Kävi miten kävi, mä olen saanut elämääni maailman mahtavimman nelijalkaisen, joka on tuonut valtavasti iloa jokaiseen päivään. Ja hei, pääsinpähän seuraamaan eilen seitsemän hevosen hoitamista huippuammattilaisen toimesta ja vielä avustaa toimenpiteissä. Ei lopulta yhtään hullumpi tiistai :)

Ihanaa viikkoa teille jokaiselle ♥

30 kommenttia

  1. Eikö nuo vaivat näkyneet ostotarkastuksessa, jos kerran hevonen ollut kipeä pitkään ennen kuin sen ostit??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kuvissa ole sanomista, eikä reagoi esimerkiksi takajalkojen taivutukseen niin voimakkaasti :) Läpäisi ostotarkastuksen kyllä, kuvattiin päästä varpaisiin ja tehtiin kliiniset tutkimukset.

      Poista
    2. Anonyymi: Jos hevonen on sopivasti kauttaaltaan jumissa, niin eihän se oireilu silloin samalla tavalla näykään päälle päin kuin esimerkiksi ontuessa jotain tiettyä jalkaa. Ja kuvat voi hyvinkin olla puhtaat, kun minusta kuulosti, että alunperin ongelmat todennäköisesti olleet lihasperäisiä. Tämä sitten ajan myötä kipeyttänyt myös muita kohtia. Vähän kuin itsellä jos lavat menee mulla jumiin, niin pian oireilee ranteet ja kyynärpäät.

      Onnea työpaikasta, tosi hieno homma! Ja paljon tsemppiä Macon hoitoihin, pidetään peukut pystyssä, että hoidot tehoaa.

      Poista
    3. Noin juuri, yksi asia aikaansaa varsinaisen lumipalloefektin! Mutta sitä on sitten lähdettävä jostakin avaamaan :)

      Kiitos tosi paljon Heli, toivotaan todella, että hoidot tehoavat :)

      Poista
  2. Sullapa on huonoa tuuria hevosten kanssa. Jos Maco ei tule kuntoon, ostatko taas uuden vai pidätkö taukoa? Sullahan on ilmeisesti kuitenkin mahdollisuus ratsastaa muiden hevosia aika useinkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, mutta tätä tämä on eläinten kanssa :) en usko, että ostan - lopetan varmaan kokonaan ja teen jotain muuta. Mutta eipä sitä kannata miettiä vielä!

      Poista
  3. Tsemppiä Macon kuntoutukseen, hienoa että homma alkoi selvitä! Onnea uudesta työsopparista myös - vaihtuiko sulla työnantaja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) sanos muuta! Työnantaja pysyy samana, mikä on vielä siistimpi homma!

      Poista
  4. Hieno että olet saanut hevoselle tuollaisen ammattilaisen katsomaan tilannetta!! Mahtavaa, varmaan kiinnostavaa myös teidän "vakioellille", kuulla ja oppia lisää! Onnea uudesta työpaikasta ja peukut pystyyn että uudet hoitotoimenpiteet tuo tulosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, niinhän se on! :) Kiitos kovasti, toivotaan todellakin näin!

      Poista
  5. Kyllä se siitä! Mulla oli kans tamma kesällä tosi tukossa ja lopulta päätettiin takajalkojen sijaan tutkia selkää ja nyt on tehty vähän samaa 2kk kuin mitä teilläkin on edessä! Pitkiä käyntiverkkoja ja paljon venyttelyä! Ja tulokset ovat kyllä yllättäneet, vaikka mäkin selasin jo kaikki orikatalogit ja mietin et näinköhän mun kilpatammasta tuli siitostamma. Onneksi ei kuitenkaan vielä! Edelleen jatketaan kuntoutusta, mutta valmennuksissa kuntoutuksen tulos näkyy jo! Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voin hyvin kuvitella tuon orikatalogin selaamisen :D ihana kuulla, että teillä on jo valoisampi tulevaisuus. Kiitos ja kaikkea hyvää teidän treeneihin <3

      Poista
  6. Tsemppiä teille❤ Ja paranemisia ihanalle Macolle💕

    VastaaPoista
  7. Todella paljon onnea uusista mieluisista työkuvioista! Ja tsemppiä Macolle ja sulle. On mahtavan hienoa seurata teidän yhteistä matkaanne ja olen aivan varma (niin varma kuin eläinten kanssa voi olla :-) ), että kaikki kääntyy vielä paremmaksi kuin hyväksi.
    Tunnut olevan todella tasapainoinen, fiksu, empaattinen ja aikaansaava nuori nainen, enkä yhtään ihmettele, että työnantajasi sinut itselleen kaappasi. Kaikkea hyvää sekä sinulle että Macolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanasti sanottu, kiitos tosi paljon! Toivottavasti kaikki tosiaan menee kuin ohjekirjassa konsanaan ja Maco olisi ensi vuonna tuliterässä kunnossa :) ihanaa talvea sulle myös <3

      Poista
  8. Paljon onnea uudesta työstä!! :) Mäkin toivotan tsemppiä Macon kuntoutukseen, hyvä että asia on alkanut vihdoin selvitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Jep, ihana tietää vihdoin, että mikä siellä taustalla on ollut :)

      Poista
  9. Paljon onnea uudesta työstä! Kuten ylempänä joku jo mainitsi, ei ihme että sinut valittiin työrooliin- vaikutat hyvin fiksulta, lahjakkaalta ja kaiken lisäksi persoonasi on ainakin videoiden välityksellä ihanan positiivinen :) Pahoittelen Macon tilannetta, ikävää että tilanne on noin epäonnekas. Positiivista tuossa on se että saitte nyt tietää syyn hevosen vaivoihin, epävarmuus kun lienee aina pahinta. Iloista joulun aikaa sinulle ja jatka samaan malliin! Pääset vielä pitkälle ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana sinä, kiitos myös sulle tosi paljon! Toivotaan todella, että tämä hoito tepsii ja kaikki menee putkeen :) Aivan ihanaa joulunaikaa myös sulle <3

      Poista
  10. Mielenkiintoista kuulla otsoni-hoidosta, enpä ole tiennytkään, että hevosille voidaan tehdä noinkin. :) Mielessäni kuvittelin hevosen aivan pullistuvan kaasusta! :)Miten kaasu tarkalleen ottaen vaikuttaa elimistössä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, onneksi sitä ei taideta ihan niin paljon hevoseen laittaa, että se suorastaan pullistuisi :) Koska en ole eläinlääkäri tai tiedä aiheesta sen paremmin, en uskalla antaa tarkempia lausuntoja siitä, miten otsoni vaikuttaa elimistössä. Jos olen ymmärtänyt oikein, se poistaa kipua ja aikaansaa korjausreaktion. Mutta kuten sanottu, en missään nimessä ole lääketieteen ammattilainen ja näin ollen näihin kysymyksiin vastaaminen tulisi jättää kokeneemmille!

      Otsonilla hoidetaan todella vähän Suomessa/Pohjoismaissa, siksipä moni ihan maailman huippuratsastaja lennättää esim. juuri Pepen luokseen. Täältä meiltä hän jatkoi matkaa erään nimiratsastajan luokse, viime kerralla hän tuli toisen huipun luota suoraan. On mielenkiintoista, miten erilaisia hoitokeinoja käytetään. Tässä sitä oppii koko ajan uutta :)

      Poista
  11. Onpa mielenkiintoisen kuuloinen hoito! Hyvä että Macon tilasta selvisi lisää. Toivottavasti kuntoutusjakso menee hyvin ja onnea uusista työkuvioista. :) Ja kiitos hyvästä blogista. On tosi kiva lukea ihan kunnon päivityksiä, aikana jolloin tuntuu että tubevideoiden myötä moni hyvä blogi on hiljentynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti! Yritän parhaani mukaan ehtiä päivittelemään myös blogia, kun tätä on niin mukava kirjoittaa :) kivaa talvea sulle <3

      Poista
  12. Hei, hyvä että Maco sai hoito ja tulee kuntoon luultavimmin�� Milloin Pepe on tulossa seuraavan kerran? Tätä postausta lukiessani ajattelin omaa tammaani ja tuntuu että silläkin on jotain saman tapaista. On juuri samanlainen ylikiltti ja tekee, kun vähän patistaa. En haluaisi alkaa treenaamaan ettei ensi kesänä kesken kisa kauden tulisi mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepe on tulossa varmasti ensi vuoden alkupuolella, mutta tarkkaa aikaa en osaa sanoa. Kannattaa kysellä Stable Novan omistajilta, he ovat näitä järjestäneet :) toivottavasti tammasi pysyy hyvin kunnossa!

      Poista
  13. Hieno sattuma että tuli mahdollisuus noin kokonaisvaltaiseen tutkimukseen ja hoitoihin. Toivottavasti Maco nyt tulee entistä ehommaksi. Hevosten kanssa ei ole ihan helppoa nämä jutut, kun ne usein piilottelevat asiat niin hyvin ja vaikka oireilisikin niin syy voi olla tosi vaikea kaivaa esiin. Niinkuin joku viisas joskus sanoi, ei ole ehjiä hevosia, on vain hevosia joita ei ole tutkittu tarpeeksi.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, helppoa se olisi, jos ne osaisivat puhua ja kertoa, mikä milloinkin vaivaa :D Tosin siitä ei varmasti loppua tulisi, haha! Tuo sanonta pitää paikkaansa erittäin hyvin kyllä ;)

      Poista
  14. Ihan hirmuisesti tsemppiä Aada!

    Iso urakka edessä, mutta kyllä se siitä, päivä kerrallaan stooalaisella positiivisuudella <3

    VastaaPoista
  15. Sormet ristissä Macon toipumisen puolesta! Ja kiitos tästä blogista! :)

    Oman hevoseni kanssa on selkäongelmia, luulin niiden johtuneen pienestä onnettomuudesta vuosi sitten, mutta nyt kun hevonen on hoidettu ja lähtenyt paranemaan, ovat valmentajat olleet yhtä mieltä siitä, että selkä taisi olla kipeä jo kauan ennen onnettomuutta - niin paljon hevosen liikemekaniikka on muuttunut ja hyppy parantunut, vaikka takana on pitkä sairausloma, karsinalepoa ja kävelyä.

    Selässä meillä on muutoksia välilevyssä, niitä ei saada pois vaan ne ovat ja pysyvät. Aika näyttää miten tulee kestämään käyttöä. Meidän Ell oli kuitenkin positiivinen, hänen mukaansa vastaavia selkiä näkyy paljonkin ihan huippuhevosilla ja sitten niitä vaan tosiaan hoidetaan oireen mukaan. Jotkut eivät tarvitse hoidoksi kuin oikean treeniohjelman ja pysyvät kunnossa kun lihakset ovat kunnossa. Ja varmasti vielä isompi osa etenkin harrastehevosista, joita tutkitaan hyvin vähän, menee koko ikänsä vaivaisena vuodesta toiseen omalla tasollaan. "Se nyt vaan on etupainoinen/jäykkä alkuun/kamalan toispuoleinen", näitä selityksiähän löytyy. Hyvä että Macon ongelmat on nyt paikannettu ja se on hoidettu, tsemppiä paranemiseen ja kuntoutukseen!

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat