Ihanaa ystävänpäivää just sulle ♥
Kun olin puoli vuotta poissa varsinaisesta estetreenistä, ajattelin panostaa kaiken mahdollisen aikani muuhun ratsastuksen oheisliikuntaan. Juoksin salilla ja ulkoilmassa kymmenen kilometrin lenkkejä viiteenkymmeneen minuuttiin, kävin spinningissä ja muilla jumppatunneilla, yritin kunnostautua lihaskunnon kanssa ja aloitin uimisen. Kaikkea sellaista, mikä ylläpitäisi ja miksei parantaisikin yleiskuntoa. Ja ennen kaikkea vaikuttaisi positiivisesti siihen, mitä hevosen selässä lopulta olisi valmis tekemään. Keskivartalon hallinta, reaktionopeus, oman kropan koordinaatio.. Lista on loputon!
Näin takaisin valmennuksiin palattuani voin todeta, ettei lisääntyneellä oheisliikunnalla korvattu niitä kilometrejä, jotka jäivät pois hyppykertojen vähentyessä. Enhän mä ihan täysin hyppäämättä ollut kulunutta syksyä ja vuodenvaihdetta, sillä kävin säännöllisen epäsäännöllisesti kerran viikossa ylittämässä esteitä ja kavaletteja Penno-ruunalla, joka on edelleenkin kuvioissa mukana ja esiintynytkin täällä blogin puolella muutamaan otteeseen. Mutta ei se oheisliikunta ja parantunut yleiskunto ole kuitenkaan tuonut varmuutta tekemiseen. Huomaan hyppytauon omassa kropassani ja kehonhallinnassani juurikin esteitä lähestyessäni ja esteiden päällä. Ja niin huomaa uusi valmentajanikin. Hyvässä ja pahassa.
Olen monesti sanonut, että kehittyäkseen ratsastajan tulisi sitoutua yhteen valmentajaan mahdollisimman täysivaltaisesti ja pyrkiä välttämään niin sanottua valmentajashoppailua. Kokonaiskuvaa ajatellen on paljon järkevämpää toimia pitkäjänteisesti yhden kotivalmentajan ja vaikkapa sen yhden vierailevan valmentajagurun opein kuin poimia sieltä täältä vinkkejä, jotka loppujen lopuksi vain sekoittavat sekä ratsastajan että hevosen. Useinkaan nuoret ja kokemattomammat ratsastajat eivät pysty erottelemaan eri valmentajien opeista niitä, jotka sopivat juuri heille itselleen. Siksi päädyin aikanaan itsekin käymään kotivalmentajan lisäksi vain yhden vierailevan valmentajan tunneilla, joka siinä tilanteessa oli Niclas Aromaa. Jouduinkin jättämään Piia Pantsun tunnit pois, vaikka pidin kovasti hänen tavastaan opettaa. Ja tämä neuvo tuli aiemmalta valmentajaltani, joka halusi ohjeistaa minua asiassa siitäkin huolimatta, että olin kertonut päätyneeni vaihtamaan kotivalmentajaa toiseen. En voisi olla kiitollisempi ohjeesta, jota pyrin noudattamaan edelleen parhaani mukaan.
Toisinaan valmentajaa on silti pakko vaihtaa. Jotkut tykkäävät toimia kotona niin este- kuin kouluvalmentajan valvonnassa, kun taas toiset ottavat tunteja tai valmennuksia vain satunnaisesti jommalta kummalta. Itse olen lukeutunut siihen kategoriaan, joka valmentautuu kerran viikossa esteillä ja mahdollisimman usein sileän tunneilla koulupuolella. Macon sairasloman aikana en tietenkään käynyt estevalmennuksissa, mutta koulutunnit olivat sitäkin aktiivisemmin tapetilla. Kouluvalmentajani on pysynyt kuvioissa mukana miltei 10 vuoden ajan, joka on pitkä aika ihan kenen tahansa valmentajasuhteelle. Mutta mikäs siinä, kun homma tuntuu toimivan ja tekemisessä saa jatkuvasti uusia ahaa-elämyksiä! Estepuolella sen sijaan valmentajani ovat vaihtuneet useammin, joskaan ei silti mielestäni turhaan. Isoin muutos tapahtui vielä Champin aikana, kun vaihdoin pitkän pohdinnan jälkeen kovinkin surullisin mielin silloisen, aina ratsastuskouluajoista asti itseäni opettaneen estevalmentajan toiseen. Tämän uuden valmentajan kanssa homma sujui ja sain heti uusia ajatuksia, mutta aikataulullisista ja logistisista syistä päädyin jatkamaan valmennuksia vajaan parin vuoden jälkeen jälleen uuden valmentajan kanssa. Yhtä lailla myös tämä valmentaja toi mukanaan uutta ajatusta tekemiseeni, vaikka hän olikin pitkälti samoilla linjoilla edellisen kanssa monista asioista.
Taisinkin mainita pari postausta sitten siitä, että tämä Macon kanssa meitä nyt pitkään valmentanut henkilö lähti suunnitellusti ulkomaille kilpailemaan, joka pakotti mut miettimään valmennuskuvioita uudelleen. Ajattelin, että helpointa juuri ajallisesti olisi yrittää hankkiutua sellaisen ihmisen silmien alle, joka pitää hevosiaan kanssani samalla tallilla. Ja Novassahan tarjontaa riittää! Näin ollen päädyin lopulta henkilöön, jota en ollut aiemmin edes tullut ajatelleeksi, mutta joka vakuutti mut heti ensimmäisellä valmennuskerralla tarkkuudellaan ja panostuksellaan juuri perusratsastukseen. Jo ensimmäisten minuuttien aikana ajattelin, että tämä on juuri sitä, mitä me Macon kanssa tarvitaan. Perusratsastus on se, millä saamme pidettyä hevosen kunnossa ja toisaalta parannettua tekemistä esteiden välissä itse kisasuorituksissa.
Juttelin viime viikolla Niken kanssa ajatuksistani ja siitä, miten näen jatkossa valmennuskuvioni. Tarkoituksena on jatkaa kerran viikossa uuden estevalmentajan kanssa kotona perustyöskentelyn ja hyppäämisen kanssa. Tarpeen mukaan otamme kertoja useamminkin, ja samalla valmentaja voi läpiratsastaa Macoa joko kokonaisuudessaan tai hetken ennen kuin menen itse selkään fiilistelemään sitä, miltä homman pitäisi oikeasti tuntua. Nikke käy tallillamme Saksasta käsin noin kerran kuukaudessa, ja pyrin toki osallistumaan näihin valmennuspäiviin aina työkalenterini salliessa. Tällä kombolla olisi siis tarkoitus lähteä etenemään ja uskon, että se tulee tuottamaan tulosta niin hevosen fysiikan kuin oman tekemiseni osalta.
Miksi olen tästä kaikesta niin kauhean innoissani? Syy on puhtaasti siinä, miten pieniin, mutta kuitenkin merkittäviin asioihin uusi valmentajamme kiinnittää huomionsa. Olen aina saanut kuulla siitä, että kannan hevosta liikaa tai teen selässä liikaa erinäisiä asioita. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin, jos koskaan, mulle myös annetaan konkreettiset ohjeet siitä, miten saan näitä asioita korjattua. Heti ensimmäisellä valmennustunnilla viime viikolla sain listan asioista, mitä pitäisi muuttaa: nilkat irti hevosesta, kantapää ajattelemaan enemmän ulos, kädet alemmas, oma yläkroppa suoraksi vasemmassa kierroksessa, oikeassa kierroksessa vähemmän sisäohjaa, sisätakajalka aktiivisemmaksi kaarteista.. Lista on loputon! Mutta se ero, joka tässä viikon aikana jo tuli, kun olin keskittynyt muutamana välipäivänä asioihin ratsastaessani itsenäisesti: se oli valtava! Meno oli aivan erilaista tämän viikon valmennuksessa.
Linkki videoon (ääniraidallinen valmennusvideo)
Koska selitin omasta ratsastuksestani pitkät pätkät oheiselle ääniraidalliselle valmennusvideolle, en rupea toistamaan itseäni tällä kertaa tekstimuodossa tähän postaukseen. Voin kuitenkin luvata, että tulette kuulemaan myöhemmin tarkkaakin analyysia siitä, miten tajusin ratsastaa esimerkiksi puomille paremmin tai kuinka kaarteesta ratsastaminen esteelle helpottui ihan älyttömästi, kun tajusin ratsastaa perille eri tavoin. Pienillä muutoksilla saa isoja eroja aikaisiksi. Koska niinhän se menee, että ratsukko on yhtä kuin sen heikoin lenkki, joka käytännössä 90 prosentissa harrasteratsukoita on juuri se ratsastaja.
Voi että, miten iloisin mielin mä olen menossa kevättä kohden! Valmentajakuvioiden suhteen on luottavainen ja odottava fiilis, enkä voisi olla tyytyväisempi tilanteeseemme. Sitoutuneita ja ratsukosta aidosti kiinnostuneita valmentajia kun ei voi koskaan olla liikaa. Tarkoituksenamme on treenata ajatuksella ja järkevästi kevätkausi - katsotaan, nähdäänkö meitä kisakentillä joskus alkukesästä vai jo aiemminkin. Mutta mihinkäs tässä kiire olisi, valmiissa maailmassa :)
Oletko sä tyytyväinen valmentajatilanteeseesi tällä hetkellä?
Mikä on saanut sut vaihtamaan valmentajaa?
Täällä ruuhka-suomen ulkopuolella ei ole kovin häävi valmentajatarjonta mutta pärjäillään :) kuka suun uusi valmentaja on?
VastaaPoistaHienoa, että on kuitenkin jotain tarjontaa! Hän on Venla Keränen :)
PoistaHyvä video, kiitos! Usein tulee se, että saa jatkuvasti kuulla, miten esim. jalan pitäisi olla. Minulla on hyviä kokemuksia siitä, että valmentaja pysäyttää ja tulee oikeasti muotoilemaan minut oikeaan asentoon hevosen päällä. :)
VastaaPoistaKiva, että pidit :) tuo konkreettisesti näyttäminen on kyllä erittäin toimiva tapa!
PoistaEn tiedä oletko jossain selittänyt tätä, mutta miten olet muuttanut Macon treenausta tms sairasloman jälkeen? Jos et muuttanut mitään niin silloinhan on isona riskinä päätyä samaan lopputulokseen?
VastaaPoistaOlen itseasiassa juuri tänään julkaisemassa aiheesta postausta, joten suosittelen lukaisemaan sen :)
PoistaKuinka tietoinen olet siitä, että Maco aukoo paljon suutaan, työntää välillä kieltä ulos ja viskoo usein häntäänsä? Minusta Maco näyttää kovin tyytymättömältä. Ei näkynyt montaa klippiä, joiden aikana se olisi ollut "hiljaa".
VastaaPoistaErittäin tietoinen, kyllähän mä joka päivä sen kanssa olen ja selässä istun, jonne se kielen heittäminen tuntuu ihan yhtä lailla :) Maco heittää kieltä myös silloin, kun se haluaa ruokaa/kerjää herkkuja tai esimerkiksi tylsistyessään (jos seisoo pitkään paikallaan). Se on sille myös tapa, vaikka toki ratsastaessa näkyy selvimmin. Meillä on nyt vuorossa raspaus puolen vuoden jälkeen jälleen, ja sieltä varmasti löytyy sanomista. Yhtä lailla olen nyt kokeilemassa sille toista kuolainta, joka jättää kielelle paremmin tilaa, vaikka tuo nykyinenkin on kielentilallinen suora kumikuolain. Suun ruuna saa onneksi auki ihan jo senkin puolesta, että jätän suitset niin löysälle. Olen laittanut tilaukseen toiset suitset, katsotaan miten ne sopivat Macolle käytössä :)
PoistaMielestäni on hassua olettaa, ettei ratsastaja tiedostaisi hevosen käyttäytymistä. Kaikki kuitenkin lähtee juuri ratsastajasta - esimerkiksi hännän heiluminen viittaa 99 % varmuudella siihen, etten itse istu hiljaa jalkani kanssa. Nämä ovat vaan asioita, joita pitää oppia korjaamaan yhdessä valmentajan kanssa. Ja niihin me keskitymmekin joka tunti. :)